Jaksan odottaa sinua vaikka kymmenen vuotta.

Ja tunne on molemminpuolista. Mutta molemmat olemme varattuja, aivan kamala tilanne siis. Mitä tässä pitäisi tehdä?

Tuo on kyllä niin totta!

Usein (joka päiväkin melkein) sitä ihastuu ihmiseen, josta tietää tietää ne hyvät asiat kuten hyväksyvän katseen.



Vakinaisen kumppanin kanssa koet niitä hyviä tunteita usean enemmänkin, mutta arki tuo usean negatiivisenkin tunteen peliin, joita tästä "etäihastuksesta" taas ei tiedä mitään.



Joten...

Pitäisikö katsoa peiliin ja miettiää, mikä on elämässä niin pielessä, että pitää haaveilla saavuttamattomastaja hukata elämäänsä.



Jos oman miehen kanssa ei asiat suju, ne laitetaan sujumaan tai sitten erotaan, eikä nyyhkitä jonkin "prinssin" perään. Aivan naurettavan älytöntä ja surkean säälittävää.

mutta rakastuukin toiseen? Ja tunne on molemminpuolista ja usko yhteiseen elämään on kova. Pitäisikö jäädä vanhaan suhteeseen ja yrittää saada siitä toimivampi ja unohtaa uusi, vai heittäytyä uuteen...?

Itse vaan olen varattu ja toinen mies vapaa. Ollaan molemmat todella ihastuneita toisiimme, mutta tuntuisi pahalta hajoittaa lapsilta perhe tuon takia :/

ev

Itse ajattelen välillä, että voi jatkaa avioliitossa, vaikka rakastaakin toista miestä enemmän. Onhan minullakin tosiaan eromietteitä usein, mutta sitten taas tulee aikoja, että hylkään ne ajatukset. Miehessäni on kuitenkin ominaisuuksia, joita tarvitsen (kai) enemmän kuin niitä jotka tässä toisessa miehessä vetävät puoleensa. Niiden voimalla jaksan.

Tsemppiä!

suunnittelen mieheni jättämistä. Voiko jatkaa suhteessa, kun rakastaa toista enemmän? Pettäminen on fyysisellä tasolla jäänyt suudelmiin, mutta henkisellä tasolla paljon syvemmälle. Tämä toinen mies on niin hellä ja huomioiva. En pääse tunteesta eroon ja on molemminpuolista. Itku..