Lue keskustelun säännöt.
40 vuoden jälkeen alkaa luopuminen!
16.01.2023 |
Koetteko muutkin yli 40 vuotiaat, että on alkanut luopumisen aika monella tapaa. En tiedä kuvittelenko vaan, mutta tuntuu että moni asia on muuttunut.
Vanhemmat alkavat olla jo iäkkäitä ja tietoisuus heidän lähestyvästä poismenosta lisääntyy.
Omat lapset ovat kasvaneet lapsista nuoriksi ja ajatus heidän lähtemisestä tuntuu vieraalta.
Kunto laskee urheilemisesta huolimatta ja paikat on enemmän ja vähemmän rempallaan kokoajan, tekipä mitä tahansa. Palautuminen on jo hidastunut huomattavasti.
Seksihalut ovat vähentyneet selkeästi.
Mitään tunteita ei koe enää yhtä vahvasti kuin ennen. Tuntuu että on kokenut jo niin paljon erilaisia ja samoja asioita.
Ennen niin ihana matkustelu ei enää olekkaan niin ihanaa.
Työelämä on pysähtynyt paikalleen. Ollaan työelämän huipulla ja yritetään pysyä mukana vaikka ei enää jaksaisi samalla tapaa kuin ennen. Aamu heräämiset on entistä vaikeampia.
Ajatuksia muilta yli 40 vuotiailta.
Kommentit (103)
Minä en tunnista nyt 43-vuotiaana merkittävää eroa olossani 23-vuotiaaseen itseeni verrattuna. Toki enää ei mieti esimerkiksi sitä, tuleeko perhettä perustettua, mutta en muista yleisolon olleen nuorena merkittävästi erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt yli 50v. alkoi uusi vaihe. En stressaa enää. Kuolema kuuluu elämään.
Tunnistan AP:n tunnelmat täysin. Terv N45.
En urheile niin kovaa, että paikat olisivat siitä rempallaan. Työelämässä olen aina ollut paikallani hiljaa suorittava, missään huipulla ole ikinä ollut. Oma jälkikasvuni on vasta alakoulussa ja sen poismuuttaminen on vielä kaukainen asia. Loput tekstistäsi kyllä tunnistan.
Sulla on nyt menossa joku vaikea vaihe. Onko siihen joku syy vai painaako yleinen maailmantilanne? Tee asioita, joista tulee hyvä olo. Älä luovu toivosta. Elämässäsi on vielä paljon tekemistä ja odotettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin. "Avaruusalus on kiihdytysvaiheesssa" eli elämä, avaruudessa tosin on rauhallista. Ei ole lapsiakaan. Suvun vanhimmat elossa. Silti oma ikä ihmetyttää aina kun numerot vaihtuvat. Nyt elämä vasta alkaa.
Tuossa iässä ollessani kuopus oli just täyttänyt vuoden, joten ei ollut aikaa miettiä luopumista. Vanhemmat oli kuolleet aikaa sitten, teinejä ei perheessä ollut, urheillut en ole koskaan...
Yksilöllistä, minä elin täysillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja ajatuksia täällä. Lisäksi on tunne, että ikävuodet 40-50 tulevat menemään paljon nopeammin, kuin vuodet 30-40.
M44
Ei minkäänlaista luopumisen meininkiä havaittavissa, kun on utelias mitä elämässä seuraavaksi.
T. 56 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuu kun mennään yli 50?
En allekirjoita ainakaan enää, mutta toki olenkin tehnyt aika paljon juuri tuollaisen pysähtyneisyyden välttämiseksi. Vaihdoin esimerkiksi alaa niin työ on mielekästä, ja miestä, sitä kautta se seksikin jaksaa taas kummasti kiinnostaa. Vanhemmista toki olen huolissani minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei tuntunut tuolta 40-vuotiaana, eikä tunnu vielä 50-vuotiaanakaan. On luonnollista, että vanhat ihmiset kuolevat. Ennen omia vanhempia isovanhemmat kuolivat.
Kunto on hyvä ja seksi maistuu. Vaihdoin viimeksi työpaikkaa 45-vuotiaana, mikä on tuonut mukanaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Ajatuksissa on paljon haaveita ja mahdollisuuksia niiden toteuttamiseksi.
Minusta tuo on enemmänkin asenne, eikä ikäkysymys.
Olen 56 vuotta, ja opetellut olemaan haikailematta mennyttä. Nostalgisointi ja menneen perään huokailu on henkistä impotenssia. Kannattanee täyttää elämänsä uusilla asioilla, jos tuntuu, että mitään kivaa ei tapahdu. Oman iän taakse on niin helppo mennä ja heittäytyä huokailemaan. Sori nyt jos oli vähän tylysti sanottu, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat ajatukset mullakin, paitsi että ei ole lapsia ja ikä vasta 32 :/
Tunnistan muut, mutta lapsettomana ja incelinä en tunnista esim. seksihalujen vähentymistä. Kun on vuosia elänyt täysin ilman kosketusta, panettaa ihan koko ajan. Pitäisi löytää joku nymfomaani.
En koe elämää noin. Ja seksi on edelleen tärkeä mulle.
52v.
40-60 vuodet olivat huippuaikaa. Aktiivista ja energistä. Nyt yli kuusikymppisenä olen huomannut, että haluaa pikkuhiljaa luopua tavarasta . Yksinkertaistaa elämää. Mutta muuten menee hyvin, kunto mainio ja tekemistä paljon.
40 vuotta on vähän. Odota kun olet lähemmäs 60v.
Vaihdevuodet käyty lävitse, kremppaa on, äiti kuollut alzheimeriin. Ihmisiä kuolee läheltäsi. Kuoleminen on tullut elämääni.
Vierailija kirjoitti:
40-60 vuodet olivat huippuaikaa. Aktiivista ja energistä. Nyt yli kuusikymppisenä olen huomannut, että haluaa pikkuhiljaa luopua tavarasta . Yksinkertaistaa elämää. Mutta muuten menee hyvin, kunto mainio ja tekemistä paljon.
Ilmeisesti et ole menettänyt läheisiä koska on niin huippuaikaa.
Paranee kun täyttää 50v. Nyt menee taas hyvin.