Lue keskustelun säännöt.
Painoa pudottanut: mitä muutoksia huomasit tapahtuvan elämässäsi?
29.03.2023 |
Täällä vasta kuukausi painonpudotusta taustalla. Senttejä lähtenyt vartalolta 11, ylipainoa on vielä reilusti kuitenkin.
Farkut kirjaimellisesti putoaa päältä ilman vyötä.
Nyt pari viikkoa ollut jatkuvaa palelua.
Sormus tippuu nimettömästä ja kaula erottuu selvemmin.
Mitä muita muutoksia voin odottaa tulevaisuudessa?
Onko jotain havaintoja mistä itse yllätyit pudotettuasi painoa?
Onko ihmiset kiltimpiä hoikalle? Putoaako hiukset päästä? Alkaako yönälkä vaivaamaan? Loppuuko kuukautiskivut?
Tavoitteenani olla 2024 kesällä maalissa, eli normaalipainon sisällä enkä ole koskaan ennen onnistunut laihtumaan.
Ihmisten kokemuksia uuden painon kanssa elämisestä on vaikea löytää. Paitsi tietysti niitä ilmeisimpiä että vaatekoko pienenee ja nivelvaivat helpottuvat.
Onko muuta jännittävää mihin kannattaa varautua?
Ainakin tämä palelu tuli itselleni jo ihan täytenä yllätyksenä.
Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne nahat löysty jos paljonkin laihduttaa, onko se sitten mitenkään vältettävissä vai onko aina enempi tai vähempi sitten löysää nahkaa kuin jos olisi aina ollut hoikka.
Amerikassahan on nyt tunnettu ilmiö tämä "Ozempic-naama", mikä tarkoittaa yhtäkkiä rupsahtanutta roikkuvaa naamaa ja kaulaa, joka seuraa siitä kun ihmiset laihtuu nopeaan ko. lääkkeen avulla. Kyllä se iso laihtuminen yleensä jälkensä jättää, perimästä riippuen isommat tai pienemmät jäljet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pudotin muutama vuosi sitten 45 kg, siitä asti bmi ollut 22.
Asia on muuttanut elämääni enemmän kuin haluaisin uskoa tai myöntää. Tahtoisin ajatella, että paino on vain paino, mutta kokomuutos on vaikuttanut koko elämääni, eniten sen vuoksi että ihmiset kohtelevat minua TÄYSIN eri tavalla kuin ennen.
Minulle on ollut järkytys, miten paljon enemmän ihmiset arvostavat minua normaalipainoisena. Sen huomaa ihan työkavereista -olen edennyt ylemmäs, minua kuunnellaan, vaikutetaan pitävän ahkerampana kuin ennen.
Miesten huomiosta en viitsi edes aloittaa. Muutos on uskomaton. Miehet silminnähden ilahtuvat, jos aloitan juttelun, hakevat katsekontaktia ohi kävellessään, hymyilevät, tarjoavat apua. Saan kaupoissa parempaa palvelua kuin ennen, kaikilta sukupuolilta.
Menkkakivut hävisivät kokonaan. Hikoilu loppui. Rappusten kiipeäminen, kengännauhojen solmiminen ja sohvalta nouseminen on uskomattoman helppoa. Asian huomasi vasta painon pudottua, että kuuluuko tämän ollakin näin helppoa ja vaivatonta. Liikunta on täysin eri käsite kuin vaikeasti ylipainoisena. En yhtään ihmettele, että olen innostunut liikunnasta vasta hoikempana. Kokemus omasta kropasta, sen liikkumisesta ja liikuttamisesta on täysin eri. Astmani on mennyt remissioon enkä tarvitse lääkettä enää edes rasituksessa.
Kaikki tämä johtaa siihen, että lihomisen pelko on mieletön. Usein mietin, että kuolen mieluummin kuin lihon. Olen kärsinyt syömishäiriöstä lapsesta asti. Se ei todellakaan ole parantunut painonpudotuksen myötä. Jokainen päivä on miettimistä, pohtimista ruuan ympärillä edelleen. Olen kuitenkin kaikenkaikkiaan paljon onnellisempi nyt pienempänä. Suurimmaksi osaksi siksi, ettei minua enää kohdella huonosti kehoni koon vuoksi.
Riippuu varmaan, että millä tavalla laihtuu. Onko se sellaista itsensä nälkiinnyttämistä vai ravinteikasta ruokaa ja liikuntaa? Jälkimmäisellä tavalla todennäköisesti kaunistuu ja terveys paranee. Ensimmäisessä hiukset tippuu päästä ja peilistä katsoo harmaa ja nääntynyt nahkasäkki.
Joo tiputin 20kg n. 10v sitten. Oli kyllä sen arvoista, mutta oli siinä huonojakin puolia:
- hikoilu. En ennen hikoillut oikeastaan yhtään, edes jumpassa. Siis ylipainoisena.. liikunnan aloittamisen myötä alkoi hikoilu. Siis ei pelkästään liikkuessa vaan ihan ylipäätään. Veikkaan että aineenvaihdunta muuttui.
-just tuo palelu on pahin. Jostain syystä tuntuu että verenkierto oli hoikkana huonompi. Nyt olen taas ihan vähän saanut kiloja takaisin ja on mun mielestä taas parempi kuin 2v sitten. Outo juttu. Tää palelu on ainut, mikä todella harmittaa.
- närästys/refluksi lisääntyi. Tästä sanottiin, että älä sit liho vaan pysy normipainossa kun menin lääkäriin. Juu, mutta kun ylipainoisena mua nimenomaan närästi vähiten. Nyt taas kun paino noussut, närästys vähentynyt. Veikkaan että laihtuessa vatsan asento/löysä nahka jotenkin vaikutti asiaan?
Hyvät puolet:
- paljon epämääräisiä turhia kipuja jäi
- vaatteet ei ahdista. Ennen tuntui että aina painoi jostain lantiosta tai jostain kohtaa jokin vaate ja aina piti vaihtaa asentoa.
-itsevarmuus lisääntyi
-helpompi löytää istuvia vaatteita
-joo ihmiset suhtautui jotenkin eri tavalla vaikka aiemmin sitä ylipainoo oli tosta 20kg:sta vain 10kg. Siis otti enempi tosissaan, miehet kiinnostuneempia, otettiin työnhakijanakin enempi tosisssaan..
- voi istuu paljon monipuolisemmin eri asennoissa ilman että on epämukava olo.
Naiset tykkää. Yli 40 v miehistä suurin osa on aivan rapakunnossa, joten six pack tässä ikäluokassa saa naisten pää kääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne nahat löysty jos paljonkin laihduttaa, onko se sitten mitenkään vältettävissä vai onko aina enempi tai vähempi sitten löysää nahkaa kuin jos olisi aina ollut hoikka.
Amerikassahan on nyt tunnettu ilmiö tämä "Ozempic-naama", mikä tarkoittaa yhtäkkiä rupsahtanutta roikkuvaa naamaa ja kaulaa, joka seuraa siitä kun ihmiset laihtuu nopeaan ko. lääkkeen avulla. Kyllä se iso laihtuminen yleensä jälkensä jättää, perimästä riippuen isommat tai pienemmät jäljet.
Ozempic on joillekin diabetespotilaille ainoa lääke, sääli että sitä ei tahdo enää apteekeista löytyä, kun sillä on ryhdytty hoitamaan ylipainosta kärsiviä.
N.k. ozembic naama on kyllä sen toimittajan keksimä nimitys nopeasti laihtuneen naamalle.
Oma kokemukseni kolmekymmentä kiloa kevyempänä on se, että vaatteet menevät uusiksi. Farkutkin sain ostaa. Yletän kevyesti leikkaamaan varpaankynnet. Intiimihygienia on helppoa. Naama on kyllä roikkuva. Jaksan liikkua paremmin jne. Uskon, että kesällä on sitten helpompi löytää kivoja vaatteitakin ylle.
Laihdutin muutama vuosi sitten pikkuista vaille nelikymppisenä n. 18 kiloa, siitä saakka olen ollut normaalipainoinen.
Paras muutos on ollut energiatasossa, liikkuvuudessa sekä vaatteissa. On ihanaa kun voi vaan ottaa vaatteen kokoa S tai 36 ja se mahtuu päälle sekä istuu hyvin.
Kävelen nykyään paljon enemmän kun se on normaalipainoisena niin paljon mukavampaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkein: aloin arvostamaan itseäni enemmän, sitä kautta huomasin että muut alkoivat myös... Ihmiset suhtautuivat minuun ihan eritavalla kuin ennen.
-Parempi olo, energisempi
-Ulkonäkö muuttui ihan totaalisesti, ei pelkästään kroppa vaan siis ihan naama :D
- Uskallan käyttää sporttisempia vaatteita mikä tuo myös itseluottamusta
Varsinkin miehet suhtautuvat ihan eri tavalla. Tindermiehet haluavat seksiä heti. Ei puhettakaan mistään mielenkiintoisista keskusteluista yms enää. Pelkkää seksiseksiseksi. Sanoinko jo seksi?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laihdutin 83kg->51kg (oon 174cm) eli about 30kg ja muutos on kyllä ollu ihan uskomaton! Kaksoisleuka ja yhteen hinkkaavat reidet katosi ja naamakin muuttui paljon nätimmäksi. Tuntuu että tuntemattomat kohtelevat mua nykyään paljon ystävällisemmin. On myös ihanaa mennä vaatekauppaan ja kaikki näyttää hyvältä päällä ja uskaltaa käyttää bikinejä ja napapaitoja <3 Henkisestikin voi paljon paremmin kun ei tarvitse inhota ja hävetä omaa kroppaa koko ajan.
Mä pudotin vastaavan määrän, mut olen vähän lyhyempi. Eikö sulla tunnu muka, että nahka jäi ikään kuin kokoa liian isoksi? Varsinkin vatsanseudulla tän huomaa kun oikein rutistaa...
Mitään jännittävää ei ole sinulle luvassa. Varmaan huomasit sen jo.
Minusta n. 20 kilon pudotus teki huomattavasti sosiaalisemman ja rohkeamman ihmisen. Olin kiinnostunut ihmisistä ja uskalsin tuoda itseäni esiin.
Nyt kilot on tulleet takaisin ja niiden mukana palasi myös arka kotihiiri. Minua ei ole koskaan ylipainosta kiusattu. En ollut lihava lapsena/teininä, vaan lihoin vasta aikuisena. Ei voi siis tuollaisesta traumasta johtua tämä.
Olen myös aloittanut elämäntaparemontin muutama viikko sitten, jos vielä saisi edes osan näistä läskeistä pois. Mulla sama aikatavoite kuin ap:lla, kesä 2024. Täytän silloin 40 ja haluan olla kuosissa siihen mennessä.
Tsemppiä projektiin, ap!