Tämä "Sain lapsen, joka särki sydämeni" -juttu. Miten tarina on päätynyt lehtiin? Paljon muitakin kysymyksiä herää

Äiti ei ole tyytyväinen mihinkään. Pikkuveli on kultalapsi ja tätä rakastaa, mutta rakastaako tätä isosiskoa eli ongelmalasta?

Lapsi on täysin tyypillinen Asperger + AHDH. En tajua missä takapajulassa häntä on tutkittu. Joku lahko?

Äitiä kiinnostaa lähinnä, mitä muut ajattelevat ja millainen äiti hän itse on. Ja miten pikkuveljellä menee. Isosisko on vain ongelma.

Minua tökkii tuossa ihan koko jutussa pitkin matkaa moni asia. ap

Vierailija kirjoitti:

Minua tökkii tuossa ihan koko jutussa pitkin matkaa moni asia. ap

Jaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on täysin tyypillinen Asperger + AHDH. En tajua missä takapajulassa häntä on tutkittu. Joku lahko?

Jep, jos kuvaus olisi 80-luvulta niin ymmärtäisin. Ei nykypäivänä jätetä tutkimatta ja muutenkaan neuvolassa näitä edes tajuta. Ihan itse olisi voinut ja pitänyt ne tutkimukset vaatia jo aiemmin.

Ärsyttävä juttu jotenkin, kun jotain oleellista tossa jätetään kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ole tyytyväinen mihinkään. Pikkuveli on kultalapsi ja tätä rakastaa, mutta rakastaako tätä isosiskoa eli ongelmalasta?

No kyllähän se tuossa tekstissä sanotaan että rakastaa. Minusta se rakkaus myös hankalaan lapseen näkyy selkeästi myös rivien välistä. Ei ole mikään ihme että vanhemmat ovat väsyneitä tuollaisen lapsen kanssa, jos mitään apuakaan ei ole saanut.

Lapsen persoonasta äiti ei kerro oikeastaan mitään. Eikö hän näe lastaan? Mitkä ovat lapsen vahvuudet? Missä lapsi on lahjakas? Ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen persoonasta äiti ei kerro oikeastaan mitään. Eikö hän näe lastaan? Mitkä ovat lapsen vahvuudet? Missä lapsi on lahjakas? Ja niin edelleen.

Tuo juttuhan ei ollut henkilökuva lapsesta, vaan kertomus siitä, millaista on, kun jää aivan yksin erityislapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen persoonasta äiti ei kerro oikeastaan mitään. Eikö hän näe lastaan? Mitkä ovat lapsen vahvuudet? Missä lapsi on lahjakas? Ja niin edelleen.

Tuo juttuhan ei ollut henkilökuva lapsesta, vaan kertomus siitä, millaista on, kun jää aivan yksin erityislapsen kanssa.

Siinä oli arjen kuvausta, ja siinä pitäisi näkyä, että vanhemmat ovat nähneet lapsen vahvuudet. Niistä ei puhuttu mitään.

Kaunis ajatus, että lastaan rakastaa vaikka mikä olisi, se nyt ei vaan todellisuudessa voi pitää paikkaansa. Kuvitelkaa että itse olisitte tuollaisessa tilanteessa, tarkoitan nyt heitä joilla ei ole lapsia/ on ns. normaali lapsi.

Voisitko sinä rakastaa ja kunnioittaa sellaista henkilöä, joka tekee koko ajan pahaa, mikään ei kelpaa, on väkivaltainen, sosiaalisesti lahjaton, ei kunnioita sinua, on fyysisesti väkivaltainen…

Listaa voi jatkaa loputtomiin, haen tässä kaikkia sellaisia puolia ihmisessä, joita yhteiskunnassa ei hyväksytä. Ja nyt sinun pitäisi kasvattaa tällaista lasta omilla voimavaroillasi, rahoillasi… Tämä lapsi kuormittaa sinua ja yhteiskuntaa. Ja nyt sinun TÄYTYY rakastaa lasta, koska se on sinun. Se on kuin astuisi miinaan, ja siitä täytyy vain selvitä. Helppo se on vierestä paheksua ”Katsokaa nyt miten rumasti äiti puhuu lapsestaan!” kun itse et ole kokenut samanlaista tuskaa päivästä toiseen. Lapsilla kun ei ole palautusoikeutta.

Yritän tässä vain sanoa, että minä ymmärrän, en itsekkään jaksaisi.

No, eipä sitä voi ainakaan täysin ymmärtää ennenkuin itse sen kokee. Osa sentään osaa antaa sympatiaa tilanteessa. Aika moni ei.

Ja ei sitä apua eikä niitä tutkimuksia tosiaankaan saa pyytämättä, pyytämällä tai vaatimallakaan moni. Johtuen siitä että yhteiskunnalla ei ole varaa, jonot on pitkät jne.

T. Samoja asioita kokenut

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ajatus, että lastaan rakastaa vaikka mikä olisi, se nyt ei vaan todellisuudessa voi pitää paikkaansa. Kuvitelkaa että itse olisitte tuollaisessa tilanteessa, tarkoitan nyt heitä joilla ei ole lapsia/ on ns. normaali lapsi.

Voisitko sinä rakastaa ja kunnioittaa sellaista henkilöä, joka tekee koko ajan pahaa, mikään ei kelpaa, on väkivaltainen, sosiaalisesti lahjaton, ei kunnioita sinua, on fyysisesti väkivaltainen…

Listaa voi jatkaa loputtomiin, haen tässä kaikkia sellaisia puolia ihmisessä, joita yhteiskunnassa ei hyväksytä. Ja nyt sinun pitäisi kasvattaa tällaista lasta omilla voimavaroillasi, rahoillasi… Tämä lapsi kuormittaa sinua ja yhteiskuntaa. Ja nyt sinun TÄYTYY rakastaa lasta, koska se on sinun. Se on kuin astuisi miinaan, ja siitä täytyy vain selvitä. Helppo se on vierestä paheksua ”Katsokaa nyt miten rumasti äiti puhuu lapsestaan!” kun itse et ole kokenut samanlaista tuskaa päivästä toiseen. Lapsilla kun ei ole palautusoikeutta.

Yritän tässä vain sanoa, että minä ymmärrän, en itsekkään jaksaisi.

Kyllä sitä lastaan rakastaa. Aina pohjimmiltaan. Jotkut päivät tai hetket on olleet niin raskaita, että olen miettinyt surisinko, jos lapsi vaikka juoksisi auton alle. No, surisin tietenkin, loppuelämäni. Mutta se ehkä kuvastaa kuinka epätoivoista on välillä ollut, kun tuntuu ettei vaan enää jaksa.

Eikä kukaan ole tukenut minua esim siinä traumassa, mitä se aiheuttaa äidille kun oma lapsi käy väkivaltaisesti kimppuun. Kukaan muu ei ole koskaan minua pahoinpidellyt, mutta oma lapsi on. Väistämättä sellainen vaikuttaa myös äiti-lapsi suhteeseen.

Niin, miksi äiti on antanut tarinansa lehtiin? Haluaa vain julistaa, miten vaikeaa hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksi äiti on antanut tarinansa lehtiin? Haluaa vain julistaa, miten vaikeaa hänellä on.

Oletko jotenkin kateellinen, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksi äiti on antanut tarinansa lehtiin? Haluaa vain julistaa, miten vaikeaa hänellä on.

Oletko jotenkin kateellinen, vai?

Kerropa logiikka kommenttisi takana.

Eikö siinä jutussa tuotu esille, että jotenkin surua aiheuttaa sekin, että ei voi paistaa makkaraa nuotiolla tai ajaa pyörällä. Se jäi vähän avoimeksi, että miksi ei. Ymmärtäisin, jos olisi kyse moniraajahalvauksesta… Voimia erityislapsen kanssa, se on raskasta, mutta onkohan tässä vedetty nyt hieman liioitellen. Mitä sitten lapsen kuullen puhutaan näistä ja mustamaalataanko kaikki. Se ei ainakaan vaikuta mitenkään myönteisesti mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksi äiti on antanut tarinansa lehtiin? Haluaa vain julistaa, miten vaikeaa hänellä on.

No totta h*lvetissä. Minäkin julistaisin. Onhan toi nyt äärimmäisen raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksi äiti on antanut tarinansa lehtiin? Haluaa vain julistaa, miten vaikeaa hänellä on.

Oletko jotenkin kateellinen, vai?

Kerropa logiikka kommenttisi takana.

Se, että koet jotain katkeruutta siitä, että ihminen kertoo nimettömänä Kodin kuvalehdessä, miten vaikeaa hänellä on erityislapsen kanssa. Mikä tunnetila sitä ajaa? Voit nyt kertoa, mikä se on, jollei kateus.

Vierailija kirjoitti:

Eikö siinä jutussa tuotu esille, että jotenkin surua aiheuttaa sekin, että ei voi paistaa makkaraa nuotiolla tai ajaa pyörällä. Se jäi vähän avoimeksi, että miksi ei. Ymmärtäisin, jos olisi kyse moniraajahalvauksesta… Voimia erityislapsen kanssa, se on raskasta, mutta onkohan tässä vedetty nyt hieman liioitellen. Mitä sitten lapsen kuullen puhutaan näistä ja mustamaalataanko kaikki. Se ei ainakaan vaikuta mitenkään myönteisesti mihinkään.

Tuo äiti on ilmeisesti itsekin kirjolla. Luonut ideaalikuvan ”normaalista elämästä”, ja kun todellisuus iski, on hänen ”sydämensä särkynyt”. Kukaan ei ole luvannut ruusutarhaa. Menkää Ukrainaan katsomaan kun unelmat tallotaan.