Vanhemmillani ei ole enää muuta puhuttavaa kuin sairauskertomuksensa
Iät heillä 60 ja 70 vuoden välissä, ja tätä on jatkunut jo vuosia, koko ajan pahentuen. Välimatkaa on sen verran paljon, että käydään heidän luonaan kerran kuussa tai kahdessa. Ovat itse sanojensa mukaan liian heikkoja matkustamaan, vaikka toinen on vielä työelämässäkin.
Elämään ei kuulu mitään muuta kuin sairaudet. Taas kuuntelin saman kelan, jonka kuulin jo viime kesänä. Katsoin mielenkiinnosta kelloa, ja kahden päivän vierailusta kului yhteensä viisi tuntia heidän sairauksiensa kuunteluun. Mihin nyt kolottaa, mitä lääkkeitä ja hoitoja kokeiltu, mikään ei toimi, voi voi, jne. Monologia ei oikein saa poikki, jos saa, niin pariksi minuutiksi kunnes voivottelu alkaa taas. Isä jättää teatraalisesti dosenttinsa aina ruokapöytään levälleen joka ruuan ja kahvin jälkeen.
Olen yrittänyt kannustaa heitä ihmisten ilmoille ja puhumaan positiivisemmista asioista, mistä he eivät pidä. 14-vuotias tyttäreni kertoi, että mummo ja pappa ovat alkaneet puhua hänelle vaivoistaan. Mummo on näyttänyt hänelle jotain reumatismipatteja sekä mustelmaa, ja kertonut tytölle mitä lääkkeitä käyttää, ja voivotellut miten kipeä on. Eli valitus alkaa kaatua lasteni niskaan, jos en itse kuuntele. Vanhempani suuttuvat ja loukkaantuvat, äiti jopa itkee jos sanon yhtään kovemmin, että jutut kuormittaa ja puhutaan välillä jostain muusta. Mikä eteen?
Kommentit (58)
Meillä vierailut vähenivät siinä vaiheessa, kun huomasin 4 v:n puolustavan pappaansa mummolleen, kun mummo jälleen kerran haukkui papan. Sama kuvio toistui minä puolustamassa isää äidilleni.
Nykyään joudun kuuntelemaan puhelimitse äidin jatkuvaa narinaa ja listauksia kuolleista tai muuten vaan sairastuneista. Se on syvällä luonteessa, isä oli toisenlainen.
Vierailija kirjoitti:
Sääli, että olet perinyt noin huonot geenit molemmilta vanhemmiltasi. Tyttäresi joutuu pian kuuntelemaan sinunkin vaivojasi.
Nyt en ymmärrä?
Sama se on sulla edessä kun vanhaksi tulet. Ei niiltä kaikilta vaivoilta ja kivuilta kauaksi matkusteta hyvä kun lähikauppaan pääset..
Tuohan se on suurimman osan kohtalo. Siksi en todellakaan halua elää yli 50-vuotiaaksi. Pelkkää alamäkeä sen jälkeen - tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääli, että olet perinyt noin huonot geenit molemmilta vanhemmiltasi. Tyttäresi joutuu pian kuuntelemaan sinunkin vaivojasi.
Nyt en ymmärrä?
Minä kyllä ymmärsin. Aloittajan molemmat vanhemmat ovat monisairaita jo alle 70- vuotiaina. Huonot geenit tuplana.
Ei vanhempana oikeastaan tehdä muuta kuin ollaan kotosalla niin ei niitä puheenaiheita vaan ole. Rikkaammat kyllä voi tehdä mikä kiinnostaa heillä sitten puhuttavaa voi olla.
Toinen on tosiaan työelämässä, matkustavat ulkomaille vähintään kerran vuodessa ja heillä on mökki, jossa puuhailevat keväästä syksyyn. Minun on vaikea täysin uskoa elämän kurjuuteen, joten siksi en suostu olemaan pelkkä tunteiden kaatopaikka ja psykologi. Plus se kuormittaa itseä henkisesti tosi paljon, eikö teitä?
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhempana oikeastaan tehdä muuta kuin ollaan kotosalla niin ei niitä puheenaiheita vaan ole. Rikkaammat kyllä voi tehdä mikä kiinnostaa heillä sitten puhuttavaa voi olla.
Köyhäkin voi osata tukkia turpansa vuorollaan ja kuunnella, mitä hänen jälkeläisillään voisi olla juteltavaa. Ehkä jopa vastata siihen jotain, saattaisi syntyä ihan keskustelukin. Sitä tärkeämpää luulisi tämän olevan, jos itse ei maailmaa lähempää katselemaan taivu.
Mökkihöperöitähän nuo ovat. Pitäisi jotenkin saada ne irrotettua toisistaan hetkeksi ja tuotava uutta ajateltavaa heille. Jonkun olisi syytä puhua suoraan. Jos töissä vielä ollessaan jo käperrytään vanhuuteen, taakka suvulle on valtava vuosikymmeniksi. Älkää jääkö ihmettelemään vaan toimikaa ja kokeilkaa kaikki konstit ja keksikää pussillinen uusia.
Ja ovat varakkaita, isä osti juuri äidille uuden, huom. uuden auton jossa viimeisimmät ajamista helpottavat ominaisuudet. Auto ei vain kulje koskaan meille päin, liian uuvuttavaa. Ei tässä ole mistään materian puutteesta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääli, että olet perinyt noin huonot geenit molemmilta vanhemmiltasi. Tyttäresi joutuu pian kuuntelemaan sinunkin vaivojasi.
Nyt en ymmärrä?
Siinäpä se!
Niin se menee sitten kun elämässä ei enää muuta ole kuin sairaudet ja niistä huolehtiminen.
No näinhän se menee muutenkin. Ihmiset puhuvat heille tärkeistä asioista ja tapahtumista. Tälläkin palstalle olemme saaneet lukea siitä kun lapselliset kertovat vain lapsistaan ja mitä niille kuuluu. Lemmikkien omistajat kertovat lemmikeistään, isovanhemmat useasti lapsenlapsistaan tai sitten niistä sairauksista.
Elän myös itse sitä vaihetta jossa tärkeää mummolle on se, mitä lääkäri on sanonut, mitä terkkari on sanonut, mitä apteekissa farmaseutti. Mitä lääkkeitä millä annostuksella, koska lääkäriin milloin verikokeeseen. Iltapäivälehti ja apteekin terveysuutiset ovat tärkeimmät lukunautinnot. Näin varmaan siksi että kysymykseen mitä kuuluu ei ole muita vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vierailut vähenivät siinä vaiheessa, kun huomasin 4 v:n puolustavan pappaansa mummolleen, kun mummo jälleen kerran haukkui papan. Sama kuvio toistui minä puolustamassa isää äidilleni.
Nykyään joudun kuuntelemaan puhelimitse äidin jatkuvaa narinaa ja listauksia kuolleista tai muuten vaan sairastuneista. Se on syvällä luonteessa, isä oli toisenlainen.
Huomaatko, alat jo nyt muistuttaa äitiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ja ovat varakkaita, isä osti juuri äidille uuden, huom. uuden auton jossa viimeisimmät ajamista helpottavat ominaisuudet. Auto ei vain kulje koskaan meille päin, liian uuvuttavaa. Ei tässä ole mistään materian puutteesta kyse.
Tajuatko, että he voivat ajatelola sinusta samoin. Eivät halua tulla kun olet niin raskasta seuraa, keskityt vain omaan ja perheesi erinomaisuuteen, puhut asioista joihin heillä ei ole mitään kosketuspintaa. Heidän on kotonaan helpompi kestää sinua.
Sitä se on, kun ne vaivat täyttää elämän. Siihen ei sitten paljoa enempää mahdu.
Mutta eikö se ole kiva, että teillä on jotain puhuttavaakin? Olis kurja olla ihan mykkänä kun ei keksi mitään sanottavaa, ja vanhukset ilahtuu kun joku niitä kuuntelee.
Mitä jos googlaisit niitä heidän vaivojaan niin sinäkin osaisit niistä keskustella?
PISTÄ PIPO PÄÄHÄN JA TOSI KIREÄLLE.
Vierailija kirjoitti:
Ja ovat varakkaita, isä osti juuri äidille uuden, huom. uuden auton jossa viimeisimmät ajamista helpottavat ominaisuudet. Auto ei vain kulje koskaan meille päin, liian uuvuttavaa. Ei tässä ole mistään materian puutteesta kyse.
Vaikutat kateelliselta, hyi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ovat varakkaita, isä osti juuri äidille uuden, huom. uuden auton jossa viimeisimmät ajamista helpottavat ominaisuudet. Auto ei vain kulje koskaan meille päin, liian uuvuttavaa. Ei tässä ole mistään materian puutteesta kyse.
Tajuatko, että he voivat ajatelola sinusta samoin. Eivät halua tulla kun olet niin raskasta seuraa, keskityt vain omaan ja perheesi erinomaisuuteen, puhut asioista joihin heillä ei ole mitään kosketuspintaa. Heidän on kotonaan helpompi kestää sinua.
En minä ole saanut kunnolla suunvuoroa enää vuosikausiin. Muistelen, että nelisen vuotta sitten kävin äitini kanssa jollain tasolla tasavertaista keskustelua. Isän kohdalla siitä on pidempään. Vanhempani eivät esimerkiksi tienneet yli vuoteen, missä olen töissä, koska ei heitä kiinnosta kuunnella edes tuollaista asiaa. He puhuvat, minä kuuntelen.
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on, kun ne vaivat täyttää elämän. Siihen ei sitten paljoa enempää mahdu.
Mutta eikö se ole kiva, että teillä on jotain puhuttavaakin? Olis kurja olla ihan mykkänä kun ei keksi mitään sanottavaa, ja vanhukset ilahtuu kun joku niitä kuuntelee.
Mitä jos googlaisit niitä heidän vaivojaan niin sinäkin osaisit niistä keskustella?
Täytyy laittaa 14-vuotias tytärkin googlaamaan, että on jotain puheenpartta isovanhempiensa kanssa. En usko, että on ihan normaali kuvio, vaikka yrität niin väittääkin.
Sääli, että olet perinyt noin huonot geenit molemmilta vanhemmiltasi. Tyttäresi joutuu pian kuuntelemaan sinunkin vaivojasi.