Hössötetäänkö teille muille melkein 40-vuotiaille aikuisille lapsille lapsuudenkodissanne kuin kehitysvammaiselle tai 5-vuotiaalle?

Vierailija kirjoitti:

Ei hössötetä, ei hössötetty lapsinakaan. Hyvin etäiset vanhemmat, etäinen kasvatustapa, koskaan ei tullut olo että välitettäisiin. Ihan saa tässä elämäänsä rauhassa elää, heitä ei paljon kiinnosta mitä kuuluu. Eikä saa apujakaan. 

Että kumpiko se sitten on isompi harmi. 

Toivottavasti osaan olla omille lapsilleni parempi. 

Kuten huomautat, nelikymppistä lapsena pitävät vanhemmat ovat parempia kuin vanhemmat jotka kohtelevat aikuista aikuisena.

Ei hössötetä. Vanhempani kasvattivat minut niin että voin aikuisenakin pärjätä omillani ja ovat iloisia kun tietävät että myös pärjään. Minä tosin olenkin ei akateemisesta duunariperheestä.

Joo olen 47 v ja äitini 75 v . Myös 96 vuotias mummoni varoitteli kylmästä jne.

Eniten ottaa päähän se, että multa saisi hyviä neuvoja koska olen sosiaalialalla.

Jep, olen melkein viisikymppinen, omat lapsetkin jo parikymppisiä. Kun menen käymään lapsuudenkotona, kasikymppinen isäni tekee minulle kurkkuvoileivät aamupalalle valmiiksi. En raaski siitä sanoa, ajattelen että osoittaa sillä tavalla rakkauttaan.

Meillä myös: äiti soittaa, että muista nyt pukea lämpimästi päälle, kun (heidän alueensa) sääennusteessa on luvattu kylmää, tai isä kehottaa menemään aikaisin nukkumaan, että jaksan aamulla töihin. Oon 4-kymppinen ja asunut omillani jo yli 20 vuotta. Ärsyttävää mutta samalla söpöä huolehtimista.

Vierailija kirjoitti:

Jep, olen melkein viisikymppinen, omat lapsetkin jo parikymppisiä. Kun menen käymään lapsuudenkotona, kasikymppinen isäni tekee minulle kurkkuvoileivät aamupalalle valmiiksi. En raaski siitä sanoa, ajattelen että osoittaa sillä tavalla rakkauttaan.

No ei tuo leipien tekeminen nyt mitään hössöttämistä ole. Vanha mies herää aikaisin ja ajattelee että voi vielä vanhanakin olla avuksi ja tekee leivät valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei hössötetä, ei hössötetty lapsinakaan. Hyvin etäiset vanhemmat, etäinen kasvatustapa, koskaan ei tullut olo että välitettäisiin. Ihan saa tässä elämäänsä rauhassa elää, heitä ei paljon kiinnosta mitä kuuluu. Eikä saa apujakaan. 

Että kumpiko se sitten on isompi harmi. 

Toivottavasti osaan olla omille lapsilleni parempi. 

Mulla samanlaiset tylyttäjät vanhempina. Kotoa käskettiin muuttaa heti kun täytti 18, siihen loppui kaikki tuki ja apu, sen jälkeen ei enää mitään apua koskaan missään muodossa, ei edes joulu/synttärilahjaa. Loppui niiden puolelta soittelu ja yhteydenpito ja en saanut mennä edes jouluksi enää lapsuuskotiin. Monta joulua yksin tyhjässä opiskelija-asuntolassa vietin.

Eivät välitä minusta eivätkä lapsenlapsistaan, eivät pidä yhteyttä, eivät halua tavata.

Ei ole mitään riitaa edes. Ne vaan ei ehkä pidä lapsista, siis omistaankaan. Silloin 70-luvun lopussa vaan oli sosiaalinen pakko tehdä lapsia maaseudulla. Kaikkien ei olisi pitänyt siltikään.

Omat vanhemmat on sysipaskat piittaamattomat ja jääkaappikylmät, siksi teen kaikkeni että olisin täysin erilainen omille lapsilleni.

Ei. Minun odotettiin jo teininä kannattelevan lapsuudenperhettäni. Koko ajan sotkuja ja rahapyyntöjä.

Appivanhemmat ihan yhtä kamalia.

Vierailija kirjoitti:

Jep, olen melkein viisikymppinen, omat lapsetkin jo parikymppisiä. Kun menen käymään lapsuudenkotona, kasikymppinen isäni tekee minulle kurkkuvoileivät aamupalalle valmiiksi. En raaski siitä sanoa, ajattelen että osoittaa sillä tavalla rakkauttaan.

Sinulla on ihana isä! Tämä tuntui aikoinaan nololta, mutta nyt kun olen menettänyt molemmat vanhempani, kaipaan isäni tekemiä voileipiä ja muitakin tuollaisia pieniä juttuja. Vanhat ihmiset yleensäkin osoittavat rakkautta huolehtimalla ja "palvelemalla" eli tekemällä konkreettisia asioita toisen hyväksi eivätkä välttämättä sanoilla.

Kuulostaa aivan äitivainaaltani. Taannuin itsekin 5-vuotiaaksi hänen kanssaan. Muuten mukava ihminen, terveisiä sinne jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se vaan on, mullakin ja tutuilla kanssa, mitä on juteltu ja naureskeltu. Ota huumorilla vaan, ei se niin vakavaa ole. Ja naura siinä jo heille, että muistavatko nyt sun iän oikein ja mites heille omat vanhemmat puhui samassa iässä.

Oon muuten joskus aikoinaan tehnyt opiskelujen ohessa siivoustyötä ja myös kotisiivouksia. Muistan useampia kohteita, mihin mentiin siivoamaan ennen kuin vanhemmat tuli yksinasuvan aikuisen luo kylään. Että harkitse siivoojaa jos joskus tulevat vierailemaan. :)

En koskaan kerro siivoojalle, miksi tilaan siivouksen. Missä näin tehdään?

Keski-Suomessa kohta 20 vuotta sitten. Kotisiivouksia tehtiin silloin varmasti paljon vähemmän kuin nykyisin, ja tavallaan moni ikäänkuin pyyteli sitä anteeksi ja kertoi tarkkaan syitä, miksi päätyi tilaamaan kotiin siivoojat. Nykyään onneksi tilanne on varmasti ihan erilainen sielläkin, eikä siivouksen ostamista koeta tarpeelliseksi perustella mitenkään, kuten ei tosiaan tarvikaan.

Olen 36v mies ja vanhemmat todellakin joskus hössöttävät liikaa. Tai no äiti enemmän..."otatko lisää kahvia, haluatko pullaa, muista pukea tarpeeksi päälle, eikö sulla ole kylmä kun noin vähän vaatetta...yms.". Isäkin onneksi toruu äitiä tuosta välillä. Isä taas puolestaan välillä "auttaa" joissain tietyissä asioissa, jos vaikka menen vanhemmille tekemään auto- tai prätkähommia, ja mielellään otan apua vastaan VAIN jos itse pyydän! Joskus kun auttaa, niin ei ehkä tiedä kuitenkaan sitä miten homma tehdään ja tekee väärin ja sit vit...taa. Toki tuosta voi siten hyötyä, että jos itsellä ei ruokaa, niin käväisen vaikka vanhemmilla ja syön sitten samalla. :D Mutta normaalisti kyllä jotkut safkat aina itse väsäilen. Lapsuus oli kyllä ehkä sellaista, että minua ei patistettu tarpeeksi harrastuksiin ja myöskään tyttöjen perään, niin jäin sitten osittain vähän epäsosiaaliseksi/aloitekyvyttömäksi, vaikka kyllä kaikki muu onnistuu elämässä. Enkä enää osaa muuttua. :(

No ei, mutta kyllä äiti taitaa pitää vähän avuttomampana, mitä oikeasti olen, mutta ei sinänsä haittaa. Olemme kuitenkin niin erilaisia ja hän viettänyt elämänsä eri aikana, jolloin tehtiin monessa asiassa toisin.

Olen 50v ja äitini 75v, vieläkin hän hössöttää. Muista ottaa d-vitamiiniä, älä valvo liian myöhään jne... vaikka aikanaan ärsytti, niin enää ei, tiedän että se on välittämistä ja aika söpöä. Hössötän välillä itsekin yli 20v lapsilleni, mutta koitan kyllä sanoa, että ymmärtäkää äitiä, äiti nyt on vaan on tämmöinen. Luulen että ymmärtävät 😊.

voi on teillä ongelmat isästäni ei tietoakaan äitini kuoli aidsiin likaisista neuloista onneksi pääsin minusta huolehtivaan sijais perheeseen nyt minä teen kaikkeni ja HÖSSÖTÄN heidän parhaakseen.

Äiti hössöttää. Pistelee whatsapissa milloin mistäkin vitamiinista ja terveysjutuista vinkkejä. Kun on pidempään käymässä saattaa salaa heittää vaatteitani ja tavaroitani pois, tuoda tilalle mielestään parempia ja vaihtaa tavaroiden järjestystä. Kerran moobleerasi huoneeni uudeksi, ja pakotin sen laittamaan tavarat paikalleen. Heitti pois retrouikkarini ja K-raudasta ostamani vessanpöntön kannen, joka odotti asennusta; luuli kai sitä vanhaksi ja ylimääräiseksi. Ja penkoo kaappeja, jotta löytää näitä. Joskus nää on juttuja, joka selviää vasta pitkään jälkikäteen, kun alkaa ihmetellä, missä jokin tavara on.

Ja itsehän olen nelikymppinen...

Kuitenkaan ei ole muuta kissanvahtia, ja lasten ollessa pieniä ei ollut muuta lastenvahtia, joten oli pakko sietää äidin käytöstä. Ja kyllä se siivoaakin ja tuo ruokaa tullessaan. Valitettavasti myös turhia tyylittömiä ja sopimattomia vaatteita ja muuta krääsää, josta suurimman osan saa kantaa suoraan roskiin kun auto poistuu pihasta. 

Minä meillä hössötän, täytyy myöntää.

Johtuu siintä että aikuisilla lapsillani on diagnooseja, kirjain että mt, mitkä vaikeuttavat heidän elämäänsä.

Näillä on vaan mentävä. Se on välittämistä.

Kolmas lapseni pärjää, jotenka hälle ei tartte hössöttää.

Vierailija kirjoitti:

Minä meillä hössötän, täytyy myöntää.

Johtuu siintä että aikuisilla lapsillani on diagnooseja, kirjain että mt, mitkä vaikeuttavat heidän elämäänsä.

Näillä on vaan mentävä. Se on välittämistä.

Kolmas lapseni pärjää, jotenka hälle ei tartte hössöttää.

Tietty todennäkösesti hössötän hällekin, mutta vähemmän.

Ja jos ei auttetais noita vanhempia ja tuettaisi niin hunninkolla olisivat.

Ei hössötetä, mitä nyt välillä kuvitellaan, että kuolee nälkään jääkaapin viereen, jos äiti ei ole laittamassa ruokaa :D 

Olin hirmu liikuttunut kun menin katsomaan dementoitunutta äitiä palvelutaloon. Hän kehoitti mua katsomaan itselleni jääkaapista ruokaa ja alkoi miettiä mistä saisi mulle petivaatteet.

Halatkaa huolehtivia vanhempianne kun vielä voitte.