Minuun on 4 henkilöä laittanut välit poikki: kaikki eksiä - eikö eksien kanssa tosiaan voi olla tuttuja?
Kyseessä siis 4 miestä ajalta kun olin 25-30. Emme edes kunnolla seurustelleet kuin yhden kanssa, muiden kanssa juttu oli enemmän niin, että olivat minuun ihastuneita ja deittailimme jonkin verran, mutta ainakaan itse en ollut sen ihastuneempi.
Jotenkin tuntuisi, että kun tunteista on jo ikuisuus ja kaikki menneet elämässä eteenpäin, niin ihan hyvin voisi olla tuttuja, varsinkaan kun mitään vakavia suhteita ei ollut. Mutta ei, mikä tietysti loukkaa. Ja siis tutuilla en tarkoita mitään intiimiä, vaan ihan pinnallista yhteydenpitoa.
Mitä mieltä, onko tämä näin että jotenkin kaikkien pitää lopettaa kaikki yhteydenpito kaikkien kanssa, joista on joskus ikuisuus sitten ollut kiinnostunut? Itse olen ehkä enemmän sellainen ihminen, että pinnallinen tuttavuus olisi ihan kivaa, ilman että se tarkoittaisi mitään.
Kommentit (102)
Onko mitenkään mahdollista, että he eivät pidä sinusta ihmisenä niin paljon kuin sinä heistä? En sano tätä sinulle ap mitenkään pahalla. Vaikka he olivat aikanaan sinuun ihastuneita, sitähän yleensä ihastuu melko tuntemattomaan ihmiseen, ja jopa sijoittaa häneen mielessään kaikenlaisia positiivisia ominaisuuksia, joita hänellä ei välttämättä oikeasti edes ole. Sitten kun tutustuu enemmän, voi huomata että sen ihastuksen todellinen persoona voi olla aika kaukanakin siitä mistä yleensä pitää.
Sinusta on tullut niille yhdentekevä, miksi vaivaisit ihmisiä?
Pakit saanut mies ei todellakaan halua olla naisen "ystävä".
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia, että ollaan ns. tuttavia tälläisten nuoruuden exien tai ex säätöjen kanssa. Mutta ilmeisesti monista muista näin ei ole. Esim. omakaan nuoruuden exäni ei tervehdi kunnolla, jos vastaan tulee. Erosta on aikaa jo kaksikymmentä vuotta, ja olimme alle parikymppisiä seurustellessa.
No se on eri asia. Tottakai voi tervehtiä jos tulee vastaan, ja ystävällisissä väleissä. Mutta että pitäisi viestitellä, nähdä ja olla kaveri? Ei kiitos. Mun exät asuu eri kaupungeissa ja pommittaa silti vaikka miten vääntää rautalangasta että ei kiinnosta.
Mulla roikkui perässä tällänen exä melkeen vuoden. Juurikin tuota samaa "järkevää" tahmeutta ja jänkkäämistä toisten ihmisten päätöksistä kuin ap:n teksteissä.
Tämä oli todella ahdistavaa vaikka olen mies. Välillä tuli myös kaikenlaisia tulkinnan varaisia tekstareita, joissa vähän niinku viitattiin mm. itsariin, mutta sitten sanottiin minun käsittäneen väärin. Baarissa tultiin vinoilemaan mun tyttöystävälle vaikka suhde alkoi vasta kun tuosta edellisestä oli yli puoli vuotta. Raskasta aikaa. Nyt tuosta jo 10 vuotta ja jos tämä tyyppi tulee kaupungilla vastaan niin en ole näkevinänikään.
Ehkä olet todella vaikea ihminen jonka kanssa ei haluta olla missään tekemisissä. Mulla on hyvät välit exiin, olen liiankin leppoisa ja helppo.
En minkään ex:n kanssa halua olla tekemisissä, eläköön omaansa niin minäkin. Jos jossain näkee, tervehdys toki mutta ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia, että ollaan ns. tuttavia tälläisten nuoruuden exien tai ex säätöjen kanssa. Mutta ilmeisesti monista muista näin ei ole. Esim. omakaan nuoruuden exäni ei tervehdi kunnolla, jos vastaan tulee. Erosta on aikaa jo kaksikymmentä vuotta, ja olimme alle parikymppisiä seurustellessa.
Ihana, että edes joku on samaa mieltä! Ja siis kun kyse ei ole mistään vakavista, pitkistä suhteista, jossa oltaisiin asuttu yhdessä tai muuta, vaan kevyestä tapailusta kun on tutustuttu yhteisten kaverien kautta, mutta joka ei johtanut mihinkään. Niin siinä olisi jotain ystävällisiä, kohteliaita välejä kiva pitää yllä.
- ap
Jänkäti, jänkäti, jänkäti, mutta kun MINUSTA se on näin... Tuo sitten on varmaan hyväkin peruste minkä kautta voit tätä kaveeraamista muilta ihmisiltä odottaa. Eli koska SINUSTA sen pitää niin olla.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet todella vaikea ihminen jonka kanssa ei haluta olla missään tekemisissä. Mulla on hyvät välit exiin, olen liiankin leppoisa ja helppo.
En usko että on siitä kyse, sillä näitä kahta eksää lukuunottamatta ihmiset haluavat olla liikaakin yhteydessä ja muiden eksien kanssa olen hyviä kavereita. Ehkä kyse on erilaisista käsityksistä tuttavuudessa. Itse olen kasvanut Yhdysvalloissa, joten itse suhtaudun niin, että on mukava olla yhteydessä ihmisiin ja ystävällinen heille, mutta se ei merkitse mitään. Mutta ehkä jotkut suomalaiset tulkitsevat niin, että minkäänlainen yhteydenpito eksiin on jotain pettämistä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Selittäisikö asiaa jotenkin se, että sinä et ole kokenut mitään erikoisempia tunteita näihin keneenkään. Jos joskus on ollut ihastunut tai tuntenut syvemmin saamatta vastakaikua tai muuten juttu epäonnistunut, niin sitä tuppaa aika ajoin muistelemaan kuitenkin oli siitä sitten miten paljon aikaa tahansa ja sen entisen tunteiden kohteen kanssa tekemisissä oleminen vaan tuo ne pintaan.
Tämä. Siitä ihmisestä jää tunnejälki, joka tuollaisessa tapauksessa harvemmin on positiivinen. Ihan ymmärrettävää ettei kaikki halua olla kavereita/tekemisissä jälkikäteen sellaisten ihmisten kanssa, joihin on liittynyt vahvoja tunteita vaikka niistä myöhemmin pääsisikin yli. Se ihminen ikävä kyllä tuppaa muistuttamaan niistä ajoista ja tunteista, kun ne olivat pinnalla ja se on monelle vaikeaa. Lisäksi ei kaikkia kiinnosta tuollaiset pinnalliset ihan sama suhteet. Enemmänkin tulee mieleen miksi se toinen tekeekin itseään vielä tykö, vaikka on aikaisemmin torjunut kyseisen ihmisen. Eri asia jos oikeasti haluaisi olla kunnolla kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tässä mistään viestipommittamisesta ollut kyse, vaan ihan LinkedIn -yhteydestä, joka on mielestäni hyvin epäaktiivinen ja neutraali. Ei siis tarkoita mitään jatkuvia keskusteluja, ei tapaamisia, yms. Olin vain aika järkyttynyt, kun yksi vastasi juuri minulle, että ei näe mitään syytä olla yhteydessä. No, totta sinänsä, ei mitään syytä, mutta aika laajasti sitä yleensä entisten tuttujen kanssa ollaan some-kavereita.
Eli sisnunkaan mielestä ei ole mitään syytä olla yhteyksissä, mutta kun sinä vaan tahdot.
Anna nyt jo olla. Some on sitä käyttäville ihan riittävän ahdistava ilman sinuakin.
mittaatko arvoasi sen perusteella paljonko tuttavia sulla on?
Vierailija kirjoitti:
En minkään ex:n kanssa halua olla tekemisissä, eläköön omaansa niin minäkin. Jos jossain näkee, tervehdys toki mutta ei muuta.
Mä voin olla ex-naisen ystävä palkinnoksi siitä, että hän joskus antanut pimppaa mulle. Sellaisen naisen kaveri en ole, joka ei koskaan ole suostunut seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia, että ollaan ns. tuttavia tälläisten nuoruuden exien tai ex säätöjen kanssa. Mutta ilmeisesti monista muista näin ei ole. Esim. omakaan nuoruuden exäni ei tervehdi kunnolla, jos vastaan tulee. Erosta on aikaa jo kaksikymmentä vuotta, ja olimme alle parikymppisiä seurustellessa.
Ihana, että edes joku on samaa mieltä! Ja siis kun kyse ei ole mistään vakavista, pitkistä suhteista, jossa oltaisiin asuttu yhdessä tai muuta, vaan kevyestä tapailusta kun on tutustuttu yhteisten kaverien kautta, mutta joka ei johtanut mihinkään. Niin siinä olisi jotain ystävällisiä, kohteliaita välejä kiva pitää yllä.
- ap
Jänkäti, jänkäti, jänkäti, mutta kun MINUSTA se on näin... Tuo sitten on varmaan hyväkin peruste minkä kautta voit tätä kaveeraamista muilta ihmisiltä odottaa. Eli koska SINUSTA sen pitää niin olla.
Mutta eihän kyse ole kaveruudesta vaan pelkästään muodollisen ystävällisistä väleistä.
Ja siis mielelläni kuulen näkemyksiä ja selityksiä. Yritän vain ymmärtää, kun kyse ei kuitenkaan ole mistään muusta kuin pinnallisesta tuttavuudesta. Ei mistään yhteydenpidosta, ystävyydestä, mistään sellaisesta. Niin jos joku on ollut tärkeä ja läheinen elämässä jossain vaiheessa, niin vaikka asiat eivät olisi menneet kuten joku olisi ehkä toivonut, niin kai sitä voi edelleen olla kohteliaita tuttavia?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei tässä mistään viestipommittamisesta ollut kyse, vaan ihan LinkedIn -yhteydestä, joka on mielestäni hyvin epäaktiivinen ja neutraali. Ei siis tarkoita mitään jatkuvia keskusteluja, ei tapaamisia, yms. Olin vain aika järkyttynyt, kun yksi vastasi juuri minulle, että ei näe mitään syytä olla yhteydessä. No, totta sinänsä, ei mitään syytä, mutta aika laajasti sitä yleensä entisten tuttujen kanssa ollaan some-kavereita.
Eli sisnunkaan mielestä ei ole mitään syytä olla yhteyksissä, mutta kun sinä vaan tahdot.
Anna nyt jo olla. Some on sitä käyttäville ihan riittävän ahdistava ilman sinuakin.
Ja sanoo itsekin ettei se tarkoita mitään tämä tuttavuus. Niin, kaikki ei halua mitään muka-ihmissuhteita, jotka ei tarkoita mitään. Ei siis ole mitään syytä, kuten tämä LinkedInin kieltäytyjäkin sanoi. Onpas järkyttävää nyt kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäisikö asiaa jotenkin se, että sinä et ole kokenut mitään erikoisempia tunteita näihin keneenkään. Jos joskus on ollut ihastunut tai tuntenut syvemmin saamatta vastakaikua tai muuten juttu epäonnistunut, niin sitä tuppaa aika ajoin muistelemaan kuitenkin oli siitä sitten miten paljon aikaa tahansa ja sen entisen tunteiden kohteen kanssa tekemisissä oleminen vaan tuo ne pintaan.
Tämä. Siitä ihmisestä jää tunnejälki, joka tuollaisessa tapauksessa harvemmin on positiivinen. Ihan ymmärrettävää ettei kaikki halua olla kavereita/tekemisissä jälkikäteen sellaisten ihmisten kanssa, joihin on liittynyt vahvoja tunteita vaikka niistä myöhemmin pääsisikin yli. Se ihminen ikävä kyllä tuppaa muistuttamaan niistä ajoista ja tunteista, kun ne olivat pinnalla ja se on monelle vaikeaa. Lisäksi ei kaikkia kiinnosta tuollaiset pinnalliset ihan sama suhteet. Enemmänkin tulee mieleen miksi se toinen tekeekin itseään vielä tykö, vaikka on aikaisemmin torjunut kyseisen ihmisen. Eri asia jos oikeasti haluaisi olla kunnolla kaveri.
Kiitos, tämä ehkä selitti asiaa. Kuten aiemmin sanoin, olen kasvanut Yhdysvalloissa, joten kenties suhtautumiseni ihmissuhteisiin eroaa hieman suomalaisesta.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia, että ollaan ns. tuttavia tälläisten nuoruuden exien tai ex säätöjen kanssa. Mutta ilmeisesti monista muista näin ei ole. Esim. omakaan nuoruuden exäni ei tervehdi kunnolla, jos vastaan tulee. Erosta on aikaa jo kaksikymmentä vuotta, ja olimme alle parikymppisiä seurustellessa.
Ihana, että edes joku on samaa mieltä! Ja siis kun kyse ei ole mistään vakavista, pitkistä suhteista, jossa oltaisiin asuttu yhdessä tai muuta, vaan kevyestä tapailusta kun on tutustuttu yhteisten kaverien kautta, mutta joka ei johtanut mihinkään. Niin siinä olisi jotain ystävällisiä, kohteliaita välejä kiva pitää yllä.
- ap
Jänkäti, jänkäti, jänkäti, mutta kun MINUSTA se on näin... Tuo sitten on varmaan hyväkin peruste minkä kautta voit tätä kaveeraamista muilta ihmisiltä odottaa. Eli koska SINUSTA sen pitää niin olla.
Mutta eihän kyse ole kaveruudesta vaan pelkästään muodollisen ystävällisistä väleistä.
Ja siis mielelläni kuulen näkemyksiä ja selityksiä. Yritän vain ymmärtää, kun kyse ei kuitenkaan ole mistään muusta kuin pinnallisesta tuttavuudesta. Ei mistään yhteydenpidosta, ystävyydestä, mistään sellaisesta. Niin jos joku on ollut tärkeä ja läheinen elämässä jossain vaiheessa, niin vaikka asiat eivät olisi menneet kuten joku olisi ehkä toivonut, niin kai sitä voi edelleen olla kohteliaita tuttavia?
- ap
Kerta kyse ei ole yhteydenpidosta niin haluat stalkata heitä? Pakko saada kaveriksi FB että pääsee lukemaan heidän elämäänsä, vaikkei muuten viestiteltäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä kunnioittaa heidän toivettaan, ja kaveeraa muitten ihmisten kanssa.
Itselläni on paraikaa yksi henkisesti sairas exä neljännesvuosisadan takaa raivotilassa, kun en halua olla tekemisissä. Ole sinä ap viisaampi ja katso elämässäsi eteenpäin.
Tottakai kunnioitan sitä, olen vain hämmästynyt. Ehkä voi olla, että minulle tapailu ei ollut vakavaa ja siksi minulla ei liity asiaan tunteita, muuta kuin nostalgiaa, että "olipa ihan kiva tyyppi".
Mutta kyllähän se pahalta tuntuu jos joku ei halua olla yhteydessä ja eniten haluaisin ymmärtää, miksi. Onko se niin, että ajattelevat, että nykyinen kumppani pitäisi minkäänlaista yhteydenpitoa pettämisenä?
Itsellä ei ole ainakaan mitään mielenkiintoa kaveerata exien kanssa millään tasolla. Eroihin ei ole liittynyt mitään suurempaa draamaa eikä kukaan heistä ole mikään narsisti, mikä nyt tuntuu olevan aika yleistä av:lla.. Mutta kavereita? En näe mitään syytä, ne tulivat ja menivät. Kun eron jälkeen tunteet tasaantuivat itselläkin, he eivät vain kiinnostaneet millään tasolla. Edes kavereina. Jotkut ovat kaikkien exiensä kanssa kavereita ja antaa olla, ei ole minulta pois. Nykyinenkin puoliso taitaa jonkun exänsä kanssa pitää yhteyttä. Niin me ihmiset vain olemme erilaisia.
Nyt en ymmärrä logiikkaasi ap, haluat siis olls yhteydessä ihmisiin, jotka eivät merkitse sinulle mitään. Miksi ihmeessä? Minä nimenomaan olen yhteyksissä niihin, joiden kanssa koen jonkinlaista yhteyttä ja jotka koen minulle merkityksellisiksi. Muutenhan olisi samantekevää kenen kanssa on tekemisissä.
Ihana, että edes joku on samaa mieltä! Ja siis kun kyse ei ole mistään vakavista, pitkistä suhteista, jossa oltaisiin asuttu yhdessä tai muuta, vaan kevyestä tapailusta kun on tutustuttu yhteisten kaverien kautta, mutta joka ei johtanut mihinkään. Niin siinä olisi jotain ystävällisiä, kohteliaita välejä kiva pitää yllä.
- ap