Miksi lapsi romahtaa kun "väärä" vanhempi hakee hänet hoidosta?

Eli äidin sijaan hakeekin isi, vaikka ei oltais mitään etukäteen sovittukaan.

Kiukuttelee, vallankäyttöä jo pienestä.

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelee, vallankäyttöä jo pienestä.

Juu, jo 2-vuotiaat ovat taitavia tässä. Sitten jotkut vanhemmat vielä lähtevät tähän mukaan ja kyselevät lapselta haluatko että äiti vai isä hakee... Huooh, onnea vaan näille vanhemmille valitsemallanne tiellä!

Meillä ainakin lapsi haluaa, että asiat menevät kuten hänelle on etukäteen luvattu. Isi hakee neljältä - selvä, elämä on hallussa. Jos hakija onkin äiti ja kolmelta, aikuinen ajattelee että kyseessä on kiva yllätys, mutta lapsi voi alitajuisesti miettiä, että mahdollista on myös, että ensi viikolla ei hae kukaan.

Onko kotiintulo samanlaista riippumatta kumpi vanhempi hakee? Vai onko esim. niin, että äiti alkaa heti kokkailemaan ja ruokaa saa miltei heti, kun taas isä odottelee äidin kotiin saapumista ennen kuin laittaa ruokaa? Jos isä hakee niin lapsi tietää, että pitää olla nälässä pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin lapsi haluaa, että asiat menevät kuten hänelle on etukäteen luvattu. Isi hakee neljältä - selvä, elämä on hallussa. Jos hakija onkin äiti ja kolmelta, aikuinen ajattelee että kyseessä on kiva yllätys, mutta lapsi voi alitajuisesti miettiä, että mahdollista on myös, että ensi viikolla ei hae kukaan.

Ilmeisesti lapsi kokee turvattomuutta todella herkästi? Mistäköhän johtuu?

Lapsi kiukuttelee siinä vaiheessa vanhemmalleen sitä erossa oloa. Ei sillä ole väliä kuka se hakija on.

Oikeastaan tuossa saa olla vain kiitollinen, koska lapsi uskaltaa kiukuta. Kiintymyssuhde on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kiukuttelee siinä vaiheessa vanhemmalleen sitä erossa oloa. Ei sillä ole väliä kuka se hakija on.

Oikeastaan tuossa saa olla vain kiitollinen, koska lapsi uskaltaa kiukuta. Kiintymyssuhde on kunnossa.

Tämä ei kyllä läheskään aina pidä paikkaansa.

Eikö isä osta karkkia lähikaupasta vai pitääkö kuria oikeanlaisesti, eikä anna lapsen riehua kuinka sattuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kiukuttelee siinä vaiheessa vanhemmalleen sitä erossa oloa. Ei sillä ole väliä kuka se hakija on.

Oikeastaan tuossa saa olla vain kiitollinen, koska lapsi uskaltaa kiukuta. Kiintymyssuhde on kunnossa.

Tämä ei kyllä läheskään aina pidä paikkaansa.

Kyllä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin lapsi haluaa, että asiat menevät kuten hänelle on etukäteen luvattu. Isi hakee neljältä - selvä, elämä on hallussa. Jos hakija onkin äiti ja kolmelta, aikuinen ajattelee että kyseessä on kiva yllätys, mutta lapsi voi alitajuisesti miettiä, että mahdollista on myös, että ensi viikolla ei hae kukaan.

Ilmeisesti lapsi kokee turvattomuutta todella herkästi? Mistäköhän johtuu?

Ihan kuule kehitysvaihe. Ei mitään sen suurempaa salaliittoa ole tässä takana. T: Kolmen jo aikuisen lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kiukuttelee siinä vaiheessa vanhemmalleen sitä erossa oloa. Ei sillä ole väliä kuka se hakija on.

Oikeastaan tuossa saa olla vain kiitollinen, koska lapsi uskaltaa kiukuta. Kiintymyssuhde on kunnossa.

Tämä ei kyllä läheskään aina pidä paikkaansa.

Kyllä pitää.

Jep, kyllä pitää paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kiukuttelee siinä vaiheessa vanhemmalleen sitä erossa oloa. Ei sillä ole väliä kuka se hakija on.

Oikeastaan tuossa saa olla vain kiitollinen, koska lapsi uskaltaa kiukuta. Kiintymyssuhde on kunnossa.

Totta. Jotkut vanhemmat eivät ymmärrä, että lapsen kanssa pitäisi viettää aikaakin joskus. Lasta saatetaan pitää hoidossa yli 8 tuntia päivässä vaikka toinen vanhempi olisi kotona. Ylimääräisiä lomia tai vapaitakaan ei lapsella ole, koska vanhemman täytyy saada omaa aikaa ja rauhaa. Onko ihme että lapsi kiukuttelee?  

Onko kiintymyssuhde tuollaisessa tapauksessa kunnossa on sitten täysin eri asia. Mielestäni nimenomaan ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin lapsi haluaa, että asiat menevät kuten hänelle on etukäteen luvattu. Isi hakee neljältä - selvä, elämä on hallussa. Jos hakija onkin äiti ja kolmelta, aikuinen ajattelee että kyseessä on kiva yllätys, mutta lapsi voi alitajuisesti miettiä, että mahdollista on myös, että ensi viikolla ei hae kukaan.

Ilmeisesti lapsi kokee turvattomuutta todella herkästi? Mistäköhän johtuu?

Ihan kuule kehitysvaihe. Ei mitään sen suurempaa salaliittoa ole tässä takana. T: Kolmen jo aikuisen lapsen äiti

Joka kestää koko päiväkotiajan? Eiköhän silloin ole kyse jostain ihan muusta kuin "kehitysvaiheesta".

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelee, vallankäyttöä jo pienestä.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin lapsi haluaa, että asiat menevät kuten hänelle on etukäteen luvattu. Isi hakee neljältä - selvä, elämä on hallussa. Jos hakija onkin äiti ja kolmelta, aikuinen ajattelee että kyseessä on kiva yllätys, mutta lapsi voi alitajuisesti miettiä, että mahdollista on myös, että ensi viikolla ei hae kukaan.

Ilmeisesti lapsi kokee turvattomuutta todella herkästi? Mistäköhän johtuu?

Aika moni lapsi pitää rutiineista, ne ovat keino jäsentää maailmaa. En usko että lapseni on sen turvattomampi kuin ne lapset, joiden kiukku tulkitaan vallanhaluksi ja nujerretaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kiukuttelee siinä vaiheessa vanhemmalleen sitä erossa oloa. Ei sillä ole väliä kuka se hakija on.

Oikeastaan tuossa saa olla vain kiitollinen, koska lapsi uskaltaa kiukuta. Kiintymyssuhde on kunnossa.

Totta. Jotkut vanhemmat eivät ymmärrä, että lapsen kanssa pitäisi viettää aikaakin joskus. Lasta saatetaan pitää hoidossa yli 8 tuntia päivässä vaikka toinen vanhempi olisi kotona. Ylimääräisiä lomia tai vapaitakaan ei lapsella ole, koska vanhemman täytyy saada omaa aikaa ja rauhaa. Onko ihme että lapsi kiukuttelee?  

Onko kiintymyssuhde tuollaisessa tapauksessa kunnossa on sitten täysin eri asia. Mielestäni nimenomaan ei ole.

Tuollaisessa tapauksessa lapsi voi varmasti pahoin. Hänet on saatettu hylätä laitokseen (päiväkotiin) kun uusi vauva on syntynyt.

Lapset rakastavat rutiineja ja ennalta-arvattavuutta. He rakentavat maailmankuvaansa peilaamalla kaikkea jatkuvasti siihen, täyttyvätkö heidän odotuksensa, ja aina kun odotukset täyttyvät, se maailmankuva vahvistuu. Odottamattomat yllätykset voivat suistaa lapsen raiteiltaan, koska ne ravisuttavat maailmankuvaa ja koska lapsi kokee tunteet niin vahvasti kehittymättömän tunteiden säätelyn vuoksi.

Tässä viittaan siis tilanteeseen, jossa on etukäteen puhuttu esim. että isä hakee, ja sitten hakija onkin yllättäen äiti. Jos lapsi jostain syystä ei ikinä haluaisi, että toinen vanhemmista hakee, se on joku toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin lapsi haluaa, että asiat menevät kuten hänelle on etukäteen luvattu. Isi hakee neljältä - selvä, elämä on hallussa. Jos hakija onkin äiti ja kolmelta, aikuinen ajattelee että kyseessä on kiva yllätys, mutta lapsi voi alitajuisesti miettiä, että mahdollista on myös, että ensi viikolla ei hae kukaan.

Ilmeisesti lapsi kokee turvattomuutta todella herkästi? Mistäköhän johtuu?

Ihan kuule kehitysvaihe. Ei mitään sen suurempaa salaliittoa ole tässä takana. T: Kolmen jo aikuisen lapsen äiti

Joka kestää koko päiväkotiajan? Eiköhän silloin ole kyse jostain ihan muusta kuin "kehitysvaiheesta".

Kuka nyt sanoi, että kestää koko päiväkotiajan? Vai trollailetko yksinäni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kiukuttelee siinä vaiheessa vanhemmalleen sitä erossa oloa. Ei sillä ole väliä kuka se hakija on.

Oikeastaan tuossa saa olla vain kiitollinen, koska lapsi uskaltaa kiukuta. Kiintymyssuhde on kunnossa.

Totta. Jotkut vanhemmat eivät ymmärrä, että lapsen kanssa pitäisi viettää aikaakin joskus. Lasta saatetaan pitää hoidossa yli 8 tuntia päivässä vaikka toinen vanhempi olisi kotona. Ylimääräisiä lomia tai vapaitakaan ei lapsella ole, koska vanhemman täytyy saada omaa aikaa ja rauhaa. Onko ihme että lapsi kiukuttelee?  

Onko kiintymyssuhde tuollaisessa tapauksessa kunnossa on sitten täysin eri asia. Mielestäni nimenomaan ei ole.

Mun esikoiseni meni 5-vuotiaana neljän tunnin eskariin, jossa viihtyi erinomaisen hyvin. Silti hän sai jäätäviä raivareita, kun hain hänet sieltä.

Koskaan ei ollut 8 tunnin hoitopäiviä ja kaikki kesälomat oli kolme kuukautta kotona ja joulun aikaan pari viikkoa.

Jos lapsi uskaltaa kiukuta vanhemmalleen eli näyttää tunteensa, kiintymyssuhde on erinomainen.