Kysymys masentuneille
Ymmärrän hyvin ihmisten masentuvan suurten vastoinkäymisten edessä. Esimerkiksi tutultani kuoli perhe auto-onnettomuudessa ja sairastui masennukseen. Hyvin ymmärrettävää.
Haluaisn kuitenkin kuulla kommentteja niiltä masentuneilta joilla ei ole mitään suurta tragediaa takanaan. Miksi olette masentuneet ja miksi ette parane?
Pidetään keskustelu asiallisena, kiitos.
Kommentit (138)
Entiseltä työkaverilta kuoli perhe 2004 tsunamissa. Ymmärtäisin jos tuossa tilanteessa masentuu. Nykyään masentumiseen riittää se että pomo käskee tekemään työaikana töitä.
Kaikki voi olla hyvin ja aivokemiat kuitenkin vinksallaan.
Mulla ei kyllä ole asiat hyvin, mutta se johtuu masennuksesta - en ole sen takia masentunut. Olen synnynnäisesti viallinen, ihan pienestä asti olen tuntenut näin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on suuri tragedia?
No katsopa aloitusta tai vastausta numero 2.
Kaksi loppuunpalamista. Ensimmäinen liian kuormituksen, toinen työpaikkakiusaamisen takia. Tällä hetkellä tilanne on ihan okei, mutta uusien masennusjaksojen riski on aika korkea.
Liian herkkä luonne, kiusaamista koulussa
Vierailija kirjoitti:
Entiseltä työkaverilta kuoli perhe 2004 tsunamissa. Ymmärtäisin jos tuossa tilanteessa masentuu. Nykyään masentumiseen riittää se että pomo käskee tekemään työaikana töitä.
Feikkimasentuneet alapeukuttamassa. Järkeviä vastauksia ei vaan kuulu.
En tiedä. Olin 11 kun aloin itkeä melkein päivittäin ja 15v yritin ekan kerran itsemurhaa. 20-22 -vuotiaana pitkiä aikoja osastolla. 23v löytyi toimiva lääkitys, lopetettaessa oireet palaavat aina takaisin.
Vanhemmat yhdessä, ei kiusaamista, ei päihdeongelmia ei itsellä eikä sukulaisilla, hyvä koulumenestys, ei fyysisiä sairauksia... Aivoissa vaan joku vikana.
Noloja ihmisiä kun eivät kestä elämän normaaleja vastoinkäymisiä. Ei mitään selkärankaa.
Eipä tänne huvita avautua kun aina saa vaan pas*aa niskaan.
Fyysinen sairaus, jonka vuoksi minulla on kipuja ja väsymystä enkä pysty käymään töissä mikä taas vaikuttaa negatiivisesti rahatilanteeseeni, asumistilanteeseeni ja sosiaaliseen elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Noloja ihmisiä kun eivät kestä elämän normaaleja vastoinkäymisiä. Ei mitään selkärankaa.
Tismalleen.
Vierailija kirjoitti:
Noloja ihmisiä kun eivät kestä elämän normaaleja vastoinkäymisiä. Ei mitään selkärankaa.
Kyllä tässä nolo oot ihan itse. 🙈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloja ihmisiä kun eivät kestä elämän normaaleja vastoinkäymisiä. Ei mitään selkärankaa.
Tismalleen.
Itsellesikö vastasit... hah ha haa!
Vierailija kirjoitti:
Mikä on suuri tragedia?
Hyvä kysymys, koska joidenkin mielestä jo syntymä on suuri tragedia. Jos on riittävän masentunut, niin voi kokea senkin asian noin.
Että on kuin rangaistus joutua tänne.
Omasta kokemuksesta kertoisin, että masentuneena näen joka puolella epäkohtia ja asioiden vaarat ja synkät puolet. Huomaan valehtelua ja luokatonta suunnittelua yms. Ja ihmisten typeryys hämmästyttää suorastaan.
En tiedä muuta syytä kuin lapsuuden traumat jotka nousivat esille, hylkääminen. Sitten avioero. Siihen lisäksi töitä aivan liikaa kun en itse enää ymmärtänyt ettei minun tarvitse tehdä muitten töitä. 5 vuotta ja nyt parantunut. Vieläkin tulee aallonpohija että on tosi ahdistava olo mutta harvemmin. Liikunnan aloitin jo viime vuonna. Masennusta meillä on suvussa liiankin kanssa
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ärsyttää kun ihmiset vinkuvat tavallisista asioista. Säälittävää. Jokainen tajuaa että joku suuri tragedia voi aiheuttaa masennusta mutta juuri nämä herkät lumihiutaleet ja surkeat työntekijät jotka kokevat tulleensa kiusatuiksi kun ei pomo ole jatkuvasti taputtamassa päähän ottavat päähän. Ne joilla on syytä olla masentuneita joutuvat kärsimään kaikista luusereista jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.
Oikeastihan voidaan sanoa, että jos on syytä olla masentunut, ei ole varsinaisesti masentunut. Masennus on sairaus, ei se ole olosuhteista riippuvainen.
Olen masentunut, kun mikään ei oikeen saa tuulta siipien alle. Elän samassa noidenkehässä vuodesta toiseen ilman parisuhdetta ja pienillä tuloilla. Uskokin on mennyt ja sekin masentaa ja kyynisyys on ottanut sijan.
En ole koskaan ollut masentunut,mutta monta kertaa äärimmäisen raivostunut, ärräpäitä vaan lentelee. Ehkä tässä piilee syy joittenkin masennukseen: alkavat alistua tai nähdä vian itsessään ja luovuttavat, kun pitäisi kiukustua ja nähdä vika siellä missä se on.
Mun äiti ei tukenut mua lapsena YHYY YHYY. Nyt aion loisia sillä verukkeella seuraavat 50 vuotta veronmaksajien rahoilla.