Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suuri gallup: oletko sinäkin pettynyt siihen, millaisia teinejä lapsistasi on tullut?
15.12.2022 |
Minä nimittäin olen. Molemmat äärimmäisen pinnallisia, Tik Tokista maailmankuvansa ja sivistyksensä ammentavia, kotona omissa maailmoissaan kuulokkeet päässä käveleviä zombeja, joita ei kiinnosta sen enempää lukeminen kuin liikuntakaan - maailmantilasta puhumattakaan - vaan ainoastaan peilin edessä erilaisten vaatekertojen ja meikkien kokeileminen ja kavereiden kanssa Kampissa luuhaaminen. Netflix kiinnostaa ajanvietteenä kovasti, mutta sieltäkään ei toki mikään laadukas, vaan jotkut Kardashianit ym. Ja mitä sosiaalisiin taitoihin tulee, ne ovat kovin vaatimattomat, ja esim. kaverit tuntuvat vaihtuvan koko ajan eikä yhtäkään pitkäaikaista todellista ystävää näytä olevan. Niin, ja toisin kuin tutkimukset nuorten päihteiden käytön vähenemisestä osoittavat, näitä tuntuu ainakin erilaiset aineet kiinnostavan kovasti.
Ja ennen kuin tähän kommentiksi tarjotaan jotakin tyyliin "itsehän olet lapsesi kasvattanut" totean, että tietoisesti olen yrittänyt heitä toisenlaisiksi kasvattaa.
Lohdullista on se, että molemmat ovat älykkäitä ja näin ollen teoriassa voivat vielä tuosta muuttua, mutta nyt en kyllä rehellisesti sanoen kummastakaan ole erityisen ylpeä.
Ja ovat siis 17- ja 15-vuotiaat tytöt ja me vanhemmat molemmat akateemisesti koulutettuja (toinen tohtori), jos sillä nyt mitään väliä tietysti tässä on.
Kommentit (73)
Olen pettynyt, mutta en niinkään lapseen itseensä, vaan siihen, että molemmilla lapsilla on neuropsykiatrista poikkeavuutta, joka on varjostanut toistaiseksi koko heidän elämäänsä. Ja myös me olemme akateemisesti koulutettuja ja takuulla selän takana puhutaan jatkuvasti, että "miten niillä voi olla tuollaiset lapset"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samanikäiset tytöt, mutta päinvastoin mitkään kauneusjutut ei kiinnosta yhtään, ei varsinkaan nuorempaa. Joudun muistuttamaan deodorantista, vaatteiden vaihtamisesta yms. Haluavat vain pelata kotona online-pelejä ja katsella animea. Molemmilla kyllä yli 9:n keskiarvo. Nörttejä kai ovat.
En ole lainkaan pettynyt, mutta sitäkin ylpeämpi. Molemmat lukevat paljon, ovat koulun oppilaskunnassa, eivät ole lainkaan kiinnostuneita materiasta tai ulkonäöstä, käyvät salilla ja osaavat arvostaa esim. isovanhempiaan. Meillä on käynyt hyvä tuuri, emme ole mitenkään erityisesti mitään temppuja kasvatuksessa tehneet ja varmasti on tullut paljon tehtyä myös virheitä.
Kaveriseuralla on yllättävän iso merkitys, etenkin teininä. Tuurista usein kiinni.
En ole. Harrastuksia, ystäviä ja koulukin on tärkeä. 17v ei käytä mitään päihteitä, 15v on muutamiin bileisiin pari lonkeroa ottanut mukaansa, yleensä toinen palautuu avaamattomana ja poika ihan omin jaloin kotiin. Toki netflix meillä pyörii tuolla nytkin, eikä tosiaan mikään Elävä planeetta, mutta kun lukion ka on tällä hetkellä 9, on hyväkin välillä vähän rentoutua jonkun roskasarjan parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Meillä oli 4 teiniä ja selvittiin tosi hyvin.
2 vanhinta normaalia pientä uhmaa ja vetkuttelua mutta molemmat urheilullisia ja hyviä koulussa. 17v jo hyvin aikuisia ja suhteemme läheinen.
3. ei puhunut meille 6 vuoteen, ei ollut asiaa. Huippu koulussa, älykäs kuin mikä eikä ongelmia käytöksessä. 13-15 v kympin pissis mutta sekin meni ohi. Kun muutti kotoa 19v ja tuli ensimmäistä kertaa käymään kotona puhui 2h putkeen, sen jälkeen on juttua riittänyt😂
Kuopus on aina ollut rakastava ja kaikkien rakastama, ikäeroa oli muihin paljon. Helppo lapsi
Kävi tuuri
Lapsi on jo aikuinen, mutta olin teininäkin hänestä tosi ylpeä ja yllättynyt, että miten heistä tuollaisia tuli, kun itse olin elänyt villin nuoruuden, tosin koulut kävin kunnialla, mutta olin hyvin seikkailunhaluinen ja uhkarohkea. Lapsi taas oli teininäkin todella järkevä ja fiksu, meillä oli koko ajan hyvät välit ja on edelleen. Koulut menivät helkkarin hyvin ja ura sekä tulotaso on ihan käsittämätön tuon ikäiseksi.
Nämä eivät tosiaan mene niin kuin odottaisi. Teini-iän säpinöistä ja hölmöilyistä huolimatta tytöistäsi voi tulla vielä vaikka mitä, minunkin elämäni meni oikein mukavasti sitten lopulta, vaikka 14-20v. ikävuodet olinkin aikamoinen villikko. Ominaisuuksista, joista kerrot, voi olla tytöille vielä hyötyäkin. He selvästi luovivat hyvin kaverisuhteiden viidakossa ja ovat street wise. Ehkä omatkin vanhempani ajattelivat minusta samaan tapaan kuin sinä nyt tytöistäsi. Elin ikäänkuin monta elämää teininä, koska kuviot vaihtuivat niin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdesta olen ylpeä, yhtä häpeän. Ja kuten aiemmissa vastauksissa on todettu, tuurista on paljon kiinni ja kavereilla erittäin suuri vaikutus.
Olen vähän pettynyt. Lapsellani on oppimisen pulmaa ja olisin toivonut että hän tekisi kahta kauheammin töitä pärjätäkseen. Mutta hän heittäytyykin aivan avuttomaksi ja vastuuttaa muut ongelmistaan. En enää jaksaisi kantaa kaikkea vastuuta hänen puolestaan, mutta hän ei osaa ajatella että kysymys on hänen elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahdesta olen ylpeä, yhtä häpeän. Ja kuten aiemmissa vastauksissa on todettu, tuurista on paljon kiinni ja kavereilla erittäin suuri vaikutus.
Keskimmäistäkö häpeät?
Olen hyvin pettynyt. Lahjoja olisi vaikka mihin, mutta ei kiinnosta mikään muu kuin skeittaaminen ja ryyppääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa nähdä. Lapset nyt 13v ja 11v eli vasta alkutaipaleella ollaan teini-iän suhteen. Kummallekaan ei ole tullut minkäänlaista heräämistä kuluttamisen suhteen vaan melko itsekkäästi haluavat sitä ja toivovat tätä, vaikka olemme yrittäneet kasvattaa pohtimaan asioita myös oman navan ulkopuolelta. Toivosin että jossain kohtaa tämä herääminen tapahtuu. Koulut sujuu suht ok ja molemmilla liikuntaharrastus, joista olen kyllä tyytyväinen. Kavereitakin on, eli sikäli kaikki kunnossa.
Kotosalla ollaan kuin ellun kanat ja valitetaan kun pitää oma huone siivota ja omalla vuorolla astianpesukone tyhjentää. Toivon kovasti että löytävät oman paikkansa elämässä eivätkä sortuisi päihteisiin/huumeisiin tulevina vuosina. Aika näyttää.
Vaikka kuinka yritin pinnistää niin kuitenki se paras siittiö ei osunut maaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ole pettynyt. Olen tyytyväinen lapsiini.
Vierailija kirjoitti:
No en ole pettynyt. Olen tyytyväinen lapsiini.
Haluatko kertoa, millaisia he ovat?
En todellakaan ole pettynyt. Lapseni on aivan upea ja älykäs yksilö nyt 14-vuotiaana teininä. Häntä ei kiinnosta pätkääkään mitkään kardashianat, some tai mikään muukaan nykytrendi. Hän rakastaa musiikkia 80-90-luvuilta, pukeutuu omintakeisesti gootti/metalli/punktyyliin, harrastaa musiikkia, soittaa useita instrumentteja ja laulaa ja tekee omia biisejä. Kavereita ei valitse statuksen, sukupuolen tai muun vastaavan mukaan, vaan hengaa niiden kanssa, joiden kanssa on mukavaa. Koulussa saa lähes ainoastaan kiitettäviä ja haaveilee opiskelevansa pitkälle. Olen aina kannustanut ja ollut ylpeä lapsesta sellaisena kuin hän on, vaikka hän ei kuljekaan valtavirrassa. Aito rakkaus ja läsnäolo, lupa olla oma itsensä, siinä minun vinkit, jos jotain pitäisi antaa.
Enemmän olen pettynyt itseeni, koska en osannut auttaa yhtä nepsylastani enkä tunnistanut hänen haasteitaan. Kyseessä tosi älykäs lapsi, joka pärjäsi koulussa hyvin ja vaikutti ulospäin tyytyväiseltä. Mutta maskasi, sitten kuormittui, masentui ja ahdistui. Seurauksena aikamoinen ongelmien vyyhti, jota vielä nuoren ollessa 17-vuotias vielä selvitellään. Jossain määrin olen kyllä pettynyt myös lapseen, koska kaiken seurauksena hänestä on tullut todella hankala, arvaamaton ja itsekeskeinen. Yhteiselämä on hankalaa.
Kahden muun teinin kanssa olen päässyt helpolla, vaikka heilläkin on nepsypiirteitä. Erityisesti nuorimmaisesta olen ylpeä, koska hän on niin sinnikkäästi tarttunut haasteisiinsa ja päässyt niistä yli. Tällä nuorella on syntyjään monia sellaisia vahvuuksia, joiden ansiosta hänen on kyllä sisaruksiaan helpompi päästä yli haasteista.
Rasittavahan lapseni teini-iässä oli ja lukiotodistuksensa surkea. Hänen aikansa meni urheiluharrastuksiin ja pleikkarilla pelaamiseen, jossain vaiheessa mukaan tuli nettipokeri. Ei siis bilettänyt, mutta valvoi pelaamisen vuoksi liikaa. Kotitöihin sai käskyttää kolmesti ja jatkuvasti kuulla, kuinka en ymmärrä yhtään mistään yhtään mitään.
Kummasti tuo muuttui opiskelemaan päästyään. Kelpasi äidin neuvot, kun jostain syystä hakeutui samalle alalle, kuin se mistään mitään ymmärtämätön.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa nyt tähän pidemmin kirjoittaa, mutta totean vain että tärkein asia minkä vanhemmudesta opin on se, että riippumatta kasvuympäristöstä, älyllisistä virikkeistä, taloudellisista lähtökohdista ynnä muusta, ovat lapset yksilöitä ja heistä voi tulla kaikkea maailmankuulusta tiedemiehestä tai urheilusankarista syrjäytyneeseen alkoholistiin. Voi vain itseä yrittää parhaansa ja katsoa, mitä on tuleman.
Sen verran voin omasta tilanteestani kertoa, että olemme vaimoni kanssa molemmat myös akateemisesti koulutettuja, taloudellisesti hyvin toimeentulevia ihmisiä eikä kumpikaan nyt jo aikuisista pojistamme ole oikeastaan koskaan päässyt erityisen hyvin aikuiselämään kiinni. Koulutukset on jääneet kesken, pätkätyöt seuraavat toisiaan eikä parisuhteetkaan ole kummallakaan onnistuneet. Kyllä se vetää nöyräksi.