Suuri gallup: oletko sinäkin pettynyt siihen, millaisia teinejä lapsistasi on tullut?

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan ole pettynyt. Lapseni on aivan upea ja älykäs yksilö nyt 14-vuotiaana teininä. Häntä ei kiinnosta pätkääkään mitkään kardashianat, some tai mikään muukaan nykytrendi. Hän rakastaa musiikkia 80-90-luvuilta, pukeutuu omintakeisesti gootti/metalli/punktyyliin, harrastaa musiikkia, soittaa useita instrumentteja ja laulaa ja tekee omia biisejä. Kavereita ei valitse statuksen, sukupuolen tai muun vastaavan mukaan, vaan hengaa niiden kanssa, joiden kanssa on mukavaa. Koulussa saa lähes ainoastaan kiitettäviä ja haaveilee opiskelevansa pitkälle. Olen aina kannustanut ja ollut ylpeä lapsesta sellaisena kuin hän on, vaikka hän ei kuljekaan valtavirrassa. Aito rakkaus ja läsnäolo, lupa olla oma itsensä, siinä minun vinkit, jos jotain pitäisi antaa.

Olen iloinen puolestasi, mutta samalla myös sitä mieltä monien edellisten kanssa, että "aito rakkaus ja läsnäolo ja lupa olla oma itsensä" eivät suinkaan aina vielä takaa mitään. Toki varmasti pahaakaan eivät tee.

Hirveitä ihmisiä täällä. Jokainen ihminen on erilainen (teinikin), miksi se on jollekkin ongelma?

Olen työskennellyt pienryhmäopettajana 15 vuotta ja valtaosa oppilaistani on aina ollut mielenterveysongelmaisia ja iso osa lastensuojelun asiakkaita. Tämä työ on toiminut erinomaisena peilinä tarkastella omia lapsia ja omaa vanhemmuutta. Täysin rehellisesti voin myöntää, että omissa lapsissani on paljon piirteitä, jota tietyllä tavalla jopa vähän halveksin, varsinkin ottaen huomioon heidän lähtökohtansa elämään. Vastaavasti monilla oppilaistani on lähtökohdista ja olosuhteista riippumatta ominaisuuksi, joita todellakin toivoisin omilla lapsillani olevan.

Ei lapsia = ei pettymyksiä. Case closed.

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä ihmisiä täällä. Jokainen ihminen on erilainen (teinikin), miksi se on jollekkin ongelma?

Jatkan vielä sen verran, että tulin hirveän surulliseksi, siitä miten olet pettynyt lapsiisi, kun he ovat oman laisiaan. Ja miksi kuvittelet voivasi sillä vaikuttaa miten lapsesi kasvatat, esim. lapsen luonteeseen tai mielenkiinnonkohteisiin?

Olen pettynyt kaikkiin alle 35 vuotiaisiin. Nykyajan nuoret on narsistisia kusipäitä. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä ihmisiä täällä. Jokainen ihminen on erilainen (teinikin), miksi se on jollekkin ongelma?

Miksi minun täytyisi olla ylpeä laiskimuksesta, joka ottaa kaiken itsestäänselvyytenä, ei tiedä suunnilleen kotimaansa pääkaupunkia, ei keskittymisongelmiltaan pysty katsomaan edes yhtä elokuvaa kokoaan ja jolla ei ole vielä 16-vuotiaana minkäänlaisia suunnitelmia elämänsä varalle? Senkö takia vain, että hänellä on puolet minun geeneistä?

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia = ei pettymyksiä. Case closed.

Ei riskejä elämässä = ei elämää.

Todella iloinen nuoristamme. Fiksuja, ahkeria, sosiaalisia, eteenpäinpyrkiviä, omatoimisia, kivoja, terveitä ja kauniita ja lahjakkaita monella alalla.

Apn lapset kuulostavat nettiriippuvaisilta. Ei mitenkään yllättävää tässä maailmassa. Mutta jos netflix, tiktok, insta ja kuulokkeet päässä kulkeminen vie isoimman osan ajasta, niin ei siinä persoona paljoa zombiuden alta loista.

En ollut pettynyt, kun ne vanhempien pettymykset kuuluvat teinin kehitykseen, jolloin nuori kyseenalaistaa vanhemmat, kasvatuksen ja joka ikisen asian. Rasittava ja ikävä vaihe vanhemmille.

Minulla oli kauheat teinit, ei mitään hyvää sanottavaa, mutta nyt kun lapset ovat 19v ja 21v heistä on kuoriutunut mitä ihanammat, fiksut ja älykkäät ihmiset. Paljon parempia kuin me vanhemmat.

Eihän tämä ole gallup.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt pienryhmäopettajana 15 vuotta ja valtaosa oppilaistani on aina ollut mielenterveysongelmaisia ja iso osa lastensuojelun asiakkaita. Tämä työ on toiminut erinomaisena peilinä tarkastella omia lapsia ja omaa vanhemmuutta. Täysin rehellisesti voin myöntää, että omissa lapsissani on paljon piirteitä, jota tietyllä tavalla jopa vähän halveksin, varsinkin ottaen huomioon heidän lähtökohtansa elämään. Vastaavasti monilla oppilaistani on lähtökohdista ja olosuhteista riippumatta ominaisuuksi, joita todellakin toivoisin omilla lapsillani olevan.

Itsekin olen opettaja ja olen samaa mieltä siitä, että erilaisten nuorten näkeminen on ainakin itselle tuonut tervettä nöyryyttä omaan vanhemmuuteen. Se, että lapset ovat itse tehtyjä ja kasvatettuja ei suinkaan tarkoita sitä, että he olisivat "parhaita" tai etteikö muiden lapsissa olisi tiettyjä piirteitä, mitä omissa toivoisi olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia = ei pettymyksiä. Case closed.

Ei riskejä elämässä = ei elämää.

Jos et veikkaa, et voi voittaa. Mukavien vs. k-päiden lasten saamisen todennäköisyys on silti hyvinkin todennäköisempää kuin lottovoitto, joten tämän riskin moni on valmis ottamaan. Ilman haasteita ja vaikeuksia ei tästä elämästä kukaan selviä, mutta suurin osa meistä kuitenkin pärjää ihan kivasti ja suurimmasta osasta lapsia kasvaa tavallisen mukavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä ihmisiä täällä. Jokainen ihminen on erilainen (teinikin), miksi se on jollekkin ongelma?

Miksi minun täytyisi olla ylpeä laiskimuksesta, joka ottaa kaiken itsestäänselvyytenä, ei tiedä suunnilleen kotimaansa pääkaupunkia, ei keskittymisongelmiltaan pysty katsomaan edes yhtä elokuvaa kokoaan ja jolla ei ole vielä 16-vuotiaana minkäänlaisia suunnitelmia elämänsä varalle? Senkö takia vain, että hänellä on puolet minun geeneistä?

Varmasti lapsesi yleissivistys on ihan kohtuullisella tasolla, ikäisekseen. Sinun käytöstapasi taas ei ole, kun haukut lastasi. Keskittymisongelma ei ole lapsen oma vika, surullista että, pilkkaat lastasi siitä. Anna lapsen rauhassa miettiä asioita, älä painosta. Eikä lapsella ole pakko olla mitään piiruntarkkoja suunnitelmia elämäänsä. 

Et siis kunnioita lastasi, etkä ole ikinä pitänyt, tai rakastanut lastasi? Ainakin puhut lapsestasi todella ilkeästi. Sääli, että lapsi sai tuollaisen vanhemman.

sama 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä ihmisiä täällä. Jokainen ihminen on erilainen (teinikin), miksi se on jollekkin ongelma?

Miksi minun täytyisi olla ylpeä laiskimuksesta, joka ottaa kaiken itsestäänselvyytenä, ei tiedä suunnilleen kotimaansa pääkaupunkia, ei keskittymisongelmiltaan pysty katsomaan edes yhtä elokuvaa kokoaan ja jolla ei ole vielä 16-vuotiaana minkäänlaisia suunnitelmia elämänsä varalle? Senkö takia vain, että hänellä on puolet minun geeneistä?

Tätähän se on suurin osa nuorista nykyisin. Heillä on pelkkiä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä ihmisiä täällä. Jokainen ihminen on erilainen (teinikin), miksi se on jollekkin ongelma?

Miksi minun täytyisi olla ylpeä laiskimuksesta, joka ottaa kaiken itsestäänselvyytenä, ei tiedä suunnilleen kotimaansa pääkaupunkia, ei keskittymisongelmiltaan pysty katsomaan edes yhtä elokuvaa kokoaan ja jolla ei ole vielä 16-vuotiaana minkäänlaisia suunnitelmia elämänsä varalle? Senkö takia vain, että hänellä on puolet minun geeneistä?

Vaikkei sitä tietoisesti noita asioita ääneen lapselleen kertois, niin tuonsuuntaiset asenteet on jollain tasolla aistittavissa. Sitä ihminen ei tiedäkään, kuinka suuri merkitys ajattelemillaan ja kokemillaan asioilla toista ihmistä kohtaan on. Otan osaa lapsesi puolesta. Ps, mieti hetki nykymaailman tilannetta. Olisiko helppoa tai houkuttelevaa kehitellä yhtään minkäänlaista suunnitelmaa tulevaisuudelle?

Kaveriporukat määrittää paljon. On tietysti lapsia ja nuoria joilla on arvot joista eivät tingi, mutta tuossa iässä se on niin tärkeää olla osa porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä ihmisiä täällä. Jokainen ihminen on erilainen (teinikin), miksi se on jollekkin ongelma?

Miksi minun täytyisi olla ylpeä laiskimuksesta, joka ottaa kaiken itsestäänselvyytenä, ei tiedä suunnilleen kotimaansa pääkaupunkia, ei keskittymisongelmiltaan pysty katsomaan edes yhtä elokuvaa kokoaan ja jolla ei ole vielä 16-vuotiaana minkäänlaisia suunnitelmia elämänsä varalle? Senkö takia vain, että hänellä on puolet minun geeneistä?

Varmasti lapsesi yleissivistys on ihan kohtuullisella tasolla, ikäisekseen. Sinun käytöstapasi taas ei ole, kun haukut lastasi. Keskittymisongelma ei ole lapsen oma vika, surullista että, pilkkaat lastasi siitä. Anna lapsen rauhassa miettiä asioita, älä painosta. Eikä lapsella ole pakko olla mitään piiruntarkkoja suunnitelmia elämäänsä. 

Et siis kunnioita lastasi, etkä ole ikinä pitänyt, tai rakastanut lastasi? Ainakin puhut lapsestasi todella ilkeästi. Sääli, että lapsi sai tuollaisen vanhemman.

sama 

Tietenkään en lapselle näitä asioita ääneen sano. Mutta osaatko sanoa, miksi minun pitäisi arvostaa omaa lastani sellaisena ihmisenä, jota en takuulla arvostaisi toisen ihmisen lapsena? Toki kaikissa hyviä puolia on, mutta en koe, että minun täytyisi tietynlaista ihmistä arvostaa vain sen takia, että hän sattuu oma lapsi olemaan.

Olen vieläkin aivan äimänä, miten mukavia ja älykkäitä lapsia minulla on. En todellakaan ole mikään malliäiti, mutta kotona olen ollut kaikkien viiden kanssa. Luulen, että se on yksi iso tekijä. Olen laiska luonteeltani ja se tunnetusti tekee lapsista ahkeria :) Ihan mahtavaa katsoa, miten intohimoisesti he suhtautuvat elämään ja maailmaan ja tulevaisuuteensa. Osa on jo teini-iän ylittäneitä, nuoria aikuisia. Pojilla teini-ikä on ollut aika huomaamaton, mutta tytöillä on ollut sitten vähän rajumpaa irtiottoa. Ei nyt mitään katastrofaalista kellään.