Onko sinulla hyvä itsetunto?

Ei. Huono on.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä. Ei muuta selitettävää

.

Kyllä on. Ei perustu mihinkään ulkoiseen vaan siihen, että minä riitän. Voin tehdä virheitä ja olla väärässä, mutta minä riitän sellaisena kuin olen. Minulla on arvoa. Totta kai useampi hylkääminen ja epäonnistuminen horjuttaisi tätä uskoa, mutta ne asiat pitää vaan käsitellä ja pala palalta kursia itsensä taas kasaan. Ei ole ihmistä, jonka itsetunto ei koskaan horjuisi (paitsi psykopaatit). Se on osa ihmisyyttä ja tekee hyvää olla vastatusten epävarmuuksiensa kanssa jotta voi kasvaa.

Sanotaan niin, että paljon, paljon parempi kuin vielä 4 vuotta sitten. Ja perustuu työpaikkaan. Jos sieltä saisin potkut, kävelisin varmaan jokeen.

On hyvä. Nuorempana oli todella huono. Olen oppinut olemaan armollinen itselleni ja oman itseni tärkein tukija.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Ei perustu mihinkään ulkoiseen vaan siihen, että minä riitän. Voin tehdä virheitä ja olla väärässä, mutta minä riitän sellaisena kuin olen. Minulla on arvoa. Totta kai useampi hylkääminen ja epäonnistuminen horjuttaisi tätä uskoa, mutta ne asiat pitää vaan käsitellä ja pala palalta kursia itsensä taas kasaan. Ei ole ihmistä, jonka itsetunto ei koskaan horjuisi (paitsi psykopaatit). Se on osa ihmisyyttä ja tekee hyvää olla vastatusten epävarmuuksiensa kanssa jotta voi kasvaa.

Mitä tarkoitat sillä, että sinä riität? Riität mihin? Entä tuo arvo, sinulla on arvoa siis millä tavalla?

Eli jos ajatellaan tilannetta, että joku haluaisi vaikka olka ystäväsi, mutta sinä et pidä häntä vaikkapa tarpeeksi mielenkiintoisena persoonana, niin silloinhan tämä ihminen ei "riitä" sinulle eikä hänellä ole sinulle riittävästi arvoa.

Huvipuistohullu kirjoitti:

Sanotaan niin, että paljon, paljon parempi kuin vielä 4 vuotta sitten. Ja perustuu työpaikkaan. Jos sieltä saisin potkut, kävelisin varmaan jokeen.

Ehkä sitten huomaisit kuitenkin, että olet tarpeeksi hyvä ilman työpaikkaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Ei perustu mihinkään ulkoiseen vaan siihen, että minä riitän. Voin tehdä virheitä ja olla väärässä, mutta minä riitän sellaisena kuin olen. Minulla on arvoa. Totta kai useampi hylkääminen ja epäonnistuminen horjuttaisi tätä uskoa, mutta ne asiat pitää vaan käsitellä ja pala palalta kursia itsensä taas kasaan. Ei ole ihmistä, jonka itsetunto ei koskaan horjuisi (paitsi psykopaatit). Se on osa ihmisyyttä ja tekee hyvää olla vastatusten epävarmuuksiensa kanssa jotta voi kasvaa.

Mitä tarkoitat sillä, että sinä riität? Riität mihin? Entä tuo arvo, sinulla on arvoa siis millä tavalla?

Eli jos ajatellaan tilannetta, että joku haluaisi vaikka olka ystäväsi, mutta sinä et pidä häntä vaikkapa tarpeeksi mielenkiintoisena persoonana, niin silloinhan tämä ihminen ei "riitä" sinulle eikä hänellä ole sinulle riittävästi arvoa.

Riitän ihmisenä ja minun haluillani, tarpeillani ja ajatuksilla on arvoa. Kummallinen ajatus tuollainen ettei joku ihminen muka "riittäisi" tai hänellä olisi "riittävästi arvoa" johonkin. Olemme kaikki arvokkaita. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan tarvitse synkata. Olemme kaikki erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Sanotaan niin, että paljon, paljon parempi kuin vielä 4 vuotta sitten. Ja perustuu työpaikkaan. Jos sieltä saisin potkut, kävelisin varmaan jokeen.

Ehkä sitten huomaisit kuitenkin, että olet tarpeeksi hyvä ilman työpaikkaakin.

Huvipuistohullu ilman huvipuistoa? 😩 Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Ei perustu mihinkään ulkoiseen vaan siihen, että minä riitän. Voin tehdä virheitä ja olla väärässä, mutta minä riitän sellaisena kuin olen. Minulla on arvoa. Totta kai useampi hylkääminen ja epäonnistuminen horjuttaisi tätä uskoa, mutta ne asiat pitää vaan käsitellä ja pala palalta kursia itsensä taas kasaan. Ei ole ihmistä, jonka itsetunto ei koskaan horjuisi (paitsi psykopaatit). Se on osa ihmisyyttä ja tekee hyvää olla vastatusten epävarmuuksiensa kanssa jotta voi kasvaa.

Mitä tarkoitat sillä, että sinä riität? Riität mihin? Entä tuo arvo, sinulla on arvoa siis millä tavalla?

Eli jos ajatellaan tilannetta, että joku haluaisi vaikka olka ystäväsi, mutta sinä et pidä häntä vaikkapa tarpeeksi mielenkiintoisena persoonana, niin silloinhan tämä ihminen ei "riitä" sinulle eikä hänellä ole sinulle riittävästi arvoa.

Riitän ihmisenä ja minun haluillani, tarpeillani ja ajatuksilla on arvoa. Kummallinen ajatus tuollainen ettei joku ihminen muka "riittäisi" tai hänellä olisi "riittävästi arvoa" johonkin. Olemme kaikki arvokkaita. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan tarvitse synkata. Olemme kaikki erilaisia.

Mutta kyllähän se, ettei esim sinua kiinnosta ihminen, jota sinä kiinnostat, tarkoittaa sille toiselle sitä, että hänessä ei ole riittävästi niitä ominaisuuksia, joita sinä vaadit ystävältä. Eli hän ei riitä sinulle sellaisena kuin on. Hänen pitäisi olla erilainen, jotta sinua kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Ei perustu mihinkään ulkoiseen vaan siihen, että minä riitän. Voin tehdä virheitä ja olla väärässä, mutta minä riitän sellaisena kuin olen. Minulla on arvoa. Totta kai useampi hylkääminen ja epäonnistuminen horjuttaisi tätä uskoa, mutta ne asiat pitää vaan käsitellä ja pala palalta kursia itsensä taas kasaan. Ei ole ihmistä, jonka itsetunto ei koskaan horjuisi (paitsi psykopaatit). Se on osa ihmisyyttä ja tekee hyvää olla vastatusten epävarmuuksiensa kanssa jotta voi kasvaa.

Mitä tarkoitat sillä, että sinä riität? Riität mihin? Entä tuo arvo, sinulla on arvoa siis millä tavalla?

Eli jos ajatellaan tilannetta, että joku haluaisi vaikka olka ystäväsi, mutta sinä et pidä häntä vaikkapa tarpeeksi mielenkiintoisena persoonana, niin silloinhan tämä ihminen ei "riitä" sinulle eikä hänellä ole sinulle riittävästi arvoa.

Vastaan sivusta. Kun riittää itselleen sellaisena kuin on, ei oma arvo ole siitä kiinni mitä mieltä joku toinen on sinusta. Jos joku ei halua olla ystäväni, se voi tietty olla valitettavaa, mutta kaikkien ei tarvitse tykätä minusta kuten minäkään en tykkää kaikista. Tunne on sitäpaitsi usein vastavuoroinen. Ei kaikkien kanssa voi olla ystävä. Ei tarkoita myöskään että toisessa ihmisessä olisi jotain vikaa jos ei halua seuraasi. Löydät varmasti sellaisia ystäviä, jotka sopii paremmin juuri sinulle.

Kyllä minulla on terve itsetunto. Ehkä sitä sitten voi sanoa hyväksi.

Itsetuntoni ja kunnioitukseni ei perustu mihinkään ulkoiseen, se tulee sisältä. Oman itsensä hyväksymisenä ja rakastamisena. Hyväksyn heikkouteni siinä kuin vahvuutenikin.

Ei ole tarvetta yrittää mielyttää ketään eikä mitään.  Minulla on ympärillä ihmisiä jotka pitävät minusta vilpittömästi minuna itsenäni, ei siitä minkä näköinen olen tai mitä omistan tai edustan. Ja minä pidän heistä. Muista ei sitten ole väliäkään. 

Tiedän että selviydyn. Minulla on taistelutahto, en anna periksi. Uskon itseeni ja jos en uskoisi, kuka minun puolestani voisi uskoa? Itsestä se on tultava. 

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Sanotaan niin, että paljon, paljon parempi kuin vielä 4 vuotta sitten. Ja perustuu työpaikkaan. Jos sieltä saisin potkut, kävelisin varmaan jokeen.

Ehkä sitten huomaisit kuitenkin, että olet tarpeeksi hyvä ilman työpaikkaakin.

Huvipuistohullu ilman huvipuistoa? 😩 Ei.

Ihanaa että olet löytänyt toiveduunipaiķasi 🥰. Onneksi sieltä ei varmaan helposti saa potkuja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Ei perustu mihinkään ulkoiseen vaan siihen, että minä riitän. Voin tehdä virheitä ja olla väärässä, mutta minä riitän sellaisena kuin olen. Minulla on arvoa. Totta kai useampi hylkääminen ja epäonnistuminen horjuttaisi tätä uskoa, mutta ne asiat pitää vaan käsitellä ja pala palalta kursia itsensä taas kasaan. Ei ole ihmistä, jonka itsetunto ei koskaan horjuisi (paitsi psykopaatit). Se on osa ihmisyyttä ja tekee hyvää olla vastatusten epävarmuuksiensa kanssa jotta voi kasvaa.

Mitä tarkoitat sillä, että sinä riität? Riität mihin? Entä tuo arvo, sinulla on arvoa siis millä tavalla?

Eli jos ajatellaan tilannetta, että joku haluaisi vaikka olka ystäväsi, mutta sinä et pidä häntä vaikkapa tarpeeksi mielenkiintoisena persoonana, niin silloinhan tämä ihminen ei "riitä" sinulle eikä hänellä ole sinulle riittävästi arvoa.

Vastaan sivusta. Kun riittää itselleen sellaisena kuin on, ei oma arvo ole siitä kiinni mitä mieltä joku toinen on sinusta. Jos joku ei halua olla ystäväni, se voi tietty olla valitettavaa, mutta kaikkien ei tarvitse tykätä minusta kuten minäkään en tykkää kaikista. Tunne on sitäpaitsi usein vastavuoroinen. Ei kaikkien kanssa voi olla ystävä. Ei tarkoita myöskään että toisessa ihmisessä olisi jotain vikaa jos ei halua seuraasi. Löydät varmasti sellaisia ystäviä, jotka sopii paremmin juuri sinulle.

Kyllähän siinä toisessa on jotain vikaa, jos et halua olla hänen ystävänsä. Minä olen kohdannut satoja ihmisiä, joihin olisin halunnut tutustua paremmin, mutta he ei minuun, eli en ole ollut heille esim riittävän hauska, riittävän mielenkiintoinen, riittävän tasapainoinen, riittävän iloinen ja mitä kaikkia syitä onkaan.

Juu, kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä mutta kun on aina juuri se, jonka kanssa ei tarvitse olla ystävä, niin kyllähän se tarkoittaa että en riitä näille ihmisille nykyisine ominaisuuksineni.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Sanotaan niin, että paljon, paljon parempi kuin vielä 4 vuotta sitten. Ja perustuu työpaikkaan. Jos sieltä saisin potkut, kävelisin varmaan jokeen.

Ehkä sitten huomaisit kuitenkin, että olet tarpeeksi hyvä ilman työpaikkaakin.

Huvipuistohullu ilman huvipuistoa? 😩 Ei.

Ihanaa että olet löytänyt toiveduunipaiķasi 🥰. Onneksi sieltä ei varmaan helposti saa potkuja!

Juu 🌞 No ei varmaankaan 😍

Kaikille, joilla on huono itsetunto, lohdun sanoiksi, että itsetuntoa voi parantaa ja se yleensä paraneekin iän myötä vähän itsestäänkin. Maailma on aika armoton. Pitää ensimmäiseksi nähdä sisimpäänsä ja sanoa itselleen, että sä olet okei. Sulla on oikeus olla täällä ihan kuin kaikilla muillakin. Sä olet riittävän hyvä. Kaikki ei tätä tiedä, jos elämä on kohdellut huonosti. Kaikki on rakkauden arvoisia. Myös sinä. Ihan siitä riippumatta minkä näköinen tai kokoinen olet tai mitä mieltä joku random tyyppi on sinusta. Ruoki rakkautta sisälläsi ja ole hyvä itsellesi. Ole itsellesi se paras kaveri. Älä soimaa itseäsi turhista asioista. Olet ihminen siinä missä muutkin. Inhimillinen ja erehtyväinen. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Riität omana itsenäsi. Sinun ei tarvitse muuttua miksikään jotta olisit riittävän hyvä jollekulle toiselle. Miksi pitåisi. Arvosta itseäsi ja lähetä vaatijat pois jos et heille kelpaa. Kelpaa itsellesi, se on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Ei perustu mihinkään ulkoiseen vaan siihen, että minä riitän. Voin tehdä virheitä ja olla väärässä, mutta minä riitän sellaisena kuin olen. Minulla on arvoa. Totta kai useampi hylkääminen ja epäonnistuminen horjuttaisi tätä uskoa, mutta ne asiat pitää vaan käsitellä ja pala palalta kursia itsensä taas kasaan. Ei ole ihmistä, jonka itsetunto ei koskaan horjuisi (paitsi psykopaatit). Se on osa ihmisyyttä ja tekee hyvää olla vastatusten epävarmuuksiensa kanssa jotta voi kasvaa.

Mitä tarkoitat sillä, että sinä riität? Riität mihin? Entä tuo arvo, sinulla on arvoa siis millä tavalla?

Eli jos ajatellaan tilannetta, että joku haluaisi vaikka olka ystäväsi, mutta sinä et pidä häntä vaikkapa tarpeeksi mielenkiintoisena persoonana, niin silloinhan tämä ihminen ei "riitä" sinulle eikä hänellä ole sinulle riittävästi arvoa.

Vastaan sivusta. Kun riittää itselleen sellaisena kuin on, ei oma arvo ole siitä kiinni mitä mieltä joku toinen on sinusta. Jos joku ei halua olla ystäväni, se voi tietty olla valitettavaa, mutta kaikkien ei tarvitse tykätä minusta kuten minäkään en tykkää kaikista. Tunne on sitäpaitsi usein vastavuoroinen. Ei kaikkien kanssa voi olla ystävä. Ei tarkoita myöskään että toisessa ihmisessä olisi jotain vikaa jos ei halua seuraasi. Löydät varmasti sellaisia ystäviä, jotka sopii paremmin juuri sinulle.

Kyllähän siinä toisessa on jotain vikaa, jos et halua olla hänen ystävänsä. Minä olen kohdannut satoja ihmisiä, joihin olisin halunnut tutustua paremmin, mutta he ei minuun, eli en ole ollut heille esim riittävän hauska, riittävän mielenkiintoinen, riittävän tasapainoinen, riittävän iloinen ja mitä kaikkia syitä onkaan.

Juu, kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä mutta kun on aina juuri se, jonka kanssa ei tarvitse olla ystävä, niin kyllähän se tarkoittaa että en riitä näille ihmisille nykyisine ominaisuuksineni.

Joillakin on paljon kavereita, joillakin ei. Itselläni on vähemmän. En edes jaksaisi pyörittää mitään suurta ystäväpiiriä. Olen hyväksynyt sen ja myös sen, etten kaikkien kanssa ystävysty. Sovin harvan kaveriksi, mutta olen oppinut myös antamaan näissä ystävyyssuhteissa. Ehkä olet vaan yrittänyt ystävystyä väärien ihmisten kanssa. Ystävyyttä voi joskus löytyä odottattomista paikoista. Kun on itse ystävällinen, saa usein myös ystävällisyyttä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille, joilla on huono itsetunto, lohdun sanoiksi, että itsetuntoa voi parantaa ja se yleensä paraneekin iän myötä vähän itsestäänkin. Maailma on aika armoton. Pitää ensimmäiseksi nähdä sisimpäänsä ja sanoa itselleen, että sä olet okei. Sulla on oikeus olla täällä ihan kuin kaikilla muillakin. Sä olet riittävän hyvä. Kaikki ei tätä tiedä, jos elämä on kohdellut huonosti. Kaikki on rakkauden arvoisia. Myös sinä. Ihan siitä riippumatta minkä näköinen tai kokoinen olet tai mitä mieltä joku random tyyppi on sinusta. Ruoki rakkautta sisälläsi ja ole hyvä itsellesi. Ole itsellesi se paras kaveri. Älä soimaa itseäsi turhista asioista. Olet ihminen siinä missä muutkin. Inhimillinen ja erehtyväinen. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Riität omana itsenäsi. Sinun ei tarvitse muuttua miksikään jotta olisit riittävän hyvä jollekulle toiselle. Miksi pitåisi. Arvosta itseäsi ja lähetä vaatijat pois jos et heille kelpaa. Kelpaa itsellesi, se on tärkeintä.

Onko tärkeintä, että kelpaa itselleen, jos ei kelpaa kenellekään muulle? Ihmiset pääsääntöisesti tarvitsee elämäänsä ihmissuhteita voidakseen hyvin. Eikä auta, jos sanotaan, että "kyllä varmasti jollekin kelpaat"- en ole neljäänkymmeneen vuoteen pahemmin kelvannut ja yksin olen, itse itselleni kelvaten ja yksinäisyyteen uupuen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Ei perustu mihinkään ulkoiseen vaan siihen, että minä riitän. Voin tehdä virheitä ja olla väärässä, mutta minä riitän sellaisena kuin olen. Minulla on arvoa. Totta kai useampi hylkääminen ja epäonnistuminen horjuttaisi tätä uskoa, mutta ne asiat pitää vaan käsitellä ja pala palalta kursia itsensä taas kasaan. Ei ole ihmistä, jonka itsetunto ei koskaan horjuisi (paitsi psykopaatit). Se on osa ihmisyyttä ja tekee hyvää olla vastatusten epävarmuuksiensa kanssa jotta voi kasvaa.

Mitä tarkoitat sillä, että sinä riität? Riität mihin? Entä tuo arvo, sinulla on arvoa siis millä tavalla?

Eli jos ajatellaan tilannetta, että joku haluaisi vaikka olka ystäväsi, mutta sinä et pidä häntä vaikkapa tarpeeksi mielenkiintoisena persoonana, niin silloinhan tämä ihminen ei "riitä" sinulle eikä hänellä ole sinulle riittävästi arvoa.

Vastaan sivusta. Kun riittää itselleen sellaisena kuin on, ei oma arvo ole siitä kiinni mitä mieltä joku toinen on sinusta. Jos joku ei halua olla ystäväni, se voi tietty olla valitettavaa, mutta kaikkien ei tarvitse tykätä minusta kuten minäkään en tykkää kaikista. Tunne on sitäpaitsi usein vastavuoroinen. Ei kaikkien kanssa voi olla ystävä. Ei tarkoita myöskään että toisessa ihmisessä olisi jotain vikaa jos ei halua seuraasi. Löydät varmasti sellaisia ystäviä, jotka sopii paremmin juuri sinulle.

Kyllähän siinä toisessa on jotain vikaa, jos et halua olla hänen ystävänsä. Minä olen kohdannut satoja ihmisiä, joihin olisin halunnut tutustua paremmin, mutta he ei minuun, eli en ole ollut heille esim riittävän hauska, riittävän mielenkiintoinen, riittävän tasapainoinen, riittävän iloinen ja mitä kaikkia syitä onkaan.

Juu, kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä mutta kun on aina juuri se, jonka kanssa ei tarvitse olla ystävä, niin kyllähän se tarkoittaa että en riitä näille ihmisille nykyisine ominaisuuksineni.

Joillakin on paljon kavereita, joillakin ei. Itselläni on vähemmän. En edes jaksaisi pyörittää mitään suurta ystäväpiiriä. Olen hyväksynyt sen ja myös sen, etten kaikkien kanssa ystävysty. Sovin harvan kaveriksi, mutta olen oppinut myös antamaan näissä ystävyyssuhteissa. Ehkä olet vaan yrittänyt ystävystyä väärien ihmisten kanssa. Ystävyyttä voi joskus löytyä odottattomista paikoista. Kun on itse ystävällinen, saa usein myös ystävällisyyttä takaisin.

Ystävällisyyttä juu saa muttei ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Ei perustu mihinkään ulkoiseen vaan siihen, että minä riitän. Voin tehdä virheitä ja olla väärässä, mutta minä riitän sellaisena kuin olen. Minulla on arvoa. Totta kai useampi hylkääminen ja epäonnistuminen horjuttaisi tätä uskoa, mutta ne asiat pitää vaan käsitellä ja pala palalta kursia itsensä taas kasaan. Ei ole ihmistä, jonka itsetunto ei koskaan horjuisi (paitsi psykopaatit). Se on osa ihmisyyttä ja tekee hyvää olla vastatusten epävarmuuksiensa kanssa jotta voi kasvaa.

Mitä tarkoitat sillä, että sinä riität? Riität mihin? Entä tuo arvo, sinulla on arvoa siis millä tavalla?

Eli jos ajatellaan tilannetta, että joku haluaisi vaikka olka ystäväsi, mutta sinä et pidä häntä vaikkapa tarpeeksi mielenkiintoisena persoonana, niin silloinhan tämä ihminen ei "riitä" sinulle eikä hänellä ole sinulle riittävästi arvoa.

Vastaan sivusta. Kun riittää itselleen sellaisena kuin on, ei oma arvo ole siitä kiinni mitä mieltä joku toinen on sinusta. Jos joku ei halua olla ystäväni, se voi tietty olla valitettavaa, mutta kaikkien ei tarvitse tykätä minusta kuten minäkään en tykkää kaikista. Tunne on sitäpaitsi usein vastavuoroinen. Ei kaikkien kanssa voi olla ystävä. Ei tarkoita myöskään että toisessa ihmisessä olisi jotain vikaa jos ei halua seuraasi. Löydät varmasti sellaisia ystäviä, jotka sopii paremmin juuri sinulle.

Kyllähän siinä toisessa on jotain vikaa, jos et halua olla hänen ystävänsä. Minä olen kohdannut satoja ihmisiä, joihin olisin halunnut tutustua paremmin, mutta he ei minuun, eli en ole ollut heille esim riittävän hauska, riittävän mielenkiintoinen, riittävän tasapainoinen, riittävän iloinen ja mitä kaikkia syitä onkaan.

Juu, kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä mutta kun on aina juuri se, jonka kanssa ei tarvitse olla ystävä, niin kyllähän se tarkoittaa että en riitä näille ihmisille nykyisine ominaisuuksineni.

Ehkäpä et ole tavannut sinulle sopivia ihmisiä. Kaikilla meillä ei tutka aina toimi ja yritämme tutustua ihan vääriin tyyppeihin, jotka vain eivät sovi kaveriksi. Nämä tyypit itse tunnistavat itselleen sopivat kaverit. Sinä et välttämättä tunnista niitä "sinun ihmisiäsi". Eikä kyse oli mistään ettei riitä jollekin. Kyse on tunteesta minkä toinen herättää. Onko kemiaa ja synkkaako. Tämä ei ole riippuvaista mistään ominaisuuksista että onko niitä vai ei vaan se on riippuvaista siitä onko samalla aaltopituudella. Ymmärtääkö toinen sinun ajatusmaailmaasi ja kokemuspohjaasi eli onko toisen kanssa helppo jutella, puhutte niin kuin samaa kieltä. Kaikkien kanssa ei vain sitä samaa kieltä löydy eikä se riipu mistään ominaisuuksista. Ei ihmiset etsi ystävikseen tyyppejä joilla on jotain tiettyjä ominaisuuksia vaan ystävyydet alkavat siitä, että toisen kanssa on helppo jutella ja tulee kiva ja turvallinen fiilis sen toisen kanssa.