Tämä "Sain lapsen, joka särki sydämeni" -juttu. Miten tarina on päätynyt lehtiin? Paljon muitakin kysymyksiä herää

Vierailija kirjoitti:

Eli ap:lla on asperger ja ADHD ja tuntui kurjalta lukea jonkun äidin kuvaus siitä millaiselta tuntuu elää haastavan nepsylapsen kanssa. Ymmärrän.

Tais tulla totuus päin kasvoja kuin märkä rätti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap:lla on asperger ja ADHD ja tuntui kurjalta lukea jonkun äidin kuvaus siitä millaiselta tuntuu elää haastavan nepsylapsen kanssa. Ymmärrän.

Itsepä kärsit ilkeysvammasta.

Ehkä. Jonkun on sanottava suoraan. Ehkä me nepsyt tosiaan olemme parhaita vanhempia nepsylapsille: ainakin heistä tulee toimintakykyisiä ilman outoja odotuksia ja vanhemman pettymyksiä.

Oletko siis nepsy, jolla on nepsylapsia? Miten itse olisit toiminut tuon jutun lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap:lla on asperger ja ADHD ja tuntui kurjalta lukea jonkun äidin kuvaus siitä millaiselta tuntuu elää haastavan nepsylapsen kanssa. Ymmärrän.

Tais tulla totuus päin kasvoja kuin märkä rätti.

Niin, se, että kommentoija on pahansuopa.

Ymmärrän täysin "Iidan" äitiä, oma lapsoseni, einokainen, oli suurinpiirtein samanlainen. pl väkivltaisuus.

 Nyt hän on jo aikuinen, ja niiin rakas minulle edelleen. 

Ihmettelen syvästi miten vuosi toisen jälkeen edelleen voi olla näin, ettei lapsia tutkita, eikä OSATA diagnosoida, vaikka itse pystyin päättelemään jo muutamasta lauseesta mikä tytärtä vaivaa. Minä, jolla ei ole MITÄÄN koulutusta alalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap:lla on asperger ja ADHD ja tuntui kurjalta lukea jonkun äidin kuvaus siitä millaiselta tuntuu elää haastavan nepsylapsen kanssa. Ymmärrän.

Tais tulla totuus päin kasvoja kuin märkä rätti.

Jokainen lapsi aistii rakkaudettomuuden, vaateen olla erilainen kuin onkaan, ja etenkin oman vanhemman pettymyksen itseensä/elämään. Jo tämä aiheuttaa tomintakyvyttömyyttä ja sekoilua, aivan varmasti.

Mua kiinnostaisi, onko vanhemmat yrittäneet MITÄÄN väkivallan loppumiseksi. Jos minulla olisi tuollainen lapsi, joka hakkaa, nappaisin käsivarresta ja ottaisin tiukan otteen kunnes lopettaa riehumisen. Myös ääntä korottaisin vähän ja pitäisi puhetyylin lasta kohtaan asiallisen tylynä, kunnes lopettaa riehumisen JA pyytää anteeksi. Joka kolmannesta riehumisesta joutuu jäähylle ja kaikki kiva otetaan pois.

Ihmettelen ettei ole päässyt tutkimuksiin. Miksi ei hakeutunut aikaisemmin yksityiselle? Millaiset rajat ja rutiinit lapsella on ollut? Mitä äiti ja isä ovat tehneet lapsen kasvatuksen ja henkisen tasapainon eteen?

Erityislasta pitää erityisesti kasvattaa, ohjata tuhat ja yksi kertaa oikealle polulle. Toistaa ja toistaa. Rutiinit äärimmäisen tärkeät.

Luulen, että sitä työtä tässä perheessä ei ole jaksettu ja äiti syyttää siitä yhteiskuntaa.

T. Kahden autistin äiti

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi, onko vanhemmat yrittäneet MITÄÄN väkivallan loppumiseksi. Jos minulla olisi tuollainen lapsi, joka hakkaa, nappaisin käsivarresta ja ottaisin tiukan otteen kunnes lopettaa riehumisen. Myös ääntä korottaisin vähän ja pitäisi puhetyylin lasta kohtaan asiallisen tylynä, kunnes lopettaa riehumisen JA pyytää anteeksi. Joka kolmannesta riehumisesta joutuu jäähylle ja kaikki kiva otetaan pois.

Hei, nyt et kyllä tajua mitään. Tuollainen ei tehoa jutussa kuvailtuun lapseen.

Miksi näissä ketjuissa aina yrittävät neuvoa ihmiset, joilla ei ole asioista mitään tajua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap:lla on asperger ja ADHD ja tuntui kurjalta lukea jonkun äidin kuvaus siitä millaiselta tuntuu elää haastavan nepsylapsen kanssa. Ymmärrän.

Tais tulla totuus päin kasvoja kuin märkä rätti.

Jokainen lapsi aistii rakkaudettomuuden, vaateen olla erilainen kuin onkaan, ja etenkin oman vanhemman pettymyksen itseensä/elämään. Jo tämä aiheuttaa tomintakyvyttömyyttä ja sekoilua, aivan varmasti.

Kyllä. Mutta asia ei korjaannu vanhempia syyttelemällä. Vaan on tärkeää että lapsen haasteet

Saa nimen. Diagnoosin. Siitä alkaa löytyä ymmärrys miksi lapsi toimii niinkuin toimii.

Kuntoutusta. Jotta koko perhe oppii toimimaan ja olemaan paremmin vuorovaikutuksessa tilanteissa, jotka ei ole ns. normaaleja tai tavanomaisia.

Saada vertaistukea. Jotta tietää että ei ole ainoa, ja jotta voi puhua heille jotka aidosti ymmärtää mitä käyt läpi.

Hengähdyshetkiä. Vanhempi tarvitsee myös aikaa itselleen ja lepoon. Lastenkasvatus on usein voimia vievää, nepsylapsen kohdalla sen voi usein vähintään tuplata.

Vierailija kirjoitti:

Minua aina vähän mietityttää, jos päiväkodissa tai koulussa ei ole ongelmia, vaikea ajatella että lapsi pystyisi piilottamaan erityisyytensä kahdeksan tuntia päivässä. Ja varmasti noin massiiviset sosiaaliset ongelmat olisivat näkyneet siellä ja niihin olisi puututtu.

Itse uskon rutiineihin kaikkien lasten kohdalla, ne tuovat turvaa. Ja monet sanoo, että kotona tarkat rutiinit, mutta todellisuus kuitenkin ihan muuta.

Minä taas en ole uskonut kodin rutiineihin missään vaiheessa normaalien, saako niin sanoa, lasten kanssa. Rutiinit ovat aina olleet hyvin väljät, ruokaa saa nälkäisenä, nukkua saa väsyneenä, pesulla käydään ja hampaat pestään. Turvaa antaa ihmiset lähellä. Joustavia, itsenäisiä ja avara katseisia aikuisia on kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi, onko vanhemmat yrittäneet MITÄÄN väkivallan loppumiseksi. Jos minulla olisi tuollainen lapsi, joka hakkaa, nappaisin käsivarresta ja ottaisin tiukan otteen kunnes lopettaa riehumisen. Myös ääntä korottaisin vähän ja pitäisi puhetyylin lasta kohtaan asiallisen tylynä, kunnes lopettaa riehumisen JA pyytää anteeksi. Joka kolmannesta riehumisesta joutuu jäähylle ja kaikki kiva otetaan pois.

🙄 ei tietenkään. Taputtivat vaan päähän. 🙄🙄🙄 nyt oikeasti. Ihan varmasti ovat tehneet tuon ja monesti ja ihan kaikkea muutakin. Mutta kun nepsylapseen harvoin tehoaa tavanomaiset kasvatuskeinot. Esim meillä tuo toimintamalli vain pahensi ja eskaloitti tilanteita, jolloin ne äityi todella väkivaltaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap:lla on asperger ja ADHD ja tuntui kurjalta lukea jonkun äidin kuvaus siitä millaiselta tuntuu elää haastavan nepsylapsen kanssa. Ymmärrän.

Tais tulla totuus päin kasvoja kuin märkä rätti.

Jokainen lapsi aistii rakkaudettomuuden, vaateen olla erilainen kuin onkaan, ja etenkin oman vanhemman pettymyksen itseensä/elämään. Jo tämä aiheuttaa tomintakyvyttömyyttä ja sekoilua, aivan varmasti.

Vanhemmat ovat varmaan tehneet parhaansa, niillä eväillä jotka on annettu.

Ap horisee omiaan, mutta aiheeseen. Nostan hattua tuolle äidille, kun tuli ongelmansa kanssa lehteen.

Ihan hirveää, miten heitteillä lapsiperheet ovat. Jos tilalla olisivat jotkut muut vanhemmat kuin tuo äiti ja isä, niin tuossa voisi olla perhetragedian ainekset kasassa. Ihan järkyttävää, että on vain voivoteltu ja videoita äidin ja tytön leikkihetkiä ja analysoitu niitä. Tuon tekstin kuvaukset oikein huusivat autismia vaikka olenkin ihan maallikko asian suhteen.

En lähde spekuloimaan jaksaisinko itse vai en, mutta ymmärrän, jos joku ei jaksa. Varsinkin, kun lapsi on väkivaltainen nuorempaa sisarusta ja vanhempia, ja ehkä myös muita lapsia kohtaan. Yhteiskunnan pitäisi tarjota enemmön tukitoimia nepsylasten vanhemmille! Ei tuo ole oikein, ihan kuin heitteillejättö siis yhteiskunnan osalta.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi, onko vanhemmat yrittäneet MITÄÄN väkivallan loppumiseksi. Jos minulla olisi tuollainen lapsi, joka hakkaa, nappaisin käsivarresta ja ottaisin tiukan otteen kunnes lopettaa riehumisen. Myös ääntä korottaisin vähän ja pitäisi puhetyylin lasta kohtaan asiallisen tylynä, kunnes lopettaa riehumisen JA pyytää anteeksi. Joka kolmannesta riehumisesta joutuu jäähylle ja kaikki kiva otetaan pois.

Voi kun se olisikin noin helppoa :D

Tottakai he ovat yrittäneet. Näillä lapsilla ei syy ja seuraussuhde toimi normaalisti. Ja vaikka toimisikin itsehillintää ei kehity kuten muilla lapsilla. Aistinsäätelyn ongelma sekoitttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua aina vähän mietityttää, jos päiväkodissa tai koulussa ei ole ongelmia, vaikea ajatella että lapsi pystyisi piilottamaan erityisyytensä kahdeksan tuntia päivässä. Ja varmasti noin massiiviset sosiaaliset ongelmat olisivat näkyneet siellä ja niihin olisi puututtu.

Itse uskon rutiineihin kaikkien lasten kohdalla, ne tuovat turvaa. Ja monet sanoo, että kotona tarkat rutiinit, mutta todellisuus kuitenkin ihan muuta.

Minä taas en ole uskonut kodin rutiineihin missään vaiheessa normaalien, saako niin sanoa, lasten kanssa. Rutiinit ovat aina olleet hyvin väljät, ruokaa saa nälkäisenä, nukkua saa väsyneenä, pesulla käydään ja hampaat pestään. Turvaa antaa ihmiset lähellä. Joustavia, itsenäisiä ja avara katseisia aikuisia on kasvanut.

Piti tähän lisätä, että jutun lapsen kaltaisten kanssa rutiinit ja ennakointi toki olisivat olleet toisenlaisia.

Tässä nyt parikin seikkaa mitä tulee mieleen:

- Jutusta saa selkeän kuvan, että nuorempi poika (jolla ei ole noita ongelmia ja helpompi) on se äidin kultalapsi, onko oikein lopulta ketään kohtaan?

- Miksi ihmeessä ei ole menty yksityiselle/vaadittu(!) oikeasti julkisella niitä tutkimuksia, kyseessä kuitenkin oma lapsi eikä mikään huonosti tuottava sijoitus johon ei ole varaa = minä vaikka lainaisin ne rahat tuossa tilanteessa jostain!

- Miksi tämä äiti kertoo tarinan lehteen, haluaako hän tuoda tarinansa julki vai uhriutua? Puhutaanko kotona lasten kuullen noin, entäs kun tyttö on esim Teini ja lukee nämä jutut, miten vaikuttaa itsetuntoon = onko hetkeäkään mietitty, että tytön minäkuva tulee vääristymään pahasti jo lehtijuttujen perusteella? Samoin lapsi kyllä vaistoaa, ettei häntä rakasteta.

Ei tämä äiti ole mikään uhri tässä = aikuinen ihminen olisi hakenut apua jo kauan sitten (tavalla tai toisella tapellen) mutta ei olisi riepotellut lapsensa elämää lehtiin asti, että miten kamalaa on.

Sitten taatusti jostain "mystisestä" syystä vanhana mietitään, miksi aikuinen tytär ei välitä......

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on täysin tyypillinen Asperger + AHDH. En tajua missä takapajulassa häntä on tutkittu. Joku lahko?

Pakko kommentoida. Minun lapsi on Asperger + adhd/add-piirteinen, ja hän on ihana ja maailman rakkain. Käytös rasittavaa välillä, mutten ikinä vaihtaisi pois. On siis superrakas. Ei siis tarkoita, että jos on dg, niin automaattisesti olisi hirveä, raskas ja sydämen särkevä tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi, onko vanhemmat yrittäneet MITÄÄN väkivallan loppumiseksi. Jos minulla olisi tuollainen lapsi, joka hakkaa, nappaisin käsivarresta ja ottaisin tiukan otteen kunnes lopettaa riehumisen. Myös ääntä korottaisin vähän ja pitäisi puhetyylin lasta kohtaan asiallisen tylynä, kunnes lopettaa riehumisen JA pyytää anteeksi. Joka kolmannesta riehumisesta joutuu jäähylle ja kaikki kiva otetaan pois.

Hei, nyt et kyllä tajua mitään. Tuollainen ei tehoa jutussa kuvailtuun lapseen.

Miksi näissä ketjuissa aina yrittävät neuvoa ihmiset, joilla ei ole asioista mitään tajua?

Viimeiseen kysymykseesi:

a, tykätään trollailemisesta

b, oma ymmärtämättömyyttään HALUTAAN tuoda julki

c, oma ymmärtämättömyys tuodaan julki tyhmyyttään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi, onko vanhemmat yrittäneet MITÄÄN väkivallan loppumiseksi. Jos minulla olisi tuollainen lapsi, joka hakkaa, nappaisin käsivarresta ja ottaisin tiukan otteen kunnes lopettaa riehumisen. Myös ääntä korottaisin vähän ja pitäisi puhetyylin lasta kohtaan asiallisen tylynä, kunnes lopettaa riehumisen JA pyytää anteeksi. Joka kolmannesta riehumisesta joutuu jäähylle ja kaikki kiva otetaan pois.

Hei, nyt et kyllä tajua mitään. Tuollainen ei tehoa jutussa kuvailtuun lapseen.

Miksi näissä ketjuissa aina yrittävät neuvoa ihmiset, joilla ei ole asioista mitään tajua?

Viimeiseen kysymykseesi:

a, tykätään trollailemisesta

b, oma ymmärtämättömyyttään HALUTAAN tuoda julki

c, oma ymmärtämättömyys tuodaan julki tyhmyyttään

a: no aika vakavalla jutulla trollailevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap:lla on asperger ja ADHD ja tuntui kurjalta lukea jonkun äidin kuvaus siitä millaiselta tuntuu elää haastavan nepsylapsen kanssa. Ymmärrän.

Tais tulla totuus päin kasvoja kuin märkä rätti.

Jokainen lapsi aistii rakkaudettomuuden, vaateen olla erilainen kuin onkaan, ja etenkin oman vanhemman pettymyksen itseensä/elämään. Jo tämä aiheuttaa tomintakyvyttömyyttä ja sekoilua, aivan varmasti.

Ihmisen tuleekin "aistia" se ettei väkivaltaisuutta hyväksytä. Tämä jopa ihan suoraan päin naamaa kerrotaan myös niille lapsille jotka ovat väkivaltaisia. VArmasti, vaikka miljoonaan kertaan sanotaan että se on se väkivalta jota ei hyväksytä, eikä lapsi itse, lapsik kuitenkin ottaa tuon hyväksymättömyyden itseensä. Niin se vain menee. Ihmmistä vaaditaan olemaan itetynlainen jotta hän voi toimia yhteiskunnassa. Ihminen yleensä oppii ja sopeutuu tähän vaateeseen jossain vaiheessa, kun vaihtoehtoja ei enää ole, poislukien niin vammaiset jotka eivät siihen kykene. Rakkauden kanssahan tällä ei ole mitään tekemistä. Ihmistä voi rakastaa vaikka miten paljon, huolimatta siitä onko hän väkivaltainen vai ei. 

Semmooista se elämä on, se on vaikeampaa sellaisille joilla on tällaisia ongelmia, ja heistä tuntuu useammin että heitä ei rakasteta, ja että heitä vaaditaan muuttumaan ihmisenä. Se ei tarkoita että heitä ei  rakastettaisi, se on vain henkilön päässä oleva tunne, kun ei pysty ikävää käytöstään hallitsemaan.