Masennus pilaa elämän
Olen päälle parikymppinen nuori, joka voi todella huonosti, eikä valoa näy ollenkaan tunnelin päässä. Pari isoa menetystä viime vuoden aikana (faija ja koira, joka oli minun koko lapsuuden). Kävin kerran psykologilla puhumassa faijan kuolemasta mutta psykologi ei nähnyt tarvetta jatkaa koska silloin sain matalat pisteet masennustestistä. Muutin omilleni kumppanini kanssa tosi nopealla aikataululla, koska äidillä ei ollut enää varaa asua lapsuudenkodissa, niin minä jouduin muuttamaan myös. Nyt, kun asun omassa kodissa, niin energian hinta stressaa huolella (yksi 80€ sähkölasku jo maksettu). Enää ei ole varaa liikkua omalla autollakaan kuin pakolliset menot polttoaineen hinnan takia. Ei voi enää lähteä hupiajelulle, josta ennen pidin kumppanini kanssa tosi paljon. Myöskään harrastukset ja mikään muukaan ei kiinnosta enää samalla tavalla. Kavereitakaan ei ole, vain avopuoliso. En viihdy ollenkaan työssänikään, koska pelkään karenssia, niin en uskalla irtisanoutua. Aina iltaisin nukkumaan mennessä haaveilen vain, että heräisimpä seuraavana aamuna onnellisena vailla huolia ja murheita. En ole kokenut onnea pitkään aikaan. Haluaisin vain apua, mutta senkin hakeminen on työn ja tuskan takana. Masennustestistä tullut pitkän aikaa 30-40 pistettä.
Anteeksi pitkästä ja sekavasta avauksesta. Halusin vain jonnekin purkaa tuntojani.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Sulla on tapahtunut lyhyen ajan sisällä monta sellasta elämänmuutosta, joista yksitellenkin toipuminen ottaa aikansa.
Ehkä oot selvitymismoodissa. Se on luonnollista ja ok, sä tarviit aikaa ja huolenpitoa, myös itseltäsi. Yritä saada saikkua työterveydestä. Tee surutyö rauhassa.
Ota tää talvi sellasena henkisenä talviunena, ettet vaadi itseltäsi ylimääräisiä, vaan päinvastoin lepäät ja täyttelet akkuja pikkuhiljaa.Kyllä sä selviit, näin hienosti oot selvinnyt tähänkin asti.
Oon vaan ollu kauhea suorittaja aina ja sellainen läpipuskija. Tuo voisi olla tosi haasteellista minulle, mutta on tuossa perää. Kiitos vinkistä.
Ap
Muutin omilleni kumppanini kanssa tosi nopealla aikataululla, lopetin lukemisen tähän. Oma elämä haltuun ennen kuin muutetaan kenenkään kanssa yhteen.
Pahoitteluni Suomen psykiatrisen hoidon nykytilan johdosta. Täysin sattumaa, saatko apua vaikka kuinka hakisit. Varaudu siis pettymään, mutta muista ettei se ole sinun vikasi. Niin se vaan toimii, tai siis ei toimi, tällä hetkellä.
Lopetat nyt ihan ensimmäiseksi itsesi diagnoimisen.
Vierailija kirjoitti:
Pahoitteluni Suomen psykiatrisen hoidon nykytilan johdosta. Täysin sattumaa, saatko apua vaikka kuinka hakisit. Varaudu siis pettymään, mutta muista ettei se ole sinun vikasi. Niin se vaan toimii, tai siis ei toimi, tällä hetkellä.
Potilas, anteeksi asiakas voi itse valita itselleen diagnoosin ja sitä sitten pitää hoitaa?
Sinun kannattaisi sitkeästi hakea keskusteluapua itsellesi. Tässä ei pitäisi yhteiskunnan säästää koska nuoren ihmisen koko elämä ja mielenterveys on kyseessä. Joku psykiatrinen sh voisi olla hyvä vaihtoehto jos psykologille pääsy on hankalaa. Kaikkea hyvää sinulle, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoitteluni Suomen psykiatrisen hoidon nykytilan johdosta. Täysin sattumaa, saatko apua vaikka kuinka hakisit. Varaudu siis pettymään, mutta muista ettei se ole sinun vikasi. Niin se vaan toimii, tai siis ei toimi, tällä hetkellä.
Potilas, anteeksi asiakas voi itse valita itselleen diagnoosin ja sitä sitten pitää hoitaa?
Mikä ettei. Nettiin tekemään testi ja tulostamaan itselleen eläkepaperit ja lääkkeet. Mihin sitä lääkäriä enää tarvitaan?
Ihmettelen tuota psykologia. Jos itsellä olisi tarve jutella, niin eikö hoidon tarve perustu siihen eikä masennustestiin? Voisitko hakea apua uudestaan jostain?
Työ jutuilla sitä rahaa ja bensaa saa. Yrität vain edetä hiljalleen parempiin asemiin.
Sulla on kumppani ja auto. Mikset voi olla onnellinen kaikesta mitä sinulla jo on? Monella ei ole koko elämänsä aikana kumpaakaan noista ja sinä olet kaiken lisäksi vielä nuori.
Mä tukehdun kohta omaan räkään ja nauruun
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaisi sitkeästi hakea keskusteluapua itsellesi. Tässä ei pitäisi yhteiskunnan säästää koska nuoren ihmisen koko elämä ja mielenterveys on kyseessä. Joku psykiatrinen sh voisi olla hyvä vaihtoehto jos psykologille pääsy on hankalaa. Kaikkea hyvää sinulle, ap!
JOKA PÄIVÄ jää 10 alle 30v työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveys syistä. Ap on vain yksi pisara meressä. Jos noin pienestä menee rikki tulevaisuus ei hyvältä näytä.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kumppani ja auto. Mikset voi olla onnellinen kaikesta mitä sinulla jo on? Monella ei ole koko elämänsä aikana kumpaakaan noista ja sinä olet kaiken lisäksi vielä nuori.
Sitä se on kun tullaan valmiiseen pöytään, kun tulee vähänkin vaikeaa kaikki romahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kumppani ja auto. Mikset voi olla onnellinen kaikesta mitä sinulla jo on? Monella ei ole koko elämänsä aikana kumpaakaan noista ja sinä olet kaiken lisäksi vielä nuori.
Just joo. Ehkä auto ei mielenterveyttä paranna. Etenkään kun kyseessä parin tonnin karvalakkiauto.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo elämä prinsessalla.
Eipä ole kukaan kukaan kutsunut minua oikeen prinsessaksi. Kiitos tästä. Tämä oli hyvä
M21 ja ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaisi sitkeästi hakea keskusteluapua itsellesi. Tässä ei pitäisi yhteiskunnan säästää koska nuoren ihmisen koko elämä ja mielenterveys on kyseessä. Joku psykiatrinen sh voisi olla hyvä vaihtoehto jos psykologille pääsy on hankalaa. Kaikkea hyvää sinulle, ap!
JOKA PÄIVÄ jää 10 alle 30v työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveys syistä. Ap on vain yksi pisara meressä. Jos noin pienestä menee rikki tulevaisuus ei hyvältä näytä.
Ei tässä nyt koko tulevaisuus rikki ole.
Ap
Sulla on tapahtunut lyhyen ajan sisällä monta sellasta elämänmuutosta, joista yksitellenkin toipuminen ottaa aikansa.
Ehkä oot selvitymismoodissa. Se on luonnollista ja ok, sä tarviit aikaa ja huolenpitoa, myös itseltäsi. Yritä saada saikkua työterveydestä. Tee surutyö rauhassa.
Ota tää talvi sellasena henkisenä talviunena, ettet vaadi itseltäsi ylimääräisiä, vaan päinvastoin lepäät ja täyttelet akkuja pikkuhiljaa.
Kyllä sä selviit, näin hienosti oot selvinnyt tähänkin asti.