Ovatko mielenterveysongelmat este hoitoalalle

päinvastoin jos olet tervehtynyt niin osaat ymmärtää esim muita joilla syn.jälk masennus.

paniikkia, ahdistusta, pakko-oireista häiriötä. Töissä olen käynyt normaalisti, olen siis sairaanhoitaja. En kyllä ole kelleekkään kertonut ongelmistani, enkä usko että sinunkaan kannattaa niistä mitään mainita! Hoitoalalla kyllä karsastetaan psyk.ongelmia, valitettavasti.

Ei ole este toki, mutta hoitoalalla on rankkaa olla itse sairas, koska kaikenlaista raskasta tulee vastaan ja työtahti on kovaa.



vaikeasta mt-ongelmista kärsivä sh, jonka työkyky heikentynyt k.o ongelmien vuoksi.

koska pari vuotta sitten hain sh-koulutukseen, ja olin ihan avoin synnytyksenjälkeisen masennukseni suhteen (se kesti ja kesti vuosia), oli lääkitystä, tämän kaiken kerroin haastattelusta muiden asioiden lomassa. VAlintakokeessa pärjäsin, ja tulin ensimmäisten joukossa valituksi koulutukseen. ERi asia on sitten se, etten koulutusta aloittanut - tuli enemmän oman alan töitä, ja jäin sille tielle. Tuohon koulutuksen pyrkiessäni olin jo siis 35-vuotias. Kyllä ne valintatilanteessa tajuavat, jos on ongelmiensa kanssa sinut, on hakenut apua ja selvittänyt niitä. Lisää omakohtaista kokemustahan niistä tulee..!

tuntuu että ois enemmänkin vaatimuksena.



ainakin kylmyys on vaatimus. et saa olla herkkä ja ihmisläheinen ihminen.

koulutus on kallista ja työ sen verran vaativaa ja persoonalla tehtävää, etttä mun mielestä on aika hukkaan heitettyä rahaa kouluttaa esim paniikkihäiriöisiä kätilöitä.

kuin kylmän ja välinpitämättömän.

Halusin tarkentaa, oletko alalla työskentelevä tai muuten asiantuntija?

t. ap

koulutus on kallista ja työ sen verran vaativaa ja persoonalla tehtävää, etttä mun mielestä on aika hukkaan heitettyä rahaa kouluttaa esim paniikkihäiriöisiä kätilöitä.

onko sinulla tietoa, että hakijoita syrjittäisiin systemaattisesti ongelmien vuoksi? Olen muuten nytkin vaativassa, akateemisessa, ihmisläheisessä terveydenalan työssä... Palaute on hyvää.

t. se samainen

Halusin tarkentaa, oletko alalla työskentelevä tai muuten asiantuntija?

t. ap

koulutus on kallista ja työ sen verran vaativaa ja persoonalla tehtävää, etttä mun mielestä on aika hukkaan heitettyä rahaa kouluttaa esim paniikkihäiriöisiä kätilöitä.

kykenevät ja viitsivät ottaa potilaat huomioon.

t. lääkäri

tärkeintä on että haet apua mt-ongelmiisi etteivät ne hallitse sinun elämääsi niin ettet pysty opiskelemaan tai tekemään työtäsi. Jos ne ovat hallinnassa, niin en näe mitään estettä hoitoalalla toimimisessa. Silloinhan kokemus niistä muuttuu voimavaraksi jota voit opiskelussasi/työssäsi hyödyntää.



t. sos.alan ihminen

Tää ala on oikeasti RASKAS potilaita on laidasta laitaan ja välillä todella vaativia ja pahasti ongelmaisia. Se on kyllä käytännössä nähty, että hoitajilla joilla on omassa elämässään ongelmia(mitä hyvänsä) aika äkkiä sairaskirjoittvat itsennsä, kun eivät itse jaksa.



ja ymmärrän sen kyllä hyvin, pitää kyllä olla nuppi ja kroppa jotensakin ok, että tätä jaksaa.



Ton "lääkärin" sepustukset oli ihan heprea niitä ei kannata uskoa.



t. sh alalla 25 vuotta.

tuo riipu ihan osatosta ja työnkuvasta mihin haluaa suuntautua. Jos mt-ongelmat ovat hyvin hoidossa ei varmasti kouluun hakemisille ole estettä. Synnärikätilön työ taas on varmasti raskaampaa kuin vuodeosastolla työskentelevän.



Itse olen työskenellyt hyvin erilaisilla osastoilla eli ns. helpoissa kuin nyt ehkä urani vaativammassa eli päivystysleikkausosastolla anestesiahoitajana. Omassa työssäni ei paniikkikohtauksiin olisi missään nimessä varaa, vaan tietotaito, tekninen osaaminen ja kyky toimia itsenäisesi hyvinkin ahdistavissa hätätilanteissa on ehdotonta.



Omalla osastollanikin on kokemusta parista hoitajasta joiden psyyke ei meinaa työnvaativuutta kestää ja olen aidosti pahoillani heidän puolestaan. Ahdistus ja paniikki kuinka pärjäävät suorastaan näkyy heistä koko ajan läpi ja sanomattakin on selvää etteivät kollegat kykene luottamaan, että oikein edes pärjäävät (kuten eivätkään). Työvoimapula on alallamme vain ajoittaain sen verran paha, että ns. kaikki kukat saavat alallamme kukkia.



Jos ap on omasta mielestään terve ja haluaa kätilöksi, niin hae ihmeessä kouluun. Mutta, jos tarvitset jatkuvaa psyykelääkitystä, mieti paheneeko tilanteesi opiskelun aikana, jolloin pitää kyetä pitämään esitelmiä ja kestätkö todella työnvaativuuden. Mielestäni on hoitotyön vähättelyä hakeutua alalle vain sen takia, että kokee itsensä empaattiseksi ja lämpimäksi ihmiseksi. Se nyt vain ei tässä tolkuttomassa kiireessä ja tietotulvassa mitä pitää hallita riitä. Eli pitkä pinna ja aivan normaali luonnollinen ystävyys ihmisiä kohtaan pitäisi riittää.