Miksi koen toisten lähestymis- ja keskusteluyritykset vihamielisinä?
Ja välillä ihan suoranaisena v*ttuiluna? Työelämässä tulee näitä tilanteita, että joku kyselee perhe- ja parisuhdetilanteesta ynnä muusta. Menen noissa tilanteissa ihan vaikeaksi ja koen kyselyt tunkeilevana uteluna, jopa vihamielisinä. Parisuhteesta kysyttäessä olen ihan ihmeissäni ja mietin, miksi se tuollaista edes kysyy, koska "miten kukaan voisi olettaa tällaisen ihmisen olevan parisuhteessa".
Tiedän, että kyse on jonkinlaisesta small talkista, joka on muille normaalia. Minulla on myös jonkinlainen käsitys siitä, mistä tämä johtuu. Onko muilla samaa?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Onko sinua vähätelty lapsena?
On kyllä.
- ap
Ei tuollainen henkilökohtaisten asioiden utelu kyllä ole mitään small talkia vaan ihan vaan utelua. Small talkata voi vaikka säästä, uutisista jne. tai jos tuntee jo toisen ihmisen, niin silloin henkilökohtaisista asioist puhuminen ei tunnu siltä että kumpikaan osapuoli yrittäisi mitenkään tunkeilla ja sekaantua yksityisasioihin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen henkilökohtaisten asioiden utelu kyllä ole mitään small talkia vaan ihan vaan utelua. Small talkata voi vaikka säästä, uutisista jne. tai jos tuntee jo toisen ihmisen, niin silloin henkilökohtaisista asioist puhuminen ei tunnu siltä että kumpikaan osapuoli yrittäisi mitenkään tunkeilla ja sekaantua yksityisasioihin.
Ja lisään vielä, että jos olemuksesi on sellainen kuten itse sanoit, että sinusta ei uskoisi että olet parisuhteessa niin kyllä joku juonitteleva pahantahtoinen ihminen voi varmasti udella oletko parisuhteessa ihan vain halutessaan kuulla, että et ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen henkilökohtaisten asioiden utelu kyllä ole mitään small talkia vaan ihan vaan utelua. Small talkata voi vaikka säästä, uutisista jne. tai jos tuntee jo toisen ihmisen, niin silloin henkilökohtaisista asioist puhuminen ei tunnu siltä että kumpikaan osapuoli yrittäisi mitenkään tunkeilla ja sekaantua yksityisasioihin.
Ja lisään vielä, että jos olemuksesi on sellainen kuten itse sanoit, että sinusta ei uskoisi että olet parisuhteessa niin kyllä joku juonitteleva pahantahtoinen ihminen voi varmasti udella oletko parisuhteessa ihan vain halutessaan kuulla, että et ole.
Tämä nyt ei varsinaisesti parantanut oloani. Toisaalta on ihan hyvä kuulla, että muidenkaan mielestä perhesuhteet ym. eivät ole normaali small talkin aihe.
- ap
No minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työkaverilta esim että onko hänellä perhettä. Sulla taitaa Ap olla aika voimakas huonommuuden tunne, se ehkä tekee sinusta vainoharhaisen?
Kun muutin 20v sitte pohjoispohjanmaalta turkuun, suurin ero täkäläisiin oli juuri se, et he ei utele, jollet itse puhu.
Muistan joskus pohjoispohjanmaalla, kun sain työparikseni henkilön, jota en tuntenut. Iltavuorossa eka viikolla tämä kaveri kyseli, millainen Perhe sul on ja olenko parisuhteessa.
Pidin kysymystä törkeänä, mutta siellä ihan normaalia. Sama kun löysin täältä kumppanin, Pohjois pohjanmaalla ensikäynnillä lähes kaikki kysyi, mitä teet työksesi. Törkeää tunkeilua.
Itsehän totean aina vaan yks'kantaan "en kommentoi", jos joku kyselee henkilökohtaisesta elämästäni yhtään mitään. Päälle pieni hymy. Siinähän sitten jäävät pohtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän totean aina vaan yks'kantaan "en kommentoi", jos joku kyselee henkilökohtaisesta elämästäni yhtään mitään. Päälle pieni hymy. Siinähän sitten jäävät pohtimaan.
Olet varmana nainen.
Asiatonta ja tunkeileva työelämässä.
Ehkä se parisuhteesta uteleva haluaa pyytää sut deitille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen henkilökohtaisten asioiden utelu kyllä ole mitään small talkia vaan ihan vaan utelua. Small talkata voi vaikka säästä, uutisista jne. tai jos tuntee jo toisen ihmisen, niin silloin henkilökohtaisista asioist puhuminen ei tunnu siltä että kumpikaan osapuoli yrittäisi mitenkään tunkeilla ja sekaantua yksityisasioihin.
Ja lisään vielä, että jos olemuksesi on sellainen kuten itse sanoit, että sinusta ei uskoisi että olet parisuhteessa niin kyllä joku juonitteleva pahantahtoinen ihminen voi varmasti udella oletko parisuhteessa ihan vain halutessaan kuulla, että et ole.
Ap löysi todella nopeasti yhtä vainoharhaisen keskustelukumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän totean aina vaan yks'kantaan "en kommentoi", jos joku kyselee henkilökohtaisesta elämästäni yhtään mitään. Päälle pieni hymy. Siinähän sitten jäävät pohtimaan.
Joo, mielenterveyttäsi.
onko väliä saavat puhua mitä paskaa haluavat pidä pääsi
Epävarmuus, kokemus omasta huonommuudesta, heikko itsetunto, negatiivinen käsitys omasta itsestä suhteessa muihin tässä niitä yleisimpiä syitä sille, miksi toisten lähellä on vaikeaa. Se, mikä terveellä itsetunnolla varustetulle huolettomalle ihmiselle on kevyttä jutustelua, voi epäluuloiselle kyräilijälle olla hirveä ahdistuksen aihe. Niin me ollaan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se parisuhteesta uteleva haluaa pyytää sut deitille?
En oikein usko, että niin moni perheellinen nainen haluaisi pyytää minua (naista) treffeille.
- ap
Näemmä aloitukseni on kerännyt jonkin verran alapeukkuja. Nyt kun mahdolliset syyt on todettu, eikö kenelläkään löydy ymmärrystä tai sympatiaa sille, miksi nämä aiheet voivat tuntua jostakusta kiusalliselta?
Sanotaanhan esim., että tahattomasti lapseton voi kokea lapsiaiheiset keskustelut todella kiusallisina. Ymmärrän sen täysin, vaikken tahattomasti lapseton olekaan.
- ap
Sano ettet halua kertoa kaikkea itsestäsi, että on paljon kysyjiä usein. Eivät ihmiset kerro naapurin tädillekään kaikkea mahdollista itsestään, jos joku utelee, vaan voi sanoa ettei halua puhua siitä. Toisaalta mikä olisi sitten muu keskustelunaihe, paitsi jos haluaa että toinen lähtee ei keskustele mistään.
Onko sinua vähätelty lapsena?