Etääntyminen parisuhteessa, mikä pelastaa?

En sano, että minkä tahansa suhteen voi pelastaa, mutta suosittelisin sinua lukemaan tuon oman tekstisi uudestaan ja pohtien. Keskityt siinä yksinomaan siihen, mitä miehesi tekee väärin ja mitä haluaisit hänessä muuttaa. Olisiko sinun syytä miettiä mitä sinä voisit tarjota miehellesi, teille ja suhteellenne?

Totta kai olen myös miettinyt sitä mitä minä tuon suhteeseen ja mitä voin siinä tarjota. Tilanne on jatkunut jo pari vuotta ja olen osaltani yrittänyt parantaa suhdetta ja lisätä läheisyyttä. Olen keskustellut miehen kanssa ja sanoittanut toiveitani lukemattomia kertoja, mutta hän ei tee osaansa. Mun panos ei auta kovin pitkälle. Tai siis mieheni on tyytyväinen mun hänen toiveidensa mukaiseen panostukseen, mutta mä olen edelleen yksinäinen suhteessa ja koen meidän ajautuvan päivä päivältä kauemmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites oma aika ja omat tekemiset vs yhteinen aika parisuhteessa?

Meillä toimii parhaiten niin että sovitaan etukäteen ns treffipäivät jolloin ollaan yhdessä ja keksitään vuorotellen joku aktiviteetti. Muina aikoina lähtökohtaisesti tehdään omiamme eikä silloin tarvi katsella tai kuunnella toista sen kummemmin. Se on mukavaa omaa aikaa kun ei tarvi olla "valmiudessa" toista varten. Tietysti pienet huomioimiset päivittäin kuitenkin.

Ja sitten seksin määrä ja laatu, onko molempia tyydyttävällä tasolla?

Ootkohan sä mun mies? Se että välillä pidetään treffipäiviä ja sitten muina aikoina tehdään omiamme, ei kyllä itselle ole mieluinen ratkaisu eikä riitä läheisyyden ylläpitämiseen. Vaikka kivojahan ne treffitkin on, mutta ei riitä. Kyllä siihen arkeenkin pitää panostaa ja tehdä puolihuolimattomasti jotain kivaa yhdessä tai keskustella muustakin kuin ostoslistoista ja lasten asioista. Pieni huomioiminen ei välttämättä vie montaa minuuttia, mutta tuo paljon hyvää mieltä. Omaan aikaankin ja tekemiseen jää ihan riittävästi aikaa, jos sitä kaipaa. 

Itse aloittaisin läheisyyden lisäämisen ihan niinkin pienillä asioilla kuin hyvän huomenen ja hyvän yön toivottamisella vaikkapa suukon tai pienen hellän kosketuksen kera. Myös keskustelut sängyssä ennen nukahtamista ovat parasta. Siinä voi puhua päivän kulusta, höpötellä hassuja tai vaikkapa kertoa kuinka ihana se oma puoliso onkaan tai kuinka häntä arvostaa. Eikä niiden keskustelujen tarvitse olla pitkiä, lyhytkin riittää. Päivän mittaan puolison voi kaapata tanssiin, halaukseen tai suudelmaan ohimennen. Myös yhteiset naurut lähentää tai pieni mukava viesti päivän mittaan. 

Sanomattakin selvää, että oma mieheni on samoilla linjoilla kuin sinä ja eroa harkitsen vakavasti. Meillä ei ole enää mitään yhteistä ja todellakin ollaan etäännytty.  Mun mies vie mua aina jonnekin supertreffeille kerran kuukauteen, mutta kotona yhteiseksi tekemiseksi riittää telkkarin katsominen ja keskustelut kauppalistoista. Hän kellahtaa nukkumaan viereen mitään sanomatta ja samoin häviää sängystä mitään sanomatta. Seksinkin pitää olla aikataulutettua ja käsikirjoitettua leluineen ja rekvisiittoineen. Itse kaipaisin eniten sitä, että mua suudeltaisiin intohimoisesti ja asiat ajautuisivat siitä eteenpäin. Itse en enää jaksa yrittää, en puhua tai kertoa omista toiveistani, kun ei auta. Kun puoliso joskus kuuntelisi mun toiveita, niin seksiäkin olisi. Nyt ei koskaan. Eli huomioimisen ja yhteisen ajan lisäksi avain läheisyyden lisäämiseen on myös avoin keskustelu kummankin toiveista ja tarpeista. 

En sano, että minkä tahansa suhteen voi pelastaa, mutta suosittelisin sinua lukemaan tuon oman tekstisi uudestaan ja pohtien. Keskityt siinä yksinomaan siihen, mitä miehesi tekee väärin ja mitä haluaisit hänessä muuttaa. Olisiko sinun syytä miettiä mitä sinä voisit tarjota miehellesi, teille ja suhteellenne?

Minun nähdäkseni hän on asioita miettinyt, ja tullut siihen lopputulokseen että ei pysty antamaan miehellensä istä mitä mies haluaa, eikä saada sitä mitä itse haluaa, joten kirjoittaja taitaa olla ihan oikeassa siinä että ero lienee paras vaihtoehto.

Ite olen miehelleni kertonut aina uudestaan ja uudestaan omia näkemyksiäni, halujani ja toiveitani. ja pyytänyt häntä kertomaan omansa. Hänen toiveensa on että "olisi kivaa yhdessä" kun kysyy mitä tämä tarkoittaa, niin "kaikkia kivoja juttuja". Kun kysyn mitä hän tuntee, niin hän "rakastaa". Se mitä voisin hänelle tarjota olisi se että nämä vastaukset olisivat minulle riittäviä ilman mitään syvällistä keskustelua mistään. Tätä en pysty tarjoamaan.- Mieheni ei ilmeisesti halua tai pysty tarjoamaan minulle sitä että hän puhuisi kanssani enemmän. Näillä mennään. Ainoa vika tähän liittyen miehessäni on se että hän puhui aluksi, ja meillä oli tuntien pituisia keskusteluja, mutta sitten hän lopetti ne vaikka tietää kyllä että ne ovat minulle tärkeitä. Omaa vikaani en näe, koska olen sanonut jo alusta asti että minulle tärkeintä on tunne- ja keskusteluyhteys.

Vierailija kirjoitti:

Mene spontaanisti sen puolison kainaloon tai syliin ja sano että nyt on oltu liian kauan etäällä toisistaan että pitäisikö alkaa panostamaan taas suhteeseen. Läheisyys on parisuhteen liima.

Puhuminen ilman läheisyyttä menee helposti riitelyksi ja syyttelyksi.

Jos toinen tuuppii pois niin siitä voikin sitten tehdä jonkinnäköisiä johtopäätöksiä onko tunnetta enää vai ei ja miettiä jatkoa sitten siltä pohjalta.

Teen noin usein. Mies sanoo että tottakai pitää alkaa panostamaan. Ja sitten hän ei vain panosta. Hän vain sanoo niin että minulle tulisi sillä hetkellä hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Puhukaa asiasta! Varmasti toinen huomannut saman. Tehkää yhdessä jotain mukavaa ja ottakaa se tavaksi.

Tuo on kyllä naisen kirjoittama ohje. Puhuminen ei ole etenkään miehille kovin helppoa. Ensin pitäisi löytää yhteys, turvallinen tila ja tilanne puhua.

Viettää yhteistä laatuaikaa, varatkaa sille ajat. Jotain kevyttä mikä ei rasita kumpaakaan, autoretki ehkä. Muutamia semmoisia niin voi syntyä tilanteita joissa voi puhua.

Kannattaa lähteä matkalle yhdessä. Kaukana kotiympyröistä on helpompi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että puhuminen on hyvä ja hyödyllinen neuvo, mutta tosiaan, se on todella vaikeaa.

Vaikka yritän puhua niin etten syyttele toista, silti puhe kuulostaa siltä. Vaikka sanon että minusta tuntuu tältä, niin se sisältää syytöksen koska sinä käyttäydyt näin.

Siihen mies vastaa että niin sinäkin aina sitä ja tätä.

Kierre on valmis. Eikä puhe johda mihinkään.

Ihan täsmälleen sama ongelma täällä! Ja mies on juurikin aina hyökkäysasemissa heti. Ihan kuin olisimme vastustajia, eikä samalla puolella.

Mielestäni kyse täytyy olla vallankäytöstä puhumattoman osalta. Hän ei halua, ei katso velvollisuudekseen kommunikoida tasaveroisedti toisen kanssa ja osallistua ongemien ratkomiseen.

Turhauttavaa ja harmittaa, että suhde, joka muuten olisi jatkamisen arvoinen, pakostakin pikkuhiljaa kaatuu tuohon.

Yksin on mukavampaa. Ei tarvitse tsempata ja kannatella miestä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lähteä matkalle yhdessä. Kaukana kotiympyröistä on helpompi puhua.

Meillä puhumaton mies ei suostu puhumaan myöskään matkalle lähdöstä. Jos haluan puhua tällaisista, on passiivis-aggressiivisen vetäytyvä ja syyttelee minua asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että puhuminen on hyvä ja hyödyllinen neuvo, mutta tosiaan, se on todella vaikeaa.

Vaikka yritän puhua niin etten syyttele toista, silti puhe kuulostaa siltä. Vaikka sanon että minusta tuntuu tältä, niin se sisältää syytöksen koska sinä käyttäydyt näin.

Siihen mies vastaa että niin sinäkin aina sitä ja tätä.

Kierre on valmis. Eikä puhe johda mihinkään.

Ihan täsmälleen sama ongelma täällä! Ja mies on juurikin aina hyökkäysasemissa heti. Ihan kuin olisimme vastustajia, eikä samalla puolella.

Mielestäni kyse täytyy olla vallankäytöstä puhumattoman osalta. Hän ei halua, ei katso velvollisuudekseen kommunikoida tasaveroisedti toisen kanssa ja osallistua ongemien ratkomiseen.

Turhauttavaa ja harmittaa, että suhde, joka muuten olisi jatkamisen arvoinen, pakostakin pikkuhiljaa kaatuu tuohon.

Meilläkin näin. Vallankäytöltä alkaa tuntumaan. Vuosien varrella on käynyt niin että mies tuntee minut koko ajan paremmin ja paremmin (tai tuntisi, jos haluaisi, koska annan siihen mahdollisuuden) mutta minä tunnen miestä vähempi ja vähempi. Meillä ei kukaan keskustele syytellen ja moittien, eikä nämä asiat edes ole negatiivisia, vaan ihan mukavia asioita jotka jää sanomatta myös. Ylipäätään se että pääsisi tutustumaan toiseen koko ajan syvemmin on loppunnut sinne jonnekin kolmen? vuoden tietämille. 

Jotenki tuntuu että mies kokee omaavansa valtaa kun ei anna itsestään mitään, mutta opiskelee kyllä kaiken minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että puhuminen on hyvä ja hyödyllinen neuvo, mutta tosiaan, se on todella vaikeaa.

Vaikka yritän puhua niin etten syyttele toista, silti puhe kuulostaa siltä. Vaikka sanon että minusta tuntuu tältä, niin se sisältää syytöksen koska sinä käyttäydyt näin.

Siihen mies vastaa että niin sinäkin aina sitä ja tätä.

Kierre on valmis. Eikä puhe johda mihinkään.

Ihan täsmälleen sama ongelma täällä! Ja mies on juurikin aina hyökkäysasemissa heti. Ihan kuin olisimme vastustajia, eikä samalla puolella.

Mielestäni kyse täytyy olla vallankäytöstä puhumattoman osalta. Hän ei halua, ei katso velvollisuudekseen kommunikoida tasaveroisedti toisen kanssa ja osallistua ongemien ratkomiseen.

Turhauttavaa ja harmittaa, että suhde, joka muuten olisi jatkamisen arvoinen, pakostakin pikkuhiljaa kaatuu tuohon.

Meilläkin näin. Vallankäytöltä alkaa tuntumaan. Vuosien varrella on käynyt niin että mies tuntee minut koko ajan paremmin ja paremmin (tai tuntisi, jos haluaisi, koska annan siihen mahdollisuuden) mutta minä tunnen miestä vähempi ja vähempi. Meillä ei kukaan keskustele syytellen ja moittien, eikä nämä asiat edes ole negatiivisia, vaan ihan mukavia asioita jotka jää sanomatta myös. Ylipäätään se että pääsisi tutustumaan toiseen koko ajan syvemmin on loppunnut sinne jonnekin kolmen? vuoden tietämille. 

Jotenki tuntuu että mies kokee omaavansa valtaa kun ei anna itsestään mitään, mutta opiskelee kyllä kaiken minusta.

Varmasti jos kysyisit mieheltäsi että olisiko hän suostuvainen terapiaan, niin hän ei haluaisi sitä, ksoka hän ei oikeasti halua puhua itsestään tuon enempää, eikä jakaa sinulle henkilökohtaisia asioitaan ja sisintään. Se riittää vallan mainiosti että on koti mihin tulla, ja kulissit kunnossa joiden sisällä saa elää omaa muurein suojeltua elämäänsä rauhassa. Päälle vielä seksiä niin ei senkään takia tarvitse lähteä muualle.

Sellainen joka antaa neuvoksi puhumisen ja yhteisen ajan lisäämisen niin ei todellakaan tiedä mitä etääntyminen tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että se toinen ei puhu, ei kosketa, ei suostu mihinkään yhteiseen. Tuossa vaiheessa kaikki on jo ohi.

Olen itse kokenut. Kun puhuin nii minun ohi katsottiin tai vain käveltiin pois. Jos puhuin tiukempaan sävyyn ja yritin kertoa miltä tuntuu niin ex huusi minäminäminä.. Haukkui narsistiksi ym.

Ero oli helpotus ja siitä on vuosia aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka antaa neuvoksi puhumisen ja yhteisen ajan lisäämisen niin ei todellakaan tiedä mitä etääntyminen tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että se toinen ei puhu, ei kosketa, ei suostu mihinkään yhteiseen. Tuossa vaiheessa kaikki on jo ohi.

Olen itse kokenut. Kun puhuin nii minun ohi katsottiin tai vain käveltiin pois. Jos puhuin tiukempaan sävyyn ja yritin kertoa miltä tuntuu niin ex huusi minäminäminä.. Haukkui narsistiksi ym.

Ero oli helpotus ja siitä on vuosia aikaa.

Tämä. Ja sitten kun eroaa tuollaisesta, niin syy vieritetään eron halunneen niskoille. 

Vierailija kirjoitti:

No, sitä varten on parisuhdeterapeutteja, että he auttavat siinä puhumisessa. Antavat oikeita puheenaiheita ja osoittavat noita syyllistymiskohtia yms. Puhumattomat varsinkin hyötyisivät sellaisesta. Ryhmistä, leireistä, parisuhdepeleistä.

Minun mieheni ei ole hyvä puhumaan, mutta minulla on kaksi keinoa: lähdetään autoajelulle, siis pitkälle. Autossa hän puhuu. Tai antaa viiniä ja istuttaa nuotion ääreen. Sitten vasta puhuukin. Eli jaksan kyllä puhumattomuutta, kun aika ajoin saa tunteen, että se yhteys on olemassa edelleen, vaikka eijoka päivä näy.

Mitä kun suhde on niin etääntynyt, ettei koskaan olla yhtä aikaa autossa, eikä useina päivinä oleilla edes minuuttiakaan samassa huoneessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites oma aika ja omat tekemiset vs yhteinen aika parisuhteessa?

Meillä toimii parhaiten niin että sovitaan etukäteen ns treffipäivät jolloin ollaan yhdessä ja keksitään vuorotellen joku aktiviteetti. Muina aikoina lähtökohtaisesti tehdään omiamme eikä silloin tarvi katsella tai kuunnella toista sen kummemmin. Se on mukavaa omaa aikaa kun ei tarvi olla "valmiudessa" toista varten. Tietysti pienet huomioimiset päivittäin kuitenkin.

Ja sitten seksin määrä ja laatu, onko molempia tyydyttävällä tasolla?

 

Ootkohan sä mun mies? Se että välillä pidetään treffipäiviä ja sitten muina aikoina tehdään omiamme, ei kyllä itselle ole mieluinen ratkaisu eikä riitä läheisyyden ylläpitämiseen. Vaikka kivojahan ne treffitkin on, mutta ei riitä. Kyllä siihen arkeenkin pitää panostaa ja tehdä puolihuolimattomasti jotain kivaa yhdessä tai keskustella muus

Kunpa katsottaisiin edes televisiota yhdessä. Mutta ei. Mies ei ole ainakaan puoleen vuoteen enää halunnut edes oleskella samassa huoneessa kuin minä. Jos katson televisiota olohuoneessa, hän katsoo televisiota kännykästään toisessa huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lähteä matkalle yhdessä. Kaukana kotiympyröistä on helpompi puhua.

Jos puoliso suostuu lähtemään yhteiselle matkalle, ei ole vielä kovin pahasti etäännytty. Minun mieheni ei suostu matkustamaan kanssani, eikä muutenkaan ciettämään lomiaan kanssani, joten olen viime aikoina matkustanut yksin. Lomatkin vietetään erillään niin kuin arkikin eri huoneissa. Hän ei enää tule olohuoneeseen, kun olen siellä.

Tuo on seurausta fyysisen läheisyyden puutteesta. Seksi on parisuhteen liima. Jos se jää pois, niin puolisot etääntyvät pikku hiljaa toisistaan. Joistan tulee kuin kavereita, toisista tulee kämppiksiä ja joidenkin kohdalla laskeutuu sellainen viileyden sekä välttelyn verho siihen välille. Toki aiheesta on hyvä keskustella, kuten aikuiset ihmiset konsanaan ja sellaita liirumlaarumia. Todellisuudessa se mitä tarvitsette on rivoa ja rietasta seksiä. Vakiovastaus on: "mutta ku ei se halua". Ja niinhän se tuossa tilanteessa tosiaan on. Etkä halua sinäkään, mikäli rehellinen itsellesi olet. Kun tilanne on päässyt liian pitkälle, siinä loppuu se seksuaalinenkin mielenkiinto. Siksipä tilannetta ei koskaan pitäisi päästää liian pitkälle. Mutta kyllä se seksuaalinen kipinä sieltä lähtee. Jos se vaatii vähän pakottamista, niin pakottakaa. Kokeilkaa jotain erilaista mitä ette ole tehneet ennen. Hän ei sitä ehdota, niin ehdota sinä. Puhutte ensin ne asiat ja sitten panette kuin kanit. Vaikka tässä vähän vitsin varjolla asiasta heitänkin, niin tässä on oikeasti se totuuden siemen. Seksi kuntoon, niin aivan 100% varmuudella te lähennytte toisianne kohtaan muutenkin.

Jeesus pelastaa

Huomasin, että joku nostanut vuosi sitten tekemäni aloituksen? Tilannepäivitys teille. Erohan siitä tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on seurausta fyysisen läheisyyden puutteesta. Seksi on parisuhteen liima. Jos se jää pois, niin puolisot etääntyvät pikku hiljaa toisistaan. Joistan tulee kuin kavereita, toisista tulee kämppiksiä ja joidenkin kohdalla laskeutuu sellainen viileyden sekä välttelyn verho siihen välille. Toki aiheesta on hyvä keskustella, kuten aikuiset ihmiset konsanaan ja sellaita liirumlaarumia. Todellisuudessa se mitä tarvitsette on rivoa ja rietasta seksiä. Vakiovastaus on: "mutta ku ei se halua". Ja niinhän se tuossa tilanteessa tosiaan on. Etkä halua sinäkään, mikäli rehellinen itsellesi olet. Kun tilanne on päässyt liian pitkälle, siinä loppuu se seksuaalinenkin mielenkiinto. Siksipä tilannetta ei koskaan pitäisi päästää liian pitkälle. Mutta kyllä se seksuaalinen kipinä sieltä lähtee. Jos se vaatii vähän pakottamista, niin pakottakaa. Kokeilkaa jotain erilaista mitä ette ole tehneet ennen. Hän ei sitä ehdota, niin ehdota sinä. Puhutte ensin ne asiat

Seksin loppumisesta se etääntyminen mielestäni todella alkoi.

Mutta mitä voi tehdä, jos toinen ei halua. Ei vaan kertakaikkiaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin, että joku nostanut vuosi sitten tekemäni aloituksen? Tilannepäivitys teille. Erohan siitä tuli. 

Millaisia viimeiset aikanne yhdessä olivat? Tuliko ero aloituksen jälkeen, vai menikö ksikki huonommaksi vielä, miten?