Lue keskustelun säännöt.
Olen jo toista vuotta huolehtinut perheen arjesta ja käytännössä elättänyt koko porukan, alan olla jo ihan loppu
10.03.2023 |
Mies sairastui ja joutui luopumaan sukutilan hoidosta. Talo ja pihapiiri jäi asuttavaksi, kaikki muu on myyty ja sillä sai juuri ja juuri katettua velat. Mies on fyysisen sairauden lisäksi masentunut ja apaattinen, koska on "tuhonnut aiempien sukupolvien työn", saa patistettuna hoidettua lääkärikäynnit ja muun pakollisen, mutta ei mitään muuta. Sairauspäiväraha on niin pieni, että minun palkallani kustannetaan oikeastaan ihan kaikki. Työpäivän jälkeen kotona odottaa toinen työpäivä lasten ja kodinhoidon kanssa. Appivanhemmat asuvat sukulaisista ainoina lähellä, mutta heitä ei kiinnosta auttaa, koska tosiaan ollaan tuhottu heidän elämäntyönsä. Olen itsekin jo niin stressaantunut ja uupunut, koko elämä on enää vain selviytymistä, että kävin tänään työterveyslääkärillä itkemässä ja sieltä tuli kuulemma alkuun kolme viikkoa saikkua. En tiedä enää mitä tässä pitäisi tehdä.
Kommentit (66)
Voimia, ap! Kamala tilanne, mutta se ei silti ole sinun syysi. Joskus näin vain tapahtuu, eikä sille voi mitään. Nyt katse eteenpäin:
-Koska talo ja tila itsessään aiheuttavat vain happamia fiiliksiä, muutatte pois sieltä (ainakin sinä ja lapset).
-Appivanhemmat voi jättää omaan arvoonsa jatkossa, eivät selkeästikään ole nyt paikalla, kun heitä tarvittaisiin tukemaan ja auttamaan. Sellaiset ihmiset ovat myrkyllisiä.
-Miehen kanssa rakentava keskustelu siitä, että vaikka hänestä tuntuukin pahalta, sinä et jaksa yksin, ja tarvitset toisen aikuisen talouteen. On aika hänen ottaa vastuuta, edes jostain: lapsista tai kotitöistä. Kaikkea ei tarvitse heti tehdä yksin, mutta edes jotain.
-Lasten kanssa toinen keskustelu siitä, miten kurjalta tämä tilanne teistä kaikista tuntuu, ja miten elämä on joskus tälläistä- mutta että ME selvitään tästä kyllä, tavalla tai toisella. Lapset tarvitsevat vahvaa aikuista rinnalleen kriiseissä.
-Yhteydenotto ulkopuoliseen auttajaan, oli se sitten päivystyksen hoitaja tai kriisityöntekijä kirkolla. Sinun pitää saada puolueeton arvio tilanteellenne, ja samalla validointi sille, ettet ole vastuussa tapahtuneesta.
Toivotan pelkkää hyvää jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies hoitoon tai se vielä tappaa itsensä kun masennus pahenee! Tarvitsee masennuslääkkeet ja terapiaa.
Eikä appivanhempien asenne sitten auta yhtään, heille voisitte haistattaa pas---t. Ihminen kun sairastuu niin se sairastuu, ja se on asia, jota kukaan ei tee tahallaan. Ihme suhtautumista.
Tsemppiä sulle!
Jatkan vielä: se on hyvä asia että olette velattomia. Oikein hyvä. Mahdollistaa vaikka maatilan myynnin. Itse asiassa jopa pitäisin sitä hyvänä vaihtoehtona, että muutatte kauemmas myrkyllisistä appivanhemmista, vaikka keskustaan lähelle työpaikkaasi. Se helpottaisi sinun arkeasi kummasti, kun kuskaamiset sun muut vähenisivät.
Ei ole pakko olla superihminen! Koittakaa etsiä ratkaisuja nyt sen maatilalaatikon ulkopuolelta. Miehesi ei ole tehnyt mitään väärää. Sairaus on sairaus. Nyt pitää pelastaa perhe, ja maatila on yksi hailee. Ei sitä hautaan mukaansa saa ja teidän lapsille se tuskin tulee kelpaamaan, joten myykää paikka pois!
terv. 22-23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mihin olet loppu? Elämiseen? Siihen, että puiden sijaan myitte metsät pohjineen?
Aikuiseksi kasvaminen ja vastuun ottaminen omasta elämästä voisi olla ratkaisu.
Sen miehen pitää siis kasvaa aikuiseksi.
Ap on jo ja kantaa nyt liian isoa taakkaa yksinään.
Pelkkien lasten yksinhuoltajana tavallisessa asunnossa pienemmin kuluin olisi helpompaa, kuin elättää ja hoitaa yksin koko perhettä sohvalla makaavaa miestä mukaanlukien.
Ymmärsin ap:n tekstistä, että mies on vakavasti sairas eikä kykene työhön.
Vierailija kirjoitti:
Voimia, ap! Kamala tilanne, mutta se ei silti ole sinun syysi. Joskus näin vain tapahtuu, eikä sille voi mitään. Nyt katse eteenpäin:
-Koska talo ja tila itsessään aiheuttavat vain happamia fiiliksiä, muutatte pois sieltä (ainakin sinä ja lapset).
-Appivanhemmat voi jättää omaan arvoonsa jatkossa, eivät selkeästikään ole nyt paikalla, kun heitä tarvittaisiin tukemaan ja auttamaan. Sellaiset ihmiset ovat myrkyllisiä.
-Miehen kanssa rakentava keskustelu siitä, että vaikka hänestä tuntuukin pahalta, sinä et jaksa yksin, ja tarvitset toisen aikuisen talouteen. On aika hänen ottaa vastuuta, edes jostain: lapsista tai kotitöistä. Kaikkea ei tarvitse heti tehdä yksin, mutta edes jotain.
-Lasten kanssa toinen keskustelu siitä, miten kurjalta tämä tilanne teistä kaikista tuntuu, ja miten elämä on joskus tälläistä- mutta että ME selvitään tästä kyllä, tavalla tai toisella. Lapset tarvitsevat vahvaa aikuista rinnalleen kriiseissä.
-Yhteydenotto ulkopuoliseen auttajaan, oli se sitten päivystyksen hoitaja tai kriisityöntekijä kirkolla. Sinun pitää saada puolueeton arvio tilanteellenne, ja samalla validointi sille, ettet ole vastuussa tapahtuneesta.
Toivotan pelkkää hyvää jatkoon.
Uskon vahvasti, että pieni vuokrakaksio on just sitä, mitä lapset nyt haluaa ison talon ja pihan tilalle. heippa vaan kaverit, isä sairastui vakavasti ja me äidin kanssa jätettiin se yksin ja muutettiin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Räsähtäisin miehelle ja jos ei auta, niin lähtisin menemään. Elämä on liian lyhyt toisten palvelemiseen. Vaikka kuinka on masentunut, niin pitää silti kyetä näkemään omaa napaa pidemmälle, etenkin kun on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia, ap! Kamala tilanne, mutta se ei silti ole sinun syysi. Joskus näin vain tapahtuu, eikä sille voi mitään. Nyt katse eteenpäin:
-Koska talo ja tila itsessään aiheuttavat vain happamia fiiliksiä, muutatte pois sieltä (ainakin sinä ja lapset).
-Appivanhemmat voi jättää omaan arvoonsa jatkossa, eivät selkeästikään ole nyt paikalla, kun heitä tarvittaisiin tukemaan ja auttamaan. Sellaiset ihmiset ovat myrkyllisiä.
-Miehen kanssa rakentava keskustelu siitä, että vaikka hänestä tuntuukin pahalta, sinä et jaksa yksin, ja tarvitset toisen aikuisen talouteen. On aika hänen ottaa vastuuta, edes jostain: lapsista tai kotitöistä. Kaikkea ei tarvitse heti tehdä yksin, mutta edes jotain.
-Lasten kanssa toinen keskustelu siitä, miten kurjalta tämä tilanne teistä kaikista tuntuu, ja miten elämä on joskus tälläistä- mutta että ME selvitään tästä kyllä, tavalla tai toisella. Lapset tarvitsevat vahvaa aikuista rinnalleen kriiseissä.
-Yhteydenotto ulkopuoliseen auttajaan, oli se sitten päivystyksen hoitaja tai kriisityöntekijä kirkolla. Sinun pitää saada puolueeton arvio tilanteellenne, ja samalla validointi sille, ettet ole vastuussa tapahtuneesta.
Toivotan pelkkää hyvää jatkoon.
Uskon vahvasti, että pieni vuokrakaksio on just sitä, mitä lapset nyt haluaa ison talon ja pihan tilalle. heippa vaan kaverit, isä sairastui vakavasti ja me äidin kanssa jätettiin se yksin ja muutettiin muualle.
Luitko aloitusta ollenkaan? Mitä iloa on isosta talosta, jos maat ympäriltä on jo myyty, kotona makaa sängyssä toimintakyvytön isä johon ei saa kontaktia, appivanhemmat eivät ole tekemisissä ja vihoittelevat avoimesti tapahtuneesta? Kotona vastassa uupunut äiti, joka itkee iltaisin väsymystään.
Muualle muuttaminen, vaikka sitten pieneen vuokrakaksioon aluksi, voi olla tervetullut muutos kaikille. Isä ei katoa lasten elämästä, mutta saa aikaa ja tilaa hoitaa itseään; äidin ei tarvitse hoitaa kaikkea isänkin puolesta; lapset voivat lakata kävelemästä munankuorilla. Kumpikohan on kestävämpi ratkaisu pidemmän päälle perheen terveyden kannalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, hyvä kuulla että hänellä on masennuslääkitys kunnossa. Hän varmasti kaipaisi myös keskusteluapua, joten terapeutti olisi syytä löytää. Tiedän kokemuksesta, että masentuneen puolison patistaminen avun piiriin ei ole mitään herkkua, mutta yritä oman jaksamisesi mukaan kannustaa häntä etsimään terapeuttia.
Muutenkin olisi varmaan syytä keskustella miehen kanssa, jotta hän ymmärtää että hänen on pakko osallistua kodinhoitoon niiltä osin kuin kykenee. Onko hän tietoinen siitä, kuinka poikki olet?
Vierailija kirjoitti:
Räsähtäisin miehelle ja jos ei auta, niin lähtisin menemään. Elämä on liian lyhyt toisten palvelemiseen. Vaikka kuinka on masentunut, niin pitää silti kyetä näkemään omaa napaa pidemmälle, etenkin kun on lapsia.
Tämä. Olen ollut kausittain masentunut elämäni aikana, ja jos on lapsia hankkinut, on pakko hyväksyä se ettei voi jäädä sänkyyn makaamaan vaikka tuntuu, ettei mitään pysty tekemään. Se tunne ei ole aina edes totta! Monessa jutussa voi sitäpaitsi oikaista nykyaikana, esim. ruokaa saa eineksien lisäksi pakastealtaastakin, riisit saa valmiiksi keitettynä ja lihat paistettuna. Ja jossei millään jaksa tiskata eikä ole mahdollisuutta tiskikoneeseen, sitten syö vaikka hitto pahvilautasilta!!
Lasten kanssa ei tarvitse lähteä väkisin ulos tai kirjastoon; ihan kotona oleminen riittää pahimpina kausina. Keittää vaikka kupit kaakaota (valmisjauheesta), käpertyy niiden kanssa sohvalla katsomaan yhdessä leffaa. Se yhdessäolo ja arjen rutiinien ylläpito on tärkeintä; kellosta katsomalla mekaanisesti vaikka, jossei muu onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Räsähtäisin miehelle ja jos ei auta, niin lähtisin menemään. Elämä on liian lyhyt toisten palvelemiseen. Vaikka kuinka on masentunut, niin pitää silti kyetä näkemään omaa napaa pidemmälle, etenkin kun on lapsia.
Räsähtäisitkö pyörätuolissa istuvallekin, että nyt hänen on pakko lähteä kävelemään, vaikka jalat eivät kanna?
Mä tavallaan ymmärrän molempia osapuolia (tavallaan, koska en ole kuitenkaan täsmälleen samassa tilanteessa ollut teidän kanssa, en siis voi kokonaan ymmärtää). Jos kyseessä on oikeasti sukutila, joka on vähintään kolmatta sukupolvea ollut (teidän lapset olisivat neljättä sukupolvea), niin silloin se on osa sitä ihmisen identiteettiä, sitä, mihin on syntynyt, missä on kasvanut, missä on juuret syvällä. Sellaisessa tilanteessa maiden myynti on aivan hirveää, se on isänm urha ja isoisänm urha myös. Ja ajatuksissa myös sitten tulevien, syntymättömien sukupolvien menetys myös. Tuollaista on ulkopuolisen todella vaikea ymmärtää, kyse ei ole maaomaisuudesta, vaan omasta verestä ja lihasta. Siihen päälle kun iskee sen fyysisen sairauden, joka pakotti lopettamaan tilanpidon, niin ollaan niin syvissä vesissä, että harva sieltä oikeasti selviää hengissä. Se vaan on fakta.
Oliko teillä myyntivaiheessa proagrian tai mtk:n väki auttamassa? Sieltä olisi voinut löytää vertaistukea, ja ehkä suoria toimintaohjeitakin.
Ja sitten se puolison osa: kun yht'äkkiä joutuu hoitamaan kaiken ja siihen päälle sairaan puolison, ja taakkana se, että mistään ei tule tukea, niin onhan se helvetin väsyttävää. Se päärakennus/talouskeskus olisi helpommin myytävissä tai vuokrattavissa, jos siihen olisi pystynyt jättämään edes muutaman hehtaarin ympärille maata. Tuollainen ilman tilaa myytävä talouskeskus on aika mahdoton myydä, vaikka kiinteistöt olisivat erinomaisessa kunnossa. Sulle on jäänyt käteen yksinhuoltajan rooli, omaishoitajan rooli ja kaiken maksajan rooli, ja palkinnoksi saat vaan vihat niskaan.
Aika moni murtuu tuollaisen taakan alla. Joku jaksaa kuitenkin raahata tuota kivirekeä eteenpäin päivästä toiseen, koko loppuelämänsä., eikä sellaistakaan henkilöä voi syyllistää. Oikeasti, siitäkin syytellään, kun jaksaa.
Nyt kuitenkin sinä olet siinä tilanteessa, että seinä on vastassa. Tai rotkon reuna. Nyt on vielä vakavampien keskusteluiden paikka kuin silloin, kun jouduitte päättämään maiden myynnistä. Nyt ei ole kyse enää veloista, vaan siitä, selviääkö tuosta hengissä kukaan teistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille kaikille jotka tsemppasitte. Mies heräsi ainakin sen verran, että on nyt ollut lasten kanssa ja antanut minun levätä. Lämmitti ruuan ja katsoivat yhdessä jotain ohjelmaa. Lupasi myös, että jatkaa terapeutin etsimistä jos autan häntä siinä. Sain myös soitettua vanhemmilleni ja he lupasivat tulla ensi viikonloppuna auttamaan. Isäni oli sitä mieltä, että hän menee lyömään nyrkkiä miehen vanhempien pöytään, kielsin kyllä mutta toisaalta haluaisinkin että joku sanoisi ihan suoraan kuinka paskoja he ovat.
ap
Ymmärrän jollain tasolla miestäsi ja kyllä sinuakin. Se on kova paikka kun fyysinen kunto menee, eikä pysty tekemään sitä mitä haluaisi. Ja sitten kaikki kaatuu sinun niskaan. Mutta sinun pitää pitää vapaapäiviä eli et stressaa kotitöistä. Ei ole niin vakavaa jos ei kaikki ole tiptop ja pyykkikone pyöri 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että teillä on kuitenkin velaton talo ja muutenkin olette velattomia? Mitä ihmettä valitat.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille jotka tsemppasitte. Mies heräsi ainakin sen verran, että on nyt ollut lasten kanssa ja antanut minun levätä. Lämmitti ruuan ja katsoivat yhdessä jotain ohjelmaa. Lupasi myös, että jatkaa terapeutin etsimistä jos autan häntä siinä. Sain myös soitettua vanhemmilleni ja he lupasivat tulla ensi viikonloppuna auttamaan. Isäni oli sitä mieltä, että hän menee lyömään nyrkkiä miehen vanhempien pöytään, kielsin kyllä mutta toisaalta haluaisinkin että joku sanoisi ihan suoraan kuinka paskoja he ovat.
ap
Mitä miehen vanhemmat teille on velkaa? Olette jo saaneet tilan ja talon. Onhan tuo tosi ikävää että miehesi sairastui, mutta eihän miehen vanhemmat siitä ole vastuussa. Tai voi keneltäkään odottaa automaattisesti apua
Kerro perheellesi että olet murenemassa ja kysy kuka ottaa vastuun jos sinä et jaksa.
Semmoista tää elämä on. Ei auta mureneminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille jotka tsemppasitte. Mies heräsi ainakin sen verran, että on nyt ollut lasten kanssa ja antanut minun levätä. Lämmitti ruuan ja katsoivat yhdessä jotain ohjelmaa. Lupasi myös, että jatkaa terapeutin etsimistä jos autan häntä siinä. Sain myös soitettua vanhemmilleni ja he lupasivat tulla ensi viikonloppuna auttamaan. Isäni oli sitä mieltä, että hän menee lyömään nyrkkiä miehen vanhempien pöytään, kielsin kyllä mutta toisaalta haluaisinkin että joku sanoisi ihan suoraan kuinka paskoja he ovat.
ap
Mitä miehen vanhemmat teille on velkaa? Olette jo saaneet tilan ja talon. Onhan tuo tosi ikävää että miehesi sairastui, mutta eihän miehen vanhemmat siitä ole vastuussa. Tai voi keneltäkään odottaa automaattisesti apua
Ehkä heiltä voisi odottaa vähän empatiaa omaa poikaansa kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Niin että teillä on kuitenkin velaton talo ja muutenkin olette velattomia? Mitä ihmettä valitat.
Miksi ei huili sen aikaa kun voi? Sen sijaan on aikaa kirjoitaa.Missä lapset nyt?Lapsista tuskin on tilan jatkajia,miksi tilasta pidetään kiinni?
VIelä pärjätään taloudellisesti ihan ok, mutta jos minäkin joudun jäämään pois töistä niin alkaa tehdä tiukkaa.
ap