Lue keskustelun säännöt.
Painoa pudottanut: mitä muutoksia huomasit tapahtuvan elämässäsi?
29.03.2023 |
Täällä vasta kuukausi painonpudotusta taustalla. Senttejä lähtenyt vartalolta 11, ylipainoa on vielä reilusti kuitenkin.
Farkut kirjaimellisesti putoaa päältä ilman vyötä.
Nyt pari viikkoa ollut jatkuvaa palelua.
Sormus tippuu nimettömästä ja kaula erottuu selvemmin.
Mitä muita muutoksia voin odottaa tulevaisuudessa?
Onko jotain havaintoja mistä itse yllätyit pudotettuasi painoa?
Onko ihmiset kiltimpiä hoikalle? Putoaako hiukset päästä? Alkaako yönälkä vaivaamaan? Loppuuko kuukautiskivut?
Tavoitteenani olla 2024 kesällä maalissa, eli normaalipainon sisällä enkä ole koskaan ennen onnistunut laihtumaan.
Ihmisten kokemuksia uuden painon kanssa elämisestä on vaikea löytää. Paitsi tietysti niitä ilmeisimpiä että vaatekoko pienenee ja nivelvaivat helpottuvat.
Onko muuta jännittävää mihin kannattaa varautua?
Ainakin tämä palelu tuli itselleni jo ihan täytenä yllätyksenä.
Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen.
Kommentit (52)
Kaikki arkiset asiat tuntui helpolta. Ihmiset suhtautui ystävällisemmin, esim myyjät. Vaatteita saa kaupasta, hakee mitä tarvitsee. Ihana käyttää saappaita ja istua jalka toisen päällä. Jaksaminen lisääntyi, kivut helpottui. Ei enää mitään lääkkeitä.
-60kg vuodesta 2017
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vautsi!
Odotan innolla omia tuloksia.
Eniten omassa runsasmuotoisessa ulkonäössä harmittaa kaksoisleuka ja niskakyhmy, meidän suvussa kaikilla naisilla on sellaiset, mutta itse näin kolmekymppisenä en ihan vielä haluaisi näyttää isotädiltä.
Olen kuullut huhua että usein niskakyhmy sulaa laihduttaessa ensimmäisenä.
Itse en itseäni punnitse vaan mittanauhalla mittailen ja otan valokuvia. Selkeää muutosta tapahtunut jo nyt 5 viikossa kaloreita vähentämällä.
Palelu ja yöllinen yhtäkkinen näläntunne on tulleet tutuksi.
Itse laihdutin n. 20 kg v. 2001-2002, olin tuolloin hiukan alle 30.
Muutoksia: vapautui paljon energiaa, huomasin jaksavani paljon enemmän. Itsetunto parani ja kehtasin mennä paikkoihin, joihin en olisi muuten kehdannut, esim. tanssitunnit.
Vaatemaku muuttui. Ylinaisellinen tyyli vaihtui aika askeettiseen ja huomattavasti nuorekkaampaan.
Ihmisten suhtautuminen muuttui, minut alettiin ottaa paljon vakavammin. Miehet alkoivat flirttailla, mikä ujostutti aivan tajuttomasti ensin. On olemassa pulleita naisia, jotka väittävät, että vientiä on vaikka kuinka paljon. Minulla ei ollut. Laihdutuksen jälkeen kyllä.
Parantunut itsetunto auttoi työelämässä ja opiskeluissa. Kengänkoko pieneni myös.
Housujen koko pieneni monta monituista tuumaa. Se jos mikä on ympäristöteko!
T: 50 kiloa laihduttanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset havahtuivat äkkiä olemassaolooni ja vieläpä myönteisesti. En ollutkaan enää ilmaa heille.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Kengänkoko!?
(Eri.) 44 on alkanut tuntua väljältä ilman pohjallista, vaikka etenkin paksummilla sukilla se aiemmin oli sopiva. 43 ei enää useinkaan tunnu yhtään alimittaiselta ja muutama pari 43.5:iakin hölskyy hieman. Useimmat kenkäparini ovat samalta valmistajalta, joten mitoitus lienee niissä aika lailla vakio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut noista kateellisista kavereista jotka yrittävät sabotoida laihtumista. Ei ole tullut onneksi omalle kohdalle mutta kuulostaa tosi ikävältä.
Ehkä jotkut eivät hyväksy sitä että toinen murtautuu ulos tietystä ennalta määrätystä roolistaan.
Kanssakalorien laskeskelijat, muistakaa sitten syödä elintärkeitä rasvojakin ettei sappikivet ala ryttyilemään!
Vierailija kirjoitti:
Tärkein: aloin arvostamaan itseäni enemmän, sitä kautta huomasin että muut alkoivat myös... Ihmiset suhtautuivat minuun ihan eritavalla kuin ennen.
-Parempi olo, energisempi
-Ulkonäkö muuttui ihan totaalisesti, ei pelkästään kroppa vaan siis ihan naama :D
- Uskallan käyttää sporttisempia vaatteita mikä tuo myös itseluottamusta
Tuo on jännä miten joillain naama pysyy suunnilleen samana vaikka kiloja tulisi kymmeniä lisää ja toisilla se naamakin pullautuu samalla ja muuttuu aivan erilaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvun ainoana nuorena ihmisenä, ja lapsettomana naisena on tosi paljon odotuksia joita 'pitäisi' tuttujen mielestä täyttää.
Ylipainoisena vielä saan ihan tajuttomasti arvostelua, en niinkään painooni liittyen vaan minuun suhtaudutaan vaativasti ja kärsimättömästi mutta kuitenkaan en saa yrittää onnistua missään.
Olen miettinyt paljon olisiko ihmisillä vähemmän odotuksia minua kohtaan jos olisin hoikka.
Aina pyöreänä ja ylipainoisen elämää eläneenä aloitin matkan kohti tuota hoikkuutta. Toivon hartaasti että sitten kun olen selvästi hoikempi saan hengähdystauon kaikenmaailman vaatimuksilta ja voin vaikka rauhassa alisuoriutua niin halutessani.
Energiaa oli paljon enemmän, mutta uskoisin että johtui urheilun harrastamisesta (kuntosali, juoksu, tanssi)
Unta ei tarvinnut niin paljon.
Ulkonäössä tapahtui iso muutos. Yllättäen en saanut olla rauhassa miehiltä. Se imarteli, mutta totuuden nimissä myös ärsytti. Ero oli niin huima.
En todellakaan lämmennyt kellekään, joka selkeästi näki vain ulkokuoreni. Itseasiassa aloitinkin suhteen miehen kanssa, joka ihastui minuun jo aiemmin (kun olin ylipainoinen)
Palelin herkästi.
Nythän olenkin taas lihonut. En aivan siihen mitä olin aiemmin, mutta ylipainoa kyllä on. Se mikä kuitenkin on varma kohdallani, niin hoikkuus ei tuo onnea. Se muuttaa vain sinun ulkokuoresi. Toki itsevarmuus voi lisääntyä.
Mutta jos olet rikki sisältäsi, niin laihdutus ei korjaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laihtunut 85kg - 75kg ja kukaan ei ole huomannut mitään. Olen 170cm pitkä.
Itse huomaan, että vaatteet putoavat päältä ja olen pirteämpi. En enää makaa sohvalla koko iltaa vaan liikun ja touhotan. Vielä pudotan toiset 10kg.
Ihan vieras maailma tuo hoikkana oleminen.
Jotenkin saan mielentilaani pikkuhiljaa muuttumaan niin että voin jopa nähdä tulevaisuuteni hoikempana.
Se on suurin ja pysyvin muutos, että voi nähdä itse muuttavansa oman elämänsä suuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut noista kateellisista kavereista jotka yrittävät sabotoida laihtumista. Ei ole tullut onneksi omalle kohdalle mutta kuulostaa tosi ikävältä.
Ehkä jotkut eivät hyväksy sitä että toinen murtautuu ulos tietystä ennalta määrätystä roolistaan.Kanssakalorien laskeskelijat, muistakaa sitten syödä elintärkeitä rasvojakin ettei sappikivet ala ryttyilemään!
Laihdutin n.12-14 kg, tai voisi oikeastaan sanoa että riudutin itseäni, osittain elämäntilanteesta johtuen ja muutenkin halusin laihtua vanhoihin mittoihini. Tämä siis tapahtui aika nopeasti, laihduin 2kk 10kg ja loput sitten vähän hitaammin. Ottaen huomioon että olin alkujaankin ihan normaalipainon rajoissa niin laihdutus oli tosi rankkaa. En kyllä syönytkään paljon mitään.
Siitä sitten muutama vuosi ja ihmettelen kauheita kylkikipuja, ultrassa näkyikin että sappirakossa oli isoja sappikiviä, luultavasti tästä nopeasta laihtumisesta johtuvia. Silloin en ollut kuullut tällaisesta mitään ja lääkärikin ihmetteli miten nuorella ja hoikalla ihmisellä on näin pahat sappikivet.
Komppaan siis edellistä kommentoijaa, älkää laihduttako liian nopealla tahdilla ja hyvät rasvat kannattaa muistaa kuten muutenkin terveellinen ravinto.
En ollut varsinaisesti lihava, sanotaan että vähän pullakka kun laihdutin 87 kg -> 76 kg ja pituus 185 cm. Olen siis mies. Kyllähän olo on hieman kevyempi, jaksaa esim. juosta pidempään varsinkin ylämäessä.
Rehellisesti: veetutti herätä huomaamaan, kuinka nuivasti ympäristö suhtautuukaan lihaviin. Aloin saamaan parempaa asiakaspalvelua, kaupan kassat (sukupuolesta riippumatta) jotka ennen hädin tuskin tervehtivät, heittäytyivät yhtäkkiä oikein maireiksi, naapurit ryhtyivät tervehtimään ensin, eivätkä vain mulkoilleet minun tervehdyksilleni... Miehet lakkasivat mainitsemasta tyttöystäviään joka keskustelussa. Jokainen terveysongelmani sijoiltaan menneestä olkapäästä hammassärkyyn ei ollutkaan enää "lihavuuden syytä". Tuntemattomat teinit ja humalaiset eivät enää katsoneet tarpeelliseksi arvostella ulkonäköäni. Sain kirjaimellisesti *elää ja olla vaan* - mikä on ihan helvetin sairasta, sillä sen tulisi olla lähtötilanne jokaiselle koosta riippumatta. Olen nykyään ihmisvihaisempi kuin lihavana.
Jos hiuksia alkaa tippumaan päästä, on todennäköisesti kyse siitä, että saa jotain hivenaineita tms. liian vähän ruokavaliosta. Silloin kannattaa kyllä kiinnittää asiaan huomiota ja ottaa apuja esim. ravintolisistä ellei pysty korjaamaan tilannetta syömällä laadukkaampaaa ruokaa.
Rehellisesti myös tämä kommentti:
Onkohan tuo negatiivinen suhtautuminen liian lihaviin jotenkin meillä geeneissä, niin ettei sille mitään oikein voi. Jospa se toisen ihmisen lihavuus koettuna alitajuisesti on merkki sitä, ettei tuo ihminen välitä itsestään, välittäisikö siis muistakaan. Samaa viestiä antaa epäsiisti habitus yms. epämääräisyys. Ihminen haluaa tuntea turvallisuuta ympärillään. Lihavan äidin syliin ei mahdu edes yksi lapsi kunnolla, vaan koko ajan pitää pelätä, jos putoaa siitä. Nimim. kokemusta on. Lapsuuden trauma tämäkin siis saattaa olla, joka oirehtii läpi elämän. Ei vaan oo kivaa lihavan lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Olen laihtunut 85kg - 75kg ja kukaan ei ole huomannut mitään. Olen 170cm pitkä.
Itse huomaan, että vaatteet putoavat päältä ja olen pirteämpi. En enää makaa sohvalla koko iltaa vaan liikun ja touhotan. Vielä pudotan toiset 10kg.
On ne huomanneet. Eivät vain halua sanoa mitään.
Tärkein: aloin arvostamaan itseäni enemmän, sitä kautta huomasin että muut alkoivat myös... Ihmiset suhtautuivat minuun ihan eritavalla kuin ennen.
-Parempi olo, energisempi
-Ulkonäkö muuttui ihan totaalisesti, ei pelkästään kroppa vaan siis ihan naama :D
- Uskallan käyttää sporttisempia vaatteita mikä tuo myös itseluottamusta