Lue keskustelun säännöt.
Mistä se johtuu, että jostain ihmisistä tulee pahoinvointi vasta jälkeenpäin? Äitini ei ollut tyytyväinen äitienpäivään ja ohimennen sen ilmaisi.
14.05.2023 |
Yleensä ei oikein odota mukamas mitään ja sitten loukkaantuu kun suurempaa ei olekaan.
Itse katselin hänen alkoholin juomista (alkoholisti) ja valitustaan ensin yhden päivän eilen, aloitti jo aamupäivästä. Olin jo itse melko ahdistunut siinä vaiheessa mutta yritin olla vain välittämättä ja hengittää syvään. Illalla onneksi ei enää juonut paljoa ja oli ihan ok.
Ei kysellyt kuulumisiani, ei mitään sellaista vaikka tulin käymään. Minä kuuntelin ja yritin tukea.
Tänään aamulla sitten sillä välin kun kävi töissä (2h asiakaskåynti) niin olin siivonnut, ostanut ruusuja, hänelle mieleisiä asioita sekä pullia. Ostin kortin jossa kerroin rakastavani häntä.
Matkalla kun olimme menossa syömään niin tokaisi kuinka asiakas sai äitienpäiväksi jotain erityistä mutta itse ei saanut oikein mitään. Vähän ahdisti.
Jotenkin ympäripyöreästi vastaili ja naureskeli kun ihmettelin, että miten niin. Olimme kuitenkin vielä syömään menossa.
Kun pääsin kotiin niin jokin ahdistus on läsnä. Tulee pahoinvointia selittämättömästä syystä.
Tekisi mieli itkeä tai olla saatanan vihainen. Hän osaa olla niin mukava mutta myös niin helvetin kylmä ja itsekäs ihminen.
Kommentit (50)
Onko sinulle uskoteltu tuota jokainen on vastuussa omista tunteistaan -lausetta jotenkin toksisesti?
Kyllä, jossain mielessä jojainen on vastuussa tunteistaan, etenkin äitisi. Mutta jokainen on vastuussa myös siitä, millaisen tunneilmaston juuri hän luo ja millaisia tunteita hän toisissa herättää.
Olet ottanut tuosta lauseesta vain vastuun. Yrität vastuuttaa itseäsi siitä, kun tunnet olosi kurjaksi äitisi kohdeltua sinua kurjasti. Toisaalta yrität luoda äidille hyvää mieltä olemalla hyvä tytär.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen narsistin lapsi ja näen ap:ssä paljon samaa kuin itsessäni ennen kuin aloin parantua.
Ap yrittää pusertaa kivestä vettä ollessaan kiva äidilleen ja toivoessaan saavansa rakkautta ja hyväksyntää.
Ap, väkivallan ja vihan tunteesi ovat terveet tunteet tuossa tilanteessa. Kuuntele niitä, älä syyllisty äläkä tukahduta. Jos tukahdutat, sairastut. Etsi apua: youtubesta ja netistä ja kirjoista self helpiä ja terapiaa alkoholistin/narsistin (yleensä alkoholisti on myös narsisti tai vähintään käyttäytty vahvan narsistisesti) uhreille/lapsille.
Sinä olet läheisriippuvainen äidistäsi. Tuo kaikki hoiva ja huomio, jota annat äidillesi, sen toivossa että sitten kaikki muuttuisi paremmaksi ja saisit itsekin häneltä hoivaa, on hukkaan heitettyä. Olet kasvava nuori aikyinen. Sinun pitäisi käyttää se energia itseesi. Piirtää rajoja itsellesi. Keskittyä tutustumaan itseesi, rakastamaan ja hoitamaan itseäsi, kokemaan itsesi rakkauden arvoiseksi samalla hyväksyen, että äitisi ei kykene rakastamaan. Silti sinä olet rakastettu ja rakkauden arvoinen.
Äläkä vaan siirry parisuhteeseen tekemään samaa ennen kuin olet parantunut. Olet täydellinen uhri nyt väkivaltaisiin ja hyväksikäyttösuhteisiin. Kun sinulle väläyttää (valheellista) rakkautta, teet mitä tahansa sen ihmisen eteen ja siedät mitä tahansa.
Sinulla on traumaside äitiisi ja se altistaa sinut traumasiteille toksisissa suhteissa myöhemmin elämässä. Se on rankka juttu. Itselläni meni juuri vuosi toipua kolmen kuukauden traumasuhteesta narsistiin.
Kiitos paljon tästäkin kertomuksesta.
Tuttua mitä kerrot. Kirjoittaminen saa ajatuksia selkeämmiksi ja myös se, että saan konkreettista neuvoa näille ajatuksille. Olen todella paljon työstänyt omaa elämääni versus ihmissuhteet mitä on ollut. Nykyään olen aika yksin. Yritän parantaa elämänlaatuani ja sekin tavallaan on myös syynä siihen, että olen yrittänyt äitiini luoda toimivaa suhdetta. Jos hän näkisi vihdoin, että minäkin menen eteenpäin ja yritän. Ei hän kuitenkaan näe. Ilmeisesti tämä on sellainen hetki, että voin päättää suunnan itse hyvällä omatunnolla.
Olen opetellut itseni rakatamista ja todella siinä kehittynyt. Oikeistaju siihen miten ihmiset saavat minua kohdella on merkittävästi muuttunut. Vielä tämä on työstettävä asia ja haluan tästä sotkusta jo pois.
Taidan seurata sisarukseni jalanjälkiä. Hän voi hyvin ja on päättänyt, ettei enää yritä.
Jo pieni kutkuttava vapaus ajatuksesta tulee olotilaksi kun pohdin, etten enää tahraa itseäni sen vuoksi, että toisella olisi parempi olla kun ei se auta eikä muuta asioita miksikään. Äitini on päättänyt jatkaa elämänsä tappiin saakka näin varmaankin, se hänelle suotakoon.
Tässä mietin, että miten selitän hänelle tai miten tämän teen. Vai olenko vain koko ajan etäisempi?
Ap
Ei sen tarvitse olla kertarepäisy. Voit tehdä rajat niin, että tapaat äitiä vain selvänä. Jos hän alkaa juoda, sinä lähdet. Sitten se ehkä laajenee siihen, että kun hän alkaa käyttäytyä huonosti, sinä lähdet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen narsistin lapsi ja näen ap:ssä paljon samaa kuin itsessäni ennen kuin aloin parantua.
Ap yrittää pusertaa kivestä vettä ollessaan kiva äidilleen ja toivoessaan saavansa rakkautta ja hyväksyntää.
Ap, väkivallan ja vihan tunteesi ovat terveet tunteet tuossa tilanteessa. Kuuntele niitä, älä syyllisty äläkä tukahduta. Jos tukahdutat, sairastut. Etsi apua: youtubesta ja netistä ja kirjoista self helpiä ja terapiaa alkoholistin/narsistin (yleensä alkoholisti on myös narsisti tai vähintään käyttäytty vahvan narsistisesti) uhreille/lapsille.
Sinä olet läheisriippuvainen äidistäsi. Tuo kaikki hoiva ja huomio, jota annat äidillesi, sen toivossa että sitten kaikki muuttuisi paremmaksi ja saisit itsekin häneltä hoivaa, on hukkaan heitettyä. Olet kasvava nuori aikyinen. Sinun pitäisi käyttää se energia itseesi. Piirtää rajoja itsellesi. Keskittyä tutustumaan itseesi, rakastamaan ja hoitamaan itseäsi, kokemaan itsesi rakkauden arvoiseksi samalla hyväksyen, että äitisi ei kykene rakastamaan. Silti sinä olet rakastettu ja rakkauden arvoinen.
Äläkä vaan siirry parisuhteeseen tekemään samaa ennen kuin olet parantunut. Olet täydellinen uhri nyt väkivaltaisiin ja hyväksikäyttösuhteisiin. Kun sinulle väläyttää (valheellista) rakkautta, teet mitä tahansa sen ihmisen eteen ja siedät mitä tahansa.
Sinulla on traumaside äitiisi ja se altistaa sinut traumasiteille toksisissa suhteissa myöhemmin elämässä. Se on rankka juttu. Itselläni meni juuri vuosi toipua kolmen kuukauden traumasuhteesta narsistiin.
Kiitos paljon tästäkin kertomuksesta.
Tuttua mitä kerrot. Kirjoittaminen saa ajatuksia selkeämmiksi ja myös se, että saan konkreettista neuvoa näille ajatuksille. Olen todella paljon työstänyt omaa elämääni versus ihmissuhteet mitä on ollut. Nykyään olen aika yksin. Yritän parantaa elämänlaatuani ja sekin tavallaan on myös syynä siihen, että olen yrittänyt äitiini luoda toimivaa suhdetta. Jos hän näkisi vihdoin, että minäkin menen eteenpäin ja yritän. Ei hän kuitenkaan näe. Ilmeisesti tämä on sellainen hetki, että voin päättää suunnan itse hyvällä omatunnolla.
Olen opetellut itseni rakatamista ja todella siinä kehittynyt. Oikeistaju siihen miten ihmiset saavat minua kohdella on merkittävästi muuttunut. Vielä tämä on työstettävä asia ja haluan tästä sotkusta jo pois.
Taidan seurata sisarukseni jalanjälkiä. Hän voi hyvin ja on päättänyt, ettei enää yritä.
Jo pieni kutkuttava vapaus ajatuksesta tulee olotilaksi kun pohdin, etten enää tahraa itseäni sen vuoksi, että toisella olisi parempi olla kun ei se auta eikä muuta asioita miksikään. Äitini on päättänyt jatkaa elämänsä tappiin saakka näin varmaankin, se hänelle suotakoon.
Tässä mietin, että miten selitän hänelle tai miten tämän teen. Vai olenko vain koko ajan etäisempi?
Ap
Onko sulla hyvä suhde sisarukseesi? Jos puhuisitte asiasta, hän kun on jo tehnyt sen.
Minä en osaa sanoa, pitäisikö selittää jotain vai ei. Jos haluat, voit sanoa, että keskityt nyt omaan kasvuusi terveeksi aikuiseksi (koska et halua samanlaiseksi kuin hän). Ja että hänen ikävä käytöksensä ja alkoholisminsa on esteenä sinun hyvinvoinnillesi.
Ja se, meneekö äitisi pohjalle vai hakeeko itselleen hoitoa, ei ole sinun vastuullasi tai käsissäsi.
Mielesi jo kertoo sinulle, että haluat pois. Siitä vihantunteet. Opettele kuuntelemaan ja kunnioittamaan mielesi ja kehosi viestejä niin elämästäsi tulee paras mahdollinen. Itsensä tukahduttaminen ja pakottaminen on huono juttu.
Itse vaiheilin kahden paikkakunnan välillä ja lopulta päädyin hankkimaan pysyvän asunnon sillä perusteella, että olen 500km päässä äidistäni. Ei tarvinut laittaa välejä poikki, mutta nähdään max 2 kertaa vuodessa pari päivää kerrallaan. Tuon pari päivää jaksan kerran tai kaksi vuodessa ilman että jälkeenpäin tulee ahdistusta ja surua, mutta enempää en ja siksi en käy useammin vaikka todellisuudessa välimatka ei minua estäisi jos oikeasti haluaisin häntä nähdä. Kymmenisen vuotta omillaan asumista ja tiiviimpää yhteydenpitoa kesti ennen kuin hahmotin kunnolla missä omat rajani yhdessäolon suhteen menevät. Jatka omien tuntemusten kuulostelua ja muista että ainoa oikea syy läheisille ihmissuhteille on se että ne tuottavat hyvää mieltä ja turvallisuutta sinulle. Kyllä oikea ratkaisu suhteeseenne löytyy vielä ja jos se on laittaa kokonaan välit poikki niin siinä ei ole mitään pahaa. Surullistahan se on mutta luopumisen suru helpottaa ajan myötä toisin kuin huonot ihmissuhteet. Arvosta hyvinvointiasi ja tee kaikkesi rakentaaksesi aitoja hyviä ja rakastavia ihmissuhteita elämääsi olivatpa ne sitten perhettä tai ystäviä<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja itke ja ole vihainen, siihen on kaikki syy!
Ja lakkaa anelemasta äidiltäsi rakkautta. Osta itsellesi kukkia ja kerro itsellesi, miten rakastat itseäsi ja pidät itsestäsi huolen. Äitisi keskittykööt itseensä ja alkoholiinsa.
Oikeastaan minua ottaa vaan koko ihminen niin paljon päähän, että joskus minulla on todella väkivaltaisia ajatuksia häntä kohtaan.
Olen niin paljon padonnut sisälleni ja kun en osaa selittää sitä eikä hän kuuntele minua tai tahdo ymmärtää, jos yritän puhua niin tekee mieli huutaa ja jopa lyödä.
Monta kertaa olen yrittänyt puhua mutta ei, hän menee sekaisin ja alkaa joko syyttelemään tai pitämään marttyyrishown.Pelkään häntä ja jopa inhoan, samaan aikaan kun rakastan. En tiedä miten suhtaudun. Tällainen neutraali suhtautuminen ja tunteet sivulle tyyli sai minut kotiini tullessa ahmimaan ja ahdistumaan.
Saatana.
Kun vain omatunto riittäisi katkaisemaan välit.
Ap
Se välien katkaisu sattuu hetken aikaa, mutta siitä pääsee yli.
Nimim. Kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen narsistin lapsi ja näen ap:ssä paljon samaa kuin itsessäni ennen kuin aloin parantua.
Ap yrittää pusertaa kivestä vettä ollessaan kiva äidilleen ja toivoessaan saavansa rakkautta ja hyväksyntää.
Ap, väkivallan ja vihan tunteesi ovat terveet tunteet tuossa tilanteessa. Kuuntele niitä, älä syyllisty äläkä tukahduta. Jos tukahdutat, sairastut. Etsi apua: youtubesta ja netistä ja kirjoista self helpiä ja terapiaa alkoholistin/narsistin (yleensä alkoholisti on myös narsisti tai vähintään käyttäytty vahvan narsistisesti) uhreille/lapsille.
Sinä olet läheisriippuvainen äidistäsi. Tuo kaikki hoiva ja huomio, jota annat äidillesi, sen toivossa että sitten kaikki muuttuisi paremmaksi ja saisit itsekin häneltä hoivaa, on hukkaan heitettyä. Olet kasvava nuori aikyinen. Sinun pitäisi käyttää se energia itseesi. Piirtää rajoja itsellesi. Keskittyä tutustumaan itseesi, rakastamaan ja hoitamaan itseäsi, kokemaan itsesi rakkauden arvoiseksi samalla hyväksyen, että äitisi ei kykene rakastamaan. Silti sinä olet rakastettu ja rakkauden arvoinen.
Äläkä vaan siirry parisuhteeseen tekemään samaa ennen kuin olet parantunut. Olet täydellinen uhri nyt väkivaltaisiin ja hyväksikäyttösuhteisiin. Kun sinulle väläyttää (valheellista) rakkautta, teet mitä tahansa sen ihmisen eteen ja siedät mitä tahansa.
Sinulla on traumaside äitiisi ja se altistaa sinut traumasiteille toksisissa suhteissa myöhemmin elämässä. Se on rankka juttu. Itselläni meni juuri vuosi toipua kolmen kuukauden traumasuhteesta narsistiin.
Kiitos paljon tästäkin kertomuksesta.
Tuttua mitä kerrot. Kirjoittaminen saa ajatuksia selkeämmiksi ja myös se, että saan konkreettista neuvoa näille ajatuksille. Olen todella paljon työstänyt omaa elämääni versus ihmissuhteet mitä on ollut. Nykyään olen aika yksin. Yritän parantaa elämänlaatuani ja sekin tavallaan on myös syynä siihen, että olen yrittänyt äitiini luoda toimivaa suhdetta. Jos hän näkisi vihdoin, että minäkin menen eteenpäin ja yritän. Ei hän kuitenkaan näe. Ilmeisesti tämä on sellainen hetki, että voin päättää suunnan itse hyvällä omatunnolla.
Olen opetellut itseni rakatamista ja todella siinä kehittynyt. Oikeistaju siihen miten ihmiset saavat minua kohdella on merkittävästi muuttunut. Vielä tämä on työstettävä asia ja haluan tästä sotkusta jo pois.
Taidan seurata sisarukseni jalanjälkiä. Hän voi hyvin ja on päättänyt, ettei enää yritä.
Jo pieni kutkuttava vapaus ajatuksesta tulee olotilaksi kun pohdin, etten enää tahraa itseäni sen vuoksi, että toisella olisi parempi olla kun ei se auta eikä muuta asioita miksikään. Äitini on päättänyt jatkaa elämänsä tappiin saakka näin varmaankin, se hänelle suotakoon.
Tässä mietin, että miten selitän hänelle tai miten tämän teen. Vai olenko vain koko ajan etäisempi?
Ap
Onko sulla hyvä suhde sisarukseesi? Jos puhuisitte asiasta, hän kun on jo tehnyt sen.
Minä en osaa sanoa, pitäisikö selittää jotain vai ei. Jos haluat, voit sanoa, että keskityt nyt omaan kasvuusi terveeksi aikuiseksi (koska et halua samanlaiseksi kuin hän). Ja että hänen ikävä käytöksensä ja alkoholisminsa on esteenä sinun hyvinvoinnillesi.
Ja se, meneekö äitisi pohjalle vai hakeeko itselleen hoitoa, ei ole sinun vastuullasi tai käsissäsi.
Mielesi jo kertoo sinulle, että haluat pois. Siitä vihantunteet. Opettele kuuntelemaan ja kunnioittamaan mielesi ja kehosi viestejä niin elämästäsi tulee paras mahdollinen. Itsensä tukahduttaminen ja pakottaminen on huono juttu.
Hyviä neuvoja ja juuri tuo, ettei ole minun vastuullani, että meneeko pohjalle. Kun oikeastaan minua pelottaa mitä tapahtuu jos minäkin irroitan otteeni. Olen nähnyt hänet maassa ja psykoottisena niinä aikoina kun ei voi hyvin. Sitä tapahtuu silloin tällöin. Kuitenkaan se ei ole minun vastuullani miten käy.
Meillä on todella hyvät välit sisarukseni kanssa. Hän on yksi esikuvani ja osannut aina ollut rationaalinen ja pitää päänsä jos alkaa riittäämään. Hän vain jäi etäiseksi, ei selitellyt enempiä kun oli jo useamman kerran raivostunut äidin humalatilastaan vaikka oli sovittu ettei juo. Sitten vain luovutti ja lopetti yhteydenpidon.
No nyt käsittelen tämän mielessäni ja suuntana on oma hyvinvointini tietenkin. Inho, itku ja epätoivo varmasti ovat nyt se tienviitta josta voin paljon päätellä. En halua nähdä edes selvinpäin koska se on ykskaks kun avaa korkin, ei voi luottaa ollenkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös lukea muiden kertomuksia siitä millaisia ongelmia ja tunteita on tullut suhteissa alkoholistivanhempiin aikuisuudessa ja miten ovat rajojansa asettaneet. Löydät luultavasti paljonkin yhtäläisyyksiä ja se auttaa ymmärtämään että sinussa ei ole mitään vikaa vaikka suhteesi vanhempaasi ei koskaan tulisi hyväksi. Huomaat myös että miljoonat muut ihmiset ovat jo tehneet kaikkensa yrittäessään pelastaa/parantaa alkoholistivanhempansa kannatellen ja tukien tätä aikuisenakin ja kukaan ei ole siinä onnistunut, joten osaat jättää väliin monta kipeää yritystä ja erehdystä omalta reitiltäsi. Näistä kokemuksista on syystäkin paljon kirjoja kirjoitettu ja netti täynnä tarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös lukea muiden kertomuksia siitä millaisia ongelmia ja tunteita on tullut suhteissa alkoholistivanhempiin aikuisuudessa ja miten ovat rajojansa asettaneet. Löydät luultavasti paljonkin yhtäläisyyksiä ja se auttaa ymmärtämään että sinussa ei ole mitään vikaa vaikka suhteesi vanhempaasi ei koskaan tulisi hyväksi. Huomaat myös että miljoonat muut ihmiset ovat jo tehneet kaikkensa yrittäessään pelastaa/parantaa alkoholistivanhempansa kannatellen ja tukien tätä aikuisenakin ja kukaan ei ole siinä onnistunut, joten osaat jättää väliin monta kipeää yritystä ja erehdystä omalta reitiltäsi. Näistä kokemuksista on syystäkin paljon kirjoja kirjoitettu ja netti täynnä tarinoita.
Täytyy tutustua. Tommy Hellstenin teoksiin olenkin tutustunut ja voin niihin samaistua.
Päätin nyt, että nyt nousen tämän yläpuolelle ja päätän suhteeni äitini kanssa. Aloin ajattelemaan häntä pelkkänä persoonana, enkä äitinä ja jos hän olisi kaverini, en koskaan hyväksyisi tai hengailisi vastaavanlaisen ihmisen kanssa enää. Ei tämä suhde anna minulle mitään vaan saa aikaan valtavaa ahdistusta ja nytkin sisällä myllertää. Ei tätä enää. Laitan äidilleni viestin kun kiireiltäni ehdin ja kerron lyhyesti ottavani kunnolla etäisyyttä häneen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut, ap! Se viiltää syvältä, kun tajuaa, että oma vanhempi ei rakastakaan. Mutta sen hyväksyminen on ainoa tie omaan hyvään elämään.
Sinun äitisi ei rakasta edes itseään, miten hän kykenisi rakastamaan sinuakaan. Äitisi imee sinusta rakkautta omalle rikkinäiselle sielulleen, mutta kuten olet nähnyt, ketään ei voi rakastaa ehjäksi. Tai no, voi kyllä, nimittäin itsensä, mutta ei ketään muuta.
Tommy Hellsten on aika kevyttä ja ylätason kamaa. Youtubessa on paljon hyviä englanninkielisiä kanavia, jotka pureutuvat paljon paremmin ihan detaljitasolle asioihin. Ja ihan ensiksi, onnittele itseäsi - sinusta ei tullut päihdeongelmaista tai narsistia. Nuo sinun ongelmasi ovat paljon helpommin hoidettavissa kuntoon ja etäisyys äitiin mahdollistaa paranemisen.
https://www.youtube.com/@patrickteahanlicswtherapy/community
Today is a tough day for childhood trauma survivors.
We feel the sting today of seeing those with good enough mothers celebrate and honor them. It's a private, awkward, and lonely sting for many. As a reframe, instead of grieving the abusive mother we got, maybe grieve for the mother you deserved.
It's an exercise about who you are and your normal human developmental needs. It's not a would have, should have, or could have.
You deserved:
*a mother who could see you, know you, and love you
*a mother who had her emotional house in order
*a mother who knew it was more about you than it was about her
*a mother who loved loving you
*a mother who could raise you instead of you doing that alone
*a mother who protected you fiercely instead of being fiercely indifferent
We all needed that mother, and not getting her wasn't about us.
A big part of healing is grief, which has two parts.
1) Grieving the family we got.
2) Grieving the family we needed.
We can't do one without the other.
Etkö voisi antaa äidillesi vielä mahdollisuuden olla pahoillaan? Laittaisit viestin, että harkitset välien katkaisemista. Jos tapaisitte vain joskus harvoin kaupungilla pienen hetken ja niin että hän on selvin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi antaa äidillesi vielä mahdollisuuden olla pahoillaan? Laittaisit viestin, että harkitset välien katkaisemista. Jos tapaisitte vain joskus harvoin kaupungilla pienen hetken ja niin että hän on selvin päin.
Äitihän voi varmaan osoittaa pahoittelunsa koska tahansa. Se ei kuitenkaan riitä siihen, että äiti pystyisi toimivaan suhteeseen.
Sinun ei tarvitse miellyttää alkoholisti äitiäsi. Hän ei itse hoida hommiaan. Alkoholistit ovat taitavia syyttelemään ja manipuloimaan muita. Näin saadaan huomio muualle siitä, että hän itse pilaa juomisellaan oman elämänsä lisäksi muidenkin elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun ei tarvitse miellyttää alkoholisti äitiäsi. Hän ei itse hoida hommiaan. Alkoholistit ovat taitavia syyttelemään ja manipuloimaan muita. Näin saadaan huomio muualle siitä, että hän itse pilaa juomisellaan oman elämänsä lisäksi muidenkin elämän.
Mm, aina ollut samanlainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Etkö voisi antaa äidillesi vielä mahdollisuuden olla pahoillaan? Laittaisit viestin, että harkitset välien katkaisemista. Jos tapaisitte vain joskus harvoin kaupungilla pienen hetken ja niin että hän on selvin päin.
Kuinka monta mahdollisuutta ihmiselle voi antaa? En kykene enää edes elättelemään toivoa, että jokin muuttuisi. Ei ainakaan ennen kuin tajuaa, että kaikki ovat lähteneet. En halua olla mahdollistaja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, ap! Se viiltää syvältä, kun tajuaa, että oma vanhempi ei rakastakaan. Mutta sen hyväksyminen on ainoa tie omaan hyvään elämään.
Sinun äitisi ei rakasta edes itseään, miten hän kykenisi rakastamaan sinuakaan. Äitisi imee sinusta rakkautta omalle rikkinäiselle sielulleen, mutta kuten olet nähnyt, ketään ei voi rakastaa ehjäksi. Tai no, voi kyllä, nimittäin itsensä, mutta ei ketään muuta.
Tommy Hellsten on aika kevyttä ja ylätason kamaa. Youtubessa on paljon hyviä englanninkielisiä kanavia, jotka pureutuvat paljon paremmin ihan detaljitasolle asioihin. Ja ihan ensiksi, onnittele itseäsi - sinusta ei tullut päihdeongelmaista tai narsistia. Nuo sinun ongelmasi ovat paljon helpommin hoidettavissa kuntoon ja etäisyys äitiin mahdollistaa paranemisen.
https://www.youtube.com/@patrickteahanlicswtherapy/community
Today is a tough day for childhood trauma survivors.
We feel the sting today of seeing those with good enough mothers celebrate and honor them. It's a private, awkward, and lonely sting for many. As a reframe, instead of grieving the abusive mother we got, maybe grieve for the mother you deserved.
It's an exercise about who you are and your normal human developmental needs. It's not a would have, should have, or could have.
You deserved:
*a mother who could see you, know you, and love you
*a mother who had her emotional house in order
*a mother who knew it was more about you than it was about her
*a mother who loved loving you
*a mother who could raise you instead of you doing that alone
*a mother who protected you fiercely instead of being fiercely indifferent
We all needed that mother, and not getting her wasn't about us.
A big part of healing is grief, which has two parts.
1) Grieving the family we got.
2) Grieving the family we needed.
We can't do one without the other.
Kiitos viestistäsi. Kyllä se vähän sattuu mutta toisaalta olen jostain syystä loppuen lopuksi niin turtunut sisäisesti näistä jutuista, että menen vain eteenpäin sen kummemin ajattelematta. On ihanaa olla oman elämänsä kapteenina, joskus sitä tarvitsee vähän suuntaohjeistuksia mutta kuitenkin, tämä on vain ollut todella tärkeää oivaltaa, että lopulta se olen minä itse joka voi päättää ja ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan.
Olen ollut alkoholin kanssa pahoissa ongelmissa, myös ihmissuhteissa. Ne olen jättänyt taakseni paitsi vielä tietenkin tämä äitini on tässä ollut mutta koko ajan etäämäällä ja nyt merkittävästi etäämmälle.
Täytyy tutustua tuohon youtubekanavaan. Sieltäkin saisin hyviä oivalluksia ihan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja itke ja ole vihainen, siihen on kaikki syy!
Ja lakkaa anelemasta äidiltäsi rakkautta. Osta itsellesi kukkia ja kerro itsellesi, miten rakastat itseäsi ja pidät itsestäsi huolen. Äitisi keskittykööt itseensä ja alkoholiinsa.
Oikeastaan minua ottaa vaan koko ihminen niin paljon päähän, että joskus minulla on todella väkivaltaisia ajatuksia häntä kohtaan.
Olen niin paljon padonnut sisälleni ja kun en osaa selittää sitä eikä hän kuuntele minua tai tahdo ymmärtää, jos yritän puhua niin tekee mieli huutaa ja jopa lyödä.
Monta kertaa olen yrittänyt puhua mutta ei, hän menee sekaisin ja alkaa joko syyttelemään tai pitämään marttyyrishown.Pelkään häntä ja jopa inhoan, samaan aikaan kun rakastan. En tiedä miten suhtaudun. Tällainen neutraali suhtautuminen ja tunteet sivulle tyyli sai minut kotiini tullessa ahmimaan ja ahdistumaan.
Saatana.
Kun vain omatunto riittäisi katkaisemaan välit.
Ap
Näinhän se menee kun lähisukulainen on alkoholisti.
Haluan vielä kirjoittaa jos joku jaksaisi vastata. Kun yksi iso tekijä miksi olemme olleet vielä väleissä, niin on se, että hän osaa olla niin mukavakin ja joskus jopa vastuuntuntoinen. Ajattelee meitä lapsiakin aika paljon ja tuntuu, että rakastaa meitä vaikka toisinaan on olo, ettei teot kyllä vastaa sitä. Esimerkiksi juuri se ettei kunnioita rajoja ja sitten tuollainen outo väheksyminen puheissaan ihan ykskaks.
Oli jotenkin outoa kun olimme yhdessä vähän huonommassa paikassa syömässä kun sieltä sai nopeasti ruokaa. Molemmat päviteltiin, että oltaisiinpa päästy siihen parempaan paikkaan mutta mennään nyt tänään näin. Sitten siinä kun odottelimme ruokia, niin kysyi, että eikös se ollut tällainen paikka missä olit useamman vuoden töissä? Ihmettelin, että eikö sen vertaa tunne minua ja kerroin, että en tällaisessa vaan siellä missä tarjoiltiin hienossa miljöössä ja oli aivan erilainen paikka tasoltaan. Nuo ovat sellaisia tokaisuja jotka saavat aina miettimään, että mitä haluaa noilla tokaisullaan kertoa. Vaikka olikin pieni asia mutta kun noita tulee usein niin se on sellaista outoa ristiriitaista väheksymistä.
Aivan kun ei tuntisi edes minua mukamas. Hän on jotenkin toksinen ja ristiriitainen.
Sitten jos vaikka nyt yrittäisin selittää, että miksi haluan etääntyä niin kertoisi kuinka loukkaantunut olisi ja miten paljon on eteeni tehnyt. Syyllistäisi.
Yritän olla liikoja selittelemättä. Kun aivan sama mitä sanon, niin tuntuu, että se pointti sieltä jää ymmärtämättä ja selittää ihan muita asioita sekä loukkaantuu. Tarvitsen kyllä rationaalista ajattelua, yritän liikaa olla ajattelematta sitä mitä hän on minulle antanut, eli elämän ja kasvattanut meidät, vaikka humalassa niin siitä huolimatta kuitenkin on yrittänyt paljon antaa ja vienyt meitä lomille jne (jossa kyllä dokasi aina draamakohtauksiin saakka). Eli yritän jotenkin saada mutkan suoremmaksi päässäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ettei ole normaalia ajatella, että joskus tekisi mieli lyödä omaa äitiään. Ei minulla ole ketään muuta kohtaan sellaisia ajatuksia enkä koskaan tuota toteuttaisi. Joskus vaan raivo on uskomattoman pistävä ja tuntuu tuossa etulohkossa ja kropassa todella outona tunteena. Hirveän vahva energia kehossa kun åidin pimeää puolta ajattelen.
Tunnen joskus syyllisyyttä vihasta ja sen jälkeen olo on epätoivoinen ja kummallinen, alistunut jotenkin.
Ap
Suhde vanhempiin on sellainen kognitiivisen dissonanssin kimppu.
Kun on lapsesta asti tottunut tietyn tyyppiseen toimintaan, ei osaa sitä aina kyseenalaistaa. Kun lopulta kyseenalaistaa, tulee hirveä viha, kun tajuaa, että se henkilö, jonka olisi pitänyt rakastaa onkin ollut siihen täysin kyvytön.
Ja samaan aikaan muut ihmiset luulevat näkevänsä jotain aivan muuta, ja ihmettelevät, miksi vihaat, niin ihanaa ihmistä. Juuri narsistilla on liepeillään näitä, jotka uskovat suuret puheet, joiden mielestä hän on niin ihana että suunnilleen levitoi. Normaalit ovat kaikonneet.
Ja sitten tulee se, että miten elää tällaisen raunion kanssa. Sanopa se. Kuten toteat, myös välien poikkaiseminen aiheuttaa syyllisyyttä.
Saanko suhdettamme koskaan toimimaan?
Vastaus: Et saa. Sinä yksin et voi saada suhdetta toimimaan, koska voit tuoda suhteeseen vain 50 %. Kaikki sen yli tuotu, on hukkaan heitettyä energiaa. Se toinen 50 % pitää tulla siltä toiselta ja sitä on opittava vaatimaan.Ja se vaatiminen taekoittaa sitä, että kun tajuaa, ettei toinen pysty tai halua niin on päästettävä irti.
Kynnysmattolammas hyväksikäytettävä hölmö hukkaa itsensä, kuten sinulle kävi miehen kanssa.