Hei te, joiden mielestä parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Mikä siis on parisuhteen mittari?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.

Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.

Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.

Itse taas ajattelen, että suhde määrittyy sen mukaan, miten osapuolet sen kokevat. Jos jompi kumpi osapuoli kokee, että suhde on muuttunut kämppissuhteeksi, silloin se on hänelle kämppissuhde. Ei määritelmää voi tehdä ulkoapäin. Ihmisen oma kokemus ratkaisee.

Tässä luetaan nyt myös vähän turhan sanatarkasti, ihan kuni osa kirjoittajista ei ymmärtäisi vivahteita. Tuo kämppissuhteeksi muuttuminenhan kuvastaa oikeastaan vain sitä, että henkilö ei enää koe saavansa suhteelta sitä, mitä parisuhteelta haluaa. Käytännössä lause "suhde on enää pelkkä kämppissuhde" tarkoittaa "suhde tuntuu kuin kämppissuhteelta". Se kuvastaa henkilön omaa turhautumista ja sitä, että hän ei ole enää tyytyväinen - ja että hän ei halua sellaista parisuhdetta.

Eikö näin ajatteleville rakkaus merkitse mitään? Ollaan yhdessä, koska toista rakastaa.

Toki ymmärrän, ettei tarpeet täyty ja pettymys ja turhauma voi olla suurta. Kyllähän alkoholististakin erotaan, vaikka rakastetaan. Mutta tuossa ketjussa ei vastaajat puhuneet rakkaudesta mitään.

Siinä ei puhuttu rakkaudesta, koska kysymys koski seksiä. Ja nämähän ovat hyvin tapauskohtaisia asioita. Jotkut pysyvät yhdessä, jotkut eroavat. Rakkaus ei ole mikään sellainen kortti, johon vedoten saa toisen hyväksymään milloin mitäkin, eikä se velvoita mihinkään. Toisaalta rakkaus voi alkaa myös hiipua, jos kokee ettei toisen kanssa ole onnellinen.

Toki on olennaista, miksi seksi loppuu. Jos se loppuu toisen haluttomuuden vuoksi, on tilanne täysin eri kuin jos seksiin tulee tauko tai se lopuu vaikka toisen sairauden vuoksi. Jälkimmäinen on monelle ihan mahdollinen asia sietää, vaikka lähtökohtaisesti pitäisikin seksiä suhteeseen olennaisesti kuuluvana asiana. Näin myös itselleni. Se vertautuu siihen, että vaikka kuinka haluaisi nähdä toisen, on helpompi sietää se, että ei pystytä näkemään koska asutaan kaukana, kuin että ei pystytä näkemään, koska toinen halua nähdä.

Ei, vaan sinä puhuttiin parisuhteesta ja seksistä ja seksittömyydestä parisuhteessa. Sinusta en tiedä, mutta itselleni rakkaus on enemmän parisuhteen määrittävä tekijä kuin seksi.

Minulle yhteenkuuluvuuden tunne, rakkaus, intohimo. Kyllä, rakkaus on määrittävämpi tekijä kuin seksi, mutta se ei silti tarkoita sitä, että seksistä voisi noin vain luopua vain siksi, että rakastaa. Joskus ehkä. Joskus ei voi.

Silloinhan tämä keskustelu ei koske sinua. Tässä kyseltiin parisuhteen mittaria niiltä henkilöiltä, jotka toisessa ketjussa määrittivät parisuhteen ensisijaisesti seksin kautta, mutta olivat kuitenkin sitä mielte, ettei pelkkä seksi tee parisuhdetta.

Parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Itse en ainakaan suostu moiseen, sehän sen parisuhteen määrittää. Jos vaikka toinen ei anna sitten millään niin miten voi vaatia olemaan "uskollinen" jos parisuhteessa ei ole seksielämää? Toinen haluaa siis narsistisesti vain hallita sinua ja kieltää asian jota kaipaat. Ei se ole parisuhde, vaan narsistin egonhierontasuhde.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Itse en ainakaan suostu moiseen, sehän sen parisuhteen määrittää. Jos vaikka toinen ei anna sitten millään niin miten voi vaatia olemaan "uskollinen" jos parisuhteessa ei ole seksielämää? Toinen haluaa siis narsistisesti vain hallita sinua ja kieltää asian jota kaipaat. Ei se ole parisuhde, vaan narsistin egonhierontasuhde.

No kerro, mistä tiedät olevasi parisuhteessa? Siitä, että sinulla on seksiä. Onko muita kriteereitä?

Kaveri kertoi harrastaneensa seksiä menneisyydessä kavereidensa kanssa, koska kyllähän seksiä voi harrastaa ilman vakavampia. Itselleni ajatus tällaisesta on aivan absurdi. Koska jos kavereiden kanssa voi harrastaa kepeästi merkityksetöntä seksiä, eihän se sitten ole mikään parisuhteenkaan määritin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Itse en ainakaan suostu moiseen, sehän sen parisuhteen määrittää. Jos vaikka toinen ei anna sitten millään niin miten voi vaatia olemaan "uskollinen" jos parisuhteessa ei ole seksielämää? Toinen haluaa siis narsistisesti vain hallita sinua ja kieltää asian jota kaipaat. Ei se ole parisuhde, vaan narsistin egonhierontasuhde.

No kerro, mistä tiedät olevasi parisuhteessa? Siitä, että sinulla on seksiä. Onko muita kriteereitä?

Sormus sormessa ja avioliiton lupaus muistuttaa siitä. Eiköhän parit osaa itse sopia olevansa suhteessa. Seksiä voi toki olla ilman parisuhdetta, mutta parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Ehkä joidenkin A-seksuaalien maailmassa, mutta normaalia se ei ole.

Jos nyt hetkeksi laitetaan syrjään hauraat vanhukset, vakavat sairaudet, elinikäiset aseksuaalit ja sellaiset suhteet, joissa on ihan kaikkea muuta paitsi seksiä, tavallinen tarina menee niin, että kun parisuhteessa ei enää ole seksiä, ei siinä samassa parisuhteessa erittäin usein ole myöskään muuta fyysistä läheisyyttä, tunnetason kohtaamista tai merkityksellistä vuorovaikutusta. Haluton voi olla myös puhumaton. Seksin puuttuminen on silloin vain merkki suhteen tilasta, se kanarialintu kaivoksessa. En myöskään vähättelisi turhautumisen merkitystä, sillä saa ihmisen vieroitettua vaikka mistä, myös kumppanista. Kyllä itsepintaisella kohtaamattomuudella saa ihan aidotkin tunteet tapettua ja parisuhteen muutettua joksikin pintapuolisemmaksi suhteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Itse en ainakaan suostu moiseen, sehän sen parisuhteen määrittää. Jos vaikka toinen ei anna sitten millään niin miten voi vaatia olemaan "uskollinen" jos parisuhteessa ei ole seksielämää? Toinen haluaa siis narsistisesti vain hallita sinua ja kieltää asian jota kaipaat. Ei se ole parisuhde, vaan narsistin egonhierontasuhde.

No kerro, mistä tiedät olevasi parisuhteessa? Siitä, että sinulla on seksiä. Onko muita kriteereitä?

Sormus sormessa ja avioliiton lupaus muistuttaa siitä. Eiköhän parit osaa itse sopia olevansa suhteessa. Seksiä voi toki olla ilman parisuhdetta, mutta parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Ehkä joidenkin A-seksuaalien maailmassa, mutta normaalia se ei ole.

Eikö homouskaan sitten ole mielestäsi normaalia?

Ai nytkö se sitten seksitön suhde onkin parisuhde jos se on molemmille ok?

Alussahan ainoa määritys oli se, että jos:

Seksiä ei ole= parisuhdetta ei ole.

PÄÄTTÄKÄÄ JO?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Itse en ainakaan suostu moiseen, sehän sen parisuhteen määrittää. Jos vaikka toinen ei anna sitten millään niin miten voi vaatia olemaan "uskollinen" jos parisuhteessa ei ole seksielämää? Toinen haluaa siis narsistisesti vain hallita sinua ja kieltää asian jota kaipaat. Ei se ole parisuhde, vaan narsistin egonhierontasuhde.

No kerro, mistä tiedät olevasi parisuhteessa? Siitä, että sinulla on seksiä. Onko muita kriteereitä?

Sormus sormessa ja avioliiton lupaus muistuttaa siitä. Eiköhän parit osaa itse sopia olevansa suhteessa. Seksiä voi toki olla ilman parisuhdetta, mutta parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Ehkä joidenkin A-seksuaalien maailmassa, mutta normaalia se ei ole.

Aika jännä. Vastaus on seksi ja sopimus.

Kylläpä me ihmiset ajatellaan parisuhteista eri tavalla. Noilla kriteereillä kuka tahansa kelpaa, jonka kanssa seksi sujuu. Olen aina luullut, että yhteys ja yhteyden tunne olisi kaikille se määrittävin tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt hetkeksi laitetaan syrjään hauraat vanhukset, vakavat sairaudet, elinikäiset aseksuaalit ja sellaiset suhteet, joissa on ihan kaikkea muuta paitsi seksiä, tavallinen tarina menee niin, että kun parisuhteessa ei enää ole seksiä, ei siinä samassa parisuhteessa erittäin usein ole myöskään muuta fyysistä läheisyyttä, tunnetason kohtaamista tai merkityksellistä vuorovaikutusta. Haluton voi olla myös puhumaton. Seksin puuttuminen on silloin vain merkki suhteen tilasta, se kanarialintu kaivoksessa. En myöskään vähättelisi turhautumisen merkitystä, sillä saa ihmisen vieroitettua vaikka mistä, myös kumppanista. Kyllä itsepintaisella kohtaamattomuudella saa ihan aidotkin tunteet tapettua ja parisuhteen muutettua joksikin pintapuolisemmaksi suhteeksi.

Suurimmalla osalla libido menee alaspäin ihan itsestään iän myltä, kun estrogeenit ja testosteronit alenevat. Todellakaan ei se tarkoita syy- eikä seuraussuhteena sitä, että ei olisi tunnetason kohtaamista tai muuta läheisyyttä.

Jos noin tapahtuu, niin syynä on se, että pariskunnan välillä on jotain patoutunutta kuormaa ja kitkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ai nytkö se sitten seksitön suhde onkin parisuhde jos se on molemmille ok?

Alussahan ainoa määritys oli se, että jos:

Seksiä ei ole= parisuhdetta ei ole.

PÄÄTTÄKÄÄ JO?!

No, näissä ketjuissa on eri kirjoittajia, joista kaikilla ei välttämättä ole samat mielipiteet asiasta. Moni myös on selvästi vastannut kysymykseen omalta kohdaltaan. Jokainen ei muista kirjoittaa ensin fraasia "tämä on tapauskohtaista, ja jokainen määrittää itse suhteensa". Moni on vastannut ihan vain omista lähtökohdistaan kirjoittaessaan, että seksitön suhde ei ole parisuhde. Joku sitten saattaa yleistää näkemyksensä muihin, mutta sellaista se on - ihmisillä on eri käsityksiä. Sen vuoksi et voi sanoa "päättäkää jo" - eivät ne seksittömässä suhteessa elävätkään homogeeninen ryhmä ole, koska syy seksittömyyteen voi olla yhtä hyvin vanhuus tai uskonnollinen vakaumus. Ei seksittömässä suhteessa oelvillekaan ole ketjuissa huudeltu että "päättäkää jo, oletteko uskiksia vai vanhuksia".

Toki voi olla parisuhde ilman seksiä jos se molemmille osapuolille sopii ja asiasta on päästy yhteisymmärrykseen ja molemmat voi hyvin asian kanssa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Itse en ainakaan suostu moiseen, sehän sen parisuhteen määrittää. Jos vaikka toinen ei anna sitten millään niin miten voi vaatia olemaan "uskollinen" jos parisuhteessa ei ole seksielämää? Toinen haluaa siis narsistisesti vain hallita sinua ja kieltää asian jota kaipaat. Ei se ole parisuhde, vaan narsistin egonhierontasuhde.

No kerro, mistä tiedät olevasi parisuhteessa? Siitä, että sinulla on seksiä. Onko muita kriteereitä?

Sormus sormessa ja avioliiton lupaus muistuttaa siitä. Eiköhän parit osaa itse sopia olevansa suhteessa. Seksiä voi toki olla ilman parisuhdetta, mutta parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Ehkä joidenkin A-seksuaalien maailmassa, mutta normaalia se ei ole.

Aika jännä. Vastaus on seksi ja sopimus.

Kylläpä me ihmiset ajatellaan parisuhteista eri tavalla. Noilla kriteereillä kuka tahansa kelpaa, jonka kanssa seksi sujuu. Olen aina luullut, että yhteys ja yhteyden tunne olisi kaikille se määrittävin tekijä.

No, nytpä voit aloittaakin uudenlaisen ajattelutavan. Ihmiset ovat yksilöitä, joten ei ole mitään "aina on näin-tai-näin" -asioita, ei myöskään sellaista, mikä menisi kaikilla samoin. Eri ihmisille siis eri asiat ovat suhteessa määrittäviä tai olennaisia, ja eri ihmisille seksin merkitys on erilainen suhteessa/elämässä. Jopa niillä, joille seksi on olennainen osa parisuhdetta, on eriäviä näkemyksiä siitä, miten asiaa sovelletaan käytännössä. 

Olen aina ollut siinä mielessä putkiaivoinen nainen, että jo nuorena erottelin seksin tunteista. Parhaat kokemukset olivatkin sellaisten kanssa, joiden kanssa en olisi ikimaailmassa alkanut parisuhteeseen.

Parisuhteissani on aina ollut seksiä enemmän tai vähemmän, mutta en koe sitä mitenkään välttämättömäksi. Erittäinkin seksuaalinen olen edelleen, mutta kykenen vallan mainiosti nauttimaan päivittäisen "annokseni" ilman kenenkään muun seuraa. Kaikenlaisia apuja ja virikkeitäkin on nykyään rutkasti tarjolla.

Jos nyt jäisin tai ryhtyisin sinkuksi, en usko että enää etsisin seuraa vain seksiä varten. Ne hommat tuli kokeiltua nuorena. Jos se sitten parisuhteen mukana tulisi, niin saisi tulla. Jos ei niin ei.

Parisuhde on sitä, että eletään yhteistä elämää, ei kaverin kanssa eletä yhteistä elämää, kaveri tekee omat elämänvalintansa täysin itsenäisesti kysymättä sulta kuin korkeintaan mielipidettä asiaan, ette tee päätöksiä yhdessä teidän tulevaisuudesta, siitä teettekö lapsia, missä paikkakunnalla asutte, asutteko samassa vai eri osoitteissa, otatteko yhteistä lainaa jne. 

Parisuhde on myös ainoa ihmissuhde johon seksi kuuluu, ei normaalit kaverit harrasta seksiä keskenään, jos harrastavat, heillä on jonkinlainen parisuhde ja enemmän tunteita kuin vain kaverillisia, ennemmin tai myöhemmin vähintään toinen rakastuu, ja haluaa noita ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiani asioita.

Parisuhteessa yhdistetään kaksi elämää yhdeksi, olette puolisoita eli puoliskoja siitä yhdestä parisuhteesta. Kuten perhe taas muodostuu samassa taloudessa asuvista lähisukulaisista, yleensä puolisoista, ehkä heidän lapsistaan, joskus perhe on yhden hengen perhe jos henkilö on sinkku eli ei ole parisuhteessa ja yleensä asuu yksin, tai kämppiksen kanssa, eli hänellä on yhden hengen talous.

Vierailija kirjoitti:

Seksihän ei ollut mikään ihmisen perusoikeus, miksi siis sitä pitäisi olla parisuhteessa pakollisena.

Joskus parikymmentä vuotta sitten jossain lehdessä oli juttu, jossa joku (kyllä, muistikuvat ovat näköjään hatarat muun kuin itse jutun sisällön suhteen) seksiasiantuntija kertoi, että parisuhteen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää antaa ja saada seksiä. Vaikka siis tuntuisi ettei haluaisi, niin kerran viikossa pitää ainakin harrastaa.

Olin aika järkyttynyt. Toki ymmärrän, että epätasapaino tuo hankaluuksia, mutta kyllä ratkaisun pitää olla puhuminen ja molemminpuolinen kunnioitus. Ei se, että toinen vain mukailee miellyttääkseen, koska niin kuuluu tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt hetkeksi laitetaan syrjään hauraat vanhukset, vakavat sairaudet, elinikäiset aseksuaalit ja sellaiset suhteet, joissa on ihan kaikkea muuta paitsi seksiä, tavallinen tarina menee niin, että kun parisuhteessa ei enää ole seksiä, ei siinä samassa parisuhteessa erittäin usein ole myöskään muuta fyysistä läheisyyttä, tunnetason kohtaamista tai merkityksellistä vuorovaikutusta. Haluton voi olla myös puhumaton. Seksin puuttuminen on silloin vain merkki suhteen tilasta, se kanarialintu kaivoksessa. En myöskään vähättelisi turhautumisen merkitystä, sillä saa ihmisen vieroitettua vaikka mistä, myös kumppanista. Kyllä itsepintaisella kohtaamattomuudella saa ihan aidotkin tunteet tapettua ja parisuhteen muutettua joksikin pintapuolisemmaksi suhteeksi.

Juuri näin. 

Kyse on ihmissuhteesta.

Seksiä voi harrastaa henkilön kanssa johon ei ole mitään ihmissuhdetta, ei tiedä edes nimeä, mutta se onkin sitten vain sellainen jumppatuokio vieraan ihmisen kanssa.

Ihmissuhteita on hyvin monenlaisia ja niihin kuuluu tunteita, ja niistä vain parisuhteeseen kuuluu seksi. Ei kaverisuhteeseen, ei ystävyyssuhteeseen, ei sukulaisuussuhteeseen, ei vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen jne.

Eli rakkaus+seksi=parisuhde, jos jompi kumpi puuttuu, on siirrytty tai ollaan siirtymässä johonkin muuhun ihmissuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on myös ainoa ihmissuhde johon seksi kuuluu, ei normaalit kaverit harrasta seksiä keskenään, jos harrastavat, heillä on jonkinlainen parisuhde ja enemmän tunteita kuin vain kaverillisia, ennemmin tai myöhemmin vähintään toinen rakastuu, ja haluaa noita ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiani asioita.

Myönnän, että tuollainen tilanne saattaa muodostua jotenkin araksi tai hankalaksi. Mutta itselläni sattuu olemaan vain toisenlaisia kokemuksia. Kun ihan normaalin kaverin kanssa jäimme suunnilleen yhtäaikaa sinkuiksi, kaveruuteemme tuli mukaan seksi. Voin vannoa, että kumpikaan ei koskaan ajatellut välillemme mitään muuta. Kun jompikumpi alkoi taas seurustella (muistaakseni hän ensin), meidän välimme jatkuivat ihan normaalin kaverillisina ilman keskinäistä seksiä. Ja jatkuvat edelleen, kun kummallakin on jo perhe lapsineen. Muistan yhteiset hetkemme hyvinä, mutta en ole koskaan haikaillut niitä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksihän ei ollut mikään ihmisen perusoikeus, miksi siis sitä pitäisi olla parisuhteessa pakollisena.

Joskus parikymmentä vuotta sitten jossain lehdessä oli juttu, jossa joku (kyllä, muistikuvat ovat näköjään hatarat muun kuin itse jutun sisällön suhteen) seksiasiantuntija kertoi, että parisuhteen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää antaa ja saada seksiä. Vaikka siis tuntuisi ettei haluaisi, niin kerran viikossa pitää ainakin harrastaa.

Olin aika järkyttynyt. Toki ymmärrän, että epätasapaino tuo hankaluuksia, mutta kyllä ratkaisun pitää olla puhuminen ja molemminpuolinen kunnioitus. Ei se, että toinen vain mukailee miellyttääkseen, koska niin kuuluu tehdä.

Kyllä se niin on, että seksi on rakkauden fyysistä osoittamista, seksiä on monenlaista, ei se välttämättä ole yhdyntä. Jos ei osoiteta fyysisesti mitenkään toiselle rakkautta, se ei ole enää parisuhde, vaan joku muu ihmissuhde. Jos ei puolisoaan pysty koskettamaan millään tavalla, on todellakin puhumisen paikka, että onko mitään tunteita enää olemassakaan, ainakaan rakkautta. Kunnioitus pitää nimenomaan olla myös toisen seksuaalisuutta kohtaan. Jos toinen kaipaa seksiä, sitä tarvetta pitää kunnioittaa ja yrittää antaa sitä edes jollain tavalla, jos siihen ei kykene, on parempi erota, ja molempien etsiä uusi kumppani joka oikeasti rakastaa myös fyysisesti.

Mulle ja miehelleni pitkässä liitossa seksuaalisuus on ollut ja on suhteessa tärkeä, perustavaa laatua oleva asia. Meille rakkauden ja himon osoittaminen koskettamalla ja läheisyydellä on tärkeä, lähes välttämätön asia. Ymmärrän kyllä, että seksittömyys parisuhteessa ei välttämättä ole ongelma, jos seksuaalisuus ei ole kummallekaan tärkeä asia. Ongelmia usein tulee halujen epäsuhdasta ja siitä, ettei asiasts pystytä puhumaan