Olen syntynyt -74 ja noin 11-vuotiaaksi asti sain piiskaa ja remmiä. Muita samanikäisiä kohtalotovereita?
Niin, olenko siis ainoa suunnilleen samanikäisistä? Tuntuu, että sain tosi helposti remmiä, piiskaa ja myös tukkapöllyä äidiltä, vaikka peruskiltti tyttö olin. Koulussa menestyin ja olin rauhallinen, vaikkakin omatahtoinen. Kolme vuotta nuoremman veljen kanssa riideltiin kuten nyt usein lapset tuolla ikäerolla riitelevät, mutta aina kaikki meni minun syyksi ja seuraksena juurikin piiska ja remmi. Veljeäni ei tietääkseni koskaan piiskattu yms. Siitä toki olen vain iloinen, koska enhän tietenkään kenellekään sitä toivo.
Kommentit (129)
Selkään vyöllä 15 v iässä. Kylläkin syystä.
-80. Sain pienenä tukkapöllyä. Olen kokenut sen aikuisena melko kohtuulliseksi.
Sain, syntynyt -73.
Sekä isä että äiti hakkasi, siihen saakka kunnes olin 13. Olin tunnollinen, kiltti ja sain koulusta 8-10 arvosanoja. Jos en saanut 10:iä vaan pelkän 9:n kokeesta, niin isä veti turpiin tai hakkasi vyöllä reidet mustiksi. Valehtelivat että kaatuilin ja kaikki luuli kömpelöksi, tai että olisin pudonnut hevosen selästä kun olin huono ratsastaja. Alkoholisoituivat pahasti sen jälkeen kun olin aikuisiässä, ja kuolivat lopulta viinaan kyyskymppisinä.
Kun täytin 16, muutin poikaystävän kotiin, he pitivät minua kuin perheenjäsentä.
Vanhemmat eivät tulleet häihini, ei valmistujaisiini, poikaystävän perhe järjesti ylioppilasjuhlani. Vanhemmat eivät onnitelleet Laudaturin papereista, haukkuivat vaan tyhmäksi. Itse olivat duunareita, pakollisen peruskoulun käyneitä.
Korjaan: kuuskymppisenä. Kädet tärisee kun kirjoitin tuota joten siksi virheet. Pahoittelen.
Olen saanut selkääni. En muista mitä tein, varmaan pahojani. Remmillä takapuolelle, tukkapöllyä ja luunappeja. Kun olin päiväkoti-ikäinen, joskus 82-84, olin sanonut minua hakeneelle isälle että nyt lasten hakkaaminen on sitten rikos, että minua ei saa enää lyödä.
Isäni oli virkamies, hyvin toimeen tuleva. Kukaan ei tietenkään uskonut eikä mitään ilmoituksia tehty. Meillä oli hyvä perhe muiden silmissä. Äiti kotirouva ja isä tienasi hyvin.
Kyllä, mutta muuttui väkivaltaisemmaksi sen jälkeen, kun täytin 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Sain, syntynyt -73.
Sekä isä että äiti hakkasi, siihen saakka kunnes olin 13. Olin tunnollinen, kiltti ja sain koulusta 8-10 arvosanoja. Jos en saanut 10:iä vaan pelkän 9:n kokeesta, niin isä veti turpiin tai hakkasi vyöllä reidet mustiksi. Valehtelivat että kaatuilin ja kaikki luuli kömpelöksi, tai että olisin pudonnut hevosen selästä kun olin huono ratsastaja. Alkoholisoituivat pahasti sen jälkeen kun olin aikuisiässä, ja kuolivat lopulta viinaan kyyskymppisinä.
Kun täytin 16, muutin poikaystävän kotiin, he pitivät minua kuin perheenjäsentä.
Vanhemmat eivät tulleet häihini, ei valmistujaisiini, poikaystävän perhe järjesti ylioppilasjuhlani. Vanhemmat eivät onnitelleet Laudaturin papereista, haukkuivat vaan tyhmäksi. Itse olivat duunareita, pakollisen peruskoulun käyneitä.
Kamalaa! Toivottavasti sinulle ei ole jäänyt traumoja lapsuudesta😬😥
Mä -77 menin salaa itsepuolustuskurssille ja kun isä kävi kimppuun niin potkin vyötäröstä alaspäin ja väänsin sen kädet mutkalle että sormet vääntyi ja parit nivelet nyrjähteli. Ei ollut varautunut. Narsisti kun oli, niin alkoi uhriutua ja kertoa kaupungilla että lapsensa potkii häntä. Ei vaan kertonut totuutta että oli piessyt minua vuosikaudet.
Isä oli teknikko, aina kateellinen insinööreille. Luin diplomi-insinööriksi ja haistatin pitkät. Oli tuolle narsistille liikaa.
Onpa pahoja ihmisiä ollut. Kauheita traumoja tulee ihmisille noista. Ehjyyttä kaikille toivoisi.
Ruumiillinen kurittaninen on ollut Suomessa rikos vuodesta 1984. Hyvä, että edes silloin. Fyysinen väkivalta tosita ihmistä kohtaan on aina väärin, poikkeuksena vain poliisit ym. jotka joskus joutuvat työn vuoksi sitä käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain, syntynyt -73.
Sekä isä että äiti hakkasi, siihen saakka kunnes olin 13. Olin tunnollinen, kiltti ja sain koulusta 8-10 arvosanoja. Jos en saanut 10:iä vaan pelkän 9:n kokeesta, niin isä veti turpiin tai hakkasi vyöllä reidet mustiksi. Valehtelivat että kaatuilin ja kaikki luuli kömpelöksi, tai että olisin pudonnut hevosen selästä kun olin huono ratsastaja. Alkoholisoituivat pahasti sen jälkeen kun olin aikuisiässä, ja kuolivat lopulta viinaan kyyskymppisinä.
Kun täytin 16, muutin poikaystävän kotiin, he pitivät minua kuin perheenjäsentä.
Vanhemmat eivät tulleet häihini, ei valmistujaisiini, poikaystävän perhe järjesti ylioppilasjuhlani. Vanhemmat eivät onnitelleet Laudaturin papereista, haukkuivat vaan tyhmäksi. Itse olivat duunareita, pakollisen peruskoulun käyneitä.
Kamalaa! Toivottavasti sinulle ei ole jäänyt traumoja lapsuudesta😬😥
Kiitos huolenpidostasi. Olen päässyt tuosta yli, koska tiedän ettei vika ole ollut minussa, mutta en ole koskaan luottanut ihmisiin, enkä ole koskaan halunnut lapsia. Pelkäsin että vanhemmat tulevat hakkaamaan vauvankin, jos sellainen olisi ollut.
Oon 92 syntyny ja sain, uhattiin myös nyrkillä, läpsittiin , revittiin hiuksista ja henkisesti murjottiin. Olen mies
-77 syntynyt olen ja juu, joskus sain remmistä paljaalle takapuolelle. Vieläkin muistan sen kivun. Ihan pienestä äiti joskus raivostui. Harvoin tosin, mutta kuitenkin. Itse valitettavasti syyllistyin lasteni läpsimiseen myös. Ei mitenkään pahemmin, mutta sitä kadun ja se harmittaa aina yhä edelleen. Niin paska toimintamalli se vaan on. Älkää sortuko siihen.
Vierailija kirjoitti:
Oon 92 syntyny ja sain, uhattiin myös nyrkillä, läpsittiin , revittiin hiuksista ja henkisesti murjottiin. Olen mies
Ja tätä harrastivat molemmat vanhempani, mulla on tosi paha ahdistuneisuushäiriö nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Mä -77 menin salaa itsepuolustuskurssille ja kun isä kävi kimppuun niin potkin vyötäröstä alaspäin ja väänsin sen kädet mutkalle että sormet vääntyi ja parit nivelet nyrjähteli. Ei ollut varautunut. Narsisti kun oli, niin alkoi uhriutua ja kertoa kaupungilla että lapsensa potkii häntä. Ei vaan kertonut totuutta että oli piessyt minua vuosikaudet.
Isä oli teknikko, aina kateellinen insinööreille. Luin diplomi-insinööriksi ja haistatin pitkät. Oli tuolle narsistille liikaa.
Jos päässäni olisi hattu nostaisin sen ylös, nyt tyydyn nostamaan vain peukaloni: way to go.
Meillä mennyt niin että minä en ole saanut/voinut puhua omista väkivaltakokemuksistani kotona ja kysyä vanhemmiltani että miksi sain tuollaista osakseni, muuten ne raitistuneet vanhempani keksisivät siitä uuden tekosyyn alkaa vetämään viinaa kaksin käsin. Edelleen tänä päivänä. Olin vanhin lapsi ja sain kaikki syyt niskoilleni. Kunnollinen lapsi joka sai aina ylistystä muilta että miten nätti ja viisas lapsi. Minun kahta nuorempaa sisarusta, jotka asuvat edelleen samalla paikkakunnalla kuin vanhempani, heihin ei käyty käsiksi. He kehtaavat pitää etäisyyttä minuun ja valittavat kun joutuvat "valvoa" vanhempiani. Vaikka tietävät mitä kävin läpi. Ei heidän tarvitse aikuisia valvoa, eli jos vanhemmat alkavat juomaan niin se on heidän valintansa. Se että jäivät sinne paikkakunnalle, on myös heidän valintansa. Kateellisia minulle koska pääsin Helsinkiin opiskelemaan ja tänne töihin, sekä ulkomaankomennuksille pari vuotta.
Vanhempani olivat hyvin sisäsiittoisista lestadiolaissuvuista lähtöisin, eivät itse olleet uskovaisia mutta jotain vikaa päässä.
Onpas karuja kohtaloja teillä. Itse sain ainoastaan luunapin joskus. M47
En saanut selkään, mutta omat vanhempani käyttivät paljon henkistä väkivaltaa. Äidin erikoisuus oli mykkäkoulu, isä puolestaan sai huutoraivareita pikkuasioista. Olen potenut masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa nuoresta asti.
N42
On, syntynyt 82.