Lue keskustelun säännöt.
Olen jo toista vuotta huolehtinut perheen arjesta ja käytännössä elättänyt koko porukan, alan olla jo ihan loppu
10.03.2023 |
Mies sairastui ja joutui luopumaan sukutilan hoidosta. Talo ja pihapiiri jäi asuttavaksi, kaikki muu on myyty ja sillä sai juuri ja juuri katettua velat. Mies on fyysisen sairauden lisäksi masentunut ja apaattinen, koska on "tuhonnut aiempien sukupolvien työn", saa patistettuna hoidettua lääkärikäynnit ja muun pakollisen, mutta ei mitään muuta. Sairauspäiväraha on niin pieni, että minun palkallani kustannetaan oikeastaan ihan kaikki. Työpäivän jälkeen kotona odottaa toinen työpäivä lasten ja kodinhoidon kanssa. Appivanhemmat asuvat sukulaisista ainoina lähellä, mutta heitä ei kiinnosta auttaa, koska tosiaan ollaan tuhottu heidän elämäntyönsä. Olen itsekin jo niin stressaantunut ja uupunut, koko elämä on enää vain selviytymistä, että kävin tänään työterveyslääkärillä itkemässä ja sieltä tuli kuulemma alkuun kolme viikkoa saikkua. En tiedä enää mitä tässä pitäisi tehdä.
Kommentit (66)
Siis mihin olet loppu? Elämiseen? Siihen, että puiden sijaan myitte metsät pohjineen?
Aikuiseksi kasvaminen ja vastuun ottaminen omasta elämästä voisi olla ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttakaa halvempaan ja helppohoitoisempaan asuntoon. Ja jos mies ei halua, niin muuta sinä lasten kanssa.
Talo myyntiin ensimmäisenä, jos kaikki on sinun vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Siis mihin olet loppu? Elämiseen? Siihen, että puiden sijaan myitte metsät pohjineen?
Aikuiseksi kasvaminen ja vastuun ottaminen omasta elämästä voisi olla ratkaisu.
Sen miehen pitää siis kasvaa aikuiseksi.
Ap on jo ja kantaa nyt liian isoa taakkaa yksinään.
Pelkkien lasten yksinhuoltajana tavallisessa asunnossa pienemmin kuluin olisi helpompaa, kuin elättää ja hoitaa yksin koko perhettä sohvalla makaavaa miestä mukaanlukien.
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa halvempaan ja helppohoitoisempaan asuntoon. Ja jos mies ei halua, niin muuta sinä lasten kanssa.
Ne samat kotityöt olisi toisessakin asunnossa, eikä tätä nykyistä saa kaupaksi järkevällä hinnalla. Ja tästä talosta maksetaan vain kulut, velkaa ei onneksi ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maatilojen omistajilla on nyt oikeasti vaikeat ajat.
Hyvä että olette päässeet siitä irti, konkursseja on nykyään paljon maatalousyrittäjillä. Osa päätyy ns oman käden ratkaisuunkin ja päättää päivänsä eli se on valtava iso kriisi ja treagedia elämässä, kun joutuu tilan lakkauttamaan ja se suvun elämäntyö menee.
Ap, ette ole yksin. Sinä olet mennyt eteenpäin, mies ilmeisesti ei, miehen töytyy hakea itselleen terapia-apua.
Tulevaisuudesta voi tulla vielä ihan hyvä, voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa halvempaan ja helppohoitoisempaan asuntoon. Ja jos mies ei halua, niin muuta sinä lasten kanssa.
Ne samat kotityöt olisi toisessakin asunnossa, eikä tätä nykyistä saa kaupaksi järkevällä hinnalla. Ja tästä talosta maksetaan vain kulut, velkaa ei onneksi ole.
ap
Onko mies täysin kyvytön mihinkään? Miten selviää yksin kotona? Eikö tosiaan voi mitään tehdä edes ruokaa laittaa tai pientä siistimistä. Kai pystyy pyykit laittaan koneeseen ja ripustaan kuivumaan ym? Eihän koko kodinhoito voi olla sinun vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa halvempaan ja helppohoitoisempaan asuntoon. Ja jos mies ei halua, niin muuta sinä lasten kanssa.
Ne samat kotityöt olisi toisessakin asunnossa, eikä tätä nykyistä saa kaupaksi järkevällä hinnalla. Ja tästä talosta maksetaan vain kulut, velkaa ei onneksi ole.
ap
Onko mies täysin kyvytön mihinkään? Miten selviää yksin kotona? Eikö tosiaan voi mitään tehdä edes ruokaa laittaa tai pientä siistimistä. Kai pystyy pyykit laittaan koneeseen ja ripustaan kuivumaan ym? Eihän koko kodinhoito voi olla sinun vastuulla.
Ei hän pysty juuri mihinkään. Valmiin ruuan saattaa lämmittää itselleen päivällä, mutta ei aina sitäkään. Eikä pysty kuskaamaan lapsia, sekin on jäänyt minun hoidettavaksi. Teen siis kirjaimellisesti kaiken.
ap
Miehen tulisi hakea ja saada apua ilmeiseen masennukseensa. Tilanne, jossa sinä elätät koko perheen ja teet samalla kaikki työt, on pidemmän päälle kestämätön. Et kerro, millainen sairaus miehelläsi on ja kuinka paljon se vaikuttaa esimerkiksi hänen liikkumiseensa - eli kykeneekö hän käytännössä osallistumaan ollenkaan kodin kevyempiin töihin, kuten lasten hoitoon, siivoamiseen, pyykkihuoltoon ja ruoanlaittoon.
Mikäli ei, niin silloin jonkinlainen kotiapu olisi tarpeen. En tiedä, tarjoaako kuntanne sellaista, täyttyvätkö kriteerit ja minkä hintaista palvelu on, mutta sitä voisi selvittää.
Mies voisi myös puhua omien vanhempiensa kanssa siitä, että kaipaatte apua. Heidän kaikkien tulisi ymmärtää, että joudutte ojasta allikkoon jos sinä sairastut vakavaan uupumukseen tehdessäsi yksin kaikki työt. Tuolla menolla se on nimittäin vain ajan kysymys. Tsemppiä sinulle Ap, toivottavasti tilanne helpottuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kipin kapin miehesi hakemaan happy pillsejä, eihän tommoisesta tule yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miehen tulisi hakea ja saada apua ilmeiseen masennukseensa. Tilanne, jossa sinä elätät koko perheen ja teet samalla kaikki työt, on pidemmän päälle kestämätön. Et kerro, millainen sairaus miehelläsi on ja kuinka paljon se vaikuttaa esimerkiksi hänen liikkumiseensa - eli kykeneekö hän käytännössä osallistumaan ollenkaan kodin kevyempiin töihin, kuten lasten hoitoon, siivoamiseen, pyykkihuoltoon ja ruoanlaittoon.
Mikäli ei, niin silloin jonkinlainen kotiapu olisi tarpeen. En tiedä, tarjoaako kuntanne sellaista, täyttyvätkö kriteerit ja minkä hintaista palvelu on, mutta sitä voisi selvittää.
Mies voisi myös puhua omien vanhempiensa kanssa siitä, että kaipaatte apua. Heidän kaikkien tulisi ymmärtää, että joudutte ojasta allikkoon jos sinä sairastut vakavaan uupumukseen tehdessäsi yksin kaikki työt. Tuolla menolla se on nimittäin vain ajan kysymys. Tsemppiä sinulle Ap, toivottavasti tilanne helpottuu!
Kiitos. Mies saa apua masennukseen, hänellä on lääkitys myös siihen ja sai lausunnon psykoterapiaan, mutta ei ole jaksanut etsiä terapeuttia, muutamalta kysyi ja se jäi siihen. Fyysisesti hän pystyisi nykyään osallistumaan esim. siihen pyykkihuoltoon tai ruuanlaittoon, vaikka lumenkolaamiset ja vastaavat on ainakin toistaiseksi kielletty. Häntä ei vaan meinaa saada mukaan mihinkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teitkö kaikki samat työt kun miehesi oli vielä terve ja pyöritti tilaa?
Vierailija kirjoitti:
Teitkö kaikki samat työt kun miehesi oli vielä terve ja pyöritti tilaa?
En tietenkään, mies teki oman osansa. Hän oli myös henkisesti vastuussa ja osasi organisoida asioita, nyt ei.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Jos kyseessä ovat jo kouluikäiset, niin heidän voi odottaa tekevän jo jotain ainakin kodin siivouksen suhteen.
Muuten kuulostaa siltä, että tarvitsette ulkopuolista apua, ettei tilanne mene pahemmaksi. Mies on masentunut, sinä uupunut ja lapsetkin varmasti hämillään uuden tilanteen edessä.
Itsekin komppaan sitä, että miehen vanhemmat pitäisi nyt saada tajuamaan tilanteenne vakavuus.
Niin tuttu tarina aplla. Kaikki tulevaisuus satsataan työuraan ja sen talouden varaan, joka on yleensä perin keskiluokkaista. Jos joku joutuu työttömäksi niin liian usein tulee ero. Vaikka tuo yleinen kuormittavuus tuossa on ongelma mutta sai sen kuulostamaan siltä kuin talous olisi kaatumassa päälle.
Keskittykää siihen hyvään ja tärkeään asiaan, että olette velattomia. Sehän on erittäin helpottava tekijä. Kukaan ei voi häätää teitä pois kotoanne. Sanon tämän kokemuksesta, koska meidän perheellämme oli sekin uhkana vielä pari vuotta sitten. Miettikää muutenkin miehenne kanssa kaikkia mahdollisia asioita mitkä ovat hyvin, kuten terveet lapset, oma velaton koti, te olette vielä yhdessä perheenä. Älä anna miehesi kantaa syyllisyyttä turhaan. Hän ei ole tehnyt mitään pahaa tarkoituksella. Keneltäkään ei ole lähtenyt henki, joten no big deal. Elämässä tapahtuu kaikille myös shittiä. Sitä vain mennään eteenpäin toivossa paremmasta. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Jos kyseessä ovat jo kouluikäiset, niin heidän voi odottaa tekevän jo jotain ainakin kodin siivouksen suhteen.
Muuten kuulostaa siltä, että tarvitsette ulkopuolista apua, ettei tilanne mene pahemmaksi. Mies on masentunut, sinä uupunut ja lapsetkin varmasti hämillään uuden tilanteen edessä.
Itsekin komppaan sitä, että miehen vanhemmat pitäisi nyt saada tajuamaan tilanteenne vakavuus.
Lapsista vanhempi on koulussa, nuorempi vielä päiväkodissa. Koululainen pystyy osallistumaan jonkin verran, mutta hänenkin apunsa on enemmän ohjaamista vaativaa kuin todellista apua. Yrittää kyllä kovasti, mutta se mitä saa aikaan on tosi vähän.
Miehen vanhemmille on puhuttu, mies silloin kun sairastui ja minä vielä masentumisen jälkeen. En tiedä miten heidät saisi ymmärtämään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Keskittykää siihen hyvään ja tärkeään asiaan, että olette velattomia. Sehän on erittäin helpottava tekijä. Kukaan ei voi häätää teitä pois kotoanne. Sanon tämän kokemuksesta, koska meidän perheellämme oli sekin uhkana vielä pari vuotta sitten. Miettikää muutenkin miehenne kanssa kaikkia mahdollisia asioita mitkä ovat hyvin, kuten terveet lapset, oma velaton koti, te olette vielä yhdessä perheenä. Älä anna miehesi kantaa syyllisyyttä turhaan. Hän ei ole tehnyt mitään pahaa tarkoituksella. Keneltäkään ei ole lähtenyt henki, joten no big deal. Elämässä tapahtuu kaikille myös shittiä. Sitä vain mennään eteenpäin toivossa paremmasta. Tsemppiä.
Kiitos. Olet ihan oikeassa, nuo asiat unohtuu liian helposti.
ap
Nyt menette molemmat terapeuteille hoitamaan itseänne ja päätänne. Tuostahan se alkaa. Nyt on kaikki nollattu. Sinä jäit sairaslomalle, mies on jo sairaslomalla ja nyt otatte tavoitteeksenne rakentaa arjen uudestaan. Puhu miehellesi. Puhu niin, että ymmärtää. Ei suuria suunnitelmia, kuinka tässä nyt kertarysäyksellä vedetään kaikki uusiksi, vaan sellaisia pieniä juttuja. Teette yhdessä ruokaa, käytte kaupassa yhdessä, olette lasten kanssa. Nautitte toistenne kanssa vietetystä ajasta, nyt kun siihen on mahdollisuus. Rakennatte yhdessä uutta arkea.
Teillä ei tuo korttitalo tällä kertaa tälläisenään toiminut. Mietitte erikseen, että miten saa itselleen hyvän olon ja panostatte siihen ensin. Eli mieti keskenäsi, että mikä tuo sinulle hyvän tunnelman mistä haluat pitää kiinni. Arjessa on oltava niitä asioita, jotka tuovat myös sinulle hyvän ja iloisen tunteen. Olkoon se vaikka teehetki ja pipari iltapäivällä tai se kun saat viikkaa puhtaita pyyhkeitä (itselle nämä ovat niitä ilon tuovia, vaikka muuten elänkin kaaottista elämää). Olet kadottanut itseltäsi mielihyvähormonin ja koita se löytää. Kun saat sitä kasvatettua alkaa arki näyttämään myös erilaiselta.
Olen joskus sairastanut todella pahan burn-outin. Siis sellaisen, että meinasin kuolla siihen. Sain kaksi sydänkohtausta alle 25-vuotiaana ja olin aikaisemmin ollut täysin terve sydämestä. Tämä laukaisi myös todella pahan masennuksen ja muita mielenterveysongelmia, jotka ovat sittemmin saatu hoidettua. Tällöin opin, että elämä kantaa ja sinun tehtävänäsi on löytää joka päivästä kiva juttu, joka saa sinulle hymyn huulille ja olet sen hetken stressitön. Se voi olla mitä vain ja kestää ihan vaikka minuutin aluksi. Itseäni silloin auttoi aina ajatus, että olen pohjan kokenut jo ja joka ikinen päivä kun tallustelen täällä maapallolla on vain ylöspäin.
Voisitteko muuttaa pienempään taloon jossa on pienempi piha?