Masennus pilaa elämän

Niinpä, kerro että olet itsetuhoinen. Minut aina otetaan tosissaan, kun alan puhumaan minun itsetuhoisista ajatuksistani. Esim nytten minut lähetettiin sähköhoitoihin, joissa olen nytten muutaman kerran käynyt, vaikka ne eivät kyllä yhtään auta...

Meillä on kaksi pandemiaa ylitse muiden ylipaino ja mielenterveysongelmat. Sen sijaan meillä pohditaan saako marginaaliryhmä vaihtaa sukupuoltaan. Muista nyt ap, ettet kävele rehvakkaasti ja tyttö ystäväsi sipsuta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi pandemiaa ylitse muiden ylipaino ja mielenterveysongelmat. Sen sijaan meillä pohditaan saako marginaaliryhmä vaihtaa sukupuoltaan. Muista nyt ap, ettet kävele rehvakkaasti ja tyttöystäväsi sipsuta.

Hups, oletin. Voihan kumppanisi olla poikakin.

Itse olen kärsinyt mielenterveysongelmista ihan lapsesta saakka. Matkalle mahtuu vaikka mitä syytä eli traumaa ja tapahtumaa, jotka osaltaan vaikuttanut masennukseen. Lääkkeitäkin ollut vuosien varrella vaikka mitä. Tämä pohjustus siksi, että ehkä jollain tasolla voin ymmärtää sen toivottomuuden (haluan kuolla olon) mitä masennus aiheuttaa. Terveelliset elämäntavat ja kivat jutut ja muutokset eivät ole kummemmin auttaneet poistamaan masennusta.

Mutta mulla on auttanut on se, kun olen alkanut tiedostaa miten paljon kärsimystä elämässä on. Siis se, että suurimmalla osalla ihmisistä tällä maapallolla asiat on älyttömän paljon huonommin. Oikeastaan kuulun äärimmäisen etuoikeutettuun eliittiin näin länsimaalaisena ihmisenä. Vaikka minulla menisi huonosti suomalaisessa mittakaavassa, maailman mittakaavassa mulla menee älyttömän hyvin. On puhdasta vettä, ruokaa, asunto eli ei tartte palella kadulla ja aikas turvallistakin. Toki tähän voi lisätä mahdollisuuden myös kouluttautua niin pitkälle kun rahkeet riittää ja monia muitakin asioita mistä olla kiitollinen. Eli koska ajattelen, ettei mitään oikeaa kärsimystä omalle kohdalle ole tiedossa, on jotenkin helpompi olla tyytyväinen siihen mitä on. Lisäksi olen niin etuoikeutettu, että henkeni on arvokkaampi kun monella muulla, ihan vaikka lääketeollisuuden johdosta.

Kriiseilen aika paljon maapallon tilannetta, ihmiskuntaa ja kaikea muutakin elämässä, mutta mitä enemmän mietin onnekasta asemaani, sitä vähäpätöisemmiltä omat ongelmat tuntuu. Tarkoitan sitä, että koska minulle on käynyt tuuri siinä, että olen saanut just tämän elämän, kannattaa se käyttää hyödyksi. Eli ehkä kaiken pohdinnan ja tiedon keräämisen ansiosta olen löytänyt jonkunlaista mittakaavaa. En tiedä auttaako tämä vai kuulostaako ihan hullulta ja enemmän masentavalta.

Jos tästä viestistä ei muuta iloa ole, niin ehkä saat pientä toivoa, että kyllä ne mielenterveysongelmat voi helpottua.

Soita työterveyteen ja pyydä laittamaan lähete psykiatriselle puolelle. Sano, ettei aiempi kohtaaminen tuottanut toivottua tulosta. Pakko sinulle on aika järjestyä.

Ilmaiset itseäsi hyvin ja provosoitumatta, se on vahvuutesi. Voisi olla hyvä, jos aloittaisit päiväkirjan kirjoittamisen. Kirjoittaisin ulos tunteitasi ja asioitasi. Tulet kirjoittaessasi huomaamattasi käsittelleeksesi asioita.

Jossain vaiheessa sinulle voisi tulla aiheelliseksi jotkin opinnot, jotka ohjaisivat sinut ihmisläheiseen työhön. Ammatteja on monia. En tiedä miten työvoimatoimistot toimivat nykyään, mutta voisin kuvitella, että näitä ihmisiä on, jotka opastavat ammatinvalinnassa.

Otan äärimmäisen paljon osaa menetystesi johdosta. Olet käynyt lävitse jotain sellaista, joista en itse tiedä olisinko ikäisenäsi selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kärsinyt mielenterveysongelmista ihan lapsesta saakka. Matkalle mahtuu vaikka mitä syytä eli traumaa ja tapahtumaa, jotka osaltaan vaikuttanut masennukseen. Lääkkeitäkin ollut vuosien varrella vaikka mitä. Tämä pohjustus siksi, että ehkä jollain tasolla voin ymmärtää sen toivottomuuden (haluan kuolla olon) mitä masennus aiheuttaa. Terveelliset elämäntavat ja kivat jutut ja muutokset eivät ole kummemmin auttaneet poistamaan masennusta.

Mutta mulla on auttanut on se, kun olen alkanut tiedostaa miten paljon kärsimystä elämässä on. Siis se, että suurimmalla osalla ihmisistä tällä maapallolla asiat on älyttömän paljon huonommin. Oikeastaan kuulun äärimmäisen etuoikeutettuun eliittiin näin länsimaalaisena ihmisenä. Vaikka minulla menisi huonosti suomalaisessa mittakaavassa, maailman mittakaavassa mulla menee älyttömän hyvin. On puhdasta vettä, ruokaa, asunto eli ei tartte palella kadulla ja aikas turvallistakin. Toki tähän voi lisätä mahdollisuuden myös kouluttautua niin pitkälle kun rahkeet riittää ja monia muitakin asioita mistä olla kiitollinen. Eli koska ajattelen, ettei mitään oikeaa kärsimystä omalle kohdalle ole tiedossa, on jotenkin helpompi olla tyytyväinen siihen mitä on. Lisäksi olen niin etuoikeutettu, että henkeni on arvokkaampi kun monella muulla, ihan vaikka lääketeollisuuden johdosta.

Kriiseilen aika paljon maapallon tilannetta, ihmiskuntaa ja kaikea muutakin elämässä, mutta mitä enemmän mietin onnekasta asemaani, sitä vähäpätöisemmiltä omat ongelmat tuntuu. Tarkoitan sitä, että koska minulle on käynyt tuuri siinä, että olen saanut just tämän elämän, kannattaa se käyttää hyödyksi. Eli ehkä kaiken pohdinnan ja tiedon keräämisen ansiosta olen löytänyt jonkunlaista mittakaavaa. En tiedä auttaako tämä vai kuulostaako ihan hullulta ja enemmän masentavalta.

Jos tästä viestistä ei muuta iloa ole, niin ehkä saat pientä toivoa, että kyllä ne mielenterveysongelmat voi helpottua.

Masensi vaan lisää. :/

Nyyti ry, Helsinki missio ym. nuorille aikuisille suunnatut mt palvelut