Pakko-oireisten lasten vanhemmat, kysymys terapiasta!

mentiin nuorisopsykiatrian klinikalle, soitin ja saatiin aika.



Aiemmin kasvatus- ja perheneuvolaan kun oli nuorempi, soitin ja saatiin aika.

Kunnallisen kautta mentiin, perheneuvolasta lastenpsykiatrian polille. kognitiivista terapiaa ja lääkitys. lääkitys alussa auttaa ahdistuksen helpottamiseen ja on edellytys sille että terapia auttaa. kognitiivinen terapia on ratkaisukeskeistä ja tosi käytännönläheistä. ns kikkapusseja saapi lapsi ja vanhemmat käyttöönsä joita voi arkipäivän tilanteissa käyttää.



nimenomaan lääkitys ja terapia yhdessä ovat se ratkaisu.



vertaan näin, jos lapsellasi olisi syvä ja pitkä haava reidessä puukolla vuolemisen jäljiltä niin etköhän veisi lapsesi ensiksi hakemaan tikit jalkaan(tässä tapauksessa siis lääkitys). ja vasta kun haava on putsattu ja ommeltu voi ryhtyä keskustelmaan että miten se puukko nyt sillä lailla lipsahti ja sitten opetellaan sen puukon käyttöä ja varomaan lipsahduksia. (aloitetaan terapian ja lääkityksen yhdistelmä)



sama maalaisjärki pätee kaikkiin lasten mielenterveysongelmiin. ei ne ole sen kummempia ja kaikkeen löytyy nykyisin apu. se on hienoa se.

pakko-oireisuus johtuu serotoniinitasojen heittelystä, joten se on vähän kuin todettais diapetes, jossa haima ei toimi ja insuliinia tarvitsee ottaa päivittäin. lääkitys saattaa olla hyvin pitkäaikainen mutta sen avulla pärjää tässä elämässä ja arjessa.

voimia matkaan. puolen vuoden sisällä valoisampaa teillä.