Lue keskustelun säännöt.
Isällä todettiin tänään keuhkoihin levinnyt aivokasvain
27.03.2022 |
Muutin eilen koko päivän ja sovittuna oli että vanhempani tulisivat tänään uuteen kotiin kylään ja nisulle. Illalla äitini laittoi viestiä että eivät tule, isä on viety ambulanssilla sairaalaan sillä oli hassusti törmäillyt huonekaluihin, ollut poissaoleva, ei kuullut kunnolla äitiäni ja kun oli vastanut, oli puheesta ollut vaikea saada selvää. Ajattelin että ehkä aivoverenvuoro, sillä veritulppataipumusta hänellä on ollut. 10v sitten selvisi sydänkohtauksesta.
Tänään äitini soitti että isä oli aamulla kuuden aikaan hänelle soittanut valvotun yön jälkeen, eikä kuulostanut hyvältä. Oli pyytänyt ettei hänelle soiteltais, ja oli miettinyt mitä "nyt tekisi" ja mitä tästä eteenpäin. Lääkäri oli soitellut puolen päivän aikaa ja kertonut että isällä on keuhkoihin levinnyt aivokasvain (vai voisiko olla toisinpäin). Syöpä-sanaa ei käytetty, ennusteista ei puhuttu. Alkuviikosta uudet kuvaukset, siinä sitten nähdään onko hyvä. vai pahalaatuinen. Olen jo varautunut pahimpaan, ja minusta t untuu että isä ei enää kotiin sairaalasta tule. Jos puhuminenkin on kovin vaikeaa.
Onko kenenkään tutulla ollut vastaavaa komboa, ja osaatteko sanoa miten tämmöisessä tilanteessa edetään?
Isälläni ei ole ollut mitään oireita tai kipuja, hieman on yskinyt ja kuulo huonontunut viimeisen vuoden aikana. Viikko sitten veljeni oli hänen kanssa käynyt jossain ja sanoi että oli kävellyt varoen. Varmasti liittynyt tähän sairauteen jotenkin.
Isäni täytti viime elokuussa 70. Muuten perusterve mies.
Oli sanonut ettei halua mitään voimakkaita lääkityksiä tähän, jos on pahanlaatuinen ja niillä ei saisi kuin hieman lisäaikaa elämälle (jonka sitte kärsisi lääkkeiten sivuvaikutuksista).
Olen aivan shokissa. Pari viikkoa sitten isäni haki minut lentokentältä kun tulin reissusta, ja aivan normaalisti pölötimme. Nyt näin.
Täällä asentelen lamppuja, telkkaa, tauluja poraan, lapsia lohdutan. Tyttäreni on aivan isäni silmäterä ja hän ottaa tämän todella raskaasti. Olen itse yksinhuoltaja, siipan tukea ei ole tähän tilanteeseen.
Todella epätodellinen olo.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskaa koko aloitus.
Mammat uskoo kyllä kaiken.Voisko Suomen aktiivisimmalla palstalla olla muitakin kuin äitejä - ei sillä, että äitiys olisi jotenkin huono juttu! Aloituksessa ei ollut mitään, mikä olisi leimallisesti viitannut provoon.
Aloituksessa ei voi olla mitään niin "leimallista", että av-mamma ymmärtäisi sen olevan provo. Vaikka se kirjoitettaisi mamman otsaan niin ei mene perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Kuulostaa aggressiiviselta kasvaimelta kun on noin nopeasti levinnyt.
Mistä me tiedämme, miten nopeasti se on levinnyt, ei ap kertonut siitä mitään.
No jos se joutui samana päivänä sairaalaan, kun alkoi ilmetä oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskaa koko aloitus.
Mammat uskoo kyllä kaiken.Voisko Suomen aktiivisimmalla palstalla olla muitakin kuin äitejä - ei sillä, että äitiys olisi jotenkin huono juttu! Aloituksessa ei ollut mitään, mikä olisi leimallisesti viitannut provoon.
Aloituksessa ei voi olla mitään niin "leimallista", että av-mamma ymmärtäisi sen olevan provo. Vaikka se kirjoitettaisi mamman otsaan niin ei mene perille.
Nyt sun mamma sanoo että ruutuaikasi alkaa olla loppu.
Vierailija kirjoitti:
ap tässä
kiitos lämpimistä kommenteista. Kaikilla on arjessa omat kiireensä, pienet lapset ja harrastusjuoksut, ei tulisi mieleen alkaa nyt tässä akuuteimmassa hetkessä soittelee ystäviä läpi, toki laitoin tutuimmille viestit - heille jotka eilen muutossa auttoivat. Jokainen käsittelee asiat tavallaan, minulle paras keino on kirjoittaa ne ulos, siinä jotenkin ne omassa päässäkin menee oikeanlaiseen järjestykseen.
---
Ota seuraavan kerran kynä ja paperia. Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tule, mutta älä ainakaan "kirjoita ulos" tuntemuksiasi tänne.
Provohan tämä juttu tosin onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskaa koko aloitus.
Mammat uskoo kyllä kaiken.Voisko Suomen aktiivisimmalla palstalla olla muitakin kuin äitejä - ei sillä, että äitiys olisi jotenkin huono juttu! Aloituksessa ei ollut mitään, mikä olisi leimallisesti viitannut provoon.
Aloituksessa ei voi olla mitään niin "leimallista", että av-mamma ymmärtäisi sen olevan provo. Vaikka se kirjoitettaisi mamman otsaan niin ei mene perille.
Nyt sun mamma sanoo että ruutuaikasi alkaa olla loppu.
Ei ole mahdollista. Se on maannut haudassa jo 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Kuulostaa aggressiiviselta kasvaimelta kun on noin nopeasti levinnyt.
Mistä me tiedämme, miten nopeasti se on levinnyt, ei ap kertonut siitä mitään.
No jos se joutui samana päivänä sairaalaan, kun alkoi ilmetä oireita.
Ja me tiedämme sen mistä? Todennäköisesti oireita on ollut pitkään, kaikenlaisia pieniä tasapainohäiriöitä, ongelmia lukemisessa, hengenahdistusta, väsymystä, päänsärkyä jne., mutta vasta riittävän vakaviin oireisiin herättiin. Kuka meistä pitää aivokasvaimen oireena sitä, että horjahtaa - tuskin kukaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap tässä
kiitos lämpimistä kommenteista. Kaikilla on arjessa omat kiireensä, pienet lapset ja harrastusjuoksut, ei tulisi mieleen alkaa nyt tässä akuuteimmassa hetkessä soittelee ystäviä läpi, toki laitoin tutuimmille viestit - heille jotka eilen muutossa auttoivat. Jokainen käsittelee asiat tavallaan, minulle paras keino on kirjoittaa ne ulos, siinä jotenkin ne omassa päässäkin menee oikeanlaiseen järjestykseen.
---Ota seuraavan kerran kynä ja paperia. Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tule, mutta älä ainakaan "kirjoita ulos" tuntemuksiasi tänne.
Provohan tämä juttu tosin onkin.
Ihan mielenkiinnosta: mitä sinä saat itsellesi tässä ketjussa riehumisesta? Jokainen aikuinen ihminen osaa itse arvioida, mihin verkossa uskoo ja mihin ei. Välillä keskustelu voi olla mielenkiintoista ja aihe lähellä omaa elämää, vaikkei aloitus kirjaimellisesti totta olisikaan. Moni myös muuttelee yksityiskohtia ettei olisi tunnistettava tosielämässä. Eli sikäli paasauksesi on ihan turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskaa koko aloitus.
Mammat uskoo kyllä kaiken.Voisko Suomen aktiivisimmalla palstalla olla muitakin kuin äitejä - ei sillä, että äitiys olisi jotenkin huono juttu! Aloituksessa ei ollut mitään, mikä olisi leimallisesti viitannut provoon.
Aloituksessa ei voi olla mitään niin "leimallista", että av-mamma ymmärtäisi sen olevan provo. Vaikka se kirjoitettaisi mamman otsaan niin ei mene perille.
Nyt sun mamma sanoo että ruutuaikasi alkaa olla loppu.
Ei ole mahdollista. Se on maannut haudassa jo 10 vuotta.
Häpeää juttujasi sielläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap tässä
kiitos lämpimistä kommenteista. Kaikilla on arjessa omat kiireensä, pienet lapset ja harrastusjuoksut, ei tulisi mieleen alkaa nyt tässä akuuteimmassa hetkessä soittelee ystäviä läpi, toki laitoin tutuimmille viestit - heille jotka eilen muutossa auttoivat. Jokainen käsittelee asiat tavallaan, minulle paras keino on kirjoittaa ne ulos, siinä jotenkin ne omassa päässäkin menee oikeanlaiseen järjestykseen.
---Ota seuraavan kerran kynä ja paperia. Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tule, mutta älä ainakaan "kirjoita ulos" tuntemuksiasi tänne.
Provohan tämä juttu tosin onkin.
Ihan mielenkiinnosta: mitä sinä saat itsellesi tässä ketjussa riehumisesta? Jokainen aikuinen ihminen osaa itse arvioida, mihin verkossa uskoo ja mihin ei. Välillä keskustelu voi olla mielenkiintoista ja aihe lähellä omaa elämää, vaikkei aloitus kirjaimellisesti totta olisikaan. Moni myös muuttelee yksityiskohtia ettei olisi tunnistettava tosielämässä. Eli sikäli paasauksesi on ihan turhaa.
Sinä tässä paasaat - en minä. EVVVK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Kuulostaa aggressiiviselta kasvaimelta kun on noin nopeasti levinnyt.
Mistä me tiedämme, miten nopeasti se on levinnyt, ei ap kertonut siitä mitään.
No jos se joutui samana päivänä sairaalaan, kun alkoi ilmetä oireita.
Ja me tiedämme sen mistä? Todennäköisesti oireita on ollut pitkään, kaikenlaisia pieniä tasapainohäiriöitä, ongelmia lukemisessa, hengenahdistusta, väsymystä, päänsärkyä jne., mutta vasta riittävän vakaviin oireisiin herättiin. Kuka meistä pitää aivokasvaimen oireena sitä, että horjahtaa - tuskin kukaan!
Jos terveys romahtaa radikaalisti päivissä niin eiköhän siitä voi tehdä joitakin päätelmiä.
Luultavasti keuhkosyöpä levinnyt aivoihin. Eli aivometastaasit. Mieheni on sairastanut nyt pari vuotta. Aivot on sädetetty maximi annoksen verran. Muista että hoidoista voi olla apua, vaikka lääkärit ennustaisivat nopeaa menehtymistä. Voimia♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kamala. 😢 Mitään ei häviä, jos ajattelee parasta ja että ihme tapahtuisi, toki muistaen realiteetit. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Tuolla tavalla äitini kuoli viime vuonna. Itselleni oli helpotus, että aivokasvain muutti persoonaa ja teki hänestä "tyhmän", koska siten sain luopua hänestä pikkuhiljaa. Hänen kanssaan ei todellakaan keskusteltu viimeisenä elinpäivänä, ei hän puhunut enää viikkokausiin.
Silti voi puhua kuolevalle, kertoa errä on läsnä. Voi ymmärtää vaikkei pysty puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni lohtu tässä äärimmäisen vaikeassa tilanteessa on kuitenkin se, että saatte nyt kaikki edes hieman aikaa tämän asian sulatteluun ja läheisen kuolemaan valmistautumiseen.
Sukulaiselta kuoli isä aivan yllättäen. Oli vireä ja terve eläkeläinen, mutta renkaidenvaihdossa tuli sydänkohtaus ja vei mennessään. Te olette nyt vähän samanlaisessa tilanteessa, mutta sillä erotuksella, että ehditte vielä sanoa toisillenne, miten tärkeitä ja rakkaita olette. Ja ehkä voitte miettiä tulevan lesken asumisjärjestelyjä ja muita käytännön asioita. Isä pääsee kertomaan toiveensa hautajaisten suhteen ja jos aiemmin laadittu testamentti ei tunnu enää tähän tilanteeseen sopivalta, sitä ehtii vielä muuttaa.
Jos omiin työtehtäviin pystyy vaikuttamaan, ehkä tässä kohtaa olisi hyvä kertoa työnantajallekin, että nyt ei ole hyvä kohta laittaa minua vetovastuuseen johonkin isoon ja tärkeään projektiin.
Toivottavasti löydätte keinoja tehdä näistä viimeisistä hetkistä hyvät. Yksi syöpään kuoleva tuttu otti viimeisistä ajoista ja erityisesti viimeisestä joulusta videoita muistkoksi lapsilleen, jotka olivat silloin vielä pieniä. Hän oli 39-vuotias kuollessaan ja häneltä jäi kolme lasta. Videoiden kautta näille lapsille jäi muistoja yhteisistä, onnellisista hetkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Kuulostaa aggressiiviselta kasvaimelta kun on noin nopeasti levinnyt.
Mistä me tiedämme, miten nopeasti se on levinnyt, ei ap kertonut siitä mitään.
No jos se joutui samana päivänä sairaalaan, kun alkoi ilmetä oireita.
Ja me tiedämme sen mistä? Todennäköisesti oireita on ollut pitkään, kaikenlaisia pieniä tasapainohäiriöitä, ongelmia lukemisessa, hengenahdistusta, väsymystä, päänsärkyä jne., mutta vasta riittävän vakaviin oireisiin herättiin. Kuka meistä pitää aivokasvaimen oireena sitä, että horjahtaa - tuskin kukaan!
Jos terveys romahtaa radikaalisti päivissä niin eiköhän siitä voi tehdä joitakin päätelmiä.
Ei syövän takia terveys romahda radikaalisti päivissä! Kun näitä tutkitaan, niin käy ilmi, että oireita on ollut kuukausia, jopa vuosia. Niihin ei vain ole kiinnitetty mitään huomiota, koska ne ovat pieniä ja tavallisia. Vasta akuutisti hoitoa edellyttävä oire noteerataan ja silloin on yleensä jo liian myöhäistä. Aika moni keuhkosyöpäpotilas tulee lääkäriin siksi, että kunto ei nouse, vaikka tekee kaikkensa, ei jaksa! Ja sitten selviää, että taustalla ei ole väärä ruokavalio vaan syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap tässä
kiitos lämpimistä kommenteista. Kaikilla on arjessa omat kiireensä, pienet lapset ja harrastusjuoksut, ei tulisi mieleen alkaa nyt tässä akuuteimmassa hetkessä soittelee ystäviä läpi, toki laitoin tutuimmille viestit - heille jotka eilen muutossa auttoivat. Jokainen käsittelee asiat tavallaan, minulle paras keino on kirjoittaa ne ulos, siinä jotenkin ne omassa päässäkin menee oikeanlaiseen järjestykseen.
---Ota seuraavan kerran kynä ja paperia. Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tule, mutta älä ainakaan "kirjoita ulos" tuntemuksiasi tänne.
Provohan tämä juttu tosin onkin.
Ihan mielenkiinnosta: mitä sinä saat itsellesi tässä ketjussa riehumisesta? Jokainen aikuinen ihminen osaa itse arvioida, mihin verkossa uskoo ja mihin ei. Välillä keskustelu voi olla mielenkiintoista ja aihe lähellä omaa elämää, vaikkei aloitus kirjaimellisesti totta olisikaan. Moni myös muuttelee yksityiskohtia ettei olisi tunnistettava tosielämässä. Eli sikäli paasauksesi on ihan turhaa.
Sinä tässä paasaat - en minä. EVVVK.
Ensin riehut ja paasaat ja sitten kun kysytään että miksi, on vastaus niinkin analyyttinen kuin EVVVK. Toki tosi huomaavaista että käytät lyhenteitä, jotka ovat jo boomereille tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla tavalla äitini kuoli viime vuonna. Itselleni oli helpotus, että aivokasvain muutti persoonaa ja teki hänestä "tyhmän", koska siten sain luopua hänestä pikkuhiljaa. Hänen kanssaan ei todellakaan keskusteltu viimeisenä elinpäivänä, ei hän puhunut enää viikkokausiin.
Silti voi puhua kuolevalle, kertoa errä on läsnä. Voi ymmärtää vaikkei pysty puhumaan.
Näinpä. Alzheimer-vanhukset jäävät usein oman onnensa nojaan, kun eivät pysty loppuvaiheessa puhumaan. Hakevat silti katseellaan ihmisiä ja osa pitää siitä, kun pidellään kädestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Kuulostaa aggressiiviselta kasvaimelta kun on noin nopeasti levinnyt.
Mistä me tiedämme, miten nopeasti se on levinnyt, ei ap kertonut siitä mitään.
No jos se joutui samana päivänä sairaalaan, kun alkoi ilmetä oireita.
Ja me tiedämme sen mistä? Todennäköisesti oireita on ollut pitkään, kaikenlaisia pieniä tasapainohäiriöitä, ongelmia lukemisessa, hengenahdistusta, väsymystä, päänsärkyä jne., mutta vasta riittävän vakaviin oireisiin herättiin. Kuka meistä pitää aivokasvaimen oireena sitä, että horjahtaa - tuskin kukaan!
Jos terveys romahtaa radikaalisti päivissä niin eiköhän siitä voi tehdä joitakin päätelmiä.
Ei syövän takia terveys romahda radikaalisti päivissä! Kun näitä tutkitaan, niin käy ilmi, että oireita on ollut kuukausia, jopa vuosia. Niihin ei vain ole kiinnitetty mitään huomiota, koska ne ovat pieniä ja tavallisia. Vasta akuutisti hoitoa edellyttävä oire noteerataan ja silloin on yleensä jo liian myöhäistä. Aika moni keuhkosyöpäpotilas tulee lääkäriin siksi, että kunto ei nouse, vaikka tekee kaikkensa, ei jaksa! Ja sitten selviää, että taustalla ei ole väärä ruokavalio vaan syöpä.
Itseasiassa kunto voi romahtaa päivässä jos on aivometarit kuten miehelläni. Autolla ajoi yli 100 kilometriä kuvauksiin. Takaisin ei enää ajanut. Mitään oireita ei ollut ja päässä oli 30 kasvainta. Paine nousi, niin tuli eka kohtaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla tavalla äitini kuoli viime vuonna. Itselleni oli helpotus, että aivokasvain muutti persoonaa ja teki hänestä "tyhmän", koska siten sain luopua hänestä pikkuhiljaa. Hänen kanssaan ei todellakaan keskusteltu viimeisenä elinpäivänä, ei hän puhunut enää viikkokausiin.
Silti voi puhua kuolevalle, kertoa errä on läsnä. Voi ymmärtää vaikkei pysty puhumaan.
Näinpä. Alzheimer-vanhukset jäävät usein oman onnensa nojaan, kun eivät pysty loppuvaiheessa puhumaan. Hakevat silti katseellaan ihmisiä ja osa pitää siitä, kun pidellään kädestä.
Ja myös muissakin rappeuttavissa sairauksissa kuten Armanin ohjelmassa oli tyttö joka ei kyennyt liikkumaan eikä puhumaan mutta piti siitä kun laulettiin tuiki tuiki tähtönen.
Mistä me tiedämme, miten nopeasti se on levinnyt, ei ap kertonut siitä mitään.