Etääntyminen parisuhteessa, mikä pelastaa?

Kiinnostaa sama ja vähän tutulta kuulostaa..

Puhumalla, keskustelkaa auki kaikki mikä vaivaa. Ei syyttelemällä vaan niin että kerrotte toiselle miltä tuntuu ja mitä konkreettisia toimia itse tarvitsette toiselta.

joskus pitää vaan todeta, että se oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

joskus pitää vaan todeta, että se oli siinä.

Juu, mutta joskus voi myös jäädä harmittamaan, jos ei tosissaan yrittänyt korjata tilannetta. Rakkaus toiseen ei katoa ihan niin helposti, kuin voisi kuvitella, vaikka suhteessa ongelmia olisikin.

Puhukaa asiasta! Varmasti toinen huomannut saman. Tehkää yhdessä jotain mukavaa ja ottakaa se tavaksi.

Tilanne johtuu vähintäänkin toisen kykenemättömyydestä asialliseen ja aikuismaiseen ihmissuhteeseen. Tätä joutuu sen aikuisemman olla aina repimässä puhumaan asioista.

Itellä päätty tällainen pitkään kestänyt tilanne pettämiseen ja lopulta eroon, minä olin vielä se joka petti ja sitä toki kadun syvästi. Meillä se meni niin että toinen osapuoli ei kokenut tilannetta ongelmaksi vaan hänelle se kai oli osa normaalia parisuhteen kehitystä. Mikään ei tavallaan ollut vialla vaikka minusta tilanne oli juuri tuollainen ja vielä vuosia.

Nykyisessä parisuhteessa iloitsen siitä että kumpikin halua pitää tämän juuri iloisena, onnea tuovana asiana ja arvostaa toista, puhuu avoimesti jos huolia on ja voidaan yhdessä ongelmia miettiä.

Jos teillä on halua ja kykyä keskustella tilanteesta niin se kannattaa nyt tehdä! Joskushan asiat voidaan vielä korjata

Meillä loppui siihen kun ihastuin toiseen ja puoliso sai tietää. Hän oli niin murskana siitä, minä olin niin paniikissa että menetän hänet ..

Parin kuukauden myrsky siitä seurasi ja yhteys palautui. Molemmat on sitoutunut yhteyden yllä pitämiseen. On lämpöä ja rakkautta. Puoliso tajusi että voi menettää minut ja toisin päin. Olimme pitäneet toisiamme itsestään selvyytenä.

Oman kokemukseni mukaan (muutamalta kerralta) peli on pelattu. Varsinkin nykyään.

Seksiä ja puhetta. Jos ei toimi, ero.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne johtuu vähintäänkin toisen kykenemättömyydestä asialliseen ja aikuismaiseen ihmissuhteeseen. Tätä joutuu sen aikuisemman olla aina repimässä puhumaan asioista.

Oma mies voisi sanoa näin, mutta ei silti kuuntele mitä sanon! Ei jaksa enää puhua, kun ei se puhe mene perille. Tuo itsensä ylistäminen joka välissä kyllä onnistuu. Ei jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Puhukaa asiasta! Varmasti toinen huomannut saman. Tehkää yhdessä jotain mukavaa ja ottakaa se tavaksi.

Taattua av:ta. Joku valittaa parisuhteen puhumattomuutta ja heti paikalle ilmestyy joku ehdottamaan puhumista.

Haluaako toinen olla yhdessä vai ei? Pariterapeutti? Joku kirja? Jos toinen ei välitä, peli on menetetty. Jos se on muu ristiriita, ehkä se selviää. Alkoholi, työkiire, stressi, riita, muu?

Tiedän että puhuminen on hyvä ja hyödyllinen neuvo, mutta tosiaan, se on todella vaikeaa.

Vaikka yritän puhua niin etten syyttele toista, silti puhe kuulostaa siltä. Vaikka sanon että minusta tuntuu tältä, niin se sisältää syytöksen koska sinä käyttäydyt näin.

Siihen mies vastaa että niin sinäkin aina sitä ja tätä.

Kierre on valmis. Eikä puhe johda mihinkään.

Haluaisin miehen, joka vuosien jälkeen ajattelee vaimostaan samalla tavalla, kuin Ernest lawson tai Will Smith, joka puolusti vaimoaan. Ei sellaista ole mulle 😔

Samantyyppinen ongelma täällä. On tosin kaverityyppiset hyvät välit ja arkisista asioista helppo jutella. Toinen vain ei ole yli vuoteen enää halunnut tehdä mitään yhdessä, eikä halunnut seksiä.

Vaikea on puhua, kun kaikki minä-viestitkin ovat toiselle syytöksiä. Ylipäätään kaikki tunteista puhuminen on ikäänkuin jokin syytös. Eli kun täällä vinkiksi puhumattomuuteen vastataan että pitää puhua, niin jos voisi puhua, niin eihän täällä olisikaan puhumattonuudesta "valittamassa". Eli kukapa osaisi vinkata, miten pitäisi kohdella kumppania joka ei vaan puhu. Olla itsekin hiljaa ja antaa etäisyyttä - viekö etäisyyden antaminen toisen kauemmaksi vai antaako tilaa ajatella ja tulla sitten itse toista lähemmäksi? Vai jos aktiivisempi lopettaa puhumisyritykset, niin suhde etääntyy ja etääntyy kunnes päättyy? Jos puhumattonuudesta kärsivällä on tunne tyhjiö, miten sen voisi täyttää niin, että ei "vaadi" kumppanilta jotain? Entä te puhumattomat, miksi te ette puhu? Voiko vielä tänä päivänä olla olemassa aidosti niin urpoja ihmisiä, että kuvittelevat että ilman puhetta kaikki vaan soljuu?

No, sitä varten on parisuhdeterapeutteja, että he auttavat siinä puhumisessa. Antavat oikeita puheenaiheita ja osoittavat noita syyllistymiskohtia yms. Puhumattomat varsinkin hyötyisivät sellaisesta. Ryhmistä, leireistä, parisuhdepeleistä.

Minun mieheni ei ole hyvä puhumaan, mutta minulla on kaksi keinoa: lähdetään autoajelulle, siis pitkälle. Autossa hän puhuu. Tai antaa viiniä ja istuttaa nuotion ääreen. Sitten vasta puhuukin. Eli jaksan kyllä puhumattomuutta, kun aika ajoin saa tunteen, että se yhteys on olemassa edelleen, vaikka eijoka päivä näy.

Riippuu siitä onko etääntymiselle jokin muu syy kuin vaan kyllästyminen toiseen. Sun täytyy ottaa puheeksi puolison kanssa onko hänellä jotain työhuolia tai stressiä. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikesta pitäisi pystyä puhumaan eikä jättää mitään patoumia sisäänsä. Valitettavasti vaikuttaa kyllä siltä, että miehesi kuten monet muutkin miehet tässä maailmassa kyllästyy jossain vaiheessa parisuhteeseensa ja alkaa käyttäytymään etäisesti ja välinpitämättömästi. Jos teillä ei ole yhteisiä pieniä lapsia eikä mies osaa selittää syytä käytökselleen suosittelen sinua lähtemään suhteesta pois. Älä jää siihen, ei se siitä paremmaksi enää muutu jos miestä nyt jo tympii. Sammuvaa liekkiä on vaikea saada enää roihahtamaan.

Identiteettikriisistä johtuvaa etääntymistä ja siitä johtunutta pettämistä ei mikään korjaa. Yleensä saa vielä kriiseiljän syyttelyn osakseen pettämisestään. Silloin on syytä erota ja heti koska paremmaksi ei muutu.