Lue keskustelun säännöt.
Isällä todettiin tänään keuhkoihin levinnyt aivokasvain
27.03.2022 |
Muutin eilen koko päivän ja sovittuna oli että vanhempani tulisivat tänään uuteen kotiin kylään ja nisulle. Illalla äitini laittoi viestiä että eivät tule, isä on viety ambulanssilla sairaalaan sillä oli hassusti törmäillyt huonekaluihin, ollut poissaoleva, ei kuullut kunnolla äitiäni ja kun oli vastanut, oli puheesta ollut vaikea saada selvää. Ajattelin että ehkä aivoverenvuoro, sillä veritulppataipumusta hänellä on ollut. 10v sitten selvisi sydänkohtauksesta.
Tänään äitini soitti että isä oli aamulla kuuden aikaan hänelle soittanut valvotun yön jälkeen, eikä kuulostanut hyvältä. Oli pyytänyt ettei hänelle soiteltais, ja oli miettinyt mitä "nyt tekisi" ja mitä tästä eteenpäin. Lääkäri oli soitellut puolen päivän aikaa ja kertonut että isällä on keuhkoihin levinnyt aivokasvain (vai voisiko olla toisinpäin). Syöpä-sanaa ei käytetty, ennusteista ei puhuttu. Alkuviikosta uudet kuvaukset, siinä sitten nähdään onko hyvä. vai pahalaatuinen. Olen jo varautunut pahimpaan, ja minusta t untuu että isä ei enää kotiin sairaalasta tule. Jos puhuminenkin on kovin vaikeaa.
Onko kenenkään tutulla ollut vastaavaa komboa, ja osaatteko sanoa miten tämmöisessä tilanteessa edetään?
Isälläni ei ole ollut mitään oireita tai kipuja, hieman on yskinyt ja kuulo huonontunut viimeisen vuoden aikana. Viikko sitten veljeni oli hänen kanssa käynyt jossain ja sanoi että oli kävellyt varoen. Varmasti liittynyt tähän sairauteen jotenkin.
Isäni täytti viime elokuussa 70. Muuten perusterve mies.
Oli sanonut ettei halua mitään voimakkaita lääkityksiä tähän, jos on pahanlaatuinen ja niillä ei saisi kuin hieman lisäaikaa elämälle (jonka sitte kärsisi lääkkeiten sivuvaikutuksista).
Olen aivan shokissa. Pari viikkoa sitten isäni haki minut lentokentältä kun tulin reissusta, ja aivan normaalisti pölötimme. Nyt näin.
Täällä asentelen lamppuja, telkkaa, tauluja poraan, lapsia lohdutan. Tyttäreni on aivan isäni silmäterä ja hän ottaa tämän todella raskaasti. Olen itse yksinhuoltaja, siipan tukea ei ole tähän tilanteeseen.
Todella epätodellinen olo.
Kommentit (75)
Olen pahoillani. Kuulostaa aggressiiviselta kasvaimelta kun on noin nopeasti levinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on jo ns. levinnyt kaikkialle niin ei varmaan yritetäkään mitään rajuja hoitoja enää, ainoastaan oireita lievittävää.
Olen pahoillani minäkin. Oma isäni on selviytynyt metastoituneesta syövästä terveiden kirjoihin, joten voin sanoa että kaikki on mahdollista. Mutta todella vakavalta kuulostaa isäsi tilanne.
Silloinhan ei varsinaisesti voi enää olla hyvänlaatuisesta kyse jos on jo levinnyt elimestä toiseen. Pahanlaatuisuus on juuri sitä leviämistä.
Melkein sama diagnoosi oli kymmenen vuotta sitten edesmenneellä isälläni. Missään tapauksessa en silloin olisi pystynyt lavertelemaan sitä somessa saatika, että olisin julistanut sen kaikelle kansalle. Suru oli niin suuri.
Älkääkä tulko selittämään, että jokainen käsittelee suruaan eri tavoin. Tuo on yksinkertaisesti uskomattoman tyhmää. Kai jokaisella kuitenkin on edes yksi ystävä, jolle puhua. Tai sitten ilmeisesti ei.
Jatka "pölöttämistä" jossain muualla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä teille ja voimia siihen mitä ikinä tapahtuukaan.
Vierailija kirjoitti:
Melkein sama diagnoosi oli kymmenen vuotta sitten edesmenneellä isälläni. Missään tapauksessa en silloin olisi pystynyt lavertelemaan sitä somessa saatika, että olisin julistanut sen kaikelle kansalle. Suru oli niin suuri.
Älkääkä tulko selittämään, että jokainen käsittelee suruaan eri tavoin. Tuo on yksinkertaisesti uskomattoman tyhmää. Kai jokaisella kuitenkin on edes yksi ystävä, jolle puhua. Tai sitten ilmeisesti ei.
Jatka "pölöttämistä" jossain muualla!
Ilmeisesti suuri surusi on päässyt melko hyvin unohtumaan, kun empatian hiventäkään ei ole jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein sama diagnoosi oli kymmenen vuotta sitten edesmenneellä isälläni. Missään tapauksessa en silloin olisi pystynyt lavertelemaan sitä somessa saatika, että olisin julistanut sen kaikelle kansalle. Suru oli niin suuri.
Älkääkä tulko selittämään, että jokainen käsittelee suruaan eri tavoin. Tuo on yksinkertaisesti uskomattoman tyhmää. Kai jokaisella kuitenkin on edes yksi ystävä, jolle puhua. Tai sitten ilmeisesti ei.
Jatka "pölöttämistä" jossain muualla!
Ilmeisesti suuri surusi on päässyt melko hyvin unohtumaan, kun empatian hiventäkään ei ole jäänyt.
Empatiaa löytyy sille, joka oikeasti on huonossa tilanteessa ja sen tarpeessa. Tyhmyyttä ei yksinkertaisesti voi suvaita.
Olen pahoillani. Toivottavasti isäsi saa vielä paljon aikaa ja hoidot tehoaisi. Isäni kuoli 4kk syövän toteamisen jälkeen. Oli keuhkoista levinnyt aivoihin. Hoidot tuli niin rankoiksi ettei niitä voitu enää jatkaa. Viimiset hetket kotona rauhallisia ja sitten saattohoitoon. Rankkaa aikaa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein sama diagnoosi oli kymmenen vuotta sitten edesmenneellä isälläni. Missään tapauksessa en silloin olisi pystynyt lavertelemaan sitä somessa saatika, että olisin julistanut sen kaikelle kansalle. Suru oli niin suuri.
Älkääkä tulko selittämään, että jokainen käsittelee suruaan eri tavoin. Tuo on yksinkertaisesti uskomattoman tyhmää. Kai jokaisella kuitenkin on edes yksi ystävä, jolle puhua. Tai sitten ilmeisesti ei.
Jatka "pölöttämistä" jossain muualla!
Ap:hän kyselee juuri saman kokeneita, harvalla sellaisia lähipiirissä on.
Kunhan juksasin ja moni otti tosissaan. ☺
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein sama diagnoosi oli kymmenen vuotta sitten edesmenneellä isälläni. Missään tapauksessa en silloin olisi pystynyt lavertelemaan sitä somessa saatika, että olisin julistanut sen kaikelle kansalle. Suru oli niin suuri.
Älkääkä tulko selittämään, että jokainen käsittelee suruaan eri tavoin. Tuo on yksinkertaisesti uskomattoman tyhmää. Kai jokaisella kuitenkin on edes yksi ystävä, jolle puhua. Tai sitten ilmeisesti ei.
Jatka "pölöttämistä" jossain muualla!
Jokainen käsittelee suruaan tavallaan! Olet kylmä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Melkein sama diagnoosi oli kymmenen vuotta sitten edesmenneellä isälläni. Missään tapauksessa en silloin olisi pystynyt lavertelemaan sitä somessa saatika, että olisin julistanut sen kaikelle kansalle. Suru oli niin suuri.
Älkääkä tulko selittämään, että jokainen käsittelee suruaan eri tavoin. Tuo on yksinkertaisesti uskomattoman tyhmää. Kai jokaisella kuitenkin on edes yksi ystävä, jolle puhua. Tai sitten ilmeisesti ei.
Jatka "pölöttämistä" jossain muualla!
Häikäiseekö oma kommenttisi mielestäsi viisaudellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein sama diagnoosi oli kymmenen vuotta sitten edesmenneellä isälläni. Missään tapauksessa en silloin olisi pystynyt lavertelemaan sitä somessa saatika, että olisin julistanut sen kaikelle kansalle. Suru oli niin suuri.
Älkääkä tulko selittämään, että jokainen käsittelee suruaan eri tavoin. Tuo on yksinkertaisesti uskomattoman tyhmää. Kai jokaisella kuitenkin on edes yksi ystävä, jolle puhua. Tai sitten ilmeisesti ei.
Jatka "pölöttämistä" jossain muualla!
Jokainen käsittelee suruaan tavallaan! Olet kylmä ihminen.
No just! 😀
Lähtö tulee kaikille ajallaan. Ymmärrän kyllä että olet shokissa. Isäsi on elänyt jo aika pitkän elämän. Moni ei saa noinkaan paljon aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein sama diagnoosi oli kymmenen vuotta sitten edesmenneellä isälläni. Missään tapauksessa en silloin olisi pystynyt lavertelemaan sitä somessa saatika, että olisin julistanut sen kaikelle kansalle. Suru oli niin suuri.
Älkääkä tulko selittämään, että jokainen käsittelee suruaan eri tavoin. Tuo on yksinkertaisesti uskomattoman tyhmää. Kai jokaisella kuitenkin on edes yksi ystävä, jolle puhua. Tai sitten ilmeisesti ei.
Jatka "pölöttämistä" jossain muualla!
Häikäiseekö oma kommenttisi mielestäsi viisaudellaan?
😂
Vierailija kirjoitti:
Melkein sama diagnoosi oli kymmenen vuotta sitten edesmenneellä isälläni. Missään tapauksessa en silloin olisi pystynyt lavertelemaan sitä somessa saatika, että olisin julistanut sen kaikelle kansalle. Suru oli niin suuri.
Älkääkä tulko selittämään, että jokainen käsittelee suruaan eri tavoin. Tuo on yksinkertaisesti uskomattoman tyhmää. Kai jokaisella kuitenkin on edes yksi ystävä, jolle puhua. Tai sitten ilmeisesti ei.
Jatka "pölöttämistä" jossain muualla!
Eihän täällä henkilötietoja julkaista.Palstahan on juuri sitä varten,että täällä saa puhua mistä hyvänsä ja saa vertaistukea.Ilkeilyt täältä voisi kyllä jättää kokonaan pois,niitä ilmenee aivan liikaa.Moni purkaa näköjään pahaa oloaan ja luonnettaan täällä,harmi.Menisit potkimaan vaikka kiviä ulos etkä kävisi ihmisen kimppuun,jolla on vaikeaa.
Tuolla tavalla äitini kuoli viime vuonna. Itselleni oli helpotus, että aivokasvain muutti persoonaa ja teki hänestä "tyhmän", koska siten sain luopua hänestä pikkuhiljaa. Hänen kanssaan ei todellakaan keskusteltu viimeisenä elinpäivänä, ei hän puhunut enää viikkokausiin.
Vierailija kirjoitti:
Melkein sama diagnoosi oli kymmenen vuotta sitten edesmenneellä isälläni. Missään tapauksessa en silloin olisi pystynyt lavertelemaan sitä somessa saatika, että olisin julistanut sen kaikelle kansalle. Suru oli niin suuri.
Älkääkä tulko selittämään, että jokainen käsittelee suruaan eri tavoin. Tuo on yksinkertaisesti uskomattoman tyhmää. Kai jokaisella kuitenkin on edes yksi ystävä, jolle puhua. Tai sitten ilmeisesti ei.
Jatka "pölöttämistä" jossain muualla!
Yksinäisiä ihmisiä on todennäköisesti paljon enemmän kuin arvaatkaan. Olen itsekin ihan normaali kolmekymppinen nainen, mutta ei mulla ole ollut ystäviä moneen vuoteen. Työtuttuja löytyy, mutta ennemmin minä elämäni kipukohtia käsittelisin anonyyminä netissä kuin puolituttujen kanssa.
Tsemppiä ap:lle tai ainakin muille samassa tilanteessa oleville.
Olen todella pahoillani. Useimmiten on toisinpäin, että keuhkoista leviää aivoon ja siellä alkaa aiheuttaa haittaoireita kuten isälläsikin on nyt käynyt.
Nyt päivä kerrallaan, kuvaus kerrallaan, koepalat niin selviää sitten enemmän.
Ei tässä muuta voi toivottaa kuin kovasti voimia.