Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän kilteistä teineistä kasvanut tasapainoisia aikuisia?
23.04.2023 |
Kauhulla luin toista ketjua, jossa kiltteys teini-iässä oli monilla enteillyt psyykkisiä ongelmia aikuisuudessa.
Itselläni on ylikiltti teinipoika. Suorittaa kaiken tunnollisesti, on aina hyväkäytöksinen, kohtelias ja rauhallinen. Hänelle ei koskaan tarvitse sanoa mistään asiasta, ainoastaan sosiaalisuuteen täytyy kannustaa, koska "viihtyisi" mieluiten yksin tai aikuisseurassa.
Asumme kaksin, isäänsä tapaa satunnaisesti. Itse en mielestäni ole vaativa tai narsistinen äiti, vaan yritän kannustaa, kuunnella ja olen myös empaattinen. Meillä on mielestäni hyvät ja luottamukselliset välit pojan kanssa.
Kommentit (16)
Kyllä.
Tyttö oli samanlainen, kuin poikasi. Myös siinä, että olisi viihtynyt parhaiten itsekseen suurimman osan ajasta.
Hän on nyt 20+, opiskelee korkeakoulussa, on kumppani, kavereita, kaikki hyvin. Oma ihana itsensä tullessaan kotiin käymään tai jos nähdään.
Ei teini-ikään automaattisesti edes kuulu mikään hullu kapinakausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain ei vaan ole yhtä kauhea hormoneiden hyrräys ja tasainen luonne luonnostaan.
Vähän samanoloinen poika oli meillä. Opiskeli korkeakoulussa ja valmistui ammattiin. Nyt on töissä ja seurustelee mukavan tytön kanssa. Ei kaikki kapinoi murrosiässä.
Kiitos vastauksista. Lohduttavaa kuulla. Olen siis todella iloinen ja ylpeä ihanasta lapsestani, mutta välillä mietin, miksi hän on niin vastuuntuntoinen ja kiltti. Olen sanonutkin lapselle, että saat olla eri mieltä ja kapinoida, mutta lapsi vastasi, että hän ei tykkää riidellä....
Jos ei ole huonoa luonnetta, kapinallisuus ei kovin paha,ei traumoja tai kiusaamista niin kyllä lapsesta pitäisi silloin ihan tasapainoinen tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä tein tai teimme väärin vai teimmekö mitään mutta pojalla on useita kavereita ja ystävia niin naisia kuin miehiä mutta ei tunnu löytävän ja kohtaavan itselleen haaveilemaansa kumppania. Aina hän on tullut juttuu lähes kaikkien kanssa ja oppinut pitämään huolta myös kämpästään ja itsestäänkin eli ei ole muiden kynnysmatto.
Minä menin tällaisen kiltin pojan kanssa naimisiin. On edelleen maailman tunnollisin, on ahkera töissä ja kotona, aina kohtelias ja huomioonottava, hellä ja ihana. Suuttuu äärimmäisen harvoin. (Anopilta olen kuullut, että meidän kipakat lapset on perinyt tempperamenttinsa jostain muualta kuin pojaltaan. Tämän myönnän.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin kun lapset oli pieniä ja he joutuivat ottamaan vastuuta aikaisin. Olivat molemmat kilttejä, oli paljon kavereita ja olivat pidettyjä. Pidin myös kuria; lippis tai pipo päässä ei ruokailla, vastattiin aina puhelimeen kun äiti soittaa (en soitellut usein, vain kun olin huolissani), ollaan kohteiliaita.
Molemmat ovat edelleen kilttejä (enkä tarkoita lapatossuja tai kynnysmattoja), toinen on naimisissa ja toinen avoliitossa. Ovat opiskelleet hyvät tutkinnot, eivät ole olleet koskaan työttöminä, päinvastoin hommia on tarjottu ja intissä kumpikin palkittiin, toinen kurssinsa parhaana. Puolisotkin on molemmilla.
On se luonnekysymys ja kasvatuskysymys. Meistä sisaruksista kaksi on mennyt murkkuiästå aikuisiksi tasaisesti ja suuremmitta myrskyistä, minä olin se teini joka kapinoi, myrskysi ja koetteli vanhempia. Minäkin olen kasvanut aikuiseksi hyvin kuten sisarukset. Kasvatus oli sama meillä. Meillä on teini joka on kiltti vaikka osaa kapinoida. Uskon hänen selviävän kun lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kiltti lapsena ja teininä. Minusta tuli kilttimies.
Mun vanhemmat oli olleet huolissaan, että miksi olen liian kiltti eikä teini-ikä puhkea. Sitten se puhkesi ihan järkyttävän pahana, kun olin 16.
Mutta en olisi sinuna huolissaan. Muhun oli väkivallalla vanhemmat iskostaneet sen, että en saa koskaan olla erimieltä. Jos et ole ihan traumatisoinut lastasi, niin ehkä sinulle sattui vain aivan ihana poika, josta kasvatit vastuullisen ja tunnemaailmaltaan tasapainoisen yksilön :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 4 kilttiä kunnollista lasta, ei jäätävää uhmaa, ei pahaa murrosikää. Keskusteluyhteys ja hyvä suhde koko ajan (no yksi vain murahteli 6 vuotta kun ei kuulemma ollut asiaa:D). Esikoispoika superrauhallinen, tytöt vilkkaita. Nössöjä ei kukaan noista, vain liian fiksuja temppuilemaan.
Nyt kaikki jo 21-41v, onnellisia täyspäisiä aikuisia joilla 3/4 jo omat rakastavat perheet.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4 kilttiä kunnollista lasta, ei jäätävää uhmaa, ei pahaa murrosikää. Keskusteluyhteys ja hyvä suhde koko ajan (no yksi vain murahteli 6 vuotta kun ei kuulemma ollut asiaa:D). Esikoispoika superrauhallinen, tytöt vilkkaita. Nössöjä ei kukaan noista, vain liian fiksuja temppuilemaan.
Nyt kaikki jo 21-41v, onnellisia täyspäisiä aikuisia joilla 3/4 jo omat rakastavat perheet.
Uhma ja itsepäisyys ei tee lapsesta pahaa.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4 kilttiä kunnollista lasta, ei jäätävää uhmaa, ei pahaa murrosikää. Keskusteluyhteys ja hyvä suhde koko ajan (no yksi vain murahteli 6 vuotta kun ei kuulemma ollut asiaa:D). Esikoispoika superrauhallinen, tytöt vilkkaita. Nössöjä ei kukaan noista, vain liian fiksuja temppuilemaan.
Nyt kaikki jo 21-41v, onnellisia täyspäisiä aikuisia joilla 3/4 jo omat rakastavat perheet.
Uhma ja itsepäisyys ei tee lapsesta pahaa.
-ohis
Ei enkä tarkoita sitä, monesti ne on vaan niitä asioita mistä ajatellaan että lapsi on "vaikea". Itsepäisiä ovat kaikki kyllä olleet ja voimakastahtoisia mutta kaikki rähjääminen, nimittely, huono käyttäytyminen kotona ja muualla, ongelmat koulussa jne jne puuttuu.
Lapsestani ei tullut kirurgi-insinööriä vaikka itse olen duunari, eli hänellä on pakko olla diagnosoimaton kongnitiivinen parasetamoni eli päästä pipi. Hakeutuisi ressukka hoitoon jos ei osaa muuta kuin olla duunari :(
Selvä tuleva piripää...