G: Teoriasi sille miksi moni tekee "vielä yhden lapsen" vaikka jaksaminen ja talous on kovilla

joissakin perheissä mies lupaa vaimolle lapsen, kun ajattelee, että se tulee sitten onnelliseksi ja kaikki menee hyvin.



En mäkään sitä ymmärrä, että lapsi tehdään, vaikka suhde voi huonosti. Taloutta voi vielä järjestellä parhaassa tapauksessa ja yleensä pennin venytyksenkin kestää, jos suhde on kunnossa. Mutta sitä en tajua, että paskaan suhteeseen tehdään lapsia, siis oikein YRITTÄMÄLLÄ YRITETÄÄN.

1) halutaan huomio itseen (raskausaika)

2) ei haluta mennä töihin

3) luullaan, että kun saa lisää lapsilisää, niin talaus paranee

4) luullaan yleisesti, että lapsi pelastaa ehkä huonon parisuhteen ja rahatilanteen

vain olemassaolevien vuoksi. Kaipasin koko lapsuuteni ja nuoruuteni, ja joskus vieläkin, läheistä sisarusta, mieluummin useampaa.



Tästä syystä haluaisin omilleni tarjota sisarussuhteita, vaikka se pikkulapsiaika ottaisikin itellä koville.



Meillä kuitenkin on - ainakin hetkeksi - jäänyt tuohon kahteen

eikä ole tarvinnut vielä kertaakaan katua! Tiukilla ollaan ja joskus hyvin väsynytkin mutta päivääkään en pois vaihtaisi.

ajatellaan, että (nainen ajattelee) uuden lapsen myötä kaikki kääntyy parempaan.

Odotusaika oli ihanaa ja se olisi vielä kerran kiva kokea ja tämä on lähes ainoota aikaa sen kokemiseen kun kohta tulee ikääkin jo. Mutta sen takia en missään nimessä vain lasta alkaisi yrittämään vaan pitää ajatella pidemmällekin joten itse viihdyn lasten kanssa ja niiden kanssa on ihana viettää aikaa. Lapselle on kiva kun on sisaruksia vaikka niiden kanssa välillä olisi eripuraakin.

Ja jos nyt kolmas lapsi tulisi niin ei sitä ainakaan jälkeenpäin katuisi mutta jos ei sitä edes yrittäisi niin tuskin sitäkään kauheasti katuisi koska kaksi ihanaa lasta jo on.

Pelätään että myöhemmin alkaisi kaduttaa jos sitä niin ja niin monetta lasta ei olisikaan, eikä haluta että lapsille tulee kovin suuret ikäerot. Siksi ei haluta odottaa, vaikka jaksamisen kanssa on haastetta jo valmiiksikin.



Mä voisin kuvitella että jos mä olisin kolmanteen ryhtynyt niin se olisi ollut mun syyni.

Tai on kova vauvakuume

Ja kaikki ovat sanoneet että siinä vielä se yksi menee kuin ne muutkin

Pelätään että myöhemmin alkaisi kaduttaa jos sitä niin ja niin monetta lasta ei olisikaan, eikä haluta että lapsille tulee kovin suuret ikäerot. Siksi ei haluta odottaa, vaikka jaksamisen kanssa on haastetta jo valmiiksikin. Mä voisin kuvitella että jos mä olisin kolmanteen ryhtynyt niin se olisi ollut mun syyni.

Ihmettelen muiden ihmisten tarvetta ruotia toisten motiiveja ja syitä lastenhankintaan. Oletteko kateellisia siitä että toiset uskaltavat, vai mistä kenkä puristaa?

En osta noista yhtäkään. Ei ole uskottavaa.



Itse uskon siihen, että lisääntyminen ja halu lisääntyuä on pohjimmiltaan biologinen halu, se on ihmisessä samalla lailla kuin muillakin eläimillä.



Joillakin ei sitten järki voita vaan hankitaan lapsia heikommissakin olosuhteissa vaikka olisi ehkäisytietoa ja menetelmiä tarjolla.



Ihmisen lisääntyminen on aina kehittynyt suhteessa hänen elinympäristöönsä. Köyhät paimentolaiset jotka liikkuvat paljon paikasta toiseen, eivät kehitysmaissakaan saa yhtä suuria perheitä kuin paikallaan elävät maanviljelijät.



Korkea elintaso mahdollistaa nyt teollisuusmaiss ihmiselle hänen haäutessaan lapsettomuuden, pienen perheen tai vaikakpa jättiperheen. Terveys- ja sosiaaliturva on niin korkea etät yksi nainen voi tuottaa parikymmentä uutta ihmmistä.



On tärkeä muistaa että oikeus hankkia haluamansa kokoinen perhe on yksi ihmisoikeus. Harkinta on jokaisen ihmisen omalla vastuulla, siihen eivät saa ainakaan Suomessa viranomaiset puuttua.



Kiina on ainoa maa jossa valtio rajoittaa tiukasti perhekokoa. Siellä on valittu yhden lapsen politiikka jo vuosikymmeniä sitten. Ei ilman huolestuttavia sivuvaikutuksia.

eikä yksioikoisesti ajatella että minulla on oikeus hankkia lapsia n kappaletta. Oikeuden mukana tulee myös vastuu siitä että on esim. rahaa elättää ne lapset eikä vana luottaa että kyllä joku sitä rahaa mulle antaa, ja myös kasvatus/huoltajuusvastuu pitää muistaa eli lapsen oikeudet.

Itse veikkaan ap:n esittämän kysymyksen vastaukseksi sitä että ei ajatella tarpeeksi seurauksia. Ajatellaan vaan sitä ihanaa raskautta, vauvaa, halua saada vielä lapsia tms. eikä niitä olemassaolevia ongelmia (talous, parisuhde, jaksaminen jne). Lyhyesti siis, ajatellaan vain tunteella.

On tärkeä muistaa että oikeus hankkia haluamansa kokoinen perhe on yksi ihmisoikeus. Harkinta on jokaisen ihmisen omalla vastuulla, siihen eivät saa ainakaan Suomessa viranomaiset puuttua.

Kiina on ainoa maa jossa valtio rajoittaa tiukasti perhekokoa. Siellä on valittu yhden lapsen politiikka jo vuosikymmeniä sitten. Ei ilman huolestuttavia sivuvaikutuksia.

Minulla on kaksi lasta ja koko ajan olen ajatellut ettei enää lapsia kun kuopuksen vauva-aikakin oli aika raskasta ja miehen kanssa tällä hetkellä menee vaan ok:sti...nyt opiskelen ja vielä vuosi olisi jäljellä,sen jälkeen alkaisi hullunmylly ja jos teen asita niin kuin olen jo kauan suunnitellut niin en pysty irroittautumaan 2-5-vuoteen työelämästä (ehkä en ollenkaan)...eli jos lapsen vielä haluaisin niin oikeastaan se kannattaisi nyt tehdä,synnyttää välmistumisen jälkeen syksyllä ja äitiyslomalla tehdä tarvittavat hankinnat tulevaan yritykseeni....huoah,vaikeeta!!Kaipaisin niin pientä nyyttiä mutta ei taida rahkeet (ja rahat) riittää...vaikka lapselle olisikin jo kaikki valmiina mutta silti,olisi se taas yksi suu enemmän ruokittavana ja pelottaa lähteä uudestaan siihen vauva rumbaan...

luullaan yleisesti, että lapsi pelastaa ehkä huonon parisuhteen ja rahatilanteen

pienelle ihmiselle...

Eräs tuttavaperhe oli jo ennestään taloudellisesti tiukoilla, esim. perheen isä valitti miehelleni, että rahaa on tilillä 13 euroa, palkkapäivään kaksi viikkoa ja kaksilapsinen perhe olisi ruokittava. Ja vielä piti kolmas lapsi tehdä ja velkaakin on aivan älyttömästi, eikä tulot mitenkään kummoiset. Sen tiedän, että rouva ei viihdy työssään, joten kaipa se on perimmäinen syy. Nyt ollaan taloa myymässä ja muuttamassa pienempään, kun ei vaan rahat riitä.

ja aika monilla tilanne näyttää tosiaan olevan se, että on jääty jotenkin koukkuun siihen odotusajan ihanuuteen ja kaikkeen siihen huomioon, mitä raskaana ollessa saa. Eikä ajatella sen pidemmälle.



Mutta on toki niitäkin, joilla sekä taloudelliset että henkiset edellytykset kasvattaa isompaakin katrasta ja tekevät paljon lapsia ihan vain rakkaudesta lapsiin ja halusta saada iso perhe.



Lähipiiristä löytyy molempia.