Lue keskustelun säännöt.
Kun parisuhde/perheenlisäys näivettää ystävyyssuhteet
15.07.2022 |
Todella usein käy joku seuraavista:
1) Emma ja Anna ovat olleet kauan ystäviä ja näkevät säännöllisesti, vaikka asuvat välimatkan päässä toisistaan. Emma alkaa seurustella Tommin kanssa. Tästä lähtien Emmalla ei enää löydy Annalle aikaa. Emma ei enää viitsi matkustaa Annan luokse, sillä Emma haluaa viettää kaikki viikonloput ja lomat Tommin kanssa. Jos Anna haluaa nähdä Emman kanssa, täytyy Annan matkustaa Emman luokse. Emman ja Annan näkeminen kutistuu pikaisiksi kahvitteluiksi pari kertaa vuodessa. Mitään takeita ei ole, että parisuhteen ensihuuman mennessä ohi Emma irrottaisi aikaa taas Annan näkemiseen.
2) Minna on alkanut seurustella Mikon kanssa. Jos Minna joskus ehtii näkemään ystäväänsä Hannaa, niin tapaaminen on lyhyt tai pahimmillaan Minna ottaa Mikon mukaan tapaamisiin. Kaikkien mieluiten Minna järjestäisi "pariskuntatapaamisia" muiden pariskuntien kanssa. Toivoisi siis, että Hanna ottaisi myös miehensä mukaan tapaamiseen tai jos Hanna on sinkku, niin Hannalle pitäisi Minnan mukaan "löytää joku mies, jotta pääsemme viettämään aikaa kaikki yhdessä." Kahdenkeskiset syvälliset keskustelut Minnan ja Hannan välillä ovat taaksejäänyttä elämää, koska Minna jakaa asiat Mikon kanssa Hannan sijaan.
3) Tiina on saanut lapsen. Osa Tiinan kavereista on jo raskausaikana etääntynyt Tiinasta, koska eivät pidä lapsista/halua itse lapsia. Yksi Tiinan ystävä kärsii tahattomasta lapsettomuudesta ja on siksi laittanut välit poikki, koska ei ole kestänyt katsoa Tiinan lapsiarkea. Tiina on yrittänyt ehdottaa kavereilleen näkemistä, mutta kaverit kaipaavat matkustelua, baareilua ja aikuisten keskinäistä aikaa sen sijaan, että lähtisivät Tiinan ja hänen lapsensa kanssa Hoploppiin. Tiina on yrittänyt sanoa, että pääsisi kyllä näkemään kavereitaan ilman lasta vaikka kahvittelun merkeissä, mutta kavereille tämä ei riitä. Tiina siis kaipaisi kavereita kuten ennenkin, mutta kaverit ovat päättäneet ottaa Tiinaan etäisyyttä Tiinan saatua lapsen.
4) Laura on mennyt naimisiin ja saanut pari pientä lasta. Laura on niin kiinni perhe-elämässä, että Lauralla ei ole enää aikaa ja mielenkiintoa viettää aikaa kaveriensa kanssa. Jos Laura joskus sattuu pääsemään kahville, puhuu Laura koko ajan vain puolisostaan ja lapsistaan. Todennäköisempää kuitenkin on, että päädyt käymään Lauran kotona ja siellä ette saa olla kahdestaan, kun lapset vaativat koko ajan huomiota ja Lauran puoliso pyörii nurkissa. Ihmettelet mielessäsi, miksi puoliso ei voi lähteä lasten kanssa hetkeksi johonkin, että saisitte olla ihan vain kahden kesken Lauran kanssa.
Kommentit (134)
Olisin rikas, jos olisin aina saanut kympin, kun joku kaveri katoaa mieslandiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa stoori. Kuka tuollaista jaksaa lukea.
Tyhmintä on jättää kaverit miehen takia. Parisuhde kestää sen minkä kestää ja kohta joutuukin olemaan yksin.
Pikkulapsivaihe ei kestä kauaa ja lapsi on nopeasti koululainen. Tietenkin jos tulee useampi lapsi niin sitten voi ollakin, mutta harvemmalle suomalaiselle tulee.
Aika monella käy noin. Sitten voi aina saada uusia kavereita.
Mutta tekeekö miehet noin? Veikkaan että ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin suoraan myöntää, että mua surettaa miten kaverit katosi, kun sain lapsen. En etukäteen osannut ajatella, että kaverini suhtautuisivat noin nihkeästi lapsiin. Tiesin toki, että nuo kaverit eivät itse halunneet lapsia, mutta en olisi uskonut, että he jättävät lapsen saaneen kaverinsa. Ehkä osa oletti, että elämäni olisi muuttunut lapsen takia täysin ja mitään yhteistä ei enää olisi. Ei se lapsiarki tarkoita sitä, että minua ei enää kiinnostaisi ystävien kuulumiset tai en osaisi puhua muusta kuin perheasioista. Ihan sama ihminen olen kuin ennen lastakin, samat mielenkiinnonkohteet yms.
Minä taas sain paljon uusia ystäviä lasten kautta ja pystytään puhumaan ihan mistä vaan. Itse asiassa uudessa koulussa tai työssä aloittaminen tai lasten saaminen on niitä ainoita elämän muutoksia joiden kautta olen enää aikuisiällä löytänyt uusia ystäviä. Harrastuksista vaikeampi ollut saada :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystävillä on myös itsellään vauva-ja pienten lasten perhe-elåmää, ei se vaikuta mitenkään ystävyyteen, eikä tuttavuuteen.
Päinvastoin, usein lähentää. Käydään yhdessä äitiys ja vanhempain vapaan lasten kanssa, kerhoissa, kirjastostossa ja lasten muissa tapahtumissa.
Useinmiten äitiys lähentää kaikkia äitejä, ei loitonna.
Riippuu tietenkin millaisia ystäviä on, mutta muuttaneena täysin uudelle seudulle, miehen työn vuoksi, sain heti ystäviä toisista äideistä alueellamme. Meillä on kolmevuotias, sekä 7 kuinen vauva.
Ja selväähän se, että jos toinen ystävyksistä rakastuu tosissaan ja alkaa seurustella, se rakkaus vie alussa suurimman osan aikaa ja täyttää koko elämän.
Normaalia molemmilla sukupuolilla.
Kun ensi huuma asettuu ja kumppanista tulee varmuus ja suhde vakintuu, on taas aikaa harrastuksuksille ja ystäville ja muuhunkin.
Te jotka moititte kavereitanne noista asioista, oletteko itse koskaan rakastuneet syvästi ja saaneet siihen vastakaikua toiselta?
Oletteko itse saaneet lapsia, ja kokeneet vauva- ajan elämän?
Kokemusta sekä tuosta hylätyksi tulemisesta vanhemmaksi tulon myötä että hylätyksi tulemisesta, kun ystävä on löytänyt miehen. Ei se hyvältä tunnu, kun on tunnettu vuosia ja yhtäkkiä toinen katoaa kuin pieru Saharaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ystävillä on myös itsellään vauva-ja pienten lasten perhe-elåmää, ei se vaikuta mitenkään ystävyyteen, eikä tuttavuuteen.
Päinvastoin, usein lähentää. Käydään yhdessä äitiys ja vanhempain vapaan lasten kanssa, kerhoissa, kirjastostossa ja lasten muissa tapahtumissa.
Useinmiten äitiys lähentää kaikkia äitejä, ei loitonna.
Riippuu tietenkin millaisia ystäviä on, mutta muuttaneena täysin uudelle seudulle, miehen työn vuoksi, sain heti ystäviä toisista äideistä alueellamme. Meillä on kolmevuotias, sekä 7 kuinen vauva.
Ja selväähän se, että jos toinen ystävyksistä rakastuu tosissaan ja alkaa seurustella, se rakkaus vie alussa suurimman osan aikaa ja täyttää koko elämän.
Normaalia molemmilla sukupuolilla.
Kun ensi huuma asettuu ja kumppanista tulee varmuus ja suhde vakintuu, on taas aikaa harrastuksuksille ja ystäville ja muuhunkin.
Te jotka moititte kavereitanne noista asioista, oletteko itse koskaan rakastuneet syvästi ja saaneet siihen vastakaikua toiselta?
Oletteko itse saaneet lapsia, ja kokeneet vauva- ajan elämän?
Minä olen rakastunut, mennyt naimisiin ja saanut lapsen. Rakastuminen ei saanut minua hylkäämään kavereita, vaan näin heitä yhtä usein kuin ennenkin. Raskausaikana ja lapsen saatuani olin pitkään aika eristäytyneenä kotona, kun olin niin huonossa kunnossa. Nyt kun jaksamista kavereille taas olisi, ovat kaverit kaikonneet, kun tarvitsin lepoa huonossa kunnossa ollessani.
Oma kokemus on, että moni rakastuneena kaverinsa hylännyt ei muutu "takaisin omaksi itsekseen" rakastumisvaiheen tasoittuessa. He viettävät kaiken ajan puolisonsa kanssa ja osalla tulevat kuvioihin lapset, jolloin aikaa ei löydy sen enempää kuin aiemminkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä voin suoraan myöntää, että mua surettaa miten kaverit katosi, kun sain lapsen. En etukäteen osannut ajatella, että kaverini suhtautuisivat noin nihkeästi lapsiin. Tiesin toki, että nuo kaverit eivät itse halunneet lapsia, mutta en olisi uskonut, että he jättävät lapsen saaneen kaverinsa. Ehkä osa oletti, että elämäni olisi muuttunut lapsen takia täysin ja mitään yhteistä ei enää olisi. Ei se lapsiarki tarkoita sitä, että minua ei enää kiinnostaisi ystävien kuulumiset tai en osaisi puhua muusta kuin perheasioista. Ihan sama ihminen olen kuin ennen lastakin, samat mielenkiinnonkohteet yms.
Ei kavereita kiinnosta onko sulla lapsi kotona vai ei. Olet muuttunut lähiömammaksi, jolla on lähiömammajuttuja. Tämä on oikea syy, vaikka et itse huomaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minna on alkanut seurustella Mikon kanssa. Jos Minna joskus ehtii näkemään ystäväänsä Hannaa, niin tapaaminen on lyhyt tai pahimmillaan Minna ottaa Mikon mukaan tapaamisiin. Kaikkien mieluiten Minna järjestäisi "pariskuntatapaamisia" muiden pariskuntien kanssa. Toivoisi siis, että Hanna ottaisi myös miehensä mukaan tapaamiseen tai jos Hanna on sinkku, niin Hannalle pitäisi Minnan mukaan "löytää joku mies, jotta pääsemme viettämään aikaa kaikki yhdessä." Kahdenkeskiset syvälliset keskustelut Minnan ja Hannan välillä ovat taaksejäänyttä elämää, koska Minna jakaa asiat Mikon kanssa Hannan sijaan."
Argh!! Niin inhoan tätä! Yks ystävä alkoi seurustella ja yritti parittaa mut miehen parhaan kaverin kanssa. En todellakaan innostunut ideasta.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmintä on jättää kaverit miehen takia. Parisuhde kestää sen minkä kestää ja kohta joutuukin olemaan yksin.
Pikkulapsivaihe ei kestä kauaa ja lapsi on nopeasti koululainen. Tietenkin jos tulee useampi lapsi niin sitten voi ollakin, mutta harvemmalle suomalaiselle tulee.
Ei niitä kavereita jätetä.
Parisuhteessa olevan ihmisen on pakostakin erilaista, kuin sinkkuna.
On muutakin elämää kuin kaverit ja heidän kanssaab hengailu ja tapaamiset ja menemiset vapaa- aikana.
Miksi vain seurustelevan ja vauvan saaneen pitäisi ymmärtää ja huolehtia sinkku kavereistaan ja muistaa heitä jatkuvasti?
Miksi sinkku kaverit ei halua käsittää ja tottua siihen, että nyt kavereistamme on sitoutunut ja elää erilaista elämää, kuin ennen.
Eikö teistä yksikään ole milloinkaan rakastunut todella perusteellisesti ja sitotunut toiseen ihmiseen.
Aivan sama se on suhteen alussa miehillä ja vauva arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde ja lapset, sekä myös ikääntyminen ja sen myötä muuttunut ajatusmaailma vain kertakaikkiaan vievät aikaa ja energiaa niin että kaikkeen ei ehdi. Vuorokaudessa on edellenkin se 24 tuntia, siis vaikka on lapsiakin.
"Huoleton on hevoseton poika" tapasivat isäni ja äitini tuumata hymyssä suin, kun touhotin nuorena jotakin. En ymmärtänyt mitä tarkoittivat. Nyt ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta sekä tuosta hylätyksi tulemisesta vanhemmaksi tulon myötä että hylätyksi tulemisesta, kun ystävä on löytänyt miehen. Ei se hyvältä tunnu, kun on tunnettu vuosia ja yhtäkkiä toinen katoaa kuin pieru Saharaan.
Mikset itse löydö miestä?
Ja perusta perhettä?
Jos niin tekisit, käsittäsit miten se menee ja mistä in kysymys.
Kuvitellaan, että Laura on ollut sinkku. 24 tunnista vuorokaudessa Laura nukkuu 8 tuntia ja käy 8 tuntia töissä. Loput 8 tuntia Lauralla on jäänyt kotitöille, työmatkoihin, harrastuksiin ja kaverien näkemiseen. Kun Laura alkaa seurustella, niin väistämättä tuosta 8 tunnista jää joku asia vähemmälle aiempaan verrattuna. Herkästi kavereille jää vähemmän aikaa, harva voi nipistää loputtomiin kotitöistä ja työmatkoista.
Minä luulen, että nuo useimmat ystävät ja kaverit, ovat pelkästään kateellisia sille ystävälle, joka on löytänyt vakituisen kumppanin.
Ja vielä menee jopa naimisiin tai avoliittoon tuon miehen kanssa.
Ja se on törkeintä kavereiden mielestä, jotta tuo ystävä vielä saa vauvan ja elää tavallista perhe-elämää, tyytyväisenä.
Että miten tuo ystävä valitsi, tunteet, miehen ja uskalsi vielä tulla äidiksikin.
Nyt tuo ystävä on hylännyt meidät.
Se on täys k#sipää, kun sillä ei enää ollenkaan aikaa meille sinkku kavereille.
Kuinka se kehtasi tehdä meille tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmintä on jättää kaverit miehen takia. Parisuhde kestää sen minkä kestää ja kohta joutuukin olemaan yksin.
Pikkulapsivaihe ei kestä kauaa ja lapsi on nopeasti koululainen. Tietenkin jos tulee useampi lapsi niin sitten voi ollakin, mutta harvemmalle suomalaiselle tulee.
Ei niitä kavereita jätetä.
Parisuhteessa olevan ihmisen on pakostakin erilaista, kuin sinkkuna.
On muutakin elämää kuin kaverit ja heidän kanssaab hengailu ja tapaamiset ja menemiset vapaa- aikana.Miksi vain seurustelevan ja vauvan saaneen pitäisi ymmärtää ja huolehtia sinkku kavereistaan ja muistaa heitä jatkuvasti?
Miksi sinkku kaverit ei halua käsittää ja tottua siihen, että nyt kavereistamme on sitoutunut ja elää erilaista elämää, kuin ennen.
Eikö teistä yksikään ole milloinkaan rakastunut todella perusteellisesti ja sitotunut toiseen ihmiseen.
Aivan sama se on suhteen alussa miehillä ja vauva arjessa.
Ei muuten ole miehillä sama. Mulla on harrastuksen kautta paljon miehiä ystävinä. Yksikään, ei yksikään, mies ole vähentänyt yhteydenpitoaan, kun on rakastunut tai saanut lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tekeekö miehet noin? Veikkaan että ei.
No taatusti se tosi rakastuminen ja seurustelu vie myös mieheltä vapaa-aikaa.
Miten se muka veisi aikaa vain naiselta? Ole hyvä ja kerro?
Seurusteleva pari viettää runsaasti aikaa yhdessä.
Tilausuuksissa, missä ennen käytiin kavereiden kanssa, käydäänkin nyt kumppanin kanssa.
Kumppanin myötä tulee myös uusia kavereita, kumppanin kaverin ystäväpiiristä.
Lomat vietetään yhdessä ja tutustutaan myös kumppanin perheeseen.
Ei se ole ystävien hylkäämistä, mutta aikaa ei todellakaan ole ystävälle / ystäville, yhtä paljon, kuin vapaana naisena.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ystäväni hylkäsi minut.
Kun pidin seurustelevana yhteyttä häneen, hän oli aina ynseä, vähäsanainen ja ikäänkuin vihainen ja loukkaantunut.
Kutsuin hänet synttäreilleni kuten ennenkin ja mukaan meidän kansamme festareille ym.
Hän ei milloinkaan halunnut lähteä mukaan, eikä tullut kutsuttuna edes mihinkään yhteisiin juhliin luokseni.
En tiedä, mistä moinen johtui, itsestäni se tuntui loukkaavalta.
Niinkin voi käydä, että sinkku ystävä ja ystävät itse hylkäävät sen kaverin, jolla on parisuhede.
Sellainen ystävä, kaveri ja tuttu ei enää kuulu heidän joukkoonsa.
Ikävä kyllä tuollaista se nyt vaan on.
Elämäntilanteet ja ihmiset muuttuu.