Lue keskustelun säännöt.
Mistä se johtuu, että jostain ihmisistä tulee pahoinvointi vasta jälkeenpäin? Äitini ei ollut tyytyväinen äitienpäivään ja ohimennen sen ilmaisi.
14.05.2023 |
Yleensä ei oikein odota mukamas mitään ja sitten loukkaantuu kun suurempaa ei olekaan.
Itse katselin hänen alkoholin juomista (alkoholisti) ja valitustaan ensin yhden päivän eilen, aloitti jo aamupäivästä. Olin jo itse melko ahdistunut siinä vaiheessa mutta yritin olla vain välittämättä ja hengittää syvään. Illalla onneksi ei enää juonut paljoa ja oli ihan ok.
Ei kysellyt kuulumisiani, ei mitään sellaista vaikka tulin käymään. Minä kuuntelin ja yritin tukea.
Tänään aamulla sitten sillä välin kun kävi töissä (2h asiakaskåynti) niin olin siivonnut, ostanut ruusuja, hänelle mieleisiä asioita sekä pullia. Ostin kortin jossa kerroin rakastavani häntä.
Matkalla kun olimme menossa syömään niin tokaisi kuinka asiakas sai äitienpäiväksi jotain erityistä mutta itse ei saanut oikein mitään. Vähän ahdisti.
Jotenkin ympäripyöreästi vastaili ja naureskeli kun ihmettelin, että miten niin. Olimme kuitenkin vielä syömään menossa.
Kun pääsin kotiin niin jokin ahdistus on läsnä. Tulee pahoinvointia selittämättömästä syystä.
Tekisi mieli itkeä tai olla saatanan vihainen. Hän osaa olla niin mukava mutta myös niin helvetin kylmä ja itsekäs ihminen.
Kommentit (50)
Ja itke ja ole vihainen, siihen on kaikki syy!
Ja lakkaa anelemasta äidiltäsi rakkautta. Osta itsellesi kukkia ja kerro itsellesi, miten rakastat itseäsi ja pidät itsestäsi huolen. Äitisi keskittykööt itseensä ja alkoholiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja itke ja ole vihainen, siihen on kaikki syy!
Ja lakkaa anelemasta äidiltäsi rakkautta. Osta itsellesi kukkia ja kerro itsellesi, miten rakastat itseäsi ja pidät itsestäsi huolen. Äitisi keskittykööt itseensä ja alkoholiinsa.
Oikeastaan minua ottaa vaan koko ihminen niin paljon päähän, että joskus minulla on todella väkivaltaisia ajatuksia häntä kohtaan.
Olen niin paljon padonnut sisälleni ja kun en osaa selittää sitä eikä hän kuuntele minua tai tahdo ymmärtää, jos yritän puhua niin tekee mieli huutaa ja jopa lyödä.
Monta kertaa olen yrittänyt puhua mutta ei, hän menee sekaisin ja alkaa joko syyttelemään tai pitämään marttyyrishown.
Pelkään häntä ja jopa inhoan, samaan aikaan kun rakastan. En tiedä miten suhtaudun. Tällainen neutraali suhtautuminen ja tunteet sivulle tyyli sai minut kotiini tullessa ahmimaan ja ahdistumaan.
Saatana.
Kun vain omatunto riittäisi katkaisemaan välit.
Ap
Vietit aikaa hänen kanssaan kun hän joi. En olisi ehkä pystynyt siihen.
Teit myös paljon asioita hänen äitienpäivänä onnistumiseksi.
Se ei kuitenkaan hänelle riittänyt. Kun juo ja on katkera elämästään, ei siihen varmaan oikein mikään auta. Se on surullista.
Sinulle voisi olla parempi tavata häntä lyhyemmän aikaa kerralla ja mieluiten niin, että äitisi olisi silloin selvänä.
Ikävää, että päivästäsi tuli surullinen eikä äitisi osannut olla kiitollinen.
Tiedän ettei ole normaalia ajatella, että joskus tekisi mieli lyödä omaa äitiään. Ei minulla ole ketään muuta kohtaan sellaisia ajatuksia enkä koskaan tuota toteuttaisi. Joskus vaan raivo on uskomattoman pistävä ja tuntuu tuossa etulohkossa ja kropassa todella outona tunteena. Hirveän vahva energia kehossa kun åidin pimeää puolta ajattelen.
Tunnen joskus syyllisyyttä vihasta ja sen jälkeen olo on epätoivoinen ja kummallinen, alistunut jotenkin.
Ap
Nollalinja kuuntelee ja auttaa. Väkivaltaa tai sen uhka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaadit tai ainakin voimakkaasti tarvitset äidiltäsi sellaista mihin hän ei ole koskaan pystynyt. Sinulla oli oikeus tulla rakastetuksi. Jos voisit hyväksyä, ettei hän osaa. Varmaan hänkään ei ole saanut rakkautta.
Itse yritin miellyttää toista vanhempaani aiemmin. Hän kohteli minua samoin(tai oikeastaan pahemmin), kuin sinun äitisi sinua. Kaikenlaisia tunteita kävin läpi vuosien aikana.
Kunnes eräänä päivänä tuli stoppi ja lakkasin välittämästä tästä ihmisestä. Kaikki tunteet tätä ihmistä kohtaan kuolivat kertaheitolla:viha, rakkaus, kaipaus, hyväksyntä, ihan kaikki.
Se pelasti minut. Toivottavasti koet jonkun samanlaisen "heräämisen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse yritin miellyttää toista vanhempaani aiemmin. Hän kohteli minua samoin(tai oikeastaan pahemmin), kuin sinun äitisi sinua. Kaikenlaisia tunteita kävin läpi vuosien aikana.
Kunnes eräänä päivänä tuli stoppi ja lakkasin välittämästä tästä ihmisestä. Kaikki tunteet tätä ihmistä kohtaan kuolivat kertaheitolla:viha, rakkaus, kaipaus, hyväksyntä, ihan kaikki.
Se pelasti minut. Toivottavasti koet jonkun samanlaisen "heräämisen".
Olen pahoillani, että olet saanut osaksesi omalta äidiltäsi myös kaltoinkohtelua. Onneksi sinulle riitti ja pääsit eteenpäin.
Itse olen kokenut äidiltäni vaikka mitä. Joskus aikoinaan oli myös kaikkea inhottavaa, kuten väkivaltaa, esti etten pääse kotoa poistumaan kun vielä asuin siellä, seuraili minua ja on hän ollut aika sekaisin. Olen elänyt aika sairaassa suhteessa häneen ja vaikka tilanteet on rauhoittunut ja kuvittelen, että me molemmat olemme aikuistuneet niin silti välillämme on jotain tyhjyyttä. Yritän ilmeisesti paikata sitä ja ottaa otetta jostain sellaisesta mitä ei edes ole.
Tunteeni on oikeastaan aika neutraalit yleensä ja olen tottunut tilanteeseen, sellainen turtumus lähinnä. Tavallaan haluan olla äitini seurassa kun on selvinpäin ja sellainen suhteellisen hyväntuulinen, humoristinen mutta kun harvemmin sitä on niin kärsin sitten toisesta puolesta ja yritän kestää.
En tiedä, että miten suhtautuisin häneen, etäisesti mutta lämpimästi. Jälkeenpäin on kuitenkin usein huono fiilis vaikka mitään suurempaa ei olisi tapahtunutkaan. Moni on katkaissut häneen välit, ei hänellä ole enää ystäviä, yksi sisaruksista ei enää katsele häntä kun ei kunnioittanut rajoja ja oli aina enemmän tai vähemmän humalassa kun tuli kylään. Hän on aika yksin ja varmaan sitten minuun priorisoi arjen hankaluuksia.
Mietin, että mitä itse tekisin. Tuntuisi pahalta katkaista välit mutta en kuitenkaan tällaistakaan jaksaisi. Tiedä oikein kun hänen persoonansa on niin moniulotteinen, että en oikein saa kiinni kuka oikeasti on.
Ap
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan eikä kannata ap:n tavoin syyllistää äitiä siitä, että joku ohimennen lausuttu ajatus saa oksentamaan. Kun sillä äidilläkin on oikeus negatiivisiin tunteisiinsa, ei hänenkään tarvitse niitä padota siksi, että muilla olisi kivaa!
Me emme jostain syystä ole valmiita sallimaan vanhemmillemme muuta kuin positiivisten tunteiden ilmaisun, kaikki negatiivinen tulkitaan narsismiksi. Lapsiamme opetetaan sanoittamaan tunteitaan, ehkä meidän nuorten aikuisten olisi aika oppia sama ja sanoittaa vanhempiemme sanomisia. "Varmasti olit pettynyt, koska ei ollut sitä ja tätä...", sillä olisi tilanteessa päässyt jo pitkälle. Olemalla armollinen muille ja opettelemalla hyväksymään sen, että muiden ei tarvitse minua miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan eikä kannata ap:n tavoin syyllistää äitiä siitä, että joku ohimennen lausuttu ajatus saa oksentamaan. Kun sillä äidilläkin on oikeus negatiivisiin tunteisiinsa, ei hänenkään tarvitse niitä padota siksi, että muilla olisi kivaa!
Me emme jostain syystä ole valmiita sallimaan vanhemmillemme muuta kuin positiivisten tunteiden ilmaisun, kaikki negatiivinen tulkitaan narsismiksi. Lapsiamme opetetaan sanoittamaan tunteitaan, ehkä meidän nuorten aikuisten olisi aika oppia sama ja sanoittaa vanhempiemme sanomisia. "Varmasti olit pettynyt, koska ei ollut sitä ja tätä...", sillä olisi tilanteessa päässyt jo pitkälle. Olemalla armollinen muille ja opettelemalla hyväksymään sen, että muiden ei tarvitse minua miellyttää.
No jokainen toki on vastuussa omista tunteistaan. Yritän tässä itsekin hahmottaa kokonaisuutta ja olen huojentunut, että olen itsekseni kotona ja saan keskittyä omaan elämääni. Mietin mitä kaikkea mukavaa itselleni tässä järjestäisin seuraavilla vapailla enkä halua vaipua tämän vuoksi liialliseen ahdistukseen mutta joskus yritän saada tienviittaa, että mihin suuntaan tässä pitäisi mennä äitini suhteen.
Kun menin sinne ja tulin toiselta paikkakunnalta, niin olin todella iloinen valmiiksi ja mietin, että onpa kiva vähän matkustella ja aloittaa vapaat. Oli ihana katsella vain herännyttä luontoa ja olla.
Ajattelin matkalla, että voisin tulla ihan mukavaa ja mistä kaikesta voisimme jutella, tai suunnitella. Mitä voisimme tehdä.
Kun astuin autoon, niin ensimmäiset sanat mitä äitini sanoi, oli se, että voi helvetti miten paska päivä oli. No ei siinä, kuuntelin ja hän kertoi. Tätä jatkui sitten tunteja, joi olutta ja valitteli. Missään vaiheessa ei kysellyt elämästäni tai kuulumisistani mitään. Jouduin ärähtämään, että miksi minä edes hänen luonaan olen, katselen hänen dokaamistaan ja kuuntelen kuinka paskaa kaikki mielestään on? Loukkaantui ja sanoi, että ei hän enää puhu sitten mitään ja aikoo patoa kaiken sisälleen.
No yritin siinä sitten sanoa, etten nyt sitäkään tarkoita mutta eikö meillä voisi olla yhdessä ihan mukavaakin? Voitaisiin tehdä jotain niin sanoi, että ala vaikka leipomaan.
No joo, menihän se ilta sitten siinä. Seuraavana päivänä oli iloisempi mutta silti nuo tuollaiset kommentit, että ei ole saanut mitään ja tyytymättömyys. Tulee olo, että eikö hän ymmärrä oikeasti ettei minun tarvitsisi edes olla paikalla ja moni muu olisi jättänyt toivottelemasta ollenkaan äitienpäivää. Kuten yksi sisaruksistani.
No, jatkosta en tiedä. Yritän tässä sulatella ja mietiskellä asioita, että saanko suhdettamme koskaan toimimaan vai kärsiikö tästä sitten vain molemmat kun ilmeisesti kumpikaan meistä ei osaa täyttää toistemme odotuksia.
Ap
Älä vietä kallisarvoista elämääsi ihmisten kanssa, jotka saavat sinut voimaan huonosti.
Mieti, kumpi olisi parempi, se että jatkat äitisi kanssa kuten tähän asti vai se, ettet olisi hänen kanssaan ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella lapsellinen ja kiukutteleva vauva on tuo sinun äitisi. Tällaisia samanlaisia vauvoja on täällä ketjullinen. Ihan järkyttävää, miten ihmiset eivät kasva aikuisiksi, vaan jäävät pienten lasten tasolle ja käyttäytyvät kuin kolmevuotiaat suhteessa omiin lapsiinsa. Olit järjestänyt oikein hyvän äitienpäivän hänelle ja miten voi olla tuollainen pentu sinun äitisi. Aivan käsittämätöntä. Varmaan tämä liittyy nyt tuohon alkoholismiinkin jotenkin. Hänellä ei ole psyykkinen kapasitetti ihan normaali. Jätä omaan arvoonsa ja jatkaa omaa elämääsi normaalisti. Ei johdu todellakaan sinusta. Äitisi on vajavainen, hyvin vajavainen.
Tiedän tunteen niin hyvin. Ootko koskaan käynyt narsistien uhrien tukisivuilla? Itse laitoin välit poikki viisi vuotta sitten ja harmittaa todella kun en tehnyt sitä aikaisemmin. Se on ihan täyttä energiantuhlausta yrittää mielleyttää, mitä enemmän teet sitä enemmän narsistit kiusaa. Itsekkäät sisarukset on käännetty minua vastaan, eikä heitä ole koskaan samalla tavalla rassattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskooko joku tähän sepustukseen? Ihanko oikeasti?
Ap vastailee itselleen, osoitteet paljastaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen niin hyvin. Ootko koskaan käynyt narsistien uhrien tukisivuilla? Itse laitoin välit poikki viisi vuotta sitten ja harmittaa todella kun en tehnyt sitä aikaisemmin. Se on ihan täyttä energiantuhlausta yrittää mielleyttää, mitä enemmän teet sitä enemmän narsistit kiusaa. Itsekkäät sisarukset on käännetty minua vastaan, eikä heitä ole koskaan samalla tavalla rassattu.
Olen pohtinut narisismia sen jälkeen kun elin väkivaltaisessa suhteessa, jossa mies oli aidosti hyvin narsistinen ihminen. Hän veti puoleensa ja kuihdun suhteessa olemattomaksi ja kadotin itseni. Tuo narsismi-kortti ei ollut vain minun heittoni vaan myös monen muun joka tunsi hänet.
Onneksi pääsin pois kivuliaan prosessin jälkeen. Tämän jälkeen olen miettinyt myös suhdettani tuohon äitiinkin. Hän ajattelee joistakin asioista vähän samalla tyylillä kun tuo exäni ja osaa olla todella pirullinen jos sille päälle sattuu. On kuitenkin myös herkkä ja joskus käyttäytyy myös aikuismaisesti, joka saa suhteeni häneen hämärtymään enkä tiedä mikä on totta ja mikä ei. Monet ihmiset häneen eivät enää luota ja syystäkin. Alkoholi on pilannut paljon.
Inhottavinta on, ettei hän tunnu ymmärtävän omaa käyttäytymistään. Puhuu omaksi edukseen ja vetää sitä marttyyrirooliaan kun joutuu keskustelemaan käytöksestään muita kohtaan. Siksi en enää jaksa edes yrittää jutella juurikaan vaan hengitän vain ja yritän vain pitää itseni tarpeeksi etäisenä tilanteissa.
Vähän samanlaista epätoivoa ja turhautumista kuin exäni kanssa.
Luulen, että voisin paremmin jos en enää edes yrittäisi. Sama se vaikka uhriutuu ja syyllistää "kun on kuitenkin meidän äiti" mutta kyllä silläkin on rajansa, vaikka olisi kuinka läheinen ihminen kyseessä.
Tärkeintä on, etten tuntisi syyllisyyttä hänen hylkäämisestään, se on se oma juttuni mikä minun täytyy käydä läpi tässäkin suhteessa. Olla kylmempi ja rationaalisempi eikä asettua liiakseen hänen asemaansa.
Ap
Vanhempi sukupolvi on myös oman aikansa tuote, heidät on kasvatettu tuollaiseen (piilo)vttuiluun. Tunteiden sanoittaminen on heille vierasta, ja miten se onnistuisi, kun eivät itsellekään osaa näitä kysymyksiä asettaa? Olen itsekin oppinut pitämään etäisyyttä äitiini, siinä minulle toimiva tasapaino. Muuten en kestäisi niitä epäoikeudenmukaisia tunteenpurkauksia.
Sinulle ei viitsi enää vastailla koska sama meno jatkuu aina vaan. Päästä irti, älä ole tekemisissä. Niin kauan kuin jatkat pään seinään hakkaamista tulet olemaan kurjassa kunnossa henkisesti. Sinulla on itselläsi myös vastuu laittaa ne rajat.
Olen narsistin lapsi ja näen ap:ssä paljon samaa kuin itsessäni ennen kuin aloin parantua.
Ap yrittää pusertaa kivestä vettä ollessaan kiva äidilleen ja toivoessaan saavansa rakkautta ja hyväksyntää.
Ap, väkivallan ja vihan tunteesi ovat terveet tunteet tuossa tilanteessa. Kuuntele niitä, älä syyllisty äläkä tukahduta. Jos tukahdutat, sairastut. Etsi apua: youtubesta ja netistä ja kirjoista self helpiä ja terapiaa alkoholistin/narsistin (yleensä alkoholisti on myös narsisti tai vähintään käyttäytty vahvan narsistisesti) uhreille/lapsille.
Sinä olet läheisriippuvainen äidistäsi. Tuo kaikki hoiva ja huomio, jota annat äidillesi, sen toivossa että sitten kaikki muuttuisi paremmaksi ja saisit itsekin häneltä hoivaa, on hukkaan heitettyä. Olet kasvava nuori aikyinen. Sinun pitäisi käyttää se energia itseesi. Piirtää rajoja itsellesi. Keskittyä tutustumaan itseesi, rakastamaan ja hoitamaan itseäsi, kokemaan itsesi rakkauden arvoiseksi samalla hyväksyen, että äitisi ei kykene rakastamaan. Silti sinä olet rakastettu ja rakkauden arvoinen.
Äläkä vaan siirry parisuhteeseen tekemään samaa ennen kuin olet parantunut. Olet täydellinen uhri nyt väkivaltaisiin ja hyväksikäyttösuhteisiin. Kun sinulle väläyttää (valheellista) rakkautta, teet mitä tahansa sen ihmisen eteen ja siedät mitä tahansa.
Sinulla on traumaside äitiisi ja se altistaa sinut traumasiteille toksisissa suhteissa myöhemmin elämässä. Se on rankka juttu. Itselläni meni juuri vuosi toipua kolmen kuukauden traumasuhteesta narsistiin.
Ei sinun ahdistuksesi minusta mistää selittämättömästä syystä tullut vaan siitä, että äitisi on narsistinen ja itsekäs paskapää, kuten alkoholistit tuppaavat olemaan.