Hössötetäänkö teille muille melkein 40-vuotiaille aikuisille lapsille lapsuudenkodissanne kuin kehitysvammaiselle tai 5-vuotiaalle?

No sitä se vaan on. Omatkin lapset on jo suurin osa aikuisia ja lapsenlapsikin kohta esikouluiässä, mutta minä olen kotonani yhä lapsi.

Oletko yrittänyt ottaa vanhempiisi aikuista kontaktia ja nauraen huomauttaa, että et tarvitse neuvojaan enää ihan kaikkeen?

Muistutetaan esim. että pistetään tarpeeksi lämmintä päälle 

Ei hössötetä. Tuli mieleen, että jospa oletkin oikeasti kehitysvammainen. Mutta ethän sinä voi olla, olethan sentään dippainssi. Vai voitko.?

Muista pyyhkiä pylly kun käyt kakalla

Vierailija kirjoitti:

Ei hössötetä. Tuli mieleen, että jospa oletkin oikeasti kehitysvammainen. Mutta ethän sinä voi olla, olethan sentään dippainssi. Vai voitko.?

Aspergeria on kyllä epäilty enkä tod.näk ole neurotyypillinen. Mutta matemaattinen lahjakkuus ja äly onkin aivan omaa luokkaa, mutta yleisesti neurotyypilliset tavikset eivät ymmärrä huippulahjakkaita. 

ap

Semmosta se vaan on, mullakin ja tutuilla kanssa, mitä on juteltu ja naureskeltu. Ota huumorilla vaan, ei se niin vakavaa ole. Ja naura siinä jo heille, että muistavatko nyt sun iän oikein ja mites heille omat vanhemmat puhui samassa iässä.

Oon muuten joskus aikoinaan tehnyt opiskelujen ohessa siivoustyötä ja myös kotisiivouksia. Muistan useampia kohteita, mihin mentiin siivoamaan ennen kuin vanhemmat tuli yksinasuvan aikuisen luo kylään. Että harkitse siivoojaa jos joskus tulevat vierailemaan. :)

Mun miehen vanhemmat on vähän vastaavanlaisia. Kerran oltiin miehen kanssa vanhempien kotona kahdestaan ja naitiin siinä heidän keittiön pöydällä. Sen jälkeen siellä kyläillessä on aina tullut mieleen se. Hauska kontrasti.

Ei ole tavallista. Onko napanuoraa teillä katkaistu ja ymmärretty, että perhekunta on jatkossa ne ketkä asuvat saman katon alla? Oletko ikuinen poikamies? Ehkä vanhempasi eivät ole huomanneet siirtymää holhottavasta aikuiseksi.

Äiti varoitti kerran ihan viimeisinä vuosinaan, etten leipää leikatessani leikkaisi myös sormiani. 😄 Äiti oli silloin yli kahdeksankymmenen ja minä yli neljänkymmenen. Minä totesin, että olen minä tarpeeksi vanha leipää leikkaamaan, mutta äiti sanoi hänen olevan joskus vaikeaa tajuta minun olevan aikuinen ihminen, kun en koskaan kasvanut tämän pidemmäksi (olen vain vähän päälle puolitoista metriä). Kai siinä tietty logiikka on...

Vierailija kirjoitti:

Äiti varoitti kerran ihan viimeisinä vuosinaan, etten leipää leikatessani leikkaisi myös sormiani. 😄 Äiti oli silloin yli kahdeksankymmenen ja minä yli neljänkymmenen. Minä totesin, että olen minä tarpeeksi vanha leipää leikkaamaan, mutta äiti sanoi hänen olevan joskus vaikeaa tajuta minun olevan aikuinen ihminen, kun en koskaan kasvanut tämän pidemmäksi (olen vain vähän päälle puolitoista metriä). Kai siinä tietty logiikka on...

Mä jouduin usein eksääni varoittelemaan kaikesta, esim.just tota veistä piti just silleen väärällä lailla käsissä, että ote lipsuu helposti tai sitten jätti jotain keittiöpyyhkeitä kuuman hellanlevyn viereen. Oli oikeasti todella huolimaton kaiken tollaisen kanssa.

Ei meillä hössötetty edes lapsuudessa tai nuoruudessa, mutta lasten välillä oli selvä eriarvoisuus. Poika oli arvokkaampi kuin tytär, pojan sana painoi jo varsin nuorena enemmän kuin tyttären sana. Se että tytär oli akateemisesti koulutettu, ei ollut merkitystä. Se oli korkeintaan irvailujen kohde tyyliin Koulutetut eivät ymmärrä mitään käytännön töistä, eivät osaa tehdä käsillään mitään jne. 

Ei. Myöskään parikymppiselle lapselleni, eikä kehitysvammaiselle sisarukselleni kukaan hössötä. 

Tuo on eräänlaista vallankäyttöä.

Mun vanhemmat esim osoittaa sillö ketä ne rakastaa ja ketä ei. Siskolle hössötetään, sitä autetaan ja tuetaan, sille soitellaan ja annetaan rahaa. Mä olen taas inhottu syntipukki josta ei välitetä tuon taivaallista, eikä todellakaan puhuta lässyttäen - mulle tiuskitaan ja huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se vaan on, mullakin ja tutuilla kanssa, mitä on juteltu ja naureskeltu. Ota huumorilla vaan, ei se niin vakavaa ole. Ja naura siinä jo heille, että muistavatko nyt sun iän oikein ja mites heille omat vanhemmat puhui samassa iässä.

Oon muuten joskus aikoinaan tehnyt opiskelujen ohessa siivoustyötä ja myös kotisiivouksia. Muistan useampia kohteita, mihin mentiin siivoamaan ennen kuin vanhemmat tuli yksinasuvan aikuisen luo kylään. Että harkitse siivoojaa jos joskus tulevat vierailemaan. :)

En koskaan kerro siivoojalle, miksi tilaan siivouksen. Missä näin tehdään?

Siks kun nelikymppiset taantuu lapsuudenkodissaan lapsiksi. Kitisevät, tiuskivat vanhemmilleen, mikään ei oo hyvin. Missä mun 5- vuotiaana tekemä vessapaperipupu, ette kai hävittäneet?

Siks pitää leperrellä että lapsi pysyis hyvällä tuulelka.

Ei hössötetä, ei hössötetty lapsinakaan. Hyvin etäiset vanhemmat, etäinen kasvatustapa, koskaan ei tullut olo että välitettäisiin. Ihan saa tässä elämäänsä rauhassa elää, heitä ei paljon kiinnosta mitä kuuluu. Eikä saa apujakaan. 

Että kumpiko se sitten on isompi harmi. 

Toivottavasti osaan olla omille lapsilleni parempi. 

Meillä on toisin. Menen käymään, isä nostaa katseensa tabletista tai lehdestä ja tervehtii, äiti sanoo, että pitääkin mennä kasvihuoneelle. Siinä sitten olen itsekseni, ei hössötystä eikä oikein mitään. Jos sanon lähteväni pyöräilemään, ei mitään varoituksia tai edes kysellä, että palaanko. Vähän orpoa käydä vanhempien luona, kun ovat kuin minua ei edes olisi siellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tavallista. Onko napanuoraa teillä katkaistu ja ymmärretty, että perhekunta on jatkossa ne ketkä asuvat saman katon alla? Oletko ikuinen poikamies? Ehkä vanhempasi eivät ole huomanneet siirtymää holhottavasta aikuiseksi.

Olen kyllä asunut yksin. Taidat olla joku vanhemman polven ihminen, kukaan esim. minun ikäiseni ei puhu poikamiehistä. Joskus ennen vanhaan on varmasti ollut ajatusmaailma, että aikuinen on vasta silloin kun on naimisissa ja perheellinen. Mutta nykypäivänä yksin asuminen ja eläminen on tuikitavallista, eikä mitään harvinaisuutta toisin kuin ehkäpä kasarilla. 

AP

Valitettavasti tuttua. Otan toisaalta tästä myös kaiken mahdollisen irti eli isältä nyhdän rahaa niin paljon kuin kehtaan ja äidin pöperöillä täytän pakkasta. Kohtelevat joka tapauksessa kuin kahjoa, joten yritän hyötyä sen minkä pystyn. Välejä en halua pistää poikki, koska pohjimmiltaan ihan kunnon vanhemmat, mitä nyt ylisuojelevia ja vuohottavia. Joskus kokeilin, että en ota vastaan mitään, mutta ei se sitä hössötystä muuttanut mihinkään.