Lue keskustelun säännöt.
Oliko sun isovanhemmat tai isoisovanhemmat yhdessä loppuun asti koska halusivat vai koska ei voinut erota?
23.05.2022 |
Mun toiset isovanhemmat käytännössä vihasivat tosiaan. Toinen eli maalaistalon toisessa päässä ja toinen toisessa. Tuntuu aika surkuhupaisalta katsella kuvia heidän kultahääpäiväjuhlistaan kun tietää millaista arki oli.
Kommentit (110)
Minun mummoni sanoi, että viimeinen vuosi ennen papan kuolemaa oli onnellisinta aikaa. Pappa kuoli 80v.
50-60-luvulla heillä oli todella vaikeaa. Pappa sekosi sodassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Vierailija kirjoitti:
Minun mummoni sanoi, että viimeinen vuosi ennen papan kuolemaa oli onnellisinta aikaa. Pappa kuoli 80v.
50-60-luvulla heillä oli todella vaikeaa. Pappa sekosi sodassa.
Vähän samanlaista oli mun mammalla. Vanhana pappa ei lyönyt enää.
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
En tarkoita etteikö juridisesti olisi voinut erota. Käytännössä esim. uskonnollisissa piireissä ei voinut erota sosiaalisista syistä. Eronneet olisi suljettu yhteisön ulkopuolelle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Niin, usein äiti lapsineen olisi joutunut köyhäintaloon, jos olisi eronnut. Kyllä siinä jokainen meistäkin miettisi kahdesti.
Toisekseen ennen oli selkeät roolit. Pääasia oli, että jokainen hoiti tonttinsa. Toinen toi rahaa taloon, toinen teki oman osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
En tarkoita etteikö juridisesti olisi voinut erota. Käytännössä esim. uskonnollisissa piireissä ei voinut erota sosiaalisista syistä. Eronneet olisi suljettu yhteisön ulkopuolelle.
Ap
On niissäkin piireissä voinut erota. Osa erosikin. Se on sitten eri tarina, mitä erosta seurasi. Mutta mahdollista eroaminen on ollut käytännössä aina.
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Niin, usein äiti lapsineen olisi joutunut köyhäintaloon, jos olisi eronnut. Kyllä siinä jokainen meistäkin miettisi kahdesti.
Toisekseen ennen oli selkeät roolit. Pääasia oli, että jokainen hoiti tonttinsa. Toinen toi rahaa taloon, toinen teki oman osansa.
Nyt puhuttiinkin siitä onko voinut erota vai ei. Erolla on toki aina seurauksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
En tarkoita etteikö juridisesti olisi voinut erota. Käytännössä esim. uskonnollisissa piireissä ei voinut erota sosiaalisista syistä. Eronneet olisi suljettu yhteisön ulkopuolelle.
Ap
On niissäkin piireissä voinut erota. Osa erosikin. Se on sitten eri tarina, mitä erosta seurasi. Mutta mahdollista eroaminen on ollut käytännössä aina.
Huoh. 🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän puolen isovanhemmat oli yhdessä loppuun saakka, mutta käsitykseni mukaan kyllä ihan omasta tahdostaan. Äidin puolelta erosivat kun äitini tuli täysi-ikäiseksi. Heidän vanhemistaan tiedän vain äidin puolelta, molemmilta puolilta toinen puoliso kuoli kun lapset olivat todella pieniä eli siellä ei eroaminen ollut varmaan edes pöydällä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isovanhemmat sekä isän että äidin puolelta ovat eronneet. Äidin vanhemmat jo silloin, kun äitini on ollut lapsi (50-luvun puolivälin jälkeen syntyneet tätini ja enoni eivät ole saman isän lapsia), isän vanhemmat eronneet kai joskus myöhemmin, mutta luultavasti ennen kuin itse olen syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Niin, usein äiti lapsineen olisi joutunut köyhäintaloon, jos olisi eronnut. Kyllä siinä jokainen meistäkin miettisi kahdesti.
Toisekseen ennen oli selkeät roolit. Pääasia oli, että jokainen hoiti tonttinsa. Toinen toi rahaa taloon, toinen teki oman osansa.
Mun isoäiti otti 50-luvulla eron juoposta ja uhkapelurista miehestään. Alkuun kuulma asustelivat 9 neliön kämpässä yhdessä neljän lapsen kanssa. Mielestäni todella rohkea nainen kun silti lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmistani oli syntyessäni elossa vain isäni äiti, joten eipä paljon ollut mahdollisuuksia kysellä.
Mun toisen puolen isoisä kuoli jo alle 55-vuotiaana, silloin heidän nuorin lapsensa oli vielä alaikäinen.
Toisen puolen isovanhemmat oli ihme symbioosissa. Mummo ei tajunnut talon ja auton pidosta mitään ja pappa ei osannut tehdä ruokaa, pyykätä tms. Pappa oli aivan mummon tossun alla. Pappa olisi varmaan halunnut matkustella jne., mutta mummo ei halunnut että poistuisivat kotoaan mihinkään. Heidän kuviotaan aina vähän ihmettelin. Mummo aina sätti pappaa ja pappa vetäytyi autotalliin omiin juttuihinsa. Sinne ei mummolla ollut asiaa.
Ei lakikaan kovin helppo ollut avioeron kannalta. Eroamiseen tarvittiin selkeä syy, esim. aviorikos. Ei voinut erota vain oman tahdon vuoksi.
Ei mitään käryä.
En tiedä edes isäni vanhempien etunimiä, saatika avioliiton onnellisuusastetta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Isoisoäitini (s. 1890-luvulla) elätti perheensä avioeron jälkeen tekemällä ompelutöitä ja pesemällä muiden pyykkejä. Ei työnteko ole ollut eronneilta naisilta kiellettyä. Joskus oli niin, että naimisissa oleva nainen ei saanut käydä työssä, mutta sehän ei päde enää sen jälkeen, kun avioliitto on päättynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on VOINUT erota. Eri asia sitten, onko haluttu niin tehdä. Vanhemmalla ikäpolvella kynnys oli suurempi kuin nykyisillä, jotka eroavat heti kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista.
Miten eronnut nainen olisi elättänyt itsensä ja lapsensa esim. 100 v sitten?
Tekemällä työtä. Kannattaa lukea muutakin kuin av-palstaa niin opit asioita. Moni nainen elätti perheensä, kun mies oli joko kuollut, lähtenyt toisen matkaan tai niin juoppo ettei pystynyt perhettä elättämään.
Kuka ne lapset sitten olisi hoitanut? Kouluttamaton nainen olisi saanut niin pienipalkkaista työtä, joutuisi tekemään pitkää päivää. Ei siinä omia lapsia ehtisi hoitaa.
Kannattaisi lukea historiaa.
Mistäpä minä sen voisin tietää.