Muistatko mitä teit vuonna 1986?
Minä en muista muuta kuin sen, että hitsasin ja kirosin valintaani mennä amikseen jota en valinnut vaan menin kun en muutakaan keksinyt. Nyt olen hitsaajana ollut muutamia vuosia kun olen saanut pätkätöitä.
Kommentit (120)
Kirjoitin gradun. Kävin junamatkalla Pohjoismaissa. Opetin muutaman kk.
Muistan. Tsernobyl pasahti, pääsin ylioppilaaksi, olin vanhainkodissa kesätöissä ja syksyllä aloitin talouskoulun.
Olin kenkätehtaassa töissä. Seuraavana vuonna lähdinkin sitten opiskelemaan. Tykkäsin olla tuolla tehtaalla. Palkka tuntui hirmu isolta kun olin niin nuori vielä ja asuin vanhempien luona.
Olin silloin 2 - vuotias . Joten sitä normaalia pikku lapsen elämää .
Muistan tuo 1986 vuoden alusta sen, kun Olof Palme murhattiin.
Se oli joko lauantai tai sunnuntai päivä.
Ja talvea oli,hiihtokelit parhaimmillaan.
Muistan. Olin armeijassa Mikkelissä 5.6. asti. Kesän pidin hauskaa, luin uutisoinnin Mikkelin pamauksesta, syksyllä lähdin opiskelemaan.
Aloitin työurani tuona vuotena, enkä ole päivääkään ollut työttömänä. Mutta nyt, näyttää siltä, ja onkin jo jonkun aikaa näyttänyt sille, että työt ovat loppumassa luultavasti piankin eli tänä keväänä.
Talutin vauva ikäistä veljeäni kaulapannasta ja toivoin että se olisi ollut koira. Muistan tsernobylin hämärästi. Leikin kavereiden kanssa, ja haaveilin metsurin urasta koska se oli 2.5 vuotiaana ainut ammatti jonka tiesin.
Muistan, olin lukion ekalla. Elämä oli silloin ihan mahtavaa.
Parhaiten tuosta vuodesta muistan Maradonan jumalan käden.
Täytin silloin 5 vuotta ja olin päiväkodissa. Muistan hämärästi kun talvella oltiin ulkona ja piti pukea paljon vaatteita päälle. Äiti kertoi myöhemmin, että oli useamman viikon ajan kovat pakkaset ja että siksi vaatetta piti olla pakko olla paljon vaatteita kun oli 30 asteen pakkasia.
Sain sähkökitaran käsiin akustisen jälkeen. Stone alkoi soittaa.... Get stoned ,m-74
Sain viran heti valmistuttuani, kesällä ostin asunnon pikkukaupungin keskustasta ja ajattelin, että maailma on valmis ja kaikki hyvin.
Opettelin ainakin puhumaan. Täytin 2 vuonna -86.
Aloitin koulutieni, jota kaiken kaikkiaan kestikin lähes 20 vuotta.
Olin 11 vuotias ja se oli ihana kesä, sain olla koko kesän munmolassa missä oli turvallista ja tasaista (toisin kuin kotona missä piti pelätä ja sai turpaansa aivan mielivaltaisesti keksityistä tekosyistä, esim hengitin väärin tai oli vääränlainen ilme.)
Kasari oli ihanaa aikaa, ihmiset niin täynnä tulevaisuudenuskoa, luottamusta, intoa ja positiivisuutta. Tuon ajan jälkeen yksikään vuosikymmen ei ole ollut samanlainen.