Jaksan odottaa sinua vaikka kymmenen vuotta.

Mitä odotat?

Olemme molemmat varattuja :/

Miten olet niin varma että muuttuu? Onko se toinen ihastunut suhun?

Olemme molemmat varattuja :/

Mies on mitä todennäköisimmin ihastunut myös.

Kunpa vaan tietäisin että en ole tunteineni yksin. Kunpa vaan saisin selvyyden. :( En tiedä mitä ajatella, kun vaan ajattelenkin _häntä_. Pää täynnä miljoonia kysymyksiä.

t. ap

Kunpa vaan tietäisin että en ole tunteineni yksin. Kunpa vaan saisin selvyyden. :( En tiedä mitä ajatella, kun vaan ajattelenkin _häntä_. Pää täynnä miljoonia kysymyksiä.

Nainen olen ja hiukan ymmälläni omassa tilanteessani, josta ei sen enempää. Mutta siis tuo ilmeisen vahva tunne... ymmärrän sua, ymmärrän.



6

En uskonutkaan sinun olevan mies, 6. Tunnistin naisen tekstiksi. Toivottavasti sinunkin tilanteesi ratkeaa suuntaan tai toiseen. Omalla kohdallani pelkään, että tämä kaipaaminen tulee olemaan mulle "elämäntapa" (tosin ei tarkoituksella valittu) vielä pitkään, ehkä loppuelämän :/. En tykkää yhtään, mutta en mahda mitään ja kai näinkin voi elää. Surullista.



ap

olen ollt tuossa tilassa ja se meni ohi...lämmin tunne on yhä, mutta toinen muuttui ja mitäs sitä sitten odottamaan...

vaikka odotankin sinua vanhainkodissa...

Välillä tämä on odottamista. Välillä taas "odottamista". Joskus tämä on p**stä ja ajattelen ettei näin voi elää. Kun kaipuu raastaa ja rakkaus toiseen on pois oman parisuhteen laadusta. Joskus taas ajattelen, että ihan mukiinmenevää elämää, ja että minulta ei mitään puutu: on oman miehen ansiosta turvallisuutta, hellyyttä, huolenpitoa, jatkuvuutta. Ei tarvitse pelätä joutuvansa olemaan yksin. Omaisuutta ei tarvitse jakaa (enkä tarkoita nyt vain rahallisesti vaan esim. kaikki tavarat ja muistot joilla on tunnearvoa, esim. lapseen liittyvät).



Toisaalta on myös intohimoa ja suuria tunteita elämässä tämän haaveiden kohteen kautta, eli siis fantasioissa. Samanlaista en koe oman miehen kanssa, vaikka seksi onkin ihan hyvää ja tyydyttävää.



Haaveilu ei ole meillä kiellettyä, joten en koe tekeväni edes väärin miestäni kohtaan, vaikkei tämä nyt tietysti niin mukavaa ja helppoakaan ole parisuhteen kannalta.



Ydinkysymys siis taitaa olla: "pitäisikö" ne suurimmat seksuaaliset tunteet olla kohdistuneet omaan mieheen vai pitäisikö heti erota, jos näin ei ole? Se ei ole vaihtoehto, että pääsisin eroon ihastuksestani haaveilemisesta. Oma mies on kyllä ihan seksikäs mutta rakastan häntä kuitenkin enemmän kaverina ja elämänkumppanina.



ap

...

ap

jälleen kerra-ihonalaisesta ?

Ns. "ihon alle" tämä mies on jäänyt. Toista miestä joka herättäisi tällaisia tunteita, en ole ennen tavannut.



ap

suunnittelen mieheni jättämistä. Voiko jatkaa suhteessa, kun rakastaa toista enemmän? Pettäminen on fyysisellä tasolla jäänyt suudelmiin, mutta henkisellä tasolla paljon syvemmälle. Tämä toinen mies on niin hellä ja huomioiva. En pääse tunteesta eroon ja on molemminpuolista. Itku..

Olen ajatellut, että kun saan lapsen täysi-ikäiseksi, niin ero varmaan tulee minulle ja miehelleni. Ehkä silloin voin ottaa yhteyttä ihastukseeni ja jos elämäntilanteet osuvat yksiin, niin aloittaisimme uuden elämän yhdessä :). Ehkä ehtisimme ainakin kymmenen vuotta elää onnellisina yhdessä. (mies on hieman minua vanhempi) Siihen asti on tyydyttävä haaveiluun.



ap

ja toivon, että se riittäisi.



Jo pelkkä ajatus siitä, että joskus oltaisiin oikeesti yhdessä tekee minut onnelliseksi. Vaikka siihen menisi 20 vuotta, niin silti.

Täytyy olla hirvittävää olla sinä.

Sulla tuntuu olevan kurjempaa.

ap

Täytyy olla hirvittävää olla sinä.

Jokin hänen tuoksussaan sekoitti kaiken päässäni ja sai vain toivomaan että pääsisin askeleen lähemmäs. Haaveilin hänestä pakkomielteisesti, olin lähes vuoden aivan sekaisin, mieheni ja minä saimme lapsenkin tänä aikana ja minä vain ajattelin tuota kaveria ja hänen valtavaa vetovoimaansa niin sängyssä kuin arjessa, yksin, mieheni kanssa, lasta nukuttaessa... Kehitin ajatuksissani tämän (todellisuudessa minulle aika vieraan) kaverin luonteenkin varmaan ihan uusiksi :) Ajattelin häntä täydellisenä ja johdattelin jatkuvasti mieheni puheita sellaisiin asioihin että kuulisin joatin uutta tästä kaverista (jolla oli vielä niiin ihanan vakavat mutta lempeät ja hyväksyvät silmät).



Nyt päätin että tästä kauheudesta on päästävä eroon (koska tämä on kauheaa, ajatella joka hetki saavuttamatonta miestä ja olla äksy omalle miehelleni, joka hämmentyneenä oudosta käytöksestäni tekee kaikkensa miellyttääkseensä minua). Mieheni arvostaa kaveriaan suuresti ja puhuu tästä hyvin kunnioittaen, hänen puheensa vain lisäävät ihastumistani tuohon kaveriin.



Joten päätin "vakoilla" tätä kaveria ja oikein etsimällä etsiä tästä vikoja ja keskittyä niihin. Löysinkin netistä hänen kirjoituksiaan jotka olivat...periaatteessa ihan positiivisen kuvan antavia mutta koin niissä kalskahtavan sellaisen toisten vähättelyn jota mieheni juttujen perusteella ei olisi pitänyt olla. Esim tuo niiiin lempeä ja hyväksyvä katse taitaa ollakin jonkinlaista alentuvaa kohteliaisuutta jopa piilotettua helveksuntaa ihmistä kohtaan jota ei oikeasti arvosta mutta jolle kuuluu olla kohtelias.



Pidän periaatteessa todella nolona tuollaista ihmisten vakoilua netissä, mutta tähän hätään se toimi lääkkeenä. Kun löysin tästä ihan hyvästä miehestä vikoja jotka raapivat täydellisenä palvomaani kuvaa, olen vähitellen pystynyt vähentämään hänen ajatteluaan. Ja oma mieheni alkaa taas tuntua ihmiseltä, jopa hyvältä ja ihanaltakin sellaiselta. Meillä tosin oli parisuhde kriisissä jo kun ihastuin tuohon kaveriin, olin todella masentunut, haaveilin vain erosta ja elämästä sinkkuäitinä jonka voimavaroja alkoholiongelmainen mies ei kuluta. Eli tuo ihastuminen turvallisen oloiseen mieheen saattoi olla hyväkin asia, voimavara jonka turvin jaksoin itse nousta pahimmasta lannistumisesta ja parisuhteeseen pettymisestä.



Muille vieraaseen ihastuneille suosittelisin edes kokeilemaan tuota, yritä löytää vikaa tästä toisesta miehestä. Et ole elänyt hänen kanssaan, tiedät hänestä vain sen minkä hän haluaa näyttää sinulle. Suuri osa ihastuksestasi saattaa olla siis puhdasta harhaa jota pönkität haaveillessasi elämästä tämän vieraan miehen kanssa.



Ei sen arvoista että kannattaisi kipuilla vuosia kaivaten syliin johon ei pääse tai jättää oma mies ja katua myöhemmin kun on todella tutustunut ihastuksen arkipersoonaan. Minäkin tahtoisin sulkea netin ja mennä katsomaan kuvia joissa tuo kaveri on, katsella hänen silmiään ja muistella sitä huumaavuutta hänen tuoksussaan, mutta tiedän että todennäköisesti en rakastaisi häntä jos "saisin tilaisuuden". Aivan liian paljon hänessä on asioita jotka olen saanut kuulla ihastumiseni jälkeen, täysin hattaroiden läpi suodatettua tietoa, ei koko ihminen.