Suuri gallup: oletko sinäkin pettynyt siihen, millaisia teinejä lapsistasi on tullut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pettynyt siihen, että kaikesta rakkaudesta, läsnäolosta ja huolenpidosta huolimatta minulla on tunnekylmä ja itsekeskeinen teini, jota ei kiinnosta kuin omat juttunsa. Ei koe minkäänlaista tarvetta olla tasavertaisena muiden joukossa, kuvittelee aina tietävänsä ja osaavansa kaiken heti. Katsoo muita nenäänsä pitkin ja vi.ttuilee kaikille opettajasta tuntemattomiin. Uskon vilpittömästi, että saa vielä joku päivä turpaansa- ja että se on täysin ansaittua.

Ja joo, on nepsy, toisin kuin muut perheen lapset.

Aijai, nyt osui arkaan paikkaan! Oma tyttäreni on täysin samanlainen, mutta voisin lisätä vielä seuraavat upeat ominaisuudet:

1. luulee olevansa hyvinkin sivistynyt, mutta on rakentanut maailmankuvansa Tik Tokista ja Youtubesta löytyville, täysin absurdeille salaliittojutuille/friikkitarinoille, joita sitten kertoilee totuuksina ympäriinsä. Sen sijaan ei esim. tiedä, miksi välillä on yö ja välillä päivä

2. itsetunto ja minäkuva ovat niin huonosti kehittyneet/pirstaleiset, että hakee poikien (ihan kenen tahansa, mutta enimmäkseen "pahisten") huomiota patologisesti, täysin omasta turvallisuudestaan ja terveydestään välittämättä. On ilmoittanut myös ottavansa silikonirinnat välittömästi täysi-ikäiseksi tultuuaan

3. ei arvosta tippaaakan isovanhempiaan, jotka ovat hänen koko elämänsä tehneet kaikkensa hänen eteen

Tuosta kakkoskohdasta tuli mieleen, että millainen isäsuhde tyttärelläsi on?

Isän rooli on maksaa hänen meikkinsä ym. ja hakea kaupungilta, kun hän kännissä soittaa sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole teinejä, mutta on 22-vuotias narsisti narkomaani, joka kohtelee ihmisiä kuin roskaa ja varastaa vanhemmiltaan aina kun on mahdollista. Miten tässä tulisi "ehdottoman rakkauden" ilmetä?

Meillä myös muutaman vuoden vanhempi versio tästä. Jumankauta miten mä olen pettynyt siihen ihmiseen!

Olen vaan ihmetellyt miten fiksu lapseni on .

Olen myös opettaja ja päivittäin kohtaan työssäni monella tavalla ihania nuoria. Siksi tuntuukin niin pahalta palata kotiin ja löytää sieltä nuori, jossa ei juuri hyviä puolia ole. Toki ihanat muistot lapsuudesta on, mutta tavallaan niiden muisteleminen tässä tilanteessa tuntuu sitäkin katkerammalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pettynyt siihen, että kaikesta rakkaudesta, läsnäolosta ja huolenpidosta huolimatta minulla on tunnekylmä ja itsekeskeinen teini, jota ei kiinnosta kuin omat juttunsa. Ei koe minkäänlaista tarvetta olla tasavertaisena muiden joukossa, kuvittelee aina tietävänsä ja osaavansa kaiken heti. Katsoo muita nenäänsä pitkin ja vi.ttuilee kaikille opettajasta tuntemattomiin. Uskon vilpittömästi, että saa vielä joku päivä turpaansa- ja että se on täysin ansaittua.

Ja joo, on nepsy, toisin kuin muut perheen lapset.

Aijai, nyt osui arkaan paikkaan! Oma tyttäreni on täysin samanlainen, mutta voisin lisätä vielä seuraavat upeat ominaisuudet:

1. luulee olevansa hyvinkin sivistynyt, mutta on rakentanut maailmankuvansa Tik Tokista ja Youtubesta löytyville, täysin absurdeille salaliittojutuille/friikkitarinoille, joita sitten kertoilee totuuksina ympäriinsä. Sen sijaan ei esim. tiedä, miksi välillä on yö ja välillä päivä

2. itsetunto ja minäkuva ovat niin huonosti kehittyneet/pirstaleiset, että hakee poikien (ihan kenen tahansa, mutta enimmäkseen "pahisten") huomiota patologisesti, täysin omasta turvallisuudestaan ja terveydestään välittämättä. On ilmoittanut myös ottavansa silikonirinnat välittömästi täysi-ikäiseksi tultuuaan

3. ei arvosta tippaaakan isovanhempiaan, jotka ovat hänen koko elämänsä tehneet kaikkensa hänen eteen

Nyt pitää kysyä, luetaanko teillä kotona paljon ja onko lapsi tottunut lukemiseen? Kyllähän se maailmankuva rakentuu TikTok-videoista, jos lukeminen ja erilaisten lähteiden ymmärrys on jäänyt vähälle.

Keskustellaanko teillä kotona ajankohtaisista asioista ja opetetaanko lähdekritiikkiä ja sitä, miksi eniten katsottu some-video ei välttämättä ole luotettavin?

Vierailija kirjoitti:

Olen myös opettaja ja päivittäin kohtaan työssäni monella tavalla ihania nuoria. Siksi tuntuukin niin pahalta palata kotiin ja löytää sieltä nuori, jossa ei juuri hyviä puolia ole. Toki ihanat muistot lapsuudesta on, mutta tavallaan niiden muisteleminen tässä tilanteessa tuntuu sitäkin katkerammalta.

Vaikea uskoa, ettei lapsessasi olisi nyt mitään hyvää. Etkö oikeesti osaa sanoa, mitä hyviä ominaisuuksia hänessä olisi?

Gen Z on paras sukupolvi. Milleniaalit Gen X ovat vain katkeria meille. Ne roikkuu toimistossa, kun me VTubettajat, streamaajat, OF-sisällöntuottajat, näyttelijät ja artistit elämme parempaa elämää ja meillä on enemmän vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen pettynyt, mutta en niinkään lapseen itseensä, vaan siihen, että molemmilla lapsilla on neuropsykiatrista poikkeavuutta, joka on varjostanut toistaiseksi koko heidän elämäänsä. Ja myös me olemme akateemisesti koulutettuja ja takuulla selän takana puhutaan jatkuvasti, että "miten niillä voi olla tuollaiset lapset"... 

Ei puhuta. Kyllä me näemme, että sinullakin on poikkeavuutta.

Olen pettynyt. Mikään ei ole ottanut tuulta purjeeseen.

Aika moni teini on itsekeskeinen ja pitää asioita itsestäänselvyytenä. Itse opin tuosta pois täysi-ikäistymisen ja kotoa muuton jälkeen vasta. Keskenkasvuinen on keskenkasvuinen ja se arvostamattomuus tuskin sitä miksikään muuttais

Meillä lapset vasta kouluikäisiä, mutta kontrasti heidän välillään valtava. Siksi käsitykseni kasvatuksen merkityksestä on ropissut olemattomiin. Lapsista tulee mitä tulee. Meillä ensimmäinen lapsi älykäs, sosiaalinen, positiivinen haasteiden edessä, mukava, kaikessa onnistuva, järkevä, innostuva, eteenpäin menevä, joustava, mutta rohkeasti itseään ja muita puolustava, kompromisseja luova, ihmisiä yhteen tuova ja vielä kauniskin. Joskus mietin, kuinka helppoa olisi, jos olisimme jättäneet lastenteon tuohon. Mutta toisaalta, tavallaan onni, että saimme tuon kuopuksenkin. Eipä voida ylpistyä muka omasta erinomaisuudestamme kasvattajina ja ärsyyntyä, kun muut eivät osaa. Toinen lapsemme nimittäin näkee kaiken ensisijaisesti negatiivisena, vastustaa kaikkea ihan periaatteesta tai muita härnätäkseen, vaikka tästä koituisi itselleenkin haittaa, älykkyydeltään keskinkertainen, ei ole kiinnostunut juuri muusta kuin pelaamisesta ja mölyämisestä. Tosi raskas tyyppi. Onneksi sentään liikkuu ja leikkii kavereiden kanssa, kun ruutuaika loppuu ja kaverinsa ovat järkeviä. Toivottavasti imisi heiltä vaikutteita ajan kanssa, jos kaverit vain tätä lasta jaksavat.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni teini on itsekeskeinen ja pitää asioita itsestäänselvyytenä. Itse opin tuosta pois täysi-ikäistymisen ja kotoa muuton jälkeen vasta. Keskenkasvuinen on keskenkasvuinen ja se arvostamattomuus tuskin sitä miksikään muuttais

Teinit on rasittavia ja itsekkäitä siitä syystä, että eivät ikinä uskaltaisi irtautua huolehtivista, rakkaista vanhemmistaan, jos eivät ottaisi heiltä ensin arvoa pois työntämällä etäälle. Suurin osa tulee kyllä tolkkuihinsa, kun on ottanut ne itsenäisyyden ensiaskeleet. Ja toki on ne harvat yksilöt, jotka osaavat itsenäistyä ilman suurempia kuohahduksia.

Nej, verkligen inte. Man var stolt över dem då och är det nu.