Olen suureen vl-perheeseen syntynyt ja nuorena liikkeestä eronnut nainen. Haluatko kysyä jotain?

onko nimesi Leena?

Miten lapsuudenperheesi suhtautui kun erosit liikkeestä?

ap

Kerrotaanko teille jo nuorena miten lapset tehdään ja mitä aviomies tekee vaimolle hääyönä?

Entä kuulitko sinä lapsena tai näitkö mitä vanhempasi tekivät joka ma, ke, to ja su yönä kello 23?

Miksi erosit?

-uskoa ei vain koskaan syntynyt. Lisäksi liikkeen linjaukset tiettyjen asioiden suhteen eivät vain koskaan istuneet käsitykseeni. Ymmärsin, että jos en asetu annettuihin raameihin elämäntavoiltani, olen väärässä paikassa. Nyt minun ikäpolveni aikuiset ovat selvästi modernisoineet systeemiä paremmin itselleen sopivaksi - itse ymmärsin jo lapsena, että säännöt tulivat Jumalalta eikä niitä ihminen voi milloinkaan muuttaa ja tästä syystä eroaminen oli minulle aikoinaan ainoa vaihtoehto.



Perheeni on suhtautunut valintoihini kunnioittavasti.

-uskoa ei vain koskaan syntynyt. Lisäksi liikkeen linjaukset tiettyjen asioiden suhteen eivät vain koskaan istuneet käsitykseeni. Ymmärsin, että jos en asetu annettuihin raameihin elämäntavoiltani, olen väärässä paikassa. Nyt minun ikäpolveni aikuiset ovat selvästi modernisoineet systeemiä paremmin itselleen sopivaksi - itse ymmärsin jo lapsena, että säännöt tulivat Jumalalta eikä niitä ihminen voi milloinkaan muuttaa ja tästä syystä eroaminen oli minulle aikoinaan ainoa vaihtoehto. Perheeni on suhtautunut valintoihini kunnioittavasti.

Kerrotaanko teille jo nuorena miten lapset tehdään ja mitä aviomies tekee vaimolle hääyönä? Entä kuulitko sinä lapsena tai näitkö mitä vanhempasi tekivät joka ma, ke, to ja su yönä kello 23?

Avioliitto on vapaaehtoinen ja se solmitaan rakkaudesta kyseisen liikkeen sisällä. Mistä olet tuollaista keksinyt?

Lapsena minulle kerrottiin, että lapset ovat jumalan lahja, niitä vaan annetaan se määrä, jonka Jumala on sopivaksi katsonut - minulle ei kerrottu miten ne tehdään. Tai kuulin kyllä kavereilta myöhemmin pihalla nämä asiat. Seksistä ei kotona puhuttu, enkä ikinä koskaan milloinkaan kuullut vanhempieni öisiä puuhailuja.

ap

Entä serkuistasi, tuttavistasi jne.?

Entä serkuistasi, tuttavistasi jne.?

Itseni lisäksi vain yksi veli on eronnut.

Serkkuja minulla on noin 70 ja heistä en nykyään tunne juuri ketään. Käsittääkseni suurin osa kuitenkin kuuluu vielä liikkeeseen. Minulla ei ole myöskään yhtään nuoruudenaikaista ystävää, joka olisi eronnut - kaikki ystävyyssuhteet kahta poikkeusta lukuunottamatta kaatuivat ratkaisuuni ja olen luonut sosiaalisen verkoston lähes kokonaan uudelleen. Myöhemmin olen tavannut kaksi tuttua liikkeestä, jotka ovat myöskin eronneet. On ollut mukava vaihtaa kokemuksia.

ap

Olen kuullut, että monilla on suuria sopeutumisvaikeuksia, kun kotona opetettiin niin toisenlaiseen elämäntapaan. Ja meikit, ravintolat, elokuvat jne. jääneet täysin vieraaksi. Onko tuttua sinulle?

Olen kuullut, että monilla on suuria sopeutumisvaikeuksia, kun kotona opetettiin niin toisenlaiseen elämäntapaan. Ja meikit, ravintolat, elokuvat jne. jääneet täysin vieraaksi. Onko tuttua sinulle?

En osaa meikata, en juoda alkoholia, en käydä ravintoloissa. En siis tiedä, olenko ollenkaan "sopeutunut" - mutta tarkoitus onkin ollut luoda omanlainen, minulle sopiva elämäntyyli. Ei ole ollut tarvetta heittäytyä toiseen ääripäähän.

Vuosia siihen meni, että häpeä riisuutui ja "uskalsin" tehdä asioita joista nautin. Lestadiolaiset sanovat sitä omantunnon kolkutteluksi ja kutsuksi takaisin. Oli niin voimakkaasti sisäänrakennettu syntisysteemi, että siitä irtautuminen vei paljon aikaa ja voimia. Nykyään katselen mieluisia elokuvia ja kuuntelen rakastamaani musiikkia ilman mitään sydämentykytyksiä ja morkkista. :)

Olen kuullut, että monilla on suuria sopeutumisvaikeuksia, kun kotona opetettiin niin toisenlaiseen elämäntapaan. Ja meikit, ravintolat, elokuvat jne. jääneet täysin vieraaksi. Onko tuttua sinulle?

En osaa meikata, en juoda alkoholia, en käydä ravintoloissa. En siis tiedä, olenko ollenkaan "sopeutunut" - mutta tarkoitus onkin ollut luoda omanlainen, minulle sopiva elämäntyyli. Ei ole ollut tarvetta heittäytyä toiseen ääripäähän. Vuosia siihen meni, että häpeä riisuutui ja "uskalsin" tehdä asioita joista nautin. Lestadiolaiset sanovat sitä omantunnon kolkutteluksi ja kutsuksi takaisin. Oli niin voimakkaasti sisäänrakennettu syntisysteemi, että siitä irtautuminen vei paljon aikaa ja voimia. Nykyään katselen mieluisia elokuvia ja kuuntelen rakastamaani musiikkia ilman mitään sydämentykytyksiä ja morkkista. :)

Oliko suurperheessä kasvaminen mielestäsi hyvä kokemus lapselle? Mitä hyötyä/haittaa sitä oli? Oletko läheisissä väleissä sisarustesi kanssa?

Saitko mielestäsi tarpeeksi huomiota vanhemmiltasi lapsena?

Eikä se ole mitenkään suuri yllätys, koska meitä lapsia oli niin monta. Isä oli aina töissä, äiti aina väsynyt ja poissaoleva. Äidin huomio oli kodin askareissa ja aina nuorimmassa, jota imetti.

ap

Oliko suurperheessä kasvaminen mielestäsi hyvä kokemus lapselle? Mitä hyötyä/haittaa sitä oli? Oletko läheisissä väleissä sisarustesi kanssa?

Tietyt sosiaaliset taidot karttuvat kun lapsuusvuodet hitsataan hermoja sisarusten kesken. Omille lapsilleni takaisin mieluummin kuitenkin läsnäolevan aikuisen, jolla on valmius ohjata eri ikävaiheissa. Oltiin välillä aika hunningolla ja äidillä ei edelleenkään ole käsitystä siitä mitä kaikkea pihoilla tapahtui. Myös osa sisaruksista sai vahingollista kiusaamista osakseen ja jäivät asian kanssa täysin yksin, vaille aikuisen tukea.

Ainakin meidän perheessä lapsia oli liikaa kasvatusvalmiuksiin nähden. Koen, että olen itse kasvattanut itseni ja opetellut yksin miten elämää eletään. Se ei ole yksinomaan huono tai hyvä asia, mutta lähtökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen lapsi ansaitsee aikuisen tuen kasvuunsa.

Välit sisaruksiin on oikein hyvät.

ap

Uskotko, että voit päästä taivaaseen ilman, että olisit vl?

Alkaako nimesi K:lla?

ap

Koetko saaneesi hyvää lapsuudenkodistasi?Uskotko, että voit päästä taivaaseen ilman, että olisit vl?

Uskonto loi rauhantuntua ja toi paljon kauneutta elämään. Monia perinteitä kunnioitettiin vuodesta toiseen, juhlapyhät olivat aina juhlavia, tunnelma monissa tilaisuuksissa hyvin kaunis. Arvomaailmani muodostui lujaksi, kauniiksi ja "hyveelliseksi" - myöhemmin olen tavannut ikätovereita liikkeen ulkopuolelta, joiden lapsuudenkodeissa ei koskaan puhuttu arvoista mitään. Arvomaailma - mikä se on? -he kysyvät.

En usko taivaaseen, kuolemanjälkeiseen elämään, helvettiin tai Jumalaan. En pelkää kuolemaa, enkä halua saavuttaa elämälläni mitään suurempaa tuonpuoleisessa. Vanhoillislestadiolaisten pyrkimys uskollansa autuaaksi tulemiseen ei houkuta minua. En toivo parempaa elämää, ikuista elämää, paratiisia, taivasta. Ikuista juhlaa sen väen kanssa. Siinä mielessä vaikka taivas olisikin olemassa ja vain vanhoillislestadiolaisia varten, minulla ei olisi mitään syytä toivoa pääseväni sinne. Kaikella kunnioituksella.

ap

millä liikuitte, oliko teillä yhteisiä reissuja koskaan?



Mit ajattlet äitisi taakasta?

Haluisitko, että sisaruksesi eroaisivat vl:stä?

Onko heillä jo suuria perheitä?

Onko sinulla lapsia?