Lue keskustelun säännöt.
Miksi olo ei oikein koskaan tunnu turvalliselta ja siltä, että olisi elämässä mukana? On vain ulkopuolinen ja varautunut, pelokas fiilis.
09.09.2023 |
Miten saisi sellaisen ihanan olon, että kaikki on hyvin. Sellainen turvallinen, hetkessä elämisen olo.
Kuten vaikkapa lapsena oli välillä sellainen olo, että oli hyvä olla. Etenkin jos oli rakkauden tunnetta ympärillä, puhtaat lakanat, uimista, luontoa, matkaan lähdön innostuneisuutta ja ystäviä.
Nykyään en tunne kuin pelkotiloja, ulkopuolisuutta ja huokailen miksi täällä olen. Olo on jotenkin vetäytynyt ja jaksamaton. Miksi pitää aina herätä uuteen aamuun.
En edes suorita mitään, en pakota itseäni kuin töihin vain koska uuvahdan helposti, välillä käyn uimassa. On vain niin riittämätön ja jännitynyt olo.
Kuin ei edes kunnolla eläisi.
Pelkään elämää, ihmisiä. On jotenkin tosi paha olla vaan. Ei tätä osaa selittää.
Miten voisi tulla taas hyvä olo? Tarvitsisin huolenpitoa ja läheisyyttä. Lämpöä ja rakkauden tunnetta elämään.
Nykyään on vain kylmää.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö jotain kappaleita tällaiseen olotilaan tai trauman purkamiseen? Joskus olisi kiva kuunnella musiikkia joka resonoisi oikein kunnolla.
Tuntuu etten oikein enää löydä edes mitään musiikkia joka liikuttaa sisältä. Ennen olin todella herkkä ja liikutuin herkistä biiseistä, nykyään on vaikeaa antaa itsensä tuntea senkaan vertaa.
Tavallaan tunnen mutta en oikein saa niihin todellista kosketusta vaikka haluaisin.
-apDemo nista touhua.
Tiesittekö, että meditaatioissa ja joogassa saa rii vaajia sisimpäänsä kun mieli tyhjennetään.
Sillä hetkellä voi tuntua hyvältä, mutta myöhemmin riivaajat voivat ilmestyä missä vain.
Näin on käynyt kahdelle ystävälleni, varoitin heitä joogan ja mietiskelyn riivaajien vaaroista.
He vähättelivät ja väittivät vain rentoutuvansa ja jumppaavansa, mutta myöhemmin molemmille tuli kummallisia tuntemuksia ja toiselle ilmestyi sellainen pa ha henki, joka yritti rais kata hänet. Mutta muisti Jeesuksen ja huusi avukseen, henki häipyi.
Jos meditointi on demonista puuhaa niin minkä takia esim. munkit, jotka ovat meditoineet vuosikymmeniä monia tunteja päivässä ovat paljon tyynempiä ja rauhaarakastavampia kuin keskiverto ihminen, joka ei meditoi? Vai onko sinua vastaan tullut paljon demonisia buddhalaisia munkkeja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi syvällisiä biisejä: Ameno ja Hallelujah ovat ainakin hyviä. Lisäksi Another Level - Freak Me on sensuaalinen biisi, syvällinen ja siinä on sielua. 80-luvulla osattiin tehdä aidompaa ja "sielukkaampaa" musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole siitä, että haluaisin olla lapsi tai siitä ettenkö pysty ottamaan vastuuta elämästäni.
Minä kyllä yritän kaikenlaista mutta olen kohdannut kai sellaisia asioita vähän liikaakin, ettei minun resilienssi ole sitä taakkaa jaksanut.
Usein tuntuu, että olen herkkä. Minulla on ollut pahoinpitelijöitä paljon elämässä. Olen nähnyt sen pimeän puolen.
Se on jättänyt jälkensä. Haluaisin kuitenkin jotenkin tuntea olevani elämässä mukana muutenkin kuin vain velvollisuuden tunteesta, että pakko on tehdä.Pitäisi vain olla ajattelematta liikaa asioita. Mennä vain rauhallisesti hetki kerrallaan. Yritän hyväksyä tämän tällaisenaan ja etsiä samalla suuntaa, joka voisi tehdä itseni hyvinvoivaksi. Sellaisesta en oikein tiedä.
Usein tulee olo, että haluaisi vain jättää tämän elämän taakseen. Minä en tiedä mikä tässä nyt niin kovin takkuaa. On sellainen olo kuin ei vain kuuluisi tänne ja se on outoa. Olenhan ihminen kuten muutkin. Silti vaan on haikeus ja raskas olo.Hyvää päivää toivon teillekin.
Onneksi elämä voi muuttua ja onneksi tämä myös päättyy kuitenkin joskus.
-ap
Mene keskustelemaan. Käsittelet hyvin, mutta saat apuja, kun haet.
Ai tuntuu ettei kuulu enää tähän maailmaan... sama juttu. Mietityttää lukiessa joidenkin uus henkis ten juttuja että maailma on jakautumassa kahteen: ne jotka jää ja jotka lähtee. Se tuntuu todella siltä. "Uusi 5 D tiheystason maailma" odottaisi herkkiä jotka tuntevat haluavansa pois ja muut jäävät taistelemaan tänne vanhaan. Jotain sellaista on tosiaan tapahtumassa kun kiusaa jat ovat yhä hul lumpia ja herkemmät herkempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, mitä kannattaa tehdä, on hankkia harrastuksia. Ja mitä ei kannata tehdä: itseensä ja neljän seinän sisälle vetäytyminen, jotka vain pahentavat tunteitasi. Mitä enemmän sukellat mainitsemiisi tunteisiin, jopa ruokit niitä musiikilla tms., sitä enemmän alat tuntea itseäsi ulkopuoliseksi. Ja se on virhe. Tästähän monilla yksinäisyydessäkin on kyse, hautaudutaan miettimään ja pohdiskelemaan omaa tunnetta, vähitellen huolestutaan yhä enemmän eli syntyy kierre, kun pitäisi tehdä juuri päinvastoin. Ilman muuta, varsinkin nyt syksyllä, kun valo vähenee, vähennät uutisten seuraamista kuten aiemmin mainittiin ja lisäät vaikka valonheittimillä valoa runsaasti aamuihin, se on tärkeää. Kuulostat nuorelta, jolla on uusi vaihe tulossa elämään, mietipä, mitä haluaisit muuttaa, että elämäsi muuttuisi, opiskella lisää, urheilla, tehdä pitkiä kävelyretkiä. Toimiminen on se juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kipuiluvaiheista, ulkopuolisuuden tunteesta voi ottaa myös hyödyn irti ja hakea vastauksia muualtakin kuin AV-palstalta. Tunnistan tilanteesi, olen elänyt vuosia samanlaisessa tunnetilassa, mutta aika pitkälle se oli myös kasvamista sellaiseksi kuin nyt olen.
Jaksamista eteenpäin. Luota, että löydät sen mitä haluatkin.
Tai sitten käy kuin minulle, olen ulkopuolinen, pelokas vanhus.
Kun suljin oven, yksikään muu ovi ei auennut. Elämä ei kantanut. Tie, jonka valitsin oli umpikuja, eikä takaisinpaluuta ollut. Ja muita symbolisia fraaseja, blaablaablaa. Maailma oli mahdollisuuksia täynnä - muille, ei minulle, näen sen selvästi jälkeenpäin. Minulle oli tarjolla vain häviäjän rooli.
Jopa se järvikin kului, vaikka siinä soudettiin kohtuullisesti. Perkle.
Isällä oli suosikki ja inhokki lapsi. Suosikki on ollut iloinen, menestyvä, rohkea ja mottona juuri tuo elämä kantaa. Inhokki ei ole saanut kuin vastamäkeä ja toivottomuutta. Ei elämä kaikkia kanna , onnekkaita vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö jotain kappaleita tällaiseen olotilaan tai trauman purkamiseen? Joskus olisi kiva kuunnella musiikkia joka resonoisi oikein kunnolla.
Tuntuu etten oikein enää löydä edes mitään musiikkia joka liikuttaa sisältä. Ennen olin todella herkkä ja liikutuin herkistä biiseistä, nykyään on vaikeaa antaa itsensä tuntea senkaan vertaa.
Tavallaan tunnen mutta en oikein saa niihin todellista kosketusta vaikka haluaisin.
-apDemo nista touhua.
Tiesittekö, että meditaatioissa ja joogassa saa rii vaajia sisimpäänsä kun mieli tyhjennetään.
Sillä hetkellä voi tuntua hyvältä, mutta myöhemmin riivaajat voivat ilmestyä missä vain.
Näin on käynyt kahdelle ystävälleni, varoitin heitä joogan ja mietiskelyn riivaajien vaaroista.
He vähättelivät ja väittivät vain rentoutuvansa ja jumppaavansa, mutta myöhemmin molemmille tuli kummallisia tuntemuksia ja toiselle ilmestyi sellainen pa ha henki, joka yritti rais kata hänet. Mutta muisti Jeesuksen ja huusi avukseen, henki häipyi.
Jos meditointi on demonista puuhaa niin minkä takia esim. munkit, jotka ovat meditoineet vuosikymmeniä monia tunteja päivässä ovat paljon tyynempiä ja rauhaarakastavampia kuin keskiverto ihminen, joka ei meditoi? Vai onko sinua vastaan tullut paljon demonisia buddhalaisia munkkeja?
Niin eikös meditointi tutkitusti lisää hyvinvointia. Jotkut höpsöt kristityt yrittävät vastustaa.
Tai sitten käy kuin minulle, olen ulkopuolinen, pelokas vanhus.
Kun suljin oven, yksikään muu ovi ei auennut. Elämä ei kantanut. Tie, jonka valitsin oli umpikuja, eikä takaisinpaluuta ollut. Ja muita symbolisia fraaseja, blaablaablaa. Maailma oli mahdollisuuksia täynnä - muille, ei minulle, näen sen selvästi jälkeenpäin. Minulle oli tarjolla vain häviäjän rooli.
Jopa se järvikin kului, vaikka siinä soudettiin kohtuullisesti. Perkle.