Hei te, joiden mielestä parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Mikä siis on parisuhteen mittari?

Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.

Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.

Vierailija kirjoitti:

Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.

Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.

Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.

Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.

Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.

Itse taas ajattelen, että suhde määrittyy sen mukaan, miten osapuolet sen kokevat. Jos jompi kumpi osapuoli kokee, että suhde on muuttunut kämppissuhteeksi, silloin se on hänelle kämppissuhde. Ei määritelmää voi tehdä ulkoapäin. Ihmisen oma kokemus ratkaisee.

Tässä luetaan nyt myös vähän turhan sanatarkasti, ihan kuni osa kirjoittajista ei ymmärtäisi vivahteita. Tuo kämppissuhteeksi muuttuminenhan kuvastaa oikeastaan vain sitä, että henkilö ei enää koe saavansa suhteelta sitä, mitä parisuhteelta haluaa. Käytännössä lause "suhde on enää pelkkä kämppissuhde" tarkoittaa "suhde tuntuu kuin kämppissuhteelta". Se kuvastaa henkilön omaa turhautumista ja sitä, että hän ei ole enää tyytyväinen - ja että hän ei halua sellaista parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.

Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.

Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.

Itse taas ajattelen, että suhde määrittyy sen mukaan, miten osapuolet sen kokevat. Jos jompi kumpi osapuoli kokee, että suhde on muuttunut kämppissuhteeksi, silloin se on hänelle kämppissuhde. Ei määritelmää voi tehdä ulkoapäin. Ihmisen oma kokemus ratkaisee.

Tässä luetaan nyt myös vähän turhan sanatarkasti, ihan kuni osa kirjoittajista ei ymmärtäisi vivahteita. Tuo kämppissuhteeksi muuttuminenhan kuvastaa oikeastaan vain sitä, että henkilö ei enää koe saavansa suhteelta sitä, mitä parisuhteelta haluaa. Käytännössä lause "suhde on enää pelkkä kämppissuhde" tarkoittaa "suhde tuntuu kuin kämppissuhteelta". Se kuvastaa henkilön omaa turhautumista ja sitä, että hän ei ole enää tyytyväinen - ja että hän ei halua sellaista parisuhdetta.

Eikö näin ajatteleville rakkaus merkitse mitään? Ollaan yhdessä, koska toista rakastaa.

Toki ymmärrän, ettei tarpeet täyty ja pettymys ja turhauma voi olla suurta. Kyllähän alkoholististakin erotaan, vaikka rakastetaan. Mutta tuossa ketjussa ei vastaajat puhuneet rakkaudesta mitään.

Ihmisillä, joiden mielestä ei ole parisuhdetta ilman seksiä, on varmasti hyvin ohkainen elämänkokemus.

Isovanhempani kuolivat lähes satavuotiaina. Milloin mahtoi olla viimeinen seksikerta? Eikö heillä sen jälkeen muka ollut vielä vuosikymmeniä avioliitto ja parisuhde?

Nuoremmillekin voi elämässä tapahtua monenlaista hyvin raskasta. Ihmiset sairastavat, masentuvat, taistelevat puolisonsa kanssa valtavissa vaikeuksissa ja seksi jää. Silti näissä elämänkumppanuuksissa voi olla paljon sellaista syvyyttä, jota onnensa kukkuloilla parittelevat nuoret parit eivät voi edes käsittää.

Parisuhde on sellainen että eletään elämää yhdessä. Nähdään tulevaisuus yhteisenä.

Kaikki muu on sellaista minkä pari määrittää heille sopivaksi.

Ne tietyt seksiriippuvaiset monesti yrittää tätä agendaansa tuoda julki ja väittää, että seksi olisi kaiken a ja o. Vaikka me jotkut tiedetään, että parisuhde voi olla ja voida hyvinkin ilman seksiä, niin näille se ei käy vastaukseksi.

Ok, koska puolisoni ei sairautensa takia tahdo harrastaa seksiä katson ettei meillä ole enää avioliittoa eikä parisuhdetta (palstan raadin mukaan). Kela maksakoot hänen ylläpitonsa tästä lähtien, en ole enää elatusvelvollinen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä, joiden mielestä ei ole parisuhdetta ilman seksiä, on varmasti hyvin ohkainen elämänkokemus.

Isovanhempani kuolivat lähes satavuotiaina. Milloin mahtoi olla viimeinen seksikerta? Eikö heillä sen jälkeen muka ollut vielä vuosikymmeniä avioliitto ja parisuhde?

Nuoremmillekin voi elämässä tapahtua monenlaista hyvin raskasta. Ihmiset sairastavat, masentuvat, taistelevat puolisonsa kanssa valtavissa vaikeuksissa ja seksi jää. Silti näissä elämänkumppanuuksissa voi olla paljon sellaista syvyyttä, jota onnensa kukkuloilla parittelevat nuoret parit eivät voi edes käsittää.

Sinä ymmärrät, mistä minä puhun.

Kaikki on kiinni arvomaailmasta

Kyllä mun mielestä se yhteenkuuluvuuden tunne on se, mikä tekee parisuhteen.

Oikean kumppanin kanssa pelkkä kädestä pitäminen tai silmiin katsominen aiheuttaa suuremman nautinnon kuin mekaaninen seksi.

Tiedän lukemattomia pariskuntia, joilla ei omien sanojensa mukaan ole seksiä ollenkaan (vanhuksia, vammautuneita, plus muut erityisryhmien kuuluvat).

Silti heistä paistaa oikein se ilo ja onnellisuus siitä, että ovat yhdessä ja kuuluvat yhteen.

Enpä menisi heille väittämään että

"Hei, te ootte pelkkiä kämppiksiä kun ette pane".

Eli summa summarum, mielestäni parisuhde on tunnetila.

Minä näen seksin fyysisenä tarpeena samasn tapaan kuin nälkä tai uni. Fyysisen tarpeen voi tyydyttää itsekin, ei siihen toista tarvita. Mutta läheisyyteen tarvitaan toinen ihminen, eli sanoisin, että ilman läheisyyttä ei ole ns parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.

Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.

Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.

Itse taas ajattelen, että suhde määrittyy sen mukaan, miten osapuolet sen kokevat. Jos jompi kumpi osapuoli kokee, että suhde on muuttunut kämppissuhteeksi, silloin se on hänelle kämppissuhde. Ei määritelmää voi tehdä ulkoapäin. Ihmisen oma kokemus ratkaisee.

Tässä luetaan nyt myös vähän turhan sanatarkasti, ihan kuni osa kirjoittajista ei ymmärtäisi vivahteita. Tuo kämppissuhteeksi muuttuminenhan kuvastaa oikeastaan vain sitä, että henkilö ei enää koe saavansa suhteelta sitä, mitä parisuhteelta haluaa. Käytännössä lause "suhde on enää pelkkä kämppissuhde" tarkoittaa "suhde tuntuu kuin kämppissuhteelta". Se kuvastaa henkilön omaa turhautumista ja sitä, että hän ei ole enää tyytyväinen - ja että hän ei halua sellaista parisuhdetta.

Eikö näin ajatteleville rakkaus merkitse mitään? Ollaan yhdessä, koska toista rakastaa.

Toki ymmärrän, ettei tarpeet täyty ja pettymys ja turhauma voi olla suurta. Kyllähän alkoholististakin erotaan, vaikka rakastetaan. Mutta tuossa ketjussa ei vastaajat puhuneet rakkaudesta mitään.

Minun on vaikea kuvitella, että päätyisin tilanteeseen, jossa rakastaisin ja olisin suhteessa ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. En siis päätyisi aloittamaan tällaista suhdetta. Voisin toki olla ihastunut, mutta pianhan se selviäisi, että tarjolla olisi vain seksitön suhde. Tällöin ei ihastukseni ikinä pääsisi kasvamaan rakkaudeksi. Ja jos olisinkin todella rakastunut, silti luopuisin tästä tunteistani huolimatta - sen vuoksi, että minulle YKSI OSA rakastumista ON seksuaalinen halu toista kohtaan. Seksiä haluamaton ei siis vastaisi tunteisiini ja toiveisiini. 

Mikäli pitkässä suhteessa kumppani muuttuisi haluttomaksi, alkaisi sekin ajan mittaan syödä suhdetta ja kumppanuutta. En tiedä, mitä se rakkaudelle tekisi - mutta toisaalta voihan toista rakastaa, vaikka ei voisikaan olla tämän kanssa parisuhteessa. Rakkaus ei velvoita olemaan yhdessä. Tosin en ole (onneksi) tällaista kokenut. Tosin minulle on kyllä käynyt niin, että yksi muuten lupaava suhde päättyi juuri siksi, ettei oltu seksuaalisesti yhteensopivia - ei edes ollut kyse haluttomuudesta, vaan seksimieltymykset eivät ihan kohdanneet eikä kemia sängyssä. Ei tuossakaan tunteet tilannetta palastaneet. 

Teoriassa kumppanin haluttomuuteen voisi olla ratkaisuna avoin suhde tms. Tässä on kuitenkin se ongelma, että itse en saa mitään yhden illan jutuista - tai en ainakaan saa niistä sitä, mitä seksistä haluan - ja sivusuhteen löytäminen on vaikeaa, kun kuitenkin haluaisin seksikumppanin kanssa, että välillämme olisi oikeasti kipinää ja vetovoimaa. Ja aika moni haluaa suhteen sellaisen kanssa, johon tuntee voimakasta vetoa. Eli aika harva ihastunut haluaisi/suostuisi vain sivusuhteeksi. Toisaalta sitten jos itse hakeudun tilanteisiin, joissa saatan ihastua, olisi sekin hankala tilanne: olin seksittömässä suhteessa yhden kanssa ja voisin pitää vain sivusuhdetta ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeasti kipinöi. En oikein usko, että tämä toimisi. Ja mikä pointti sillä seksittömällä suhteella sitten olisi? Voihan hän olla rakas ihminen, mutta miksi pitää olla parisuhteessa, jos yksi suhteen olennainen osa-alue on kuihtunut ja jonkun muun kanssa voisi saada koko paketin?

Yhtä laillahan seksin tilalla voi olla joku muu juttu, vaikkapa pienoisjunaratailu. Ei koe sitä parisuhteeksi jos kumpikin ei harrasta sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.

Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.

Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.

Itse taas ajattelen, että suhde määrittyy sen mukaan, miten osapuolet sen kokevat. Jos jompi kumpi osapuoli kokee, että suhde on muuttunut kämppissuhteeksi, silloin se on hänelle kämppissuhde. Ei määritelmää voi tehdä ulkoapäin. Ihmisen oma kokemus ratkaisee.

Tässä luetaan nyt myös vähän turhan sanatarkasti, ihan kuni osa kirjoittajista ei ymmärtäisi vivahteita. Tuo kämppissuhteeksi muuttuminenhan kuvastaa oikeastaan vain sitä, että henkilö ei enää koe saavansa suhteelta sitä, mitä parisuhteelta haluaa. Käytännössä lause "suhde on enää pelkkä kämppissuhde" tarkoittaa "suhde tuntuu kuin kämppissuhteelta". Se kuvastaa henkilön omaa turhautumista ja sitä, että hän ei ole enää tyytyväinen - ja että hän ei halua sellaista parisuhdetta.

Eikö näin ajatteleville rakkaus merkitse mitään? Ollaan yhdessä, koska toista rakastaa.

Toki ymmärrän, ettei tarpeet täyty ja pettymys ja turhauma voi olla suurta. Kyllähän alkoholististakin erotaan, vaikka rakastetaan. Mutta tuossa ketjussa ei vastaajat puhuneet rakkaudesta mitään.

Minun on vaikea kuvitella, että päätyisin tilanteeseen, jossa rakastaisin ja olisin suhteessa ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. En siis päätyisi aloittamaan tällaista suhdetta. Voisin toki olla ihastunut, mutta pianhan se selviäisi, että tarjolla olisi vain seksitön suhde. Tällöin ei ihastukseni ikinä pääsisi kasvamaan rakkaudeksi. Ja jos olisinkin todella rakastunut, silti luopuisin tästä tunteistani huolimatta - sen vuoksi, että minulle YKSI OSA rakastumista ON seksuaalinen halu toista kohtaan. Seksiä haluamaton ei siis vastaisi tunteisiini ja toiveisiini. 

Mikäli pitkässä suhteessa kumppani muuttuisi haluttomaksi, alkaisi sekin ajan mittaan syödä suhdetta ja kumppanuutta. En tiedä, mitä se rakkaudelle tekisi - mutta toisaalta voihan toista rakastaa, vaikka ei voisikaan olla tämän kanssa parisuhteessa. Rakkaus ei velvoita olemaan yhdessä. Tosin en ole (onneksi) tällaista kokenut. Tosin minulle on kyllä käynyt niin, että yksi muuten lupaava suhde päättyi juuri siksi, ettei oltu seksuaalisesti yhteensopivia - ei edes ollut kyse haluttomuudesta, vaan seksimieltymykset eivät ihan kohdanneet eikä kemia sängyssä. Ei tuossakaan tunteet tilannetta palastaneet. 

Teoriassa kumppanin haluttomuuteen voisi olla ratkaisuna avoin suhde tms. Tässä on kuitenkin se ongelma, että itse en saa mitään yhden illan jutuista - tai en ainakaan saa niistä sitä, mitä seksistä haluan - ja sivusuhteen löytäminen on vaikeaa, kun kuitenkin haluaisin seksikumppanin kanssa, että välillämme olisi oikeasti kipinää ja vetovoimaa. Ja aika moni haluaa suhteen sellaisen kanssa, johon tuntee voimakasta vetoa. Eli aika harva ihastunut haluaisi/suostuisi vain sivusuhteeksi. Toisaalta sitten jos itse hakeudun tilanteisiin, joissa saatan ihastua, olisi sekin hankala tilanne: olin seksittömässä suhteessa yhden kanssa ja voisin pitää vain sivusuhdetta ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeasti kipinöi. En oikein usko, että tämä toimisi. Ja mikä pointti sillä seksittömällä suhteella sitten olisi? Voihan hän olla rakas ihminen, mutta miksi pitää olla parisuhteessa, jos yksi suhteen olennainen osa-alue on kuihtunut ja jonkun muun kanssa voisi saada koko paketin?

Sinä, sinä, sinä.

Sinulle parisuhde on ainoastaan sinun tarpeittesi tyydyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.

Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.

Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.

Itse taas ajattelen, että suhde määrittyy sen mukaan, miten osapuolet sen kokevat. Jos jompi kumpi osapuoli kokee, että suhde on muuttunut kämppissuhteeksi, silloin se on hänelle kämppissuhde. Ei määritelmää voi tehdä ulkoapäin. Ihmisen oma kokemus ratkaisee.

Tässä luetaan nyt myös vähän turhan sanatarkasti, ihan kuni osa kirjoittajista ei ymmärtäisi vivahteita. Tuo kämppissuhteeksi muuttuminenhan kuvastaa oikeastaan vain sitä, että henkilö ei enää koe saavansa suhteelta sitä, mitä parisuhteelta haluaa. Käytännössä lause "suhde on enää pelkkä kämppissuhde" tarkoittaa "suhde tuntuu kuin kämppissuhteelta". Se kuvastaa henkilön omaa turhautumista ja sitä, että hän ei ole enää tyytyväinen - ja että hän ei halua sellaista parisuhdetta.

Eikö näin ajatteleville rakkaus merkitse mitään? Ollaan yhdessä, koska toista rakastaa.

Toki ymmärrän, ettei tarpeet täyty ja pettymys ja turhauma voi olla suurta. Kyllähän alkoholististakin erotaan, vaikka rakastetaan. Mutta tuossa ketjussa ei vastaajat puhuneet rakkaudesta mitään.

Siinä ei puhuttu rakkaudesta, koska kysymys koski seksiä. Ja nämähän ovat hyvin tapauskohtaisia asioita. Jotkut pysyvät yhdessä, jotkut eroavat. Rakkaus ei ole mikään sellainen kortti, johon vedoten saa toisen hyväksymään milloin mitäkin, eikä se velvoita mihinkään. Toisaalta rakkaus voi alkaa myös hiipua, jos kokee ettei toisen kanssa ole onnellinen.

Toki on olennaista, miksi seksi loppuu. Jos se loppuu toisen haluttomuuden vuoksi, on tilanne täysin eri kuin jos seksiin tulee tauko tai se lopuu vaikka toisen sairauden vuoksi. Jälkimmäinen on monelle ihan mahdollinen asia sietää, vaikka lähtökohtaisesti pitäisikin seksiä suhteeseen olennaisesti kuuluvana asiana. Näin myös itselleni. Se vertautuu siihen, että vaikka kuinka haluaisi nähdä toisen, on helpompi sietää se, että ei pystytä näkemään koska asutaan kaukana, kuin että ei pystytä näkemään, koska toinen halua nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Minä näen seksin fyysisenä tarpeena samasn tapaan kuin nälkä tai uni. Fyysisen tarpeen voi tyydyttää itsekin, ei siihen toista tarvita. Mutta läheisyyteen tarvitaan toinen ihminen, eli sanoisin, että ilman läheisyyttä ei ole ns parisuhdetta.

Eli vieraissa käyminen ilman tunteita on siis sallittua mielestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.

Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.

Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.

Itse taas ajattelen, että suhde määrittyy sen mukaan, miten osapuolet sen kokevat. Jos jompi kumpi osapuoli kokee, että suhde on muuttunut kämppissuhteeksi, silloin se on hänelle kämppissuhde. Ei määritelmää voi tehdä ulkoapäin. Ihmisen oma kokemus ratkaisee.

Tässä luetaan nyt myös vähän turhan sanatarkasti, ihan kuni osa kirjoittajista ei ymmärtäisi vivahteita. Tuo kämppissuhteeksi muuttuminenhan kuvastaa oikeastaan vain sitä, että henkilö ei enää koe saavansa suhteelta sitä, mitä parisuhteelta haluaa. Käytännössä lause "suhde on enää pelkkä kämppissuhde" tarkoittaa "suhde tuntuu kuin kämppissuhteelta". Se kuvastaa henkilön omaa turhautumista ja sitä, että hän ei ole enää tyytyväinen - ja että hän ei halua sellaista parisuhdetta.

Eikö näin ajatteleville rakkaus merkitse mitään? Ollaan yhdessä, koska toista rakastaa.

Toki ymmärrän, ettei tarpeet täyty ja pettymys ja turhauma voi olla suurta. Kyllähän alkoholististakin erotaan, vaikka rakastetaan. Mutta tuossa ketjussa ei vastaajat puhuneet rakkaudesta mitään.

Minun on vaikea kuvitella, että päätyisin tilanteeseen, jossa rakastaisin ja olisin suhteessa ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. En siis päätyisi aloittamaan tällaista suhdetta. Voisin toki olla ihastunut, mutta pianhan se selviäisi, että tarjolla olisi vain seksitön suhde. Tällöin ei ihastukseni ikinä pääsisi kasvamaan rakkaudeksi. Ja jos olisinkin todella rakastunut, silti luopuisin tästä tunteistani huolimatta - sen vuoksi, että minulle YKSI OSA rakastumista ON seksuaalinen halu toista kohtaan. Seksiä haluamaton ei siis vastaisi tunteisiini ja toiveisiini. 

Mikäli pitkässä suhteessa kumppani muuttuisi haluttomaksi, alkaisi sekin ajan mittaan syödä suhdetta ja kumppanuutta. En tiedä, mitä se rakkaudelle tekisi - mutta toisaalta voihan toista rakastaa, vaikka ei voisikaan olla tämän kanssa parisuhteessa. Rakkaus ei velvoita olemaan yhdessä. Tosin en ole (onneksi) tällaista kokenut. Tosin minulle on kyllä käynyt niin, että yksi muuten lupaava suhde päättyi juuri siksi, ettei oltu seksuaalisesti yhteensopivia - ei edes ollut kyse haluttomuudesta, vaan seksimieltymykset eivät ihan kohdanneet eikä kemia sängyssä. Ei tuossakaan tunteet tilannetta palastaneet. 

Teoriassa kumppanin haluttomuuteen voisi olla ratkaisuna avoin suhde tms. Tässä on kuitenkin se ongelma, että itse en saa mitään yhden illan jutuista - tai en ainakaan saa niistä sitä, mitä seksistä haluan - ja sivusuhteen löytäminen on vaikeaa, kun kuitenkin haluaisin seksikumppanin kanssa, että välillämme olisi oikeasti kipinää ja vetovoimaa. Ja aika moni haluaa suhteen sellaisen kanssa, johon tuntee voimakasta vetoa. Eli aika harva ihastunut haluaisi/suostuisi vain sivusuhteeksi. Toisaalta sitten jos itse hakeudun tilanteisiin, joissa saatan ihastua, olisi sekin hankala tilanne: olin seksittömässä suhteessa yhden kanssa ja voisin pitää vain sivusuhdetta ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeasti kipinöi. En oikein usko, että tämä toimisi. Ja mikä pointti sillä seksittömällä suhteella sitten olisi? Voihan hän olla rakas ihminen, mutta miksi pitää olla parisuhteessa, jos yksi suhteen olennainen osa-alue on kuihtunut ja jonkun muun kanssa voisi saada koko paketin?

Sinä, sinä, sinä.

Sinulle parisuhde on ainoastaan sinun tarpeittesi tyydyttämistä.

Ei suinkaan. Parisuhde on monia asioita, ja seksi on vastavuoroinen, yhteinen juttu. Mutta omista lähtökohdistani toki päätän, millaisen ihmisen kanssa haluan suhteen ja millaisen kanssa en halua, ja itse toki päätän, millaiseen suhteeseen voin lähteä ja millaiseen en halua lähteä. Jos deittailisin kiinnostavaa ihmistä, joka kertoisi olevansa aseksuaali tai joka sanoisi, ettei pidä seksiä kovin tärkeänä eikä halua sitä jurikaan, lopettaisin tapailun siihen, vaikka kuinka muilta osin olisi ollut kiinnostava henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä laillahan seksin tilalla voi olla joku muu juttu, vaikkapa pienoisjunaratailu. Ei koe sitä parisuhteeksi jos kumpikin ei harrasta sitä.

No jos tuo on henkilölle olennainen osa parisuhdetta, hänellä on oikeus kokea ja määritellä asia omalla kohdallaan noin.

Seksihän ei ollut mikään ihmisen perusoikeus, miksi siis sitä pitäisi olla parisuhteessa pakollisena.