Etääntyminen parisuhteessa, mikä pelastaa?

Keskustelua, kuuntelua, keskustelua ja kuuntelua. 

Kehottaisin sinua ihan ensiksi kiinnittämään huomion myös omaan käytökseesi. Oletko 'nalkuttaja'? Kuljet miehen perässä ja valitat kokoajan siitä mitä hän on taas jättänyt tekemättä ja sinä saat tehdä kaiken. Vaikka valitus olisi aiheellista se syö parisuhdetta ja pikkuhiljaa etäännyttää toisen. Mitä enemmän nalkutat sitä enemmän mies etääntyy ja haluaa olla yksin. Ehkä ahdistuu käytöksestäsi ja miettii eroa mielessään. Tässäkin vaihtoehdossa en usko liiton pelastuva. Miestä ei selvästi kodin siisteys kiinnosta ja sekös vaimoa ymmärrettävästi harmittaa. Jos mies alkaa enemmän siivoamaan hän tekee sen vain välttääkseen riidan eikä siksi, että haluaa kodin pysyvän siistinä.

Ei mitenkään. Etääntyminen tapahtuu, kun toinen tai molemnat niin haluaa. Jos on toinen päättänyt etääntyä niin ei onnistu enää lähentyminen. Siihen etääntymiseen on syy. Yleensä se etääntyjä on mies, jolla ei kiinnosta vaimo ja suhde, mutta joka ei viitsi erotakaan, kun on se puoliso siinä huolehtimassa arjen asioista.

Vierailija kirjoitti:

Kehottaisin sinua ihan ensiksi kiinnittämään huomion myös omaan käytökseesi. Oletko 'nalkuttaja'? Kuljet miehen perässä ja valitat kokoajan siitä mitä hän on taas jättänyt tekemättä ja sinä saat tehdä kaiken. Vaikka valitus olisi aiheellista se syö parisuhdetta ja pikkuhiljaa etäännyttää toisen. Mitä enemmän nalkutat sitä enemmän mies etääntyy ja haluaa olla yksin. Ehkä ahdistuu käytöksestäsi ja miettii eroa mielessään. Tässäkin vaihtoehdossa en usko liiton pelastuva. Miestä ei selvästi kodin siisteys kiinnosta ja sekös vaimoa ymmärrettävästi harmittaa. Jos mies alkaa enemmän siivoamaan hän tekee sen vain välttääkseen riidan eikä siksi, että haluaa kodin pysyvän siistinä.

Siisteyteen on helppo keino. Ostavat siivouspalvelua. Niiden tarjoajia on vaikka kuinka paljon eikä ole tolkuttoman kallistakaan kun saa kotitalousvähennykset.

Mites oma aika ja omat tekemiset vs yhteinen aika parisuhteessa?

Meillä toimii parhaiten niin että sovitaan etukäteen ns treffipäivät jolloin ollaan yhdessä ja keksitään vuorotellen joku aktiviteetti. Muina aikoina lähtökohtaisesti tehdään omiamme eikä silloin tarvi katsella tai kuunnella toista sen kummemmin. Se on mukavaa omaa aikaa kun ei tarvi olla "valmiudessa" toista varten. Tietysti pienet huomioimiset päivittäin kuitenkin.

Ja sitten seksin määrä ja laatu, onko molempia tyydyttävällä tasolla?

Etääntyminen johtuu siitä, että toinen ei kiinnosta enää. Ei ole rakkautta tai halua olla yhteydessä. Ei siihen mikään auta. 

Vierailija kirjoitti:

Puhukaa asiasta! Varmasti toinen huomannut saman. Tehkää yhdessä jotain mukavaa ja ottakaa se tavaksi.

Surullisen usein tilanne on se, että se toinenkin kyllä on huomannut asian, mutta valehtelee ettei muka ole huomannut, jolloin se asian esiin ottanut jää yksin asian kanssa, toisen esittäessä että kaikki on hyvin ja että eihän tässä nyt ole mikään muuttunut. 

Mulle on käynyt näin useammankin kerran, ja nyt taas pitkäaikainen miesystävä sanoo samaaa, joten taitaa ero olla tulossa. 

Moni mies ei halua kertoa sisimmistä tunteistaan joko vaimolle, tai kenellekään, jolloin hänen tunteminen ja tunnehteys jää puutteelliseksi. Alussa puhutaan sen verran että toinen kuvittelee että tämä henkilö on avoin ja keskusteluhalukas, ja että tämän tyypin kanssa voidaan puhua ihan kaikesta, hamaan tappiin asti, varsinkin kun hän vielä vannoo sitä olevansa, mutta vuosien kuluessa muuri hiipii väliin, eikä toisen tunteista ole enää mitään hajua. Ei vaikka kuinka kysyisi, niin kaikki on ok. Mikään ei tunnu hetkauttavat. Itse purat ilot ja surut toisella, mutta hän salaa omansa. 

Vierailija kirjoitti:

Mites oma aika ja omat tekemiset vs yhteinen aika parisuhteessa?

Meillä toimii parhaiten niin että sovitaan etukäteen ns treffipäivät jolloin ollaan yhdessä ja keksitään vuorotellen joku aktiviteetti. Muina aikoina lähtökohtaisesti tehdään omiamme eikä silloin tarvi katsella tai kuunnella toista sen kummemmin. Se on mukavaa omaa aikaa kun ei tarvi olla "valmiudessa" toista varten. Tietysti pienet huomioimiset päivittäin kuitenkin.

Ja sitten seksin määrä ja laatu, onko molempia tyydyttävällä tasolla?

Ootkohan sä mun mies? Se että välillä pidetään treffipäiviä ja sitten muina aikoina tehdään omiamme, ei kyllä itselle ole mieluinen ratkaisu eikä riitä läheisyyden ylläpitämiseen. Vaikka kivojahan ne treffitkin on, mutta ei riitä. Kyllä siihen arkeenkin pitää panostaa ja tehdä puolihuolimattomasti jotain kivaa yhdessä tai keskustella muustakin kuin ostoslistoista ja lasten asioista. Pieni huomioiminen ei välttämättä vie montaa minuuttia, mutta tuo paljon hyvää mieltä. Omaan aikaankin ja tekemiseen jää ihan riittävästi aikaa, jos sitä kaipaa. 

Itse aloittaisin läheisyyden lisäämisen ihan niinkin pienillä asioilla kuin hyvän huomenen ja hyvän yön toivottamisella vaikkapa suukon tai pienen hellän kosketuksen kera. Myös keskustelut sängyssä ennen nukahtamista ovat parasta. Siinä voi puhua päivän kulusta, höpötellä hassuja tai vaikkapa kertoa kuinka ihana se oma puoliso onkaan tai kuinka häntä arvostaa. Eikä niiden keskustelujen tarvitse olla pitkiä, lyhytkin riittää. Päivän mittaan puolison voi kaapata tanssiin, halaukseen tai suudelmaan ohimennen. Myös yhteiset naurut lähentää tai pieni mukava viesti päivän mittaan. 

Sanomattakin selvää, että oma mieheni on samoilla linjoilla kuin sinä ja eroa harkitsen vakavasti. Meillä ei ole enää mitään yhteistä ja todellakin ollaan etäännytty.  Mun mies vie mua aina jonnekin supertreffeille kerran kuukauteen, mutta kotona yhteiseksi tekemiseksi riittää telkkarin katsominen ja keskustelut kauppalistoista. Hän kellahtaa nukkumaan viereen mitään sanomatta ja samoin häviää sängystä mitään sanomatta. Seksinkin pitää olla aikataulutettua ja käsikirjoitettua leluineen ja rekvisiittoineen. Itse kaipaisin eniten sitä, että mua suudeltaisiin intohimoisesti ja asiat ajautuisivat siitä eteenpäin. Itse en enää jaksa yrittää, en puhua tai kertoa omista toiveistani, kun ei auta. Kun puoliso joskus kuuntelisi mun toiveita, niin seksiäkin olisi. Nyt ei koskaan. Eli huomioimisen ja yhteisen ajan lisäksi avain läheisyyden lisäämiseen on myös avoin keskustelu kummankin toiveista ja tarpeista. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin miehen, joka vuosien jälkeen ajattelee vaimostaan samalla tavalla, kuin Ernest lawson tai Will Smith, joka puolusti vaimoaan. Ei sellaista ole mulle 😔

Varmasti on. Tosin sinunkin pitää pystyä ajattelemaan miehestäsikin vuosien jälkeen samalla tavalla. Sittenkin, kun on tullut ylipainoa ja kaljua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites oma aika ja omat tekemiset vs yhteinen aika parisuhteessa?

Meillä toimii parhaiten niin että sovitaan etukäteen ns treffipäivät jolloin ollaan yhdessä ja keksitään vuorotellen joku aktiviteetti. Muina aikoina lähtökohtaisesti tehdään omiamme eikä silloin tarvi katsella tai kuunnella toista sen kummemmin. Se on mukavaa omaa aikaa kun ei tarvi olla "valmiudessa" toista varten. Tietysti pienet huomioimiset päivittäin kuitenkin.

Ja sitten seksin määrä ja laatu, onko molempia tyydyttävällä tasolla?

Ootkohan sä mun mies? Se että välillä pidetään treffipäiviä ja sitten muina aikoina tehdään omiamme, ei kyllä itselle ole mieluinen ratkaisu eikä riitä läheisyyden ylläpitämiseen. Vaikka kivojahan ne treffitkin on, mutta ei riitä. Kyllä siihen arkeenkin pitää panostaa ja tehdä puolihuolimattomasti jotain kivaa yhdessä tai keskustella muustakin kuin ostoslistoista ja lasten asioista. Pieni huomioiminen ei välttämättä vie montaa minuuttia, mutta tuo paljon hyvää mieltä. Omaan aikaankin ja tekemiseen jää ihan riittävästi aikaa, jos sitä kaipaa. 

Itse aloittaisin läheisyyden lisäämisen ihan niinkin pienillä asioilla kuin hyvän huomenen ja hyvän yön toivottamisella vaikkapa suukon tai pienen hellän kosketuksen kera. Myös keskustelut sängyssä ennen nukahtamista ovat parasta. Siinä voi puhua päivän kulusta, höpötellä hassuja tai vaikkapa kertoa kuinka ihana se oma puoliso onkaan tai kuinka häntä arvostaa. Eikä niiden keskustelujen tarvitse olla pitkiä, lyhytkin riittää. Päivän mittaan puolison voi kaapata tanssiin, halaukseen tai suudelmaan ohimennen. Myös yhteiset naurut lähentää tai pieni mukava viesti päivän mittaan. 

Sanomattakin selvää, että oma mieheni on samoilla linjoilla kuin sinä ja eroa harkitsen vakavasti. Meillä ei ole enää mitään yhteistä ja todellakin ollaan etäännytty.  Mun mies vie mua aina jonnekin supertreffeille kerran kuukauteen, mutta kotona yhteiseksi tekemiseksi riittää telkkarin katsominen ja keskustelut kauppalistoista. Hän kellahtaa nukkumaan viereen mitään sanomatta ja samoin häviää sängystä mitään sanomatta. Seksinkin pitää olla aikataulutettua ja käsikirjoitettua leluineen ja rekvisiittoineen. Itse kaipaisin eniten sitä, että mua suudeltaisiin intohimoisesti ja asiat ajautuisivat siitä eteenpäin. Itse en enää jaksa yrittää, en puhua tai kertoa omista toiveistani, kun ei auta. Kun puoliso joskus kuuntelisi mun toiveita, niin seksiäkin olisi. Nyt ei koskaan. Eli huomioimisen ja yhteisen ajan lisäksi avain läheisyyden lisäämiseen on myös avoin keskustelu kummankin toiveista ja tarpeista. 

Olen samaa mieltä. Jos mieheni ehdottaisi tuollaista, niin se olisi sitten sama muuttaa erikseen. En minä tarvitse miestäni mihinkään, minä HALUAN olla hänen kanssaan. Jos suhde menee sellaiseksi ettei kanssani haluta olla kuin jonain treffipäivinä hetken verran, niin kukaan ei ole pakottamassa. 

Pärjään varsin hyvin itsekseni, ja olen mielelläni sinkku, jolloin saan olla ihan itsekseni, ja seuraa saan  sitten jos sitä tarvitsen. Se että olisin mieheni kanssa fwb-suhteessa ei tule kuuloonkaan. 

Olisin ikään kuin varattuna jollekin, mutta en kuitenkaan kunnon suhteessa johon minuun panostettaisiin. Meiluummin sinkkuna jolloin saan paneskella ympäriinsä jos huvittaa.

https://www.paritunnetta.fi/

Vahva suositus tuolle. Vielä parempi, jos pääsette tuohon samaan menetelmään perustuvalle ohjatulle parisuhdekurssille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites oma aika ja omat tekemiset vs yhteinen aika parisuhteessa?

Meillä toimii parhaiten niin että sovitaan etukäteen ns treffipäivät jolloin ollaan yhdessä ja keksitään vuorotellen joku aktiviteetti. Muina aikoina lähtökohtaisesti tehdään omiamme eikä silloin tarvi katsella tai kuunnella toista sen kummemmin. Se on mukavaa omaa aikaa kun ei tarvi olla "valmiudessa" toista varten. Tietysti pienet huomioimiset päivittäin kuitenkin.

Ja sitten seksin määrä ja laatu, onko molempia tyydyttävällä tasolla?

Ootkohan sä mun mies? Se että välillä pidetään treffipäiviä ja sitten muina aikoina tehdään omiamme, ei kyllä itselle ole mieluinen ratkaisu eikä riitä läheisyyden ylläpitämiseen. Vaikka kivojahan ne treffitkin on, mutta ei riitä. Kyllä siihen arkeenkin pitää panostaa ja tehdä puolihuolimattomasti jotain kivaa yhdessä tai keskustella muustakin kuin ostoslistoista ja lasten asioista. Pieni huomioiminen ei välttämättä vie montaa minuuttia, mutta tuo paljon hyvää mieltä. Omaan aikaankin ja tekemiseen jää ihan riittävästi aikaa, jos sitä kaipaa. 

Itse aloittaisin läheisyyden lisäämisen ihan niinkin pienillä asioilla kuin hyvän huomenen ja hyvän yön toivottamisella vaikkapa suukon tai pienen hellän kosketuksen kera. Myös keskustelut sängyssä ennen nukahtamista ovat parasta. Siinä voi puhua päivän kulusta, höpötellä hassuja tai vaikkapa kertoa kuinka ihana se oma puoliso onkaan tai kuinka häntä arvostaa. Eikä niiden keskustelujen tarvitse olla pitkiä, lyhytkin riittää. Päivän mittaan puolison voi kaapata tanssiin, halaukseen tai suudelmaan ohimennen. Myös yhteiset naurut lähentää tai pieni mukava viesti päivän mittaan. 

Sanomattakin selvää, että oma mieheni on samoilla linjoilla kuin sinä ja eroa harkitsen vakavasti. Meillä ei ole enää mitään yhteistä ja todellakin ollaan etäännytty.  Mun mies vie mua aina jonnekin supertreffeille kerran kuukauteen, mutta kotona yhteiseksi tekemiseksi riittää telkkarin katsominen ja keskustelut kauppalistoista. Hän kellahtaa nukkumaan viereen mitään sanomatta ja samoin häviää sängystä mitään sanomatta. Seksinkin pitää olla aikataulutettua ja käsikirjoitettua leluineen ja rekvisiittoineen. Itse kaipaisin eniten sitä, että mua suudeltaisiin intohimoisesti ja asiat ajautuisivat siitä eteenpäin. Itse en enää jaksa yrittää, en puhua tai kertoa omista toiveistani, kun ei auta. Kun puoliso joskus kuuntelisi mun toiveita, niin seksiäkin olisi. Nyt ei koskaan. Eli huomioimisen ja yhteisen ajan lisäksi avain läheisyyden lisäämiseen on myös avoin keskustelu kummankin toiveista ja tarpeista. 

En sano, että minkä tahansa suhteen voi pelastaa, mutta suosittelisin sinua lukemaan tuon oman tekstisi uudestaan ja pohtien. Keskityt siinä yksinomaan siihen, mitä miehesi tekee väärin ja mitä haluaisit hänessä muuttaa. Olisiko sinun syytä miettiä mitä sinä voisit tarjota miehellesi, teille ja suhteellenne?

Kaksi parasta lääkettä ovat aika ja huumorintaju. Kolmantena tulee hyvä ruoka. Neljäntenä se että viihtyy myös yksin.

Ikä pitää ottaa myös huomioon, myös  miehellä voi olla vaihdevuodet, jotka aiheuttavat vetämättömyyttä ja haluttomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites oma aika ja omat tekemiset vs yhteinen aika parisuhteessa?

Meillä toimii parhaiten niin että sovitaan etukäteen ns treffipäivät jolloin ollaan yhdessä ja keksitään vuorotellen joku aktiviteetti. Muina aikoina lähtökohtaisesti tehdään omiamme eikä silloin tarvi katsella tai kuunnella toista sen kummemmin. Se on mukavaa omaa aikaa kun ei tarvi olla "valmiudessa" toista varten. Tietysti pienet huomioimiset päivittäin kuitenkin.

Ja sitten seksin määrä ja laatu, onko molempia tyydyttävällä tasolla?

Ootkohan sä mun mies? Se että välillä pidetään treffipäiviä ja sitten muina aikoina tehdään omiamme, ei kyllä itselle ole mieluinen ratkaisu eikä riitä läheisyyden ylläpitämiseen. Vaikka kivojahan ne treffitkin on, mutta ei riitä. Kyllä siihen arkeenkin pitää panostaa ja tehdä puolihuolimattomasti jotain kivaa yhdessä tai keskustella muustakin kuin ostoslistoista ja lasten asioista. Pieni huomioiminen ei välttämättä vie montaa minuuttia, mutta tuo paljon hyvää mieltä. Omaan aikaankin ja tekemiseen jää ihan riittävästi aikaa, jos sitä kaipaa. 

Itse aloittaisin läheisyyden lisäämisen ihan niinkin pienillä asioilla kuin hyvän huomenen ja hyvän yön toivottamisella vaikkapa suukon tai pienen hellän kosketuksen kera. Myös keskustelut sängyssä ennen nukahtamista ovat parasta. Siinä voi puhua päivän kulusta, höpötellä hassuja tai vaikkapa kertoa kuinka ihana se oma puoliso onkaan tai kuinka häntä arvostaa. Eikä niiden keskustelujen tarvitse olla pitkiä, lyhytkin riittää. Päivän mittaan puolison voi kaapata tanssiin, halaukseen tai suudelmaan ohimennen. Myös yhteiset naurut lähentää tai pieni mukava viesti päivän mittaan. 

Sanomattakin selvää, että oma mieheni on samoilla linjoilla kuin sinä ja eroa harkitsen vakavasti. Meillä ei ole enää mitään yhteistä ja todellakin ollaan etäännytty.  Mun mies vie mua aina jonnekin supertreffeille kerran kuukauteen, mutta kotona yhteiseksi tekemiseksi riittää telkkarin katsominen ja keskustelut kauppalistoista. Hän kellahtaa nukkumaan viereen mitään sanomatta ja samoin häviää sängystä mitään sanomatta. Seksinkin pitää olla aikataulutettua ja käsikirjoitettua leluineen ja rekvisiittoineen. Itse kaipaisin eniten sitä, että mua suudeltaisiin intohimoisesti ja asiat ajautuisivat siitä eteenpäin. Itse en enää jaksa yrittää, en puhua tai kertoa omista toiveistani, kun ei auta. Kun puoliso joskus kuuntelisi mun toiveita, niin seksiäkin olisi. Nyt ei koskaan. Eli huomioimisen ja yhteisen ajan lisäksi avain läheisyyden lisäämiseen on myös avoin keskustelu kummankin toiveista ja tarpeista. 

En luultavasti ole :)

Kuten tuossa yhdellä lauseella yritinkin ilmaista, niin päivittäiset huomioimiset, koskettelut ja pienet hetket jossa puhutaan päivän kuulumisista kuuluu asiaan tottakai.

Yhteinen aika myös minun mielestä tarkoittaa sellaista ns. laadukasta aikaa. Eli siis ei tv:n katsomista tai kauppalistan tekoa vaan keskitytään oikeasti olemaan yhdessä. Ja niitä ns treffipäiviä (ehkä huono nimitys) on meillä muutama viikossa ja joskus ne tapahtuu ihan kokonaan kotonakin eli ei mitään superihmeellistä aina tapahdu. Mutta hyvää se on aina.

Kuitenkin itse pidän tärkeänä että oma aika on tavallaan määritelty erikseen koska en pysty keskittymään omiin juttuihin jos pitää olla jotenkin valmiudessa. Tämä on varmasti ihan henkilökohtainen ominaisuus, mutta kannattaa sitäkin pohtia ettei yritä lisätä läheisyyttä pakottamalla läheisyyttä. Mulla leviäis vaan kupoli siinä.

Mene spontaanisti sen puolison kainaloon tai syliin ja sano että nyt on oltu liian kauan etäällä toisistaan että pitäisikö alkaa panostamaan taas suhteeseen. Läheisyys on parisuhteen liima.

Puhuminen ilman läheisyyttä menee helposti riitelyksi ja syyttelyksi.

Jos toinen tuuppii pois niin siitä voikin sitten tehdä jonkinnäköisiä johtopäätöksiä onko tunnetta enää vai ei ja miettiä jatkoa sitten siltä pohjalta.

Mikse te alatte seurustella sellaisten ihmisten kanssa, joihin teillä ei ole tunnesidettä?

Vierailija kirjoitti:

Mene spontaanisti sen puolison kainaloon tai syliin ja sano että nyt on oltu liian kauan etäällä toisistaan että pitäisikö alkaa panostamaan taas suhteeseen. Läheisyys on parisuhteen liima.

Puhuminen ilman läheisyyttä menee helposti riitelyksi ja syyttelyksi.

Jos toinen tuuppii pois niin siitä voikin sitten tehdä jonkinnäköisiä johtopäätöksiä onko tunnetta enää vai ei ja miettiä jatkoa sitten siltä pohjalta.

Mitä tarkoitat tuolla läheisyydellä?

Lähdette yhdessä pitkälle vaellukselle. Nuotiolla juttelette elämästä ja toiveistanne. Sitten menettekin jo telttaan ja rakastelette intohimoisemmin kuin koskaan.

Luonto tekee ihmeitä.

Sitten vain pidätte uutta yhteyttänne vireänä. Seikkailkaa yhdessä, olkaa kuin teinejä keskenänne.

Pariterapiassa voi aueta aivan uusia ihmeellisiä ulottuvuuksia suhteeseen. Sellaista mitä ei ehkä ikinä kuvitellutkaan. Mutta se vaatii molemmilta TAHTOA. Siellä "alttarilla" sanottiin kerran tahdon, ja avioliitto on jatkuvaa sitoutumista ja sen mukaista tahdon ilmaisua. Kriisit tulevat jokaiselle. Pahinta on kun aletaan toista syyttämään kurjasta olosta kun usein se suhde vaan jotenkin latistuu ajan myötä. Hyvät pitkät parisuhteet taistelevat kriisien yli ja löytävät sen aidon rakkauden jolla ei ole mitään tekemistä rakastumisen ja rakastumisen kanssa, onneksi. Aito rakkaus johon kuuluu myös armahtavaisuus on anteeksianto, huumori, hauskuus jne, ja tuolloin ollaankin syvän ystävyyden/kumppanuuden lähteillä....

Kun tilanne ajautuu tuohon pisteeseen, on valitettavasti harvinaista saada aiempaa takaisin. Usein toinen osapuoli ei jaksa enää yrittää vaikka mitä lupailisi.