Lue keskustelun säännöt.
Hei te, joiden mielestä parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Mikä siis on parisuhteen mittari?
29.01.2023 |
Liittyy eiliseen ketjuun. Siinä useampikin sanoi, että ellei ole seksiä, ei voi olla parisuhdettakaan. Silloin ollaan kavereita.
Samalla oltiin sitä mieltä, että ei kaikki seksilliset suhteet ole parisuhteita. Voithan harrastaa seksiä vaikka kaverin kanssa, etkä ole parisuhteessa.
Minä olin sitä mieltä, että ei parisuhde vaadi seksiä, vaan parisuhteen kriteeri on sitoutuminen ja se, että me olemme me. Jos nämä täyttyvät, eikä ole seksiä, niin suhde on parisuhde.
Yritin kysellä teiltä toiste ajattelijoilta, mikä teille on se parisuhteen mittari, mutta en saanut vastausta. Siksi nostan oman ketjun.
Kommentit (126)
Mikään ei ole samanlaista kuin parisuhdeseksi. Mielestäni sitä ei pysty korvaamaan millään. Voi olla, että jossain kohtaa elämääni seksin merkitys vähenee tai poistuu kokonaan, mutta toistaiseksi ainakin on näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hitossa ihmiset voivat esittää masturboimisen parisuhdeseksin korvaajana? Nehän eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. En väitä, etteikö molemmat olisi tärkeitä, mutta ei niistä toistensa korvaajiksi ole.
Vierailija kirjoitti:
Miten hitossa ihmiset voivat esittää masturboimisen parisuhdeseksin korvaajana? Nehän eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. En väitä, etteikö molemmat olisi tärkeitä, mutta ei niistä toistensa korvaajiksi ole.
Niinpä. Sama kuin ehdottaisi päiväkirjan kirjoittamista sellaiselle, joka haluaisi enemmän keskusteluja ja kommunikaatiota kumppaninsa kanssa. Tai ehdottaisi pehmolelun halailua sellaiselle, joka kaipaisi enemmän läheisyyttä ja koskettamista kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset osaisivat olla rehellisiä jo suhteen alussa siitä mitä oikeasti ovat ja mitä haluavat. Niin ei varmaan vain koskaan tule tapahtumaan.
Oma mieheni siis sanoi tapailuvaiheessa, että hänelle seksi ei ole tärkeää. Hän haluaa parisuhteelta ihan muita asioita kuin sitä. Puhuimme aiheesta enemmänkin, joten mikään ohimennen sanottu heitto se ei ollut. Olimme siis samoilla linjoilla, että harvemminkin riittää. No ei kauaa mennyt, kun alkoikin haluta jatkuvasti. Olin tietysti pettynyt. Oli pakko puhua asia uudestaan läpi ja ymmärsi itse rauhoittua. Jos olisi päättänyt siinä vaiheessa, että asia on sittenkin tärkeä, olisi varmaan ollut pakko jättää muuten ihanasti alkanut suhde sitten siihen.
Ihmiset muuttuvat tietenkin kaikki. Mutta se, että jo pian osoittautuu jossain asiassa ihan toisenlaiseksi kuin on alussa lupaillut, on hieman raskasta.
Noh, jos minä elämäni olen ollut parisuhteettomana ja harrastamatta seksiä, enkä koe seksiin erityisempää tarvetta kenenkään kanssa, mutta kuitenkin sattuisi sellainen ihminen tulemaan kohdalle joka herättääkin yllättäen halut, niin minkäs sille voi. Ei kai se valehtelua ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, sinä, sinä.
Sinulle parisuhde on ainoastaan sinun tarpeittesi tyydyttämistä.En kyllä pysty kuvittelemaan, että olisin parisuhteessa muiden kuin itseni takia. Sehän olisi vallan sairasta. Jokainen saa määritellä itse toivomansa parisuhteen.
Eri
Jos mies kirjoitaisi tuon, olisi hän sika-sovinisti-tiesmitä. Mutta kun nainen kirjoittaa, että hän ei välitä muista parisuhteessa, vain itsestään, hän on palstan sankari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos seksuaaliset halut ei kohtaa, eli toinen osapuoli on seksuaalisesti aktiivinen ja toinen ei, niin onhan se aika epätodennäköistä että sellainen parisuhde on onnellinen. On kokemusta, ja se ilmapiiri on aika ahdistavaa, molemmille.
Eiköhän se usein ole enemmän sitä että jompikumpi miellyttääkseen harrastaa seksiä. Kaikki ihmiset on erilaisia ja väittäisin lottovoitoksi jos halut olisivat täydellisessä balanssissa kummallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksihän ei ollut mikään ihmisen perusoikeus, miksi siis sitä pitäisi olla parisuhteessa pakollisena.
Niinpä, moni kokee sen jonkinlaiseksi velvollisuudeksi että nyt sitä seksiä pitää toisen mieliksi harrastaa kun ollaan kerran parisuhteessa. Esimerkiksi tyypillisen aseksuaalinaisen tarinahan menee niin, että miehen mieliksi pitää antaa vaikkei itseä niin kiinnostakaan ja on ajateltu, että se on normaalia.
Voithan aina elää ilman parisuhdetta, miksi pitää muita ihmisiä syyllistää omista asioista? Tai etsi toinen samoin ajatteleva sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksihän ei ollut mikään ihmisen perusoikeus, miksi siis sitä pitäisi olla parisuhteessa pakollisena.
Niinpä, moni kokee sen jonkinlaiseksi velvollisuudeksi että nyt sitä seksiä pitää toisen mieliksi harrastaa kun ollaan kerran parisuhteessa. Esimerkiksi tyypillisen aseksuaalinaisen tarinahan menee niin, että miehen mieliksi pitää antaa vaikkei itseä niin kiinnostakaan ja on ajateltu, että se on normaalia.
Voithan aina elää ilman parisuhdetta, miksi pitää muita ihmisiä syyllistää omista asioista? Tai etsi toinen samoin ajatteleva sitten.
Sinähän se ekana olet haukkumassa varmasti, jos toisella halut vaikka lopahtaisi jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset osaisivat olla rehellisiä jo suhteen alussa siitä mitä oikeasti ovat ja mitä haluavat. Niin ei varmaan vain koskaan tule tapahtumaan.
Oma mieheni siis sanoi tapailuvaiheessa, että hänelle seksi ei ole tärkeää. Hän haluaa parisuhteelta ihan muita asioita kuin sitä. Puhuimme aiheesta enemmänkin, joten mikään ohimennen sanottu heitto se ei ollut. Olimme siis samoilla linjoilla, että harvemminkin riittää. No ei kauaa mennyt, kun alkoikin haluta jatkuvasti. Olin tietysti pettynyt. Oli pakko puhua asia uudestaan läpi ja ymmärsi itse rauhoittua. Jos olisi päättänyt siinä vaiheessa, että asia on sittenkin tärkeä, olisi varmaan ollut pakko jättää muuten ihanasti alkanut suhde sitten siihen.
Ihmiset muuttuvat tietenkin kaikki. Mutta se, että jo pian osoittautuu jossain asiassa ihan toisenlaiseksi kuin on alussa lupaillut, on hieman raskasta.
Suhteen alkuaikoina eli rakastumisessa seksuaaliset halut ovat voimakkaammat. Minun ex-suhteessa mies ei tätä ymmärtänyt ja alkoi syytellä minua petoksesta, koska silloin suhteen alkuaikoina oli niin paljon seksiä toisin kuin muutaman vuoden päästä. Ensin selitin tätä hänelle asiallisesti ja lopulta jouduin ikään kuin puolustautumaan, kun tämä fakta ei mennyt hänelle perille. Siitä alkoi myös kierre. Sittemmin paljastuikin, että hän oli edellisessä suhteessa harrastanut melko fiksaantuneita juttuja ja pornoa. Siitä alkoi etääntyminen ja lopulta päädyimme eroon. Hyvä niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset osaisivat olla rehellisiä jo suhteen alussa siitä mitä oikeasti ovat ja mitä haluavat. Niin ei varmaan vain koskaan tule tapahtumaan.
Aamen! Minä haluan ehdottomasti tietää miten potentiaalinen kumppani suhtautuu seksiin. Olen hämmentävän usein kohdannut miehiä, jotka hyvin alussa tutustumista alkavat kyselemään että kuinka tärkeää seksi minulle on ja miten aktiivinen olen seksin suhteen parisuhteessa, ja haluavat jopa tietää että kuinka montaa viikossa haluan harrastaa parisuhteessa seksiä. Haluavat kuulema varmistaa heti alussa etteivät enää päädy seksittömään suhteeseen. Mielestäni tämä todella henkilökohtainen kysymys ja varsinkin sen asettelu kertoo heti, että nyt on melkoisen kypsymätön mieslapsi kyseessä. Miten helposti sorrutaan näihin perinteisiin "nainen pihtaa, mulla on tarpeet, jätän sen"-tyyppisiin typeriin ajatusmalleihin ja heitetään parisuhteet hukkaan. Ja lähdetään etsimään sitä kuviteltua upeaa ja intohimoista monta kertaa viikossa eläkkeelle asti -seksiä, jota ei rakkaat ihmiset ole olemassa kuin erittäin harvoissa tapauksissa. Ei varsinkaan ilman turvallista ja emotionaalisesti vastavuoroista parisuhdetta. Tai taitoja! Se seksikertojen määrä ei vielä kerro tyydyttävästä seksielämästä mitään. Mielummin erittäin hyvää seksiä kaksi kertaa kuussa kuin tylsää jyystämistä joka ilta! Samat miehet sanovat että seksi on parasta parisuhteessa, mutta eivät osaa sitten hoitaa kyseistä parisuhdetta tai seksielämäänsä niin, että kiinnostus seksiin säilyy, tai eivät ymmärrä että parisuhteisiin kuuluu erilaiset vaiheet myös seksin alueella. Kuinka moni mies tulee edes ajatelleeksi vaatiessaan/painostaessaan naista käyttämään hormonaalista ehkäisyä "koska kondomeilla ei tunnu niin hyvälle" tai muut valikoidut tekosyyt, että hormonaalisen ehkäisyn erittäin yleinen sivuvaikutus on, tadaa, seksuaalinen haluttomuus? Mitäs sitten tehdään? Vaihdetaan naista kunnes sattuu löytymään se harvinainen tapaus joka ei saa hormonaalisesta ehkäisystä haluttomuuden laskua?
Tietysti on erikseen aseksuaaliset ihmiset ja totta kai luonnollisessa halukkuudessa voi olla isojakin eroja. Ihmiset jotka ovat siellä seksuaalisen aktiivisuuden yläpäässä ja omien sanojensa mukaan "haluavat paljon seksiä" arvostavat kokemusteni mukaan sitä seksiä juurikin kaiken muun edelle siinä parisuhteessa. Eli heille tärkeämpää olisi löytää yksi ja sama ihminen kenen kanssa harrastaa seksiä, eikä niinkään yhtä ja samaa ihmistä merkityksellisyyteen kumppanuuteen.
Mikä parisuhde se on jos ei ole seksiä? Sittenhän se on kuin oltaisiin vaan kämppiksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni ilman seksiä ja fyysistä halua toista kohtaan ei ole parisuhdetta, vaan kaverisuhde/kämppissuhde. Voi olla parisuhde muiden silmissä, muttei omasta mielestä, silloin se on kulissisuhde. Se onko sormessa sormusta, on merkityksetöntä tässä.
N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hitossa ihmiset voivat esittää masturboimisen parisuhdeseksin korvaajana? Nehän eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. En väitä, etteikö molemmat olisi tärkeitä, mutta ei niistä toistensa korvaajiksi ole.
Niinpä. Sama kuin ehdottaisi päiväkirjan kirjoittamista sellaiselle, joka haluaisi enemmän keskusteluja ja kommunikaatiota kumppaninsa kanssa. Tai ehdottaisi pehmolelun halailua sellaiselle, joka kaipaisi enemmän läheisyyttä ja koskettamista kumppanin kanssa.
Hmmm. Minä sanoin aiemmin, että fyysisen tarpeen voi korvata masturboimallakin. Olen nainen, ja todellakin minulle riittää lelu.
Mutta se, mihin tarvitsen miestä, on halailu, läheisyys, iho ihoa vasten. Ei nämä vaadi seksiä. Jos jostain olisi pakotettu luopumaan, niin luovun ennemmin seksistä kuin näistä.
En siis ymmärrä, mistä te puhutte. Ehkä minulla ei ole vain kokemusta jostain sellaisesta, mitä teillä on. Voisiko joku avata, mitä tämä parisuhdeseksi on, mitä ei voi masturboimalla + muulla läheisyydellä korvata?
Minulla on siis ollut seksiä vähintään viikottain viimeisen 35 vuoden ajan. Yhtään yhden illan juttua ei ole ollut. Miehiä kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hitossa ihmiset voivat esittää masturboimisen parisuhdeseksin korvaajana? Nehän eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. En väitä, etteikö molemmat olisi tärkeitä, mutta ei niistä toistensa korvaajiksi ole.
Niinpä. Sama kuin ehdottaisi päiväkirjan kirjoittamista sellaiselle, joka haluaisi enemmän keskusteluja ja kommunikaatiota kumppaninsa kanssa. Tai ehdottaisi pehmolelun halailua sellaiselle, joka kaipaisi enemmän läheisyyttä ja koskettamista kumppanin kanssa.
Hmmm. Minä sanoin aiemmin, että fyysisen tarpeen voi korvata masturboimallakin. Olen nainen, ja todellakin minulle riittää lelu.
Mutta se, mihin tarvitsen miestä, on halailu, läheisyys, iho ihoa vasten. Ei nämä vaadi seksiä. Jos jostain olisi pakotettu luopumaan, niin luovun ennemmin seksistä kuin näistä.
En siis ymmärrä, mistä te puhutte. Ehkä minulla ei ole vain kokemusta jostain sellaisesta, mitä teillä on. Voisiko joku avata, mitä tämä parisuhdeseksi on, mitä ei voi masturboimalla + muulla läheisyydellä korvata?
Minulla on siis ollut seksiä vähintään viikottain viimeisen 35 vuoden ajan. Yhtään yhden illan juttua ei ole ollut. Miehiä kaksi.
Itselläni on kokemusta sellaisesta suhteesta, jonka seksin olisi voinut ihan hyvin korvata masturboimalla. ja sitten minulla on kokemusta sellaisista suhteista, joissa seksi antoi muutakin kuin tyydytyksen ja ns. "helpotuksen". Näissä suhteissa seksi on ollut myös muilta osin antoisaa, ja näihin suhteisiin on sisältynyt myös halailua, läheisyyttä, muuta hellyyttä. Seksi voi olla kiihottavaa leikkiä. Ja se tunne, kun toisen kanssa on seksuaalinen jännite, ja silloin harrastaa seksiä - siinä on todellakin muitakin puolia kuin vain se, että tyydytetään toisemme. Koen, että seksi on yksi asia, mikä liittää minut kumppanin kanssa yhteen, ja se on meille mielekästä yhteistä tekemistä, sellainen läheisyyden muoto, jota tarvitsemme ja haluamme. On ihana tuntea, miten toinen tuntee halua ja himoa minua kohtaan, ja on ihana itse tuntea halua ja himoa, ja sitten yhdessä antaa ja saada nautintoa. Itse koen, että sekä seksi että masturbointi ovat tärkeitä, enkä koe, että kumpikaan niistä olisi toisen korvike.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hitossa ihmiset voivat esittää masturboimisen parisuhdeseksin korvaajana? Nehän eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. En väitä, etteikö molemmat olisi tärkeitä, mutta ei niistä toistensa korvaajiksi ole.
Niinpä. Sama kuin ehdottaisi päiväkirjan kirjoittamista sellaiselle, joka haluaisi enemmän keskusteluja ja kommunikaatiota kumppaninsa kanssa. Tai ehdottaisi pehmolelun halailua sellaiselle, joka kaipaisi enemmän läheisyyttä ja koskettamista kumppanin kanssa.
Hmmm. Minä sanoin aiemmin, että fyysisen tarpeen voi korvata masturboimallakin. Olen nainen, ja todellakin minulle riittää lelu.
Mutta se, mihin tarvitsen miestä, on halailu, läheisyys, iho ihoa vasten. Ei nämä vaadi seksiä. Jos jostain olisi pakotettu luopumaan, niin luovun ennemmin seksistä kuin näistä.
En siis ymmärrä, mistä te puhutte. Ehkä minulla ei ole vain kokemusta jostain sellaisesta, mitä teillä on. Voisiko joku avata, mitä tämä parisuhdeseksi on, mitä ei voi masturboimalla + muulla läheisyydellä korvata?
Minulla on siis ollut seksiä vähintään viikottain viimeisen 35 vuoden ajan. Yhtään yhden illan juttua ei ole ollut. Miehiä kaksi.
Masturbointi on minulle vain paineiden purkamista. Tärkeää toki sekin, mutta minulla siihen ei liity samanlaista intohimoa ja aistien herkistymistä kuin seksissä kumppanin kanssa, jolloin voin antautua täysin viettieni vietäväksi. Haluan tuntea itseni halutuksi ja antaa myös kumppanille sen tunteen. Seksi ei sulje pois muuta hellyyttä, joskin muu kosketus ja hyvänä pitäminen voi olla edellytys hyvälle seksielämälle ja usein onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hitossa ihmiset voivat esittää masturboimisen parisuhdeseksin korvaajana? Nehän eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. En väitä, etteikö molemmat olisi tärkeitä, mutta ei niistä toistensa korvaajiksi ole.
Niinpä. Sama kuin ehdottaisi päiväkirjan kirjoittamista sellaiselle, joka haluaisi enemmän keskusteluja ja kommunikaatiota kumppaninsa kanssa. Tai ehdottaisi pehmolelun halailua sellaiselle, joka kaipaisi enemmän läheisyyttä ja koskettamista kumppanin kanssa.
Hmmm. Minä sanoin aiemmin, että fyysisen tarpeen voi korvata masturboimallakin. Olen nainen, ja todellakin minulle riittää lelu.
Mutta se, mihin tarvitsen miestä, on halailu, läheisyys, iho ihoa vasten. Ei nämä vaadi seksiä. Jos jostain olisi pakotettu luopumaan, niin luovun ennemmin seksistä kuin näistä.
En siis ymmärrä, mistä te puhutte. Ehkä minulla ei ole vain kokemusta jostain sellaisesta, mitä teillä on. Voisiko joku avata, mitä tämä parisuhdeseksi on, mitä ei voi masturboimalla + muulla läheisyydellä korvata?
Minulla on siis ollut seksiä vähintään viikottain viimeisen 35 vuoden ajan. Yhtään yhden illan juttua ei ole ollut. Miehiä kaksi.
Itselläni on kokemusta sellaisesta suhteesta, jonka seksin olisi voinut ihan hyvin korvata masturboimalla. ja sitten minulla on kokemusta sellaisista suhteista, joissa seksi antoi muutakin kuin tyydytyksen ja ns. "helpotuksen". Näissä suhteissa seksi on ollut myös muilta osin antoisaa, ja näihin suhteisiin on sisältynyt myös halailua, läheisyyttä, muuta hellyyttä. Seksi voi olla kiihottavaa leikkiä. Ja se tunne, kun toisen kanssa on seksuaalinen jännite, ja silloin harrastaa seksiä - siinä on todellakin muitakin puolia kuin vain se, että tyydytetään toisemme. Koen, että seksi on yksi asia, mikä liittää minut kumppanin kanssa yhteen, ja se on meille mielekästä yhteistä tekemistä, sellainen läheisyyden muoto, jota tarvitsemme ja haluamme. On ihana tuntea, miten toinen tuntee halua ja himoa minua kohtaan, ja on ihana itse tuntea halua ja himoa, ja sitten yhdessä antaa ja saada nautintoa. Itse koen, että sekä seksi että masturbointi ovat tärkeitä, enkä koe, että kumpikaan niistä olisi toisen korvike.
Kyllä minä tuon jännitteen ja halun tunnistan, ihan hyvin kuvasit ne, mutta liitän ne siihen, että haluan olla toisen lähellä ja hän haluaa pitää minut lähellä. Se on sitä iho ihoa vasten olemista. Ja se on sinänsä jo tyydyttävää, vaikka ei johtaisi seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hitossa ihmiset voivat esittää masturboimisen parisuhdeseksin korvaajana? Nehän eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. En väitä, etteikö molemmat olisi tärkeitä, mutta ei niistä toistensa korvaajiksi ole.
Niinpä. Sama kuin ehdottaisi päiväkirjan kirjoittamista sellaiselle, joka haluaisi enemmän keskusteluja ja kommunikaatiota kumppaninsa kanssa. Tai ehdottaisi pehmolelun halailua sellaiselle, joka kaipaisi enemmän läheisyyttä ja koskettamista kumppanin kanssa.
Hmmm. Minä sanoin aiemmin, että fyysisen tarpeen voi korvata masturboimallakin. Olen nainen, ja todellakin minulle riittää lelu.
Mutta se, mihin tarvitsen miestä, on halailu, läheisyys, iho ihoa vasten. Ei nämä vaadi seksiä. Jos jostain olisi pakotettu luopumaan, niin luovun ennemmin seksistä kuin näistä.
En siis ymmärrä, mistä te puhutte. Ehkä minulla ei ole vain kokemusta jostain sellaisesta, mitä teillä on. Voisiko joku avata, mitä tämä parisuhdeseksi on, mitä ei voi masturboimalla + muulla läheisyydellä korvata?
Minulla on siis ollut seksiä vähintään viikottain viimeisen 35 vuoden ajan. Yhtään yhden illan juttua ei ole ollut. Miehiä kaksi.
Masturbointi on minulle vain paineiden purkamista. Tärkeää toki sekin, mutta minulla siihen ei liity samanlaista intohimoa ja aistien herkistymistä kuin seksissä kumppanin kanssa, jolloin voin antautua täysin viettieni vietäväksi. Haluan tuntea itseni halutuksi ja antaa myös kumppanille sen tunteen. Seksi ei sulje pois muuta hellyyttä, joskin muu kosketus ja hyvänä pitäminen voi olla edellytys hyvälle seksielämälle ja usein onkin.
No, ehkä minun näkemyksiin vaikuttaa pitkä parisuhde. Intohimoa ei nyt kauheasti enää ole, vaikka seksiä onkin.
Jos kaksi aseksuaalia ovat yhdessä, rakastavat toisiaan ja menevät naimisiinkin, niin joku ulkopuolinen tulee kertomaan heille että heillä ei ole parisuhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt hetkeksi laitetaan syrjään hauraat vanhukset, vakavat sairaudet, elinikäiset aseksuaalit ja sellaiset suhteet, joissa on ihan kaikkea muuta paitsi seksiä, tavallinen tarina menee niin, että kun parisuhteessa ei enää ole seksiä, ei siinä samassa parisuhteessa erittäin usein ole myöskään muuta fyysistä läheisyyttä, tunnetason kohtaamista tai merkityksellistä vuorovaikutusta. Haluton voi olla myös puhumaton. Seksin puuttuminen on silloin vain merkki suhteen tilasta, se kanarialintu kaivoksessa. En myöskään vähättelisi turhautumisen merkitystä, sillä saa ihmisen vieroitettua vaikka mistä, myös kumppanista. Kyllä itsepintaisella kohtaamattomuudella saa ihan aidotkin tunteet tapettua ja parisuhteen muutettua joksikin pintapuolisemmaksi suhteeksi.
Juuri näin.
Kyse on ihmissuhteesta.
Seksiä voi harrastaa henkilön kanssa johon ei ole mitään ihmissuhdetta, ei tiedä edes nimeä, mutta se onkin sitten vain sellainen jumppatuokio vieraan ihmisen kanssa.
Ihmissuhteita on hyvin monenlaisia ja niihin kuuluu tunteita, ja niistä vain parisuhteeseen kuuluu seksi. Ei kaverisuhteeseen, ei ystävyyssuhteeseen, ei sukulaisuussuhteeseen, ei vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen jne.
Eli rakkaus+seksi=parisuhde, jos jompi kumpi puuttuu, on siirrytty tai ollaan siirtymässä johonkin muuhun ihmissuhteeseen.
Mä en ikinä voisi harrastaa seksiä ihan randomin tyypin kanssa.
Tarvitsen rakastumisen ja intohimon sekä yhteenkuuluvuuden tunteen. Se voi toki syntyä nopeastikin mutta ei ensimmäisellä tapaamisella. Saman tarvitsen myös parisuhteen ylläpitoon, seksi ja läheisyys on vähintään puolet suhteesta
Kunpa ihmiset osaisivat olla rehellisiä jo suhteen alussa siitä mitä oikeasti ovat ja mitä haluavat. Niin ei varmaan vain koskaan tule tapahtumaan.
Oma mieheni siis sanoi tapailuvaiheessa, että hänelle seksi ei ole tärkeää. Hän haluaa parisuhteelta ihan muita asioita kuin sitä. Puhuimme aiheesta enemmänkin, joten mikään ohimennen sanottu heitto se ei ollut. Olimme siis samoilla linjoilla, että harvemminkin riittää. No ei kauaa mennyt, kun alkoikin haluta jatkuvasti. Olin tietysti pettynyt. Oli pakko puhua asia uudestaan läpi ja ymmärsi itse rauhoittua. Jos olisi päättänyt siinä vaiheessa, että asia on sittenkin tärkeä, olisi varmaan ollut pakko jättää muuten ihanasti alkanut suhde sitten siihen.
Ihmiset muuttuvat tietenkin kaikki. Mutta se, että jo pian osoittautuu jossain asiassa ihan toisenlaiseksi kuin on alussa lupaillut, on hieman raskasta.