Lue keskustelun säännöt.
Isällä todettiin tänään keuhkoihin levinnyt aivokasvain
27.03.2022 |
Muutin eilen koko päivän ja sovittuna oli että vanhempani tulisivat tänään uuteen kotiin kylään ja nisulle. Illalla äitini laittoi viestiä että eivät tule, isä on viety ambulanssilla sairaalaan sillä oli hassusti törmäillyt huonekaluihin, ollut poissaoleva, ei kuullut kunnolla äitiäni ja kun oli vastanut, oli puheesta ollut vaikea saada selvää. Ajattelin että ehkä aivoverenvuoro, sillä veritulppataipumusta hänellä on ollut. 10v sitten selvisi sydänkohtauksesta.
Tänään äitini soitti että isä oli aamulla kuuden aikaan hänelle soittanut valvotun yön jälkeen, eikä kuulostanut hyvältä. Oli pyytänyt ettei hänelle soiteltais, ja oli miettinyt mitä "nyt tekisi" ja mitä tästä eteenpäin. Lääkäri oli soitellut puolen päivän aikaa ja kertonut että isällä on keuhkoihin levinnyt aivokasvain (vai voisiko olla toisinpäin). Syöpä-sanaa ei käytetty, ennusteista ei puhuttu. Alkuviikosta uudet kuvaukset, siinä sitten nähdään onko hyvä. vai pahalaatuinen. Olen jo varautunut pahimpaan, ja minusta t untuu että isä ei enää kotiin sairaalasta tule. Jos puhuminenkin on kovin vaikeaa.
Onko kenenkään tutulla ollut vastaavaa komboa, ja osaatteko sanoa miten tämmöisessä tilanteessa edetään?
Isälläni ei ole ollut mitään oireita tai kipuja, hieman on yskinyt ja kuulo huonontunut viimeisen vuoden aikana. Viikko sitten veljeni oli hänen kanssa käynyt jossain ja sanoi että oli kävellyt varoen. Varmasti liittynyt tähän sairauteen jotenkin.
Isäni täytti viime elokuussa 70. Muuten perusterve mies.
Oli sanonut ettei halua mitään voimakkaita lääkityksiä tähän, jos on pahanlaatuinen ja niillä ei saisi kuin hieman lisäaikaa elämälle (jonka sitte kärsisi lääkkeiten sivuvaikutuksista).
Olen aivan shokissa. Pari viikkoa sitten isäni haki minut lentokentältä kun tulin reissusta, ja aivan normaalisti pölötimme. Nyt näin.
Täällä asentelen lamppuja, telkkaa, tauluja poraan, lapsia lohdutan. Tyttäreni on aivan isäni silmäterä ja hän ottaa tämän todella raskaasti. Olen itse yksinhuoltaja, siipan tukea ei ole tähän tilanteeseen.
Todella epätodellinen olo.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap tässä
kiitos lämpimistä kommenteista. Kaikilla on arjessa omat kiireensä, pienet lapset ja harrastusjuoksut, ei tulisi mieleen alkaa nyt tässä akuuteimmassa hetkessä soittelee ystäviä läpi, toki laitoin tutuimmille viestit - heille jotka eilen muutossa auttoivat. Jokainen käsittelee asiat tavallaan, minulle paras keino on kirjoittaa ne ulos, siinä jotenkin ne omassa päässäkin menee oikeanlaiseen järjestykseen.
---Ota seuraavan kerran kynä ja paperia. Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tule, mutta älä ainakaan "kirjoita ulos" tuntemuksiasi tänne.
Provohan tämä juttu tosin onkin.
Ihan mielenkiinnosta: mitä sinä saat itsellesi tässä ketjussa riehumisesta? Jokainen aikuinen ihminen osaa itse arvioida, mihin verkossa uskoo ja mihin ei. Välillä keskustelu voi olla mielenkiintoista ja aihe lähellä omaa elämää, vaikkei aloitus kirjaimellisesti totta olisikaan. Moni myös muuttelee yksityiskohtia ettei olisi tunnistettava tosielämässä. Eli sikäli paasauksesi on ihan turhaa.
Sinä tässä paasaat - en minä. EVVVK.
Ensin riehut ja paasaat ja sitten kun kysytään että miksi, on vastaus niinkin analyyttinen kuin EVVVK. Toki tosi huomaavaista että käytät lyhenteitä, jotka ovat jo boomereille tuttuja.
Hienoa päätelmää. Minähän olenkin boomeri (joka muuten on aivan paska sana).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap tässä
kiitos lämpimistä kommenteista. Kaikilla on arjessa omat kiireensä, pienet lapset ja harrastusjuoksut, ei tulisi mieleen alkaa nyt tässä akuuteimmassa hetkessä soittelee ystäviä läpi, toki laitoin tutuimmille viestit - heille jotka eilen muutossa auttoivat. Jokainen käsittelee asiat tavallaan, minulle paras keino on kirjoittaa ne ulos, siinä jotenkin ne omassa päässäkin menee oikeanlaiseen järjestykseen.
---Ota seuraavan kerran kynä ja paperia. Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tule, mutta älä ainakaan "kirjoita ulos" tuntemuksiasi tänne.
Provohan tämä juttu tosin onkin.
Ihan mielenkiinnosta: mitä sinä saat itsellesi tässä ketjussa riehumisesta? Jokainen aikuinen ihminen osaa itse arvioida, mihin verkossa uskoo ja mihin ei. Välillä keskustelu voi olla mielenkiintoista ja aihe lähellä omaa elämää, vaikkei aloitus kirjaimellisesti totta olisikaan. Moni myös muuttelee yksityiskohtia ettei olisi tunnistettava tosielämässä. Eli sikäli paasauksesi on ihan turhaa.
Sinä tässä paasaat - en minä. EVVVK.
Ensin riehut ja paasaat ja sitten kun kysytään että miksi, on vastaus niinkin analyyttinen kuin EVVVK. Toki tosi huomaavaista että käytät lyhenteitä, jotka ovat jo boomereille tuttuja.
Hienoa päätelmää. Minähän olenkin boomeri (joka muuten on aivan paska sana).
Noin keskimäärin boomeritkaan eivät ole enää kymmeneen vuoteen sanoneet EVVVK.
Moni kuvittelee että aivokasvain aiheuttaa kovaa päänsärkyä vaikka alkuun oireet ovat usein hyvin lieviä, esim. juurikin tasapainohäiriötä. Voimia ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskaa koko aloitus.
Mammat uskoo kyllä kaiken.Voisko Suomen aktiivisimmalla palstalla olla muitakin kuin äitejä - ei sillä, että äitiys olisi jotenkin huono juttu! Aloituksessa ei ollut mitään, mikä olisi leimallisesti viitannut provoon.
Aloituksessa ei voi olla mitään niin "leimallista", että av-mamma ymmärtäisi sen olevan provo. Vaikka se kirjoitettaisi mamman otsaan niin ei mene perille.
Nyt sun mamma sanoo että ruutuaikasi alkaa olla loppu.
Ei ole mahdollista. Se on maannut haudassa jo 10 vuotta.
Häpeää juttujasi sielläkin.
Sillä ei ole varaa hävetä kuin itseään. En koskaan tuntenut koko muijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap tässä
kiitos lämpimistä kommenteista. Kaikilla on arjessa omat kiireensä, pienet lapset ja harrastusjuoksut, ei tulisi mieleen alkaa nyt tässä akuuteimmassa hetkessä soittelee ystäviä läpi, toki laitoin tutuimmille viestit - heille jotka eilen muutossa auttoivat. Jokainen käsittelee asiat tavallaan, minulle paras keino on kirjoittaa ne ulos, siinä jotenkin ne omassa päässäkin menee oikeanlaiseen järjestykseen.
---Ota seuraavan kerran kynä ja paperia. Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tule, mutta älä ainakaan "kirjoita ulos" tuntemuksiasi tänne.
Provohan tämä juttu tosin onkin.
Ihan mielenkiinnosta: mitä sinä saat itsellesi tässä ketjussa riehumisesta? Jokainen aikuinen ihminen osaa itse arvioida, mihin verkossa uskoo ja mihin ei. Välillä keskustelu voi olla mielenkiintoista ja aihe lähellä omaa elämää, vaikkei aloitus kirjaimellisesti totta olisikaan. Moni myös muuttelee yksityiskohtia ettei olisi tunnistettava tosielämässä. Eli sikäli paasauksesi on ihan turhaa.
Sinä tässä paasaat - en minä. EVVVK.
Ensin riehut ja paasaat ja sitten kun kysytään että miksi, on vastaus niinkin analyyttinen kuin EVVVK. Toki tosi huomaavaista että käytät lyhenteitä, jotka ovat jo boomereille tuttuja.
Hienoa päätelmää. Minähän olenkin boomeri (joka muuten on aivan paska sana).
Noin keskimäärin boomeritkaan eivät ole enää kymmeneen vuoteen sanoneet EVVVK.
Joo mutta minä sanoin 40 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua pelotella tai lietsoa, mutta isäni söi vielä aamulla aamupalaa, kunnes joutui ambulanssilla sairaalaan ja toimintakyky lakkasi parin tunnin kuluttua täysin. Iltaan mennessä kuoli. Oli siis levinnyt keuhkosyöpä ja ikää n. 70 v. Eli sitä aikaa ei välttämättä ole kovin paljoa. Isälläni syöpä oli diagnosoitu n. 2 kk aiemmin ja sai siihen hoitoja, mutta kun oli levinnyt niin eipä siihen enää mikään auttanut.
Ei sitä silloin tajunnut tai hyväksynyt. Jotenkin ajatteli, että kyllä me vielä yksi joulu yhdessä vietetään. Lähtö tuli kuitenkin sitten loppupeleissä tosi nopeasti.
Voimia ap. <3
Vierailija kirjoitti:
En halua pelotella tai lietsoa, mutta isäni söi vielä aamulla aamupalaa, kunnes joutui ambulanssilla sairaalaan ja toimintakyky lakkasi parin tunnin kuluttua täysin. Iltaan mennessä kuoli. Oli siis levinnyt keuhkosyöpä ja ikää n. 70 v. Eli sitä aikaa ei välttämättä ole kovin paljoa. Isälläni syöpä oli diagnosoitu n. 2 kk aiemmin ja sai siihen hoitoja, mutta kun oli levinnyt niin eipä siihen enää mikään auttanut.
Ei sitä silloin tajunnut tai hyväksynyt. Jotenkin ajatteli, että kyllä me vielä yksi joulu yhdessä vietetään. Lähtö tuli kuitenkin sitten loppupeleissä tosi nopeasti.
Voimia ap. <3
tässä ap. Rehellisesti sanoen minäkin toivon että lähtö olisi sitten nopea ja "luonnollinen" eikä vuoden kituutus vahvoissa lääkkeissä, liikuntakyvyttömänä. Se olisi todella kauheaa miehelle joka aloitti työnteon 14-vuotiaana.
Isä itse sanoo ettei halua mitään vahvoja lääkityksiä (tarkoittanee kemoja/sytoja), nyt odotellaan uusia alkuviikon kuvauksia ja niiden tuloksia, ja lääkärin lausuntoa. Jotain lääkitystä nyt saa, koska pystyy puhumaan paremmin kuin päivää aikaisemmin.
Kiitos tuesta, arvostan sitä paljon.
Ai niin ja sille joka kyseli perinnöstä. Sitä ei ole tulossa. Vanhempani ovat köyhiä, mutta rakkautta on riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmallani todettiin syöpä joka levinnyt , eli kolme viikkoa tiedosta . Onneksi , vaikka kauhea järkytys , meni nopeasti ettei joutunut enempää kärsimään. Syöpä oli yllätys , muu sairaus oli . Sekavaa aikaa ja parin vuoden jälkeen suru on musertava , selviytyminen asioiden hoidosta ja muutenkin rauhoituttua suru iskee voimalla . Voimia teille kaikille !
Sädehoidolla voisi saada lisäaikaa ja hyviä päiviä, se ei tietääkseni romuta vointia yhtä pahasti kuin sytot ja voi pienentää kasvaimia nopeastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keuhkosyöpä on siitä salakavala että se antaa usein oireita vasta kun jo levinnyt. Se saattaa kasvaa hyvinkin isoksi ennenkuin mitään oireita tulee.
Isäni kuoli keuhkosyöpään joka havaittiin kun se oli jo levinnyt aivoihin. Kasvain keuhkossa oli 6 cm kooltaan.
Jonkin verran yskää oli, mutta ei mitenkään niin että olisi huolestuttanut. Keväällä ennen Pääsiäistä suurin piirtein näihin aikoihin sitten meni huonoon kuntoon. Epämääräistä flunssan tapaista oiretta. Sitten yhtenä yönä kaatui lattialle kun oli menossa vessaan. Siitä alkoi alamäki hurjaa vauhtia.
Sairaalassa oli hyvin nopeasti jo sekava. Ei ollut orientoitunut aikaan eikä paikkaan.
Aika nopeasti vaipui koomaan ja sitten kuoli.
Siinä mielessä armollinen kuolema ettei kipuja ollut, vain epämääräisiä oireita lopussa. Ei edes tiennyt olevansa sairas, niin sekava oli.
Isä oli tupakoinut 12-vuotiaasta asti ja lopetti 60-vuotispäivänään. Ihan seinään ja totaalisesti. Ei ehtinyt pelastaa, syöpä oli jo keuhkossa. Lääkärin mukaan ollut jo kauan ja kasvanut siellä rauhassa kunnes lähetti etäpesäkkeitä aivoihin.
Vierailija kirjoitti:
Keuhkosyöpä on siitä salakavala että se antaa usein oireita vasta kun jo levinnyt. Se saattaa kasvaa hyvinkin isoksi ennenkuin mitään oireita tulee.
Isäni kuoli keuhkosyöpään joka havaittiin kun se oli jo levinnyt aivoihin. Kasvain keuhkossa oli 6 cm kooltaan.
Jonkin verran yskää oli, mutta ei mitenkään niin että olisi huolestuttanut. Keväällä ennen Pääsiäistä suurin piirtein näihin aikoihin sitten meni huonoon kuntoon. Epämääräistä flunssan tapaista oiretta. Sitten yhtenä yönä kaatui lattialle kun oli menossa vessaan. Siitä alkoi alamäki hurjaa vauhtia.
Sairaalassa oli hyvin nopeasti jo sekava. Ei ollut orientoitunut aikaan eikä paikkaan.
Aika nopeasti vaipui koomaan ja sitten kuoli.
Siinä mielessä armollinen kuolema ettei kipuja ollut, vain epämääräisiä oireita lopussa. Ei edes tiennyt olevansa sairas, niin sekava oli.
Isä oli tupakoinut 12-vuotiaasta asti ja lopetti 60-vuotispäivänään. Ihan seinään ja totaalisesti. Ei ehtinyt pelastaa, syöpä oli jo keuhkossa. Lääkärin mukaan ollut jo kauan ja kasvanut siellä rauhassa kunnes lähetti etäpesäkkeitä aivoihin.
Ap tässä.
Uumoilen jostakin syystä samanlaista kuviota oman isäni kanssa. Hän tupakoi myös tosi nuoresta mutta lopetti saadessaan sydärin, saattaa olla että viime vuodet kuitenkin toisinaan tupakoinut.
Tänään saimme tiedon että kasvain päässä on pahalaatuinen, sijaitsee korvan takana, tietoa sen koosta ei ole.. syy miksi kuulo huonontunut pikkuhiljaa. Huomenna ottavat koepalaa keuhkoista. Isä oli äidille sanonut ettei halua että tässä välissä kysellään lääkäreiltä mitään, vasta sitten kun kaikki testit, kuvat ja koepalat on otettu.
Aamulla jutteli kuulemma suht hyvin, mutta nyt illalla taas oli puhuminen huonompaa. Äitini päivittää näitä tietoja, isä ei halua että muut hänelle soittelee. Laitoin viestiä hänelle kyllä, johon vastasi hassulla sanajärjestyksellä. Kiva että hän tähän kuitenkin kykeni.
Minulla on etiäinen että kyllä se on menoa nyt, kunhan menisi armollisesti rakas isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Trolololollll
Kuka muka suree pelkkää miestä?
Ei pelkkä mies. ISÄ.
Ap tässä. Tulin päivittämään kuulumisia, jos joku sattuu tämän ketjun löytämään.
Isäni kuoli sairaalan saattohoito-osastolla aikaisin sunnuntai-aamuna, (kesälomani ekana sunnuntaina) 3.7.2022. Tuolloin hänen diagnoosista oli kulunut aikaa suurin piirtein 3kk.
Hänen kuntonsa huononi todella nopeasti. Kohtauksia hän ei saanut mutta muuttui vähän höppänäksi. Naureskeli paljon, ääni meni, kävelykyky, jalat turposivat. Ensin käveli töpötellen, sitten meni tasapaino ja alkoi kompastelemaan, piti ottaa avuksi rollaattori. Sitten unohti miten sitä käytetään (unohti laittaa jarrut, kaatuili), joten avuksi tuli rullatuoli. Viimeinen kerta kun kävin häntä moikkaamassa kotona, hän nukkui suurimmaksi osaksi, eikä aamulla muistanut enää että olimme käyneet.
En ole vieläkään ymmärtänyt että tämä meni näin ja isää ei enää ole. Maaliskuun alussa hän haki minut vielä lentokentältä kun tulin reissusta, ja juteltiin aivan normaalisti niitä näitä.
Tänään olisi ollut hänen 71. syntymäpäivänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voimia.