Introvertti esimiehenä: onko tuhoontuomittu ajatus?

Ei. Ihan hyvä jos työn kautta joutuu tulemaan ulos kuorestaan. Introverttius ei tarkoita sitä ettei osaisi, pystyisi ihmisten kanssa toimimaan. Vapaa ajalla voit sitten latailla akkuja.

Uskon, että riippuu aika paljon alasta. Jos se on sellainen, että esimiehelle työt tulee kotiinkin, niin voi olla että introvertti kuormittuu liikaa. Itse olin esimiesasemassa, mutta työni ei tullut kotiin (ajatuksissa tietty useinkin, mutta ei tarvinut revetä vapaaltakin työn pariin) enkä ollut jokaisessa työvuorossa esimiesasemassa, oli vain ne tietyt vuorot joissa olin esimies  (pitäis vissiin sanoa nykyisin että esihenkilö), toisissa vuoroissa olin ihan rivityöntekijä ja joku muu oli esimies- korjaan esihenkilövuorossa. Tämä systeemi ei kuormittanut minua liikaa. 

Ei ole huono ajatus. Ainut ongelma siinä voi olla se, jos työ -ja vapaa-aika eivät ole tasapainossa.

Itse olen esimies, työ sisältää myös koulutusta. Mua kuvaillaan puheliaaksi ja sosiaaliseksi... MUTTA väsyn kaikesta positiivisestakin sosiaalisuudesta ja tarvitsisin todella paljon yksinoloa palautumiseen

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ihan hyvä jos työn kautta joutuu tulemaan ulos kuorestaan. Introverttius ei tarkoita sitä ettei osaisi, pystyisi ihmisten kanssa toimimaan. Vapaa ajalla voit sitten latailla akkuja.

Näinhän se on, että vapaa-aika jäisi edelleen akkujen latailuun. Minulle sanottiin, että työtä voisi tehdä omalla tyylillään, joten ehkä ihmisenä ei tarvitsisi muuttua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että riippuu aika paljon alasta. Jos se on sellainen, että esimiehelle työt tulee kotiinkin, niin voi olla että introvertti kuormittuu liikaa. Itse olin esimiesasemassa, mutta työni ei tullut kotiin (ajatuksissa tietty useinkin, mutta ei tarvinut revetä vapaaltakin työn pariin) enkä ollut jokaisessa työvuorossa esimiesasemassa, oli vain ne tietyt vuorot joissa olin esimies  (pitäis vissiin sanoa nykyisin että esihenkilö), toisissa vuoroissa olin ihan rivityöntekijä ja joku muu oli esimies- korjaan esihenkilövuorossa. Tämä systeemi ei kuormittanut minua liikaa. 

Meillä semmoinen ala, joka kuormittaa ajoittain paljon ja sitten välillä saattaa olla rauhallisempaa. Ap

Jos jaksat työpäivän ajan olla esillä, jaksat muita ihmisiä, kykenet ottamaan vastuuta, olet päättäväinen ja määrätietoinen, uskallat ohjata tai määrätä muita, sinulla on riittävästi auktoriteettia puuttua kiperiinkin tilanteisiin ja selvittää ne ilman että otat niistä itseesi, niin sovit yhtälailla esimieheksi kuin extroverttikin.

Eri aloilla esihenkilöt joutuvat tietty hiukan erilaiseen rooliin, mutta joskus introverttiydestä voi olla hyötyäkin.

Huono idea. Esimiehen työ on tukea alaisiaan. Miten jaksaisit sellaista? Ehkä joutuisit teeskentelemään olevasi kiinnostunut heistä. Kukaan ei halua sellaista esimiestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole huono ajatus. Ainut ongelma siinä voi olla se, jos työ -ja vapaa-aika eivät ole tasapainossa.

Itse olen esimies, työ sisältää myös koulutusta. Mua kuvaillaan puheliaaksi ja sosiaaliseksi... MUTTA väsyn kaikesta positiivisestakin sosiaalisuudesta ja tarvitsisin todella paljon yksinoloa palautumiseen

Sama juttu. Sitten on sellainen, että en tunnista itseäni saaduista palautteista. Minun kanssa on kuulemma mukava tehdä töitä, mutta omasta mielestä olen ihan kamala tyyppi enkä osaa mitään. Eli kaiken lisäksi vielä huijarisyndroomaa. Ap

Klassinen virhe: hyvästä asiantuntijasta tehdään esimies jolloin pahimmillaan saadaan huono esimies ja menetetään hyvä asiantuntija. Miten ei vieläkään yritysten johto osaa tällaisia perusasioita?

Olen koulutettu johtaja. Annan muutaman ohjeen, joilla pääset pitkälle.

1) Jokainen saa saman kohtelun.

2) Ojenna alaista suljetussa huoneessa, ei muiden kuullen.

3) Huolehdi, että jokainen tietää mitä häneltä odotetaan.

4) Kuuntele enemmän kuin puhut.

Vierailija kirjoitti:

Jos jaksat työpäivän ajan olla esillä, jaksat muita ihmisiä, kykenet ottamaan vastuuta, olet päättäväinen ja määrätietoinen, uskallat ohjata tai määrätä muita, sinulla on riittävästi auktoriteettia puuttua kiperiinkin tilanteisiin ja selvittää ne ilman että otat niistä itseesi, niin sovit yhtälailla esimieheksi kuin extroverttikin.

Eri aloilla esihenkilöt joutuvat tietty hiukan erilaiseen rooliin, mutta joskus introverttiydestä voi olla hyötyäkin.

On minulla noitakin ominaisuuksia, tosin en tiedä ihan tarkkaan, kun en ole päässyt testaamaan rivityöntekijänä. Minusta on sanottu, että olen rauhallinen paineen alla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Klassinen virhe: hyvästä asiantuntijasta tehdään esimies jolloin pahimmillaan saadaan huono esimies ja menetetään hyvä asiantuntija. Miten ei vieläkään yritysten johto osaa tällaisia perusasioita?

Tällaisia pelkoja olen juurikin pyöritellyt päässäni Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen koulutettu johtaja. Annan muutaman ohjeen, joilla pääset pitkälle.

1) Jokainen saa saman kohtelun.

2) Ojenna alaista suljetussa huoneessa, ei muiden kuullen.

3) Huolehdi, että jokainen tietää mitä häneltä odotetaan.

4) Kuuntele enemmän kuin puhut.

KIITOS näistä vinkeistä! Tulen painamaan ne mieleen. Ap

Olen introvertti esihenkilö ja saan työstäni erinomaista palautetta vuodesta toiseen. Jännitin aluksi miten osaisin "pomottaa", mutta uusi rooli tuli lopulta opittua nopeasti. Itse koen, että esihenkilötyöt sopivat alallani introvertille jopa paremmin, kuin se perustyö, jossa ollaan koko ajan asiakkaiden kanssa. Esihenkilöasemassa on paljon yksin tietokeneen parissa tehtävää.

Riippuu onko intro vertti vai Pertti.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti esihenkilö ja saan työstäni erinomaista palautetta vuodesta toiseen. Jännitin aluksi miten osaisin "pomottaa", mutta uusi rooli tuli lopulta opittua nopeasti. Itse koen, että esihenkilötyöt sopivat alallani introvertille jopa paremmin, kuin se perustyö, jossa ollaan koko ajan asiakkaiden kanssa. Esihenkilöasemassa on paljon yksin tietokeneen parissa tehtävää.

Kannustavaa kuulla tällaisia kokemuksia! Meillä on töissä aika pieni vaihtuvuus ja tulisin vetämään yhtä tiimiä, niin uskon ja toivon, että sopeutuisin siihen ajan myötä. Ap

Minä koin introverttinä konfliktien selvittelyn ja sen ainaisen suoraan esimiehelle valituksen rankaksi. Samalla olisi pitänyt pystyä motivoimaan eri sukupolvia ja eri asemissa olevia, ja olemaan tasapuolinen vaikka 20% teki ja 80% lähinnä roikkui mukana (ottamassa jokaisen ohjeistuksen itseensä). Kuitenkin näitä 80% pitää yhtä lailla tukea urallaan kehittymisessä. Nyt vaihdoin pari kertaa työpaikkaa ja teen asiantuntijatyötä ilman esimiesvastuuta paremmalla palkalla kuin esimieshommia. Jos haluaa olla hyvä esimies, se vaatii paljon ja tuon kokemuksen jälkeen arvostan hyvää esimiestyötä suunnattomasti. Itse ajatellen että jos jo nyt koet epävarmuutta ja huijarisydroomaa, pystytkö olemaan se tuki ja turva alaisellesi kenet he ansaitsee?