Lue keskustelun säännöt.
Voiko koiraa rakastaa kuin omaa lastaan
Kommentit (86)
Kyllä voi. Rakastan koiraani enemmän kuin vaikkapa äitiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kissaakin rakastaa kuin omaa pienokaistaan!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi. Rakastan koiraani enemmän kuin vaikkapa äitiäni.
Rakastan lastani enemmän kuin äitiäni. En kyllä rakasta koiraani enemmän kuin lastani... outo ajatus, että joku niin tekisi.
Totta kai, lapsen korvike se monelle onkin...
Varmasti voi varsinkin jos ei voi saada lapsia. Koira rakastaa myös omistajaansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi! Eläimen rakkaus on puhtainta rakkautta maailmassa, ja onnekas on ihminen joka sellaisen saa kokea.
Vierailija kirjoitti:
Voi! Eläimen rakkaus on puhtainta rakkautta maailmassa, ja onnekas on ihminen joka sellaisen saa kokea.
Haha se vaihtaisi sut palaan lauantaimakkaraa 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkihan eivät edes omaa lastaan rakasta
Vierailija kirjoitti:
Voi! Eläimen rakkaus on puhtainta rakkautta maailmassa, ja onnekas on ihminen joka sellaisen saa kokea.
Onko sillä lemmikillä oikeasti vaihtoehtoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on mulle kyllä todella rakas ja jos olisin lapseton ja miehetön niin olisi varmaan mulle kaikista rakkain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan kaikkia lapsianikin eri tavalla. Rakastan lemmikkejäni, jokaista, eri tavalla. Jokaiseen liittyy omat tunteet. Ja ei, koirani EI vaihda minua lenkkimakkaraan, ei edes broilerinkoipeen. Se on syömättä, kunnes palaan kotiin.
Eniten on aina mielessä juuri sillä hetkellä se lapsi tai lemmikki, joka eniten tarvitsee minua. Olipa se omillaan asuva, jonka rahat ovat loppu tai kattolamppu pitäisi asentaa, tai kissanpentu, joka ei uskalla yksin lähteä ovesta ulos pissalle. Tai koira, joka pelkää pimeää ja tarvitsee minut taskulamppua pitelemään. Tai teinipoika, joka haluaa, että istun vieressä kutomassa sukkaa, kun hän tekee koulutehtäviä. Tai iso kissa, joka ikävöi omilleen muuttanutta lastani.
Kaikki rakkaita ja tärkeitä.
Ja kyllä, suren kaikkia kuolleita lemmikkejäni syvästi, ja suren kuolleita lapsiani syvästi. Ehkä siksi, kun olen lapsianikin joutunut hautaamaan, tunnen niin syvästi lemmikkejänikin kohtaan. Lemmikkini eivät ole lapsenkorvikkeita, vaan nimenomaan yksilöitä, kissoja ja koiria,
Voi tietysti. Minä olen koirani mami ja hän on minun pikkuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan tutkittu juttu. Aivoisa aktivoituvat samat aivoalueet ja oksitosiinia erittyy samalla tavalla.
Koira rakastaa ihmistään kuin emoaan ja ihminen koiraa kuin lastaan.
No ei voi! Mitä te höpisette? Mitään eläintä ei voi rakastaa kuin lastaan!
Tottakai monelle lapsettomalle joku koira voi olla lapsen korvike, mutta heillähän ei ole aavistustakaan äidin- tai isänrakkaudesta lasta kohtaan ja siksi luulevat mitä luulevat!
Vierailija kirjoitti:
Voi! Eläimen rakkaus on puhtainta rakkautta maailmassa, ja onnekas on ihminen joka sellaisen saa kokea.
Minullapa on ollut sellainen koira, jolla ei ollut pätkääkään miellyttämisen halua eikä se ollut tästä syystä edes kovin tottelevainen. Se oli sellainen, että jos olin vaikka töissä ja tulin kotiin, se saattoi käydä vilkaisemassa eikä välttämättä heiluttanut edes häntäänsä vaan meni katselemaan ikkunasta muina koirina ja jätti minut eteiseen. Se oli myös kovapäinen ja ei välittänyt herkuistakaan Minulla on ollut neljä koiraa ja tämä on ollut laatuaan ainoa tällainen, vaikka kaikkia on kasvatettu ja koulutettu samalla tavalla. Sitä ei vaan kiinnostanut kukaan, se oli täysin omaehtoinen ja ylpeä. Ihmiset ihmettelivät että mikä sitä vaivaa kun se ei ollut kiinnostunut leperetelystä vaan käveli ohitse. Vasta seniorikoirana se alkoi pitää rapsutuksista, tosin silloinkin vain kun sitä sattui huvittamaan. Koirilla tosiaan on ihan omat luonteensa. Loppukin oli hyvin omannäköinen: se kävi aamutarpeilla pihalla, meni omalle alustalleen ja kuoli siihen noin vaan. Ei mitään ennusmerkkejä ja se oli moro. Eli siis 12-vuotiaaksi ja oli noutajarotu.
Vierailija kirjoitti:
Voi tietysti. Minä olen koirani mami ja hän on minun pikkuinen.
Koirasi mami? Itselle vieras ajatus kyllä.
Vierailija kirjoitti:
No ei voi! Mitä te höpisette? Mitään eläintä ei voi rakastaa kuin lastaan!
Tottakai monelle lapsettomalle joku koira voi olla lapsen korvike, mutta heillähän ei ole aavistustakaan äidin- tai isänrakkaudesta lasta kohtaan ja siksi luulevat mitä luulevat!
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio sanoo, että rakkauden tunne on todellinen.
”Joskus kuulee vähättelyä, että ihmisen eläimeen kohdistama tunne ei ole aito. Mutta on se. Tämän osoittavat aivokuvantamisen lisäksi myös oksitosiinitutkimukset.”
Et ole hassahtanut, vaikka kutsut itseäsi kissasi äidiksi tai koirasi isäksi. Osut naulan kantaan – ja nyt siitä on tieteellistä näyttöä. Amerikkalaisessa tutkimuksessa äidit katsoivat kuvaa lapsestaan ja koirastaan. Kummassakin tapauksessa äidin aivoissa aktivoituvat lähes samat avioalueet. Siis ne, joissa syntyy sähköistä toimintaa rakkauden tunteita koettaessa.Oksitosiini on kehon rakkaus- ja kiintymyshormoni, jota erittyy suudellessa, silitellessä, halatessa – tai kun näemme jotain, mistä pidämme todella paljon. Se myös vahvistaa kiintymystä ja luottamusta toiseen.
turha tehdä tästä mitään kyllä/ei -kysymystä. tutkikaa vaikka kuinka paljon eläimiä ja kyllä, koiriakin rääkätään ja kiusataan maailmassa. ehkä jopa yhtä paljon kuin lapsia, ja muita heikko-osaisia tässä maailmassa. se, että juuri sinä rakastat koiraasi ei tarkoita että niitä rakastettaisiin isossa kuvassa. toki itsekin rakastan omaani mutta jos pitäisi valita lapseni tai koirani välillä niin ei sitä kauan tarvitsisi miettiä. voitte pohtia kumman valitsisin.
Lasta ei ole, mutta koiruliani rakastin enemmän kuin ketään ihmistä.