Minuun on 4 henkilöä laittanut välit poikki: kaikki eksiä - eikö eksien kanssa tosiaan voi olla tuttuja?
Kyseessä siis 4 miestä ajalta kun olin 25-30. Emme edes kunnolla seurustelleet kuin yhden kanssa, muiden kanssa juttu oli enemmän niin, että olivat minuun ihastuneita ja deittailimme jonkin verran, mutta ainakaan itse en ollut sen ihastuneempi.
Jotenkin tuntuisi, että kun tunteista on jo ikuisuus ja kaikki menneet elämässä eteenpäin, niin ihan hyvin voisi olla tuttuja, varsinkaan kun mitään vakavia suhteita ei ollut. Mutta ei, mikä tietysti loukkaa. Ja siis tutuilla en tarkoita mitään intiimiä, vaan ihan pinnallista yhteydenpitoa.
Mitä mieltä, onko tämä näin että jotenkin kaikkien pitää lopettaa kaikki yhteydenpito kaikkien kanssa, joista on joskus ikuisuus sitten ollut kiinnostunut? Itse olen ehkä enemmän sellainen ihminen, että pinnallinen tuttavuus olisi ihan kivaa, ilman että se tarkoittaisi mitään.
Kommentit (102)
Minulla on kaksi eksää, joihin en pidä yhteyttä. Toinen alkoholisoitui. Toinen ei itse halunnut.
Muiden kanssa välit joko lämpimät tai asiallisen tuttavalliset.
Haluatko olla kaikkien tapaamiesi ihmisten kanssa kavereita? Miksi et? Miksi tapailumiehet olisivat poikkeus?
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla kaikkien tapaamiesi ihmisten kanssa kavereita? Miksi et? Miksi tapailumiehet olisivat poikkeus?
Totta puhuen kyllä, haluan olla kaikkien kivojen tapaamieni ihmisten kanssa kavereita jollain tavalla. Eihän se tarkoita mitään syvällistä. Tietysti jos jonkun kanssa olisi ollut pitkä, vakava suhde, niin se olisi eri asia, mutta jos on vain tavannut jonkun ja deittaillut vähän kevyesti, niin oma näkemykseni on, että voihan sitä olla jossain määrin yhteydessä, vaikka elämä olisikin sitten vienyt muihin, vakavampiin suhteisiin.
voi olla, jos tahtoo, mutta jos esim. aiempi "kaveruus" on ollut vain ihastumista, ja sen menetyä ohi huomaa, ettei kaveruudelle oikeastaan löydy perustetta, niin eihän se ole pakko. Eihän kaikkein kanssa olla kavereita, jotain yhteistä pitää olla, sellaista että toisen seurassa viihtyy jne.
Mutta jos tarkoitat sitä, että ei suostuta esim. tervehtimään ja vaihtamaan muutamaa sanaa, jos satutaan vastakkain jossain, niin se kuulostaa siltä, että syystä tai toisesta ollaan loukkaantuneita tai vihaisia eikä olla päästy siitä yli. Jotkuthan kantaa kaunaa pikkuasioistakin loppuikänsä, mutta olkoon se heidän ongelmansa, siitä ei kannata itse ottaa nokkiinsa/kantaa huonoa omaatuntoa tms.
Yritä kunnioittaa heidän toivettaan, ja kaveeraa muitten ihmisten kanssa.
Itselläni on paraikaa yksi henkisesti sairas exä neljännesvuosisadan takaa raivotilassa, kun en halua olla tekemisissä. Ole sinä ap viisaampi ja katso elämässäsi eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
voi olla, jos tahtoo, mutta jos esim. aiempi "kaveruus" on ollut vain ihastumista, ja sen menetyä ohi huomaa, ettei kaveruudelle oikeastaan löydy perustetta, niin eihän se ole pakko. Eihän kaikkein kanssa olla kavereita, jotain yhteistä pitää olla, sellaista että toisen seurassa viihtyy jne.
Mutta jos tarkoitat sitä, että ei suostuta esim. tervehtimään ja vaihtamaan muutamaa sanaa, jos satutaan vastakkain jossain, niin se kuulostaa siltä, että syystä tai toisesta ollaan loukkaantuneita tai vihaisia eikä olla päästy siitä yli. Jotkuthan kantaa kaunaa pikkuasioistakin loppuikänsä, mutta olkoon se heidän ongelmansa, siitä ei kannata itse ottaa nokkiinsa/kantaa huonoa omaatuntoa tms.
Tässä on pakko myöntää, että paljolti minä olin se, joka en halunnut syvempää suhdetta. Joidenkin kanssa olisin ihan mielelläni tuttuja, mutta en mitään ihmeempää kuin olla somen kautta yhteydessä, niin sain kahdelta näistä kieltävän vastauksen. Kahden kanssa olemme some-tuttuja, mutta emme sen kummemmin viestittele. Toki ymmärrän, että uusissa suhteissa tuollainen voidaan käsittää pettämiseksi (?), mutta jotenkin esimerkiksi ihan LinkedIn-tuttavuuden luulisi olevan aika neutraali, varsinkin useita vuosia myöhemmin, varsinkin kun mitään vakavaa suhdetta ei ollut.
Jos miehet ovat ihastuneet sinuun, mutta sinä et ole ollut ihastunut, niin silloin ainoa vaihtoehto on unohtaa nainen totaalisesti elämästä. Silloin ei voi kaveri, koska yksipuolinen ihastuminen on niin raadollista.
Vierailija kirjoitti:
Yritä kunnioittaa heidän toivettaan, ja kaveeraa muitten ihmisten kanssa.
Itselläni on paraikaa yksi henkisesti sairas exä neljännesvuosisadan takaa raivotilassa, kun en halua olla tekemisissä. Ole sinä ap viisaampi ja katso elämässäsi eteenpäin.
Tottakai kunnioitan sitä, olen vain hämmästynyt. Ehkä voi olla, että minulle tapailu ei ollut vakavaa ja siksi minulla ei liity asiaan tunteita, muuta kuin nostalgiaa, että "olipa ihan kiva tyyppi".
Mutta kyllähän se pahalta tuntuu jos joku ei halua olla yhteydessä ja eniten haluaisin ymmärtää, miksi. Onko se niin, että ajattelevat, että nykyinen kumppani pitäisi minkäänlaista yhteydenpitoa pettämisenä?
Itse en haluaisi olla tekemisissä eksien kanssa. Tällä hetkellä kolme sellaista yrittää jatkuvasti soitella. Vanhin suhteista 10 vuoden takaa. Ei usko kun olen sanonut etten halua olla kaveri. Piti lopulta estää numero. Yrittää silti toisista numeroista soittaa ja soittaa myös äidilleni. Toinen soittaa pommittaa vaikka laitan viestin että en jaksa puhua. Kolmas laittaa hyvää yötä -viestejä... huoh, oikeesti. Mitä vttua!!! Sitten on vielä yksi joka ilmeisesti toivoo jotain piikaa itselleen vanhuuden varalle. Olen ruma ja keski-ikäinen. En ym-mär-rä!
Haaveilen jatkuvasti että muutan nimeni ja katoan.
Kaverit on kavereita. Exät on entisiä romanttisia/sexi-kumppaneita. Kun noi on ohi, niin ellei kaveruutta ole, ei mitään syytä olla yhteyksissä. Supercreepyjä kaikki hyypiöt, jotka ei suostu tuota ymmärtämään.
Luulisi edes sen verran olevan ymmärrystä, että jos joku ei halua olla sun kanssa tekemissä, niin jätät sen rauhaan. Kyseessä on vainoaminen.
Selittäisikö asiaa jotenkin se, että sinä et ole kokenut mitään erikoisempia tunteita näihin keneenkään. Jos joskus on ollut ihastunut tai tuntenut syvemmin saamatta vastakaikua tai muuten juttu epäonnistunut, niin sitä tuppaa aika ajoin muistelemaan kuitenkin oli siitä sitten miten paljon aikaa tahansa ja sen entisen tunteiden kohteen kanssa tekemisissä oleminen vaan tuo ne pintaan.
Ystävät voi valita, sukulaisiaan ei.
No miksi pitäisi olla eksän kanssa yhtään mitään, jos ei ole yhteisiä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Itse en haluaisi olla tekemisissä eksien kanssa. Tällä hetkellä kolme sellaista yrittää jatkuvasti soitella. Vanhin suhteista 10 vuoden takaa. Ei usko kun olen sanonut etten halua olla kaveri. Piti lopulta estää numero. Yrittää silti toisista numeroista soittaa ja soittaa myös äidilleni. Toinen soittaa pommittaa vaikka laitan viestin että en jaksa puhua. Kolmas laittaa hyvää yötä -viestejä... huoh, oikeesti. Mitä vttua!!! Sitten on vielä yksi joka ilmeisesti toivoo jotain piikaa itselleen vanhuuden varalle. Olen ruma ja keski-ikäinen. En ym-mär-rä!
Haaveilen jatkuvasti että muutan nimeni ja katoan.
Siis ei tässä mistään viestipommittamisesta ollut kyse, vaan ihan LinkedIn -yhteydestä, joka on mielestäni hyvin epäaktiivinen ja neutraali. Ei siis tarkoita mitään jatkuvia keskusteluja, ei tapaamisia, yms. Olin vain aika järkyttynyt, kun yksi vastasi juuri minulle, että ei näe mitään syytä olla yhteydessä. No, totta sinänsä, ei mitään syytä, mutta aika laajasti sitä yleensä entisten tuttujen kanssa ollaan some-kavereita.
Yksi toinen on aiemmin vastannut samoin, kahden muun kanssa olemme some-kavereita (asumme eri maissa) mutta emme viestittele.
Ehkä itse mietin asiaa toisin, kun itse ajattelen, että on mukavaa pitää yhteyttä ihmisiin joita olen tuntenut elämäni aikana. Mutta että ei se mitään sen syvempää itsessään tarkoita, jonka takia on loukkaavaa että joku tuolla tavalla kieltäytyy olemasta yhteydessä.
- ap
Minusta on ihan normaalia, että ollaan ns. tuttavia tälläisten nuoruuden exien tai ex säätöjen kanssa. Mutta ilmeisesti monista muista näin ei ole. Esim. omakaan nuoruuden exäni ei tervehdi kunnolla, jos vastaan tulee. Erosta on aikaa jo kaksikymmentä vuotta, ja olimme alle parikymppisiä seurustellessa.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi edes sen verran olevan ymmärrystä, että jos joku ei halua olla sun kanssa tekemissä, niin jätät sen rauhaan. Kyseessä on vainoaminen.
Tuskinpa kyseessä on vainoaminen, jos yhden viestin laitan LinkedIn:in kautta henkilölle ja sitten totean, että ymmärrän ja kunnioitan toki hänen tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en haluaisi olla tekemisissä eksien kanssa. Tällä hetkellä kolme sellaista yrittää jatkuvasti soitella. Vanhin suhteista 10 vuoden takaa. Ei usko kun olen sanonut etten halua olla kaveri. Piti lopulta estää numero. Yrittää silti toisista numeroista soittaa ja soittaa myös äidilleni. Toinen soittaa pommittaa vaikka laitan viestin että en jaksa puhua. Kolmas laittaa hyvää yötä -viestejä... huoh, oikeesti. Mitä vttua!!! Sitten on vielä yksi joka ilmeisesti toivoo jotain piikaa itselleen vanhuuden varalle. Olen ruma ja keski-ikäinen. En ym-mär-rä!
Haaveilen jatkuvasti että muutan nimeni ja katoan.Siis ei tässä mistään viestipommittamisesta ollut kyse, vaan ihan LinkedIn -yhteydestä, joka on mielestäni hyvin epäaktiivinen ja neutraali. Ei siis tarkoita mitään jatkuvia keskusteluja, ei tapaamisia, yms. Olin vain aika järkyttynyt, kun yksi vastasi juuri minulle, että ei näe mitään syytä olla yhteydessä. No, totta sinänsä, ei mitään syytä, mutta aika laajasti sitä yleensä entisten tuttujen kanssa ollaan some-kavereita.
Yksi toinen on aiemmin vastannut samoin, kahden muun kanssa olemme some-kavereita (asumme eri maissa) mutta emme viestittele.
Ehkä itse mietin asiaa toisin, kun itse ajattelen, että on mukavaa pitää yhteyttä ihmisiin joita olen tuntenut elämäni aikana. Mutta että ei se mitään sen syvempää itsessään tarkoita, jonka takia on loukkaavaa että joku tuolla tavalla kieltäytyy olemasta yhteydessä.
- ap
Kenellä tahansa ihmisille itsellään on täysi oikeus päättää kenen kanssa on yhteyksissä. Moraalisesti arveluttavaa ehkä vanhemman suhteessa lapseensa, mutta tällainen oikeus on siinäkin tapauksessa olemassa.
Se, että tämä on sinulle aivan täysin käsittämätöntä antaa viitteitä siihen miksi nämä ihmiset erikseen joutuvat ilmoittamaan etteivät halua olla sinuun yhteyksissä.
Kuulostaa pakkomielteiseltä, vaikka ap sitä yrittääkin verhoilla eri sanakääntein.
Täysin ja 100% heidän asia eikä kerro heistä mitään ihmisinä. Itse en exien kanssa hengaa, mutta jos joku sellaista haluaa niin siitä vaan.