"Tytöille käy myöhemmin selväksi, että elämä ilman lapsia on vajaata."
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008663813.html
Hesarin juttu kiinalaisista melkein kolmekymppisistä naisista, jotka haluavat elää vapaasti ilman avioliittoa ja lapsia. Kommenteissa oli tälläinen kommentti:
"Tytöille käy myöhemmin selväksi, että elämä ilman lapsia on vajaata. Mutta usein silloin on liian myöhäistä korjata tilannetta."
Oon siis samanlainen nainen kuin nämä artikkelin naiset, nyt 31v. ja nautin työstä, harrastuksista ja ystävien kanssa vietetystä ajasta.
Olen aina ollut avoin lasten hankkimiselle, jos siihen haluja tulee. Ei oo koskaan tullut.
Jos nyt jätetään tuo tytöttely huomioitta, niin mitä mieltä ootte? Menetänkö paljon jos en ikinä hanki lapsia? Mietityttää paljon, kun nyt kolmekymppisenä varmaan viimeistään pitäisi tää päätös hakata kiveen.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain naispuoliset ihmiset kokevat myöhemmällä iällä tyhjyyttä, kun ei ole lapsia? Tunnen monta lapsetonta viiskymppistä miestä, jotka myös surevat asiaa!
Itse olin vannoutunut vela hiukan päälle kolmekymppiseksi saakka, noin 36-vuotiaana aloimme yrittää lasta silloisen mieheni kanssa. Emme saaneet lasta hoidoista huolimatta.N46
Tätä minäkin kummastelen, etteikö miehiä muka kaduta iäkkäänä, ettei tullut saatua lapsia?! Aina tästä toitotetaan vain naisille. Olen "vasta" 32v mies, ja kyllä toiveissa on oma perhe. Mikäli jostain syystä en sitä saa, hyväksyn asian kyllä ja koitan keksiä elämääni jotain muuta, mutta pahoin pelkään, että tyhjäksi se jää.
Kaikkien eliöiden perustarve on lisääntyminen.
En voi tietää, eikä kukaan voi sitä sinun puolestasi sanoa.
Itse olisin menettänyt todella paljon ilman lapsiani. Eikä se sitten tarkoita, etteikö voi elämästä nauttia täysipainoisesti aikana ennen lapsia tai lasten itsenäistyttyä. Eikä se tarkoita lasten kauttakaan elämistä.
Itse huomasin ajatellessani lasten tekoa, että ajattelin niiden lapsien tekoa aina monikossa, eli pitäisi tehdä useampi lapsi. Se ahdisti. Sitten kun rupesin ajattelemaan vain sitä, että teen yhden lapsen se tuntui itselle luontevammalta ja asiana, jonka voisin tehdä.
Tosin vieläkään en niitä lapsia sitten lopulta ole tehnyt eikä se kaduta.
Mahdoton sitä lienee ulkopuolisten tietää miten kohdallasi käy. Tunnen kaksi omasta tahdostaan lapsetonta naista 50+ eikä kumpikaan ole päätöstään katunut, päinvastoin. Toisen mies katui ja perusti viisikymppisenä perheen nuoremman naisen kanssa.
Totta kai siinä jotain menettää. Mutta niin menettää myös siinä kun lapsia hankkii. Elämä lapsen saaneena ja lapsettomana on erilaista. Ihmisestä itsestään kiinni, kumpaa haluaa elää. Itse en pidä toista parempana kuin toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain naispuoliset ihmiset kokevat myöhemmällä iällä tyhjyyttä, kun ei ole lapsia? Tunnen monta lapsetonta viiskymppistä miestä, jotka myös surevat asiaa!
Itse olin vannoutunut vela hiukan päälle kolmekymppiseksi saakka, noin 36-vuotiaana aloimme yrittää lasta silloisen mieheni kanssa. Emme saaneet lasta hoidoista huolimatta.N46
Tätä minäkin kummastelen, etteikö miehiä muka kaduta iäkkäänä, ettei tullut saatua lapsia?! Aina tästä toitotetaan vain naisille. Olen "vasta" 32v mies, ja kyllä toiveissa on oma perhe. Mikäli jostain syystä en sitä saa, hyväksyn asian kyllä ja koitan keksiä elämääni jotain muuta, mutta pahoin pelkään, että tyhjäksi se jää.
Milloin kukaan on kiinnostunut yhtään mistään miesten tunteista tai ajatuksista? Mietipä sitä.
Hei ap! Täällä myös N31 joka miettii samaa.
Mulla on tässä semmoinen mutka myös matkassa että avopuoliso on ehdottomasti lapsia vastaan. Eli tässä pitäis siis erotakin ja hankkia uusi mies joka niitä lapsia haluaisi ja seurustellakin tämän kanssa hetki ennen perheen perustamista. ..
30-vuotiaana on jo 90% munasoluista päätyny rätin mukana roskikseen.
40-vuotiaana enää 3% jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain naispuoliset ihmiset kokevat myöhemmällä iällä tyhjyyttä, kun ei ole lapsia? Tunnen monta lapsetonta viiskymppistä miestä, jotka myös surevat asiaa!
Itse olin vannoutunut vela hiukan päälle kolmekymppiseksi saakka, noin 36-vuotiaana aloimme yrittää lasta silloisen mieheni kanssa. Emme saaneet lasta hoidoista huolimatta.N46
Se on sitä biologiaa. Tämä tasa-arvo, jne on vain itse keksimäämme ideologiaa.
Kysymys on mahdoton vastata, koska jokaisella meistä on vain tämä yksi elämä. Jos tekee lapsia, ei tiedä millainen loppuelämä olisi ollut ilman niitä, ja jos ei tee, ei tiedä mitä se olisi ollut lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
30-vuotiaana on jo 90% munasoluista päätyny rätin mukana roskikseen.
40-vuotiaana enää 3% jäljellä.
Oot varmasti mies kun käytät noin kaunista kieltä. Ja kiitos tiedosta! Tätäkään ei me tyh mät naiset ois tajuttu ilman että mies tulee selittään. 😍😍
ei ole lapsia, ja olen 67 joten ei tule, eikä kaduta. seurustelin huorempan yhden äijän kanssa mutta kun ukko alko kolmannella tapaamisella puhua yhteisistä lapsista sanoin että ei kiitos, etsi joku muu, ja lopetin jutun siihen, ja olen siitä onnellinen. Toinen mies oli heti alussa samaa mieltä, ei kakaroita ja hyvin menee
Älkää lapsettomat olko aina huolissanne siitä, mitä ehkä menetätte. Elämä on ilman lapsiakin! Ja se voi olla todella ihanaa ilman ‚palloa jalassa‘, vapauksineen mennä ja tulla miten haluaa, ja taloudellisestikin helpompaa. Nuo ‚sitten heitä harmittaa‘ -jutut toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos. Onhan maailmassa muitakin asioita joita joku jälkikäteen voi katua, ammatinvalinnasta asuinpaikkaan, kesämökin hankkimisesta siihen, että erosi kuorosta!
terveisin
Äiti-mummi-anoppi 62
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton sitä lienee ulkopuolisten tietää miten kohdallasi käy. Tunnen kaksi omasta tahdostaan lapsetonta naista 50+ eikä kumpikaan ole päätöstään katunut, päinvastoin. Toisen mies katui ja perusti viisikymppisenä perheen nuoremman naisen kanssa.
ps. Itsekin ajattelin nuorempana, etten mene naimisiin enkä halua lapsia, mutta toisin kävi. Olen sitä mieltä, että lapsen saaminen on ollut merkittävimpiä asioita elämässäni, joka on muuttanut itseäni paljon (ja parempaan suuntaan).
Rehellisesti on sanottava, että molemmat tuntemani omasta tahdostaan lapsettomat naiset ovat luonteeltaan aika jyrkkiä ja ehdottomia. Olen itsekin sellainen tavallaan, mutta en tuomitse muita samalla tavalla, minkä katson johtuvan siitä, että lapset opettavat hyvin konkreettisesti, ettei elämä ole koskaan täysin omissa käsissä etkä ole oman onnesi seppä. Tietysti siihen oivallukseen voi päästä myös tuttavien ja ystävien lasten kautta, kun on nähnyt, miten heidän elämänsä on mennyt (ei aina hyvin). Omaan rajallisuuteensa törmää kasvattajana aivan toisella tavalla kuin silloin, jos on kokemusta vain omasta elämästä vastaamisesta.
Tällä ei suinkaan tahdo sanoa, että kaikki omasta tahdostaan lapsettomat naiset olisivat ehdottomia ja ajattelisivat, että olet oman onnesi seppä. Mutta se vain on niin, että elämä ilman lapsia on yksinkertaisempaa, jolloin tietyt asiat jäävät kehittymättä. Eivät nekään rajallisuutta konkretisoivat asiat varmaankaan kaikille vanhemmille avaudu niin kuin sen tarkoitan, suurempana avaruutena ymmärtää muita ja itseään. Tämä on vain oma kokemukseni vanhemmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30-vuotiaana on jo 90% munasoluista päätyny rätin mukana roskikseen.
40-vuotiaana enää 3% jäljellä.
Oot varmasti mies kun käytät noin kaunista kieltä. Ja kiitos tiedosta! Tätäkään ei me tyh mät naiset ois tajuttu ilman että mies tulee selittään. 😍😍
Naisten omia höpinöitä ja biologiaahan tuossa videossa vaan analysoidaan, ei siitä tarvitse kiukustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain naispuoliset ihmiset kokevat myöhemmällä iällä tyhjyyttä, kun ei ole lapsia? Tunnen monta lapsetonta viiskymppistä miestä, jotka myös surevat asiaa!
Itse olin vannoutunut vela hiukan päälle kolmekymppiseksi saakka, noin 36-vuotiaana aloimme yrittää lasta silloisen mieheni kanssa. Emme saaneet lasta hoidoista huolimatta.N46
Tätä minäkin kummastelen, etteikö miehiä muka kaduta iäkkäänä, ettei tullut saatua lapsia?! Aina tästä toitotetaan vain naisille. Olen "vasta" 32v mies, ja kyllä toiveissa on oma perhe. Mikäli jostain syystä en sitä saa, hyväksyn asian kyllä ja koitan keksiä elämääni jotain muuta, mutta pahoin pelkään, että tyhjäksi se jää.
Milloin kukaan on kiinnostunut yhtään mistään miesten tunteista tai ajatuksista? Mietipä sitä.
Oletko tosissasi? Ihmiskunnan historia on ollut täynnä miehiä, jotka ovat toitottaneet tunteitaan ja ajatuksiaan, niitä ovat kirjat, maalaustaide, lehdet, poliittiset pamfletit, asiakirjat ja maailman historia täynnä. Ja sinua nyt itkettää, että kiinalaisilta naisilta on kysytty jotain heidän lisääntymishaluistaan. Voi hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton sitä lienee ulkopuolisten tietää miten kohdallasi käy. Tunnen kaksi omasta tahdostaan lapsetonta naista 50+ eikä kumpikaan ole päätöstään katunut, päinvastoin. Toisen mies katui ja perusti viisikymppisenä perheen nuoremman naisen kanssa.
ps. Itsekin ajattelin nuorempana, etten mene naimisiin enkä halua lapsia, mutta toisin kävi. Olen sitä mieltä, että lapsen saaminen on ollut merkittävimpiä asioita elämässäni, joka on muuttanut itseäni paljon (ja parempaan suuntaan).
Rehellisesti on sanottava, että molemmat tuntemani omasta tahdostaan lapsettomat naiset ovat luonteeltaan aika jyrkkiä ja ehdottomia. Olen itsekin sellainen tavallaan, mutta en tuomitse muita samalla tavalla, minkä katson johtuvan siitä, että lapset opettavat hyvin konkreettisesti, ettei elämä ole koskaan täysin omissa käsissä etkä ole oman onnesi seppä. Tietysti siihen oivallukseen voi päästä myös tuttavien ja ystävien lasten kautta, kun on nähnyt, miten heidän elämänsä on mennyt (ei aina hyvin). Omaan rajallisuuteensa törmää kasvattajana aivan toisella tavalla kuin silloin, jos on kokemusta vain omasta elämästä vastaamisesta.
Tällä ei suinkaan tahdo sanoa, että kaikki omasta tahdostaan lapsettomat naiset olisivat ehdottomia ja ajattelisivat, että olet oman onnesi seppä. Mutta se vain on niin, että elämä ilman lapsia on yksinkertaisempaa, jolloin tietyt asiat jäävät kehittymättä. Eivät nekään rajallisuutta konkretisoivat asiat varmaankaan kaikille vanhemmille avaudu niin kuin sen tarkoitan, suurempana avaruutena ymmärtää muita ja itseään. Tämä on vain oma kokemukseni vanhemmuudesta.
Nämä sankaritarinat ja suuren oivaltaminen jaksavat aina naurattaa 🤭. Se, että antaa jonkun kehitysvammaisen siementää itsensä ei vielä varsinaisesti neroa tee.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tyhmiä, likaisia ja vievät kaiken aikasi. Lapsen saanut ihminen muuttuu silmäpussitelineeksi, suorastaan vanhenee silmissä. Lisäksi ylikansoitettu maapallo ei tarvitse enää yhtään räkänokkaa tänne pyörimään.
Ilkeämpää, rumempaa ja yksipuolisempaa vastausta ei löydä vaikka etsisikin. Pysyisit pois näistä tähän asti asiallisista keskusteluista!
Miten niin vain naispuoliset ihmiset kokevat myöhemmällä iällä tyhjyyttä, kun ei ole lapsia? Tunnen monta lapsetonta viiskymppistä miestä, jotka myös surevat asiaa!
Itse olin vannoutunut vela hiukan päälle kolmekymppiseksi saakka, noin 36-vuotiaana aloimme yrittää lasta silloisen mieheni kanssa. Emme saaneet lasta hoidoista huolimatta.
N46