Lue keskustelun säännöt.
Hei te, joiden mielestä parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Mikä siis on parisuhteen mittari?
29.01.2023 |
Liittyy eiliseen ketjuun. Siinä useampikin sanoi, että ellei ole seksiä, ei voi olla parisuhdettakaan. Silloin ollaan kavereita.
Samalla oltiin sitä mieltä, että ei kaikki seksilliset suhteet ole parisuhteita. Voithan harrastaa seksiä vaikka kaverin kanssa, etkä ole parisuhteessa.
Minä olin sitä mieltä, että ei parisuhde vaadi seksiä, vaan parisuhteen kriteeri on sitoutuminen ja se, että me olemme me. Jos nämä täyttyvät, eikä ole seksiä, niin suhde on parisuhde.
Yritin kysellä teiltä toiste ajattelijoilta, mikä teille on se parisuhteen mittari, mutta en saanut vastausta. Siksi nostan oman ketjun.
Kommentit (126)
Tottakai voi olla parisuhde ilman seksiä, mutta jos toinen haluaa ja toinen aina kieltää, siitä tulee vihasuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä, joiden mielestä ei ole parisuhdetta ilman seksiä, on varmasti hyvin ohkainen elämänkokemus.
Isovanhempani kuolivat lähes satavuotiaina. Milloin mahtoi olla viimeinen seksikerta? Eikö heillä sen jälkeen muka ollut vielä vuosikymmeniä avioliitto ja parisuhde?
Nuoremmillekin voi elämässä tapahtua monenlaista hyvin raskasta. Ihmiset sairastavat, masentuvat, taistelevat puolisonsa kanssa valtavissa vaikeuksissa ja seksi jää. Silti näissä elämänkumppanuuksissa voi olla paljon sellaista syvyyttä, jota onnensa kukkuloilla parittelevat nuoret parit eivät voi edes käsittää.
On eri asia sillä, loppuuko seksi siksi, että siihen ei enää kyetä, vai loppuuko se siksi, että toinen ei halua. Vaikka nyt 45-vuotiaana haluankin seksiä paljon ja haluan, että suhteessani on hyvä seksielämä, voin hyvin kuvitella, että pystyn sopeutumaan "lähes satavuotiaana" siihen, että seksielämä on takanapäin. Jotenkin on aivan omituinen argumentti alkaa puhua satavuotiaista vanhuksista ja sillä yrittää perustella, miksi nuoremmalle pitäisi olla täysin ok, jos suhde on seksitön. Lopulta noilla argumenteilla pyritään vaikuttamaan niihin ihmisiin, jotka haluavat seksiä, että he tyytyisivät seksittömään suhteeseen vain siksi, jos kumppanin libido on olematon.
Seksin voi hyvin jättää pois. Se on iljettävää toimintaa. Haisevat haarovälit yäk.
Jos ilman seksiä ei ole parisuhdetta, niin määritteliskö joku sitten seksin?
Lasketaanko:
Suikkari?
Käsihommat?
Footjob?
Dicpicin lähetys/vastaanotto?
Rimming?
Sormetus?
JOI?
Katselu, kun toinen onanoi, ilman kosketusta?
Petting?
Petting?
Vai lasketaanko vasta perinteinen penetraatio seksiksi? Täytyykö molempien olla osallisena, vai käykö että toinen on passiivinen?
Kysyn ihan vaan siksi että kun paneskelen tuolla kylillä niin tiedän missä menee raja, ettei kundi luule että seurustellaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.
Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.
Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.
Itse taas ajattelen, että suhde määrittyy sen mukaan, miten osapuolet sen kokevat. Jos jompi kumpi osapuoli kokee, että suhde on muuttunut kämppissuhteeksi, silloin se on hänelle kämppissuhde. Ei määritelmää voi tehdä ulkoapäin. Ihmisen oma kokemus ratkaisee.
Tässä luetaan nyt myös vähän turhan sanatarkasti, ihan kuni osa kirjoittajista ei ymmärtäisi vivahteita. Tuo kämppissuhteeksi muuttuminenhan kuvastaa oikeastaan vain sitä, että henkilö ei enää koe saavansa suhteelta sitä, mitä parisuhteelta haluaa. Käytännössä lause "suhde on enää pelkkä kämppissuhde" tarkoittaa "suhde tuntuu kuin kämppissuhteelta". Se kuvastaa henkilön omaa turhautumista ja sitä, että hän ei ole enää tyytyväinen - ja että hän ei halua sellaista parisuhdetta.
Eikö näin ajatteleville rakkaus merkitse mitään? Ollaan yhdessä, koska toista rakastaa.
Toki ymmärrän, ettei tarpeet täyty ja pettymys ja turhauma voi olla suurta. Kyllähän alkoholististakin erotaan, vaikka rakastetaan. Mutta tuossa ketjussa ei vastaajat puhuneet rakkaudesta mitään.
Siinä ei puhuttu rakkaudesta, koska kysymys koski seksiä. Ja nämähän ovat hyvin tapauskohtaisia asioita. Jotkut pysyvät yhdessä, jotkut eroavat. Rakkaus ei ole mikään sellainen kortti, johon vedoten saa toisen hyväksymään milloin mitäkin, eikä se velvoita mihinkään. Toisaalta rakkaus voi alkaa myös hiipua, jos kokee ettei toisen kanssa ole onnellinen.
Toki on olennaista, miksi seksi loppuu. Jos se loppuu toisen haluttomuuden vuoksi, on tilanne täysin eri kuin jos seksiin tulee tauko tai se lopuu vaikka toisen sairauden vuoksi. Jälkimmäinen on monelle ihan mahdollinen asia sietää, vaikka lähtökohtaisesti pitäisikin seksiä suhteeseen olennaisesti kuuluvana asiana. Näin myös itselleni. Se vertautuu siihen, että vaikka kuinka haluaisi nähdä toisen, on helpompi sietää se, että ei pystytä näkemään koska asutaan kaukana, kuin että ei pystytä näkemään, koska toinen halua nähdä.
Ei, vaan sinä puhuttiin parisuhteesta ja seksistä ja seksittömyydestä parisuhteessa. Sinusta en tiedä, mutta itselleni rakkaus on enemmän parisuhteen määrittävä tekijä kuin seksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.
Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.
Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.
Itse taas ajattelen, että suhde määrittyy sen mukaan, miten osapuolet sen kokevat. Jos jompi kumpi osapuoli kokee, että suhde on muuttunut kämppissuhteeksi, silloin se on hänelle kämppissuhde. Ei määritelmää voi tehdä ulkoapäin. Ihmisen oma kokemus ratkaisee.
Tässä luetaan nyt myös vähän turhan sanatarkasti, ihan kuni osa kirjoittajista ei ymmärtäisi vivahteita. Tuo kämppissuhteeksi muuttuminenhan kuvastaa oikeastaan vain sitä, että henkilö ei enää koe saavansa suhteelta sitä, mitä parisuhteelta haluaa. Käytännössä lause "suhde on enää pelkkä kämppissuhde" tarkoittaa "suhde tuntuu kuin kämppissuhteelta". Se kuvastaa henkilön omaa turhautumista ja sitä, että hän ei ole enää tyytyväinen - ja että hän ei halua sellaista parisuhdetta.
Eikö näin ajatteleville rakkaus merkitse mitään? Ollaan yhdessä, koska toista rakastaa.
Toki ymmärrän, ettei tarpeet täyty ja pettymys ja turhauma voi olla suurta. Kyllähän alkoholististakin erotaan, vaikka rakastetaan. Mutta tuossa ketjussa ei vastaajat puhuneet rakkaudesta mitään.
Minun on vaikea kuvitella, että päätyisin tilanteeseen, jossa rakastaisin ja olisin suhteessa ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. En siis päätyisi aloittamaan tällaista suhdetta. Voisin toki olla ihastunut, mutta pianhan se selviäisi, että tarjolla olisi vain seksitön suhde. Tällöin ei ihastukseni ikinä pääsisi kasvamaan rakkaudeksi. Ja jos olisinkin todella rakastunut, silti luopuisin tästä tunteistani huolimatta - sen vuoksi, että minulle YKSI OSA rakastumista ON seksuaalinen halu toista kohtaan. Seksiä haluamaton ei siis vastaisi tunteisiini ja toiveisiini.
Mikäli pitkässä suhteessa kumppani muuttuisi haluttomaksi, alkaisi sekin ajan mittaan syödä suhdetta ja kumppanuutta. En tiedä, mitä se rakkaudelle tekisi - mutta toisaalta voihan toista rakastaa, vaikka ei voisikaan olla tämän kanssa parisuhteessa. Rakkaus ei velvoita olemaan yhdessä. Tosin en ole (onneksi) tällaista kokenut. Tosin minulle on kyllä käynyt niin, että yksi muuten lupaava suhde päättyi juuri siksi, ettei oltu seksuaalisesti yhteensopivia - ei edes ollut kyse haluttomuudesta, vaan seksimieltymykset eivät ihan kohdanneet eikä kemia sängyssä. Ei tuossakaan tunteet tilannetta palastaneet.
Teoriassa kumppanin haluttomuuteen voisi olla ratkaisuna avoin suhde tms. Tässä on kuitenkin se ongelma, että itse en saa mitään yhden illan jutuista - tai en ainakaan saa niistä sitä, mitä seksistä haluan - ja sivusuhteen löytäminen on vaikeaa, kun kuitenkin haluaisin seksikumppanin kanssa, että välillämme olisi oikeasti kipinää ja vetovoimaa. Ja aika moni haluaa suhteen sellaisen kanssa, johon tuntee voimakasta vetoa. Eli aika harva ihastunut haluaisi/suostuisi vain sivusuhteeksi. Toisaalta sitten jos itse hakeudun tilanteisiin, joissa saatan ihastua, olisi sekin hankala tilanne: olin seksittömässä suhteessa yhden kanssa ja voisin pitää vain sivusuhdetta ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeasti kipinöi. En oikein usko, että tämä toimisi. Ja mikä pointti sillä seksittömällä suhteella sitten olisi? Voihan hän olla rakas ihminen, mutta miksi pitää olla parisuhteessa, jos yksi suhteen olennainen osa-alue on kuihtunut ja jonkun muun kanssa voisi saada koko paketin?
Jonkun muun kanssa ei kovin noeasti rakenneta vuosikymmenien suhdetta. Historia on osa suhdetta.
Onko sinusta siis niin, että seksiä haluavan osapuolen toiveet ja halu ovat täysin yhdentekeviä asioita? Näissä keskusteluissa vaikuttaa siltä, että osa ihmisistä antaa painoarvoa kaikelle muulle mutta ei seksille. Kyllä sillä yhteisellä historialla on arvonsa, mutta ei se silti sitä tarkoita, että jos toinen osapuoli haluaa seksiä, hänen pitäisi vain tyytyä olemaan ilman loppuikänsä ihan vain yhteisen historian vuoksi. Toki niin saa olla, jos hän tekee sen valinnan, ja se on täysin ok. Mutta jos hän ei halua elää seksitöntä elämää, silloin pitää etsiä jokin muu ratkaisu kuin seksittömyyteen tyytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.
Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.
Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.
Itse taas ajattelen, että suhde määrittyy sen mukaan, miten osapuolet sen kokevat. Jos jompi kumpi osapuoli kokee, että suhde on muuttunut kämppissuhteeksi, silloin se on hänelle kämppissuhde. Ei määritelmää voi tehdä ulkoapäin. Ihmisen oma kokemus ratkaisee.
Tässä luetaan nyt myös vähän turhan sanatarkasti, ihan kuni osa kirjoittajista ei ymmärtäisi vivahteita. Tuo kämppissuhteeksi muuttuminenhan kuvastaa oikeastaan vain sitä, että henkilö ei enää koe saavansa suhteelta sitä, mitä parisuhteelta haluaa. Käytännössä lause "suhde on enää pelkkä kämppissuhde" tarkoittaa "suhde tuntuu kuin kämppissuhteelta". Se kuvastaa henkilön omaa turhautumista ja sitä, että hän ei ole enää tyytyväinen - ja että hän ei halua sellaista parisuhdetta.
Eikö näin ajatteleville rakkaus merkitse mitään? Ollaan yhdessä, koska toista rakastaa.
Toki ymmärrän, ettei tarpeet täyty ja pettymys ja turhauma voi olla suurta. Kyllähän alkoholististakin erotaan, vaikka rakastetaan. Mutta tuossa ketjussa ei vastaajat puhuneet rakkaudesta mitään.
Siinä ei puhuttu rakkaudesta, koska kysymys koski seksiä. Ja nämähän ovat hyvin tapauskohtaisia asioita. Jotkut pysyvät yhdessä, jotkut eroavat. Rakkaus ei ole mikään sellainen kortti, johon vedoten saa toisen hyväksymään milloin mitäkin, eikä se velvoita mihinkään. Toisaalta rakkaus voi alkaa myös hiipua, jos kokee ettei toisen kanssa ole onnellinen.
Toki on olennaista, miksi seksi loppuu. Jos se loppuu toisen haluttomuuden vuoksi, on tilanne täysin eri kuin jos seksiin tulee tauko tai se lopuu vaikka toisen sairauden vuoksi. Jälkimmäinen on monelle ihan mahdollinen asia sietää, vaikka lähtökohtaisesti pitäisikin seksiä suhteeseen olennaisesti kuuluvana asiana. Näin myös itselleni. Se vertautuu siihen, että vaikka kuinka haluaisi nähdä toisen, on helpompi sietää se, että ei pystytä näkemään koska asutaan kaukana, kuin että ei pystytä näkemään, koska toinen halua nähdä.
Ei, vaan sinä puhuttiin parisuhteesta ja seksistä ja seksittömyydestä parisuhteessa. Sinusta en tiedä, mutta itselleni rakkaus on enemmän parisuhteen määrittävä tekijä kuin seksi.
Minulle yhteenkuuluvuuden tunne, rakkaus, intohimo. Kyllä, rakkaus on määrittävämpi tekijä kuin seksi, mutta se ei silti tarkoita sitä, että seksistä voisi noin vain luopua vain siksi, että rakastaa. Joskus ehkä. Joskus ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä näen seksin fyysisenä tarpeena samasn tapaan kuin nälkä tai uni. Fyysisen tarpeen voi tyydyttää itsekin, ei siihen toista tarvita. Mutta läheisyyteen tarvitaan toinen ihminen, eli sanoisin, että ilman läheisyyttä ei ole ns parisuhdetta.
Eli vieraissa käyminen ilman tunteita on siis sallittua mielestäsi?
Puhuin itsetyydyttämisestä, en vieraissa käymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Sinä, sinä, sinä.
Sinulle parisuhde on ainoastaan sinun tarpeittesi tyydyttämistä.
Eikö läheisyyden vaatiminen ole yksi tapa tyydyttää sinun tarpeitasi? Eli sekin on itsekästä, eikö ole? Vai onko sinun tarpeesi ainoat oikeat parisuhteessasi? Sääli miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä, joiden mielestä ei ole parisuhdetta ilman seksiä, on varmasti hyvin ohkainen elämänkokemus.
Isovanhempani kuolivat lähes satavuotiaina. Milloin mahtoi olla viimeinen seksikerta? Eikö heillä sen jälkeen muka ollut vielä vuosikymmeniä avioliitto ja parisuhde?
Nuoremmillekin voi elämässä tapahtua monenlaista hyvin raskasta. Ihmiset sairastavat, masentuvat, taistelevat puolisonsa kanssa valtavissa vaikeuksissa ja seksi jää. Silti näissä elämänkumppanuuksissa voi olla paljon sellaista syvyyttä, jota onnensa kukkuloilla parittelevat nuoret parit eivät voi edes käsittää.
On eri asia sillä, loppuuko seksi siksi, että siihen ei enää kyetä, vai loppuuko se siksi, että toinen ei halua. Vaikka nyt 45-vuotiaana haluankin seksiä paljon ja haluan, että suhteessani on hyvä seksielämä, voin hyvin kuvitella, että pystyn sopeutumaan "lähes satavuotiaana" siihen, että seksielämä on takanapäin. Jotenkin on aivan omituinen argumentti alkaa puhua satavuotiaista vanhuksista ja sillä yrittää perustella, miksi nuoremmalle pitäisi olla täysin ok, jos suhde on seksitön. Lopulta noilla argumenteilla pyritään vaikuttamaan niihin ihmisiin, jotka haluavat seksiä, että he tyytyisivät seksittömään suhteeseen vain siksi, jos kumppanin libido on olematon.
Mä seurustelin ikävuodet 17-19 ikäiseni tytön kanssa, seksiä ei harrastettu koska hän ei halunnut.
Asia oli myös minulle ok.
Mielestäni meillä oli kuitenkin parisuhde, rakastimme, asuimme yhdessä jne. Päädyimme eroon lopulta ihan muista syistä kuin seksi.
Kiva kuulla näin jälkikäteen palstalta, että suhteemme oli feikkiä.
M40
Sanni16kerava kirjoitti:
Jos ilman seksiä ei ole parisuhdetta, niin määritteliskö joku sitten seksin?
Lasketaanko:
Suikkari?
Käsihommat?
Footjob?
Dicpicin lähetys/vastaanotto?
Rimming?
Sormetus?
JOI?
Katselu, kun toinen onanoi, ilman kosketusta?
Petting?
Petting?Vai lasketaanko vasta perinteinen penetraatio seksiksi? Täytyykö molempien olla osallisena, vai käykö että toinen on passiivinen?
Kysyn ihan vaan siksi että kun paneskelen tuolla kylillä niin tiedän missä menee raja, ettei kundi luule että seurustellaan...
Kukaan ei ole varmaan väittänyt, että seksin harrastaminen tarkoittaa, että seurustellaan, joten voit huoletta tehdä mitä lystää. Miksi muutenkaan välität muiden määrittelyistä? Jokainen määrittelee itse suhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä näen seksin fyysisenä tarpeena samasn tapaan kuin nälkä tai uni. Fyysisen tarpeen voi tyydyttää itsekin, ei siihen toista tarvita. Mutta läheisyyteen tarvitaan toinen ihminen, eli sanoisin, että ilman läheisyyttä ei ole ns parisuhdetta.
Eli vieraissa käyminen ilman tunteita on siis sallittua mielestäsi?
Puhuin itsetyydyttämisestä, en vieraissa käymisestä.
Ymmärsin, mutta et taida itse ymmärtää ollenkaan nyt ;)
Mitenkäs uskovaiset, jotka eivät harrasta seksiä ennen avioliittoa?
Olettaisin että silloin seksittömyys on molemmille ok, jopa tavoiteltava hyve.
Heidänkin parisuhde on siis pelkkää ystävyyttä ennen papin aamenta.
Kiva mennä naimisiin kaverin tai kämppisen
kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä, joiden mielestä ei ole parisuhdetta ilman seksiä, on varmasti hyvin ohkainen elämänkokemus.
Isovanhempani kuolivat lähes satavuotiaina. Milloin mahtoi olla viimeinen seksikerta? Eikö heillä sen jälkeen muka ollut vielä vuosikymmeniä avioliitto ja parisuhde?
Nuoremmillekin voi elämässä tapahtua monenlaista hyvin raskasta. Ihmiset sairastavat, masentuvat, taistelevat puolisonsa kanssa valtavissa vaikeuksissa ja seksi jää. Silti näissä elämänkumppanuuksissa voi olla paljon sellaista syvyyttä, jota onnensa kukkuloilla parittelevat nuoret parit eivät voi edes käsittää.
On eri asia sillä, loppuuko seksi siksi, että siihen ei enää kyetä, vai loppuuko se siksi, että toinen ei halua. Vaikka nyt 45-vuotiaana haluankin seksiä paljon ja haluan, että suhteessani on hyvä seksielämä, voin hyvin kuvitella, että pystyn sopeutumaan "lähes satavuotiaana" siihen, että seksielämä on takanapäin. Jotenkin on aivan omituinen argumentti alkaa puhua satavuotiaista vanhuksista ja sillä yrittää perustella, miksi nuoremmalle pitäisi olla täysin ok, jos suhde on seksitön. Lopulta noilla argumenteilla pyritään vaikuttamaan niihin ihmisiin, jotka haluavat seksiä, että he tyytyisivät seksittömään suhteeseen vain siksi, jos kumppanin libido on olematon.
Mä seurustelin ikävuodet 17-19 ikäiseni tytön kanssa, seksiä ei harrastettu koska hän ei halunnut.
Asia oli myös minulle ok.Mielestäni meillä oli kuitenkin parisuhde, rakastimme, asuimme yhdessä jne. Päädyimme eroon lopulta ihan muista syistä kuin seksi.
Kiva kuulla näin jälkikäteen palstalta, että suhteemme oli feikkiä.
M40
Seksittömyyshän oli teille molemmille ok, joten ei tuossa mitään ongelmaa ole. Ja feikiksi ei ole keskustelussa kukaan väittänyt minkäänlaisia suhteita. Ongelmahan tulee silloin, jos toinen haluaisi seksiä, mutta toinen ei. Tosin teinisuhteita en vetäisi näihin keskusteluihin, joissa puhutaan aikuisten ihmisten suhteista. Ja aikuistenkin suhteissa se menee niin, että jos kumpikin osapuoli on tyytyväinen suhteen sisältöön, silloin ei mitään ongelmaa ole. Itse olen nimenomaan korostanut koko ajan tässä keskustelussa sitä, että nämä asiat menevät tapauskohtaisesti. Itsekin olisin varmasti voinut ikävuosina 17-19 seurustella ilman seksiä (jos olisin sen ikäisenä siis seurustellut - en seurustellut), mutta nyt 45-vuotiaana naisena en haluaisi aloittaa suhdetta, joka olisi jo lähtökohtaisesti seksitön sen vuoksi, että toinen osapuli ei halua seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.
Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.
Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.
Itse taas ajattelen, että suhde määrittyy sen mukaan, miten osapuolet sen kokevat. Jos jompi kumpi osapuoli kokee, että suhde on muuttunut kämppissuhteeksi, silloin se on hänelle kämppissuhde. Ei määritelmää voi tehdä ulkoapäin. Ihmisen oma kokemus ratkaisee.
Tässä luetaan nyt myös vähän turhan sanatarkasti, ihan kuni osa kirjoittajista ei ymmärtäisi vivahteita. Tuo kämppissuhteeksi muuttuminenhan kuvastaa oikeastaan vain sitä, että henkilö ei enää koe saavansa suhteelta sitä, mitä parisuhteelta haluaa. Käytännössä lause "suhde on enää pelkkä kämppissuhde" tarkoittaa "suhde tuntuu kuin kämppissuhteelta". Se kuvastaa henkilön omaa turhautumista ja sitä, että hän ei ole enää tyytyväinen - ja että hän ei halua sellaista parisuhdetta.
Eikö näin ajatteleville rakkaus merkitse mitään? Ollaan yhdessä, koska toista rakastaa.
Toki ymmärrän, ettei tarpeet täyty ja pettymys ja turhauma voi olla suurta. Kyllähän alkoholististakin erotaan, vaikka rakastetaan. Mutta tuossa ketjussa ei vastaajat puhuneet rakkaudesta mitään.
Minun on vaikea kuvitella, että päätyisin tilanteeseen, jossa rakastaisin ja olisin suhteessa ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. En siis päätyisi aloittamaan tällaista suhdetta. Voisin toki olla ihastunut, mutta pianhan se selviäisi, että tarjolla olisi vain seksitön suhde. Tällöin ei ihastukseni ikinä pääsisi kasvamaan rakkaudeksi. Ja jos olisinkin todella rakastunut, silti luopuisin tästä tunteistani huolimatta - sen vuoksi, että minulle YKSI OSA rakastumista ON seksuaalinen halu toista kohtaan. Seksiä haluamaton ei siis vastaisi tunteisiini ja toiveisiini.
Mikäli pitkässä suhteessa kumppani muuttuisi haluttomaksi, alkaisi sekin ajan mittaan syödä suhdetta ja kumppanuutta. En tiedä, mitä se rakkaudelle tekisi - mutta toisaalta voihan toista rakastaa, vaikka ei voisikaan olla tämän kanssa parisuhteessa. Rakkaus ei velvoita olemaan yhdessä. Tosin en ole (onneksi) tällaista kokenut. Tosin minulle on kyllä käynyt niin, että yksi muuten lupaava suhde päättyi juuri siksi, ettei oltu seksuaalisesti yhteensopivia - ei edes ollut kyse haluttomuudesta, vaan seksimieltymykset eivät ihan kohdanneet eikä kemia sängyssä. Ei tuossakaan tunteet tilannetta palastaneet.
Teoriassa kumppanin haluttomuuteen voisi olla ratkaisuna avoin suhde tms. Tässä on kuitenkin se ongelma, että itse en saa mitään yhden illan jutuista - tai en ainakaan saa niistä sitä, mitä seksistä haluan - ja sivusuhteen löytäminen on vaikeaa, kun kuitenkin haluaisin seksikumppanin kanssa, että välillämme olisi oikeasti kipinää ja vetovoimaa. Ja aika moni haluaa suhteen sellaisen kanssa, johon tuntee voimakasta vetoa. Eli aika harva ihastunut haluaisi/suostuisi vain sivusuhteeksi. Toisaalta sitten jos itse hakeudun tilanteisiin, joissa saatan ihastua, olisi sekin hankala tilanne: olin seksittömässä suhteessa yhden kanssa ja voisin pitää vain sivusuhdetta ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeasti kipinöi. En oikein usko, että tämä toimisi. Ja mikä pointti sillä seksittömällä suhteella sitten olisi? Voihan hän olla rakas ihminen, mutta miksi pitää olla parisuhteessa, jos yksi suhteen olennainen osa-alue on kuihtunut ja jonkun muun kanssa voisi saada koko paketin?
Sinä, sinä, sinä.
Sinulle parisuhde on ainoastaan sinun tarpeittesi tyydyttämistä.
En kyllä pysty kuvittelemaan, että olisin parisuhteessa muiden kuin itseni takia. Sehän olisi vallan sairasta. Jokainen saa määritellä itse toivomansa parisuhteen.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.
Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.
Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.
Itse taas ajattelen, että suhde määrittyy sen mukaan, miten osapuolet sen kokevat. Jos jompi kumpi osapuoli kokee, että suhde on muuttunut kämppissuhteeksi, silloin se on hänelle kämppissuhde. Ei määritelmää voi tehdä ulkoapäin. Ihmisen oma kokemus ratkaisee.
Tässä luetaan nyt myös vähän turhan sanatarkasti, ihan kuni osa kirjoittajista ei ymmärtäisi vivahteita. Tuo kämppissuhteeksi muuttuminenhan kuvastaa oikeastaan vain sitä, että henkilö ei enää koe saavansa suhteelta sitä, mitä parisuhteelta haluaa. Käytännössä lause "suhde on enää pelkkä kämppissuhde" tarkoittaa "suhde tuntuu kuin kämppissuhteelta". Se kuvastaa henkilön omaa turhautumista ja sitä, että hän ei ole enää tyytyväinen - ja että hän ei halua sellaista parisuhdetta.
Eikö näin ajatteleville rakkaus merkitse mitään? Ollaan yhdessä, koska toista rakastaa.
Toki ymmärrän, ettei tarpeet täyty ja pettymys ja turhauma voi olla suurta. Kyllähän alkoholististakin erotaan, vaikka rakastetaan. Mutta tuossa ketjussa ei vastaajat puhuneet rakkaudesta mitään.
Siinä ei puhuttu rakkaudesta, koska kysymys koski seksiä. Ja nämähän ovat hyvin tapauskohtaisia asioita. Jotkut pysyvät yhdessä, jotkut eroavat. Rakkaus ei ole mikään sellainen kortti, johon vedoten saa toisen hyväksymään milloin mitäkin, eikä se velvoita mihinkään. Toisaalta rakkaus voi alkaa myös hiipua, jos kokee ettei toisen kanssa ole onnellinen.
Toki on olennaista, miksi seksi loppuu. Jos se loppuu toisen haluttomuuden vuoksi, on tilanne täysin eri kuin jos seksiin tulee tauko tai se lopuu vaikka toisen sairauden vuoksi. Jälkimmäinen on monelle ihan mahdollinen asia sietää, vaikka lähtökohtaisesti pitäisikin seksiä suhteeseen olennaisesti kuuluvana asiana. Näin myös itselleni. Se vertautuu siihen, että vaikka kuinka haluaisi nähdä toisen, on helpompi sietää se, että ei pystytä näkemään koska asutaan kaukana, kuin että ei pystytä näkemään, koska toinen halua nähdä.
Ei, vaan sinä puhuttiin parisuhteesta ja seksistä ja seksittömyydestä parisuhteessa. Sinusta en tiedä, mutta itselleni rakkaus on enemmän parisuhteen määrittävä tekijä kuin seksi.
Minulle yhteenkuuluvuuden tunne, rakkaus, intohimo. Kyllä, rakkaus on määrittävämpi tekijä kuin seksi, mutta se ei silti tarkoita sitä, että seksistä voisi noin vain luopua vain siksi, että rakastaa. Joskus ehkä. Joskus ei voi.
Minulle yhteenkuuluvuuden tunne ja rakkaus. Intohimon varaan en paljoa laittaisi paukkuja. Minulla on takana 20 vuotinen avioliitto, ja nyt olen 10. Vuotta uusissa naimisissa.
Ekassa avioliitossa oli seksiä viimeiseen iltaan asti, kerran pari viikossa.
Nykyinen liitto alkoi totaalisen intohimon vallassa. Panimme kuin kanit, kuusikin tuntia putkeen. Se intohimo oli järjetöntä. Mutta niin sekin laantui. Nykyään kerran viikossa.
Ja ei, en todellakaan jättäisi miestäni, vaikka hänen halunsa loppuisivat. Tärkeämpää on läheisyys, että iho on ihoa vasten. Ja se, että me olemme me, ja me toimimme niin, että meillä on hyvä olla.
Ap
Mun 14v tytär tuli sanomaan että hän on parisuhteessa Jama|in kanssa.
Sanoin sille että höpö höpö, kavereita te olette kun ette ole panneet.
Tyttö pisti toimeksi ja illalla laittoi viestiä "äiti, kyllä se on nyt parisuhde".
KIITOS AV!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä näen seksin fyysisenä tarpeena samasn tapaan kuin nälkä tai uni. Fyysisen tarpeen voi tyydyttää itsekin, ei siihen toista tarvita. Mutta läheisyyteen tarvitaan toinen ihminen, eli sanoisin, että ilman läheisyyttä ei ole ns parisuhdetta.
Eli vieraissa käyminen ilman tunteita on siis sallittua mielestäsi?
Puhuin itsetyydyttämisestä, en vieraissa käymisestä.
Ymmärsin, mutta et taida itse ymmärtää ollenkaan nyt ;)
En taida
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs uskovaiset, jotka eivät harrasta seksiä ennen avioliittoa?
Olettaisin että silloin seksittömyys on molemmille ok, jopa tavoiteltava hyve.Heidänkin parisuhde on siis pelkkää ystävyyttä ennen papin aamenta.
Kiva mennä naimisiin kaverin tai kämppisen
kanssa.
Sehän on heidän valintansa, ja jos molemmat haluavat tehdä noin, silloni tekevät. Olen itse jossain viestissä kirjoittanut, että jokainen määrittää itse suhteensa. Sinun esimerkissäsihän ei sitä ongelmaa ole, että toinen haluaisi ja toinen ei, eli ei ole sellaista tilannetta, että oltaisiin seksitoiveissa eri linjoilla.
Kyllähän kahden aseksuaalinkin parisuhde on parisuhde, mutta sellainen parisuhde ei sopisi ihmiselle, joka haluaa seksiä.
Jonkun muun kanssa ei kovin noeasti rakenneta vuosikymmenien suhdetta. Historia on osa suhdetta.