Muita joiden miehestä tulee ällöttävä kännissä?
Minun miehestä tulee täysin selväpäisen versionsa vastakohta. Ottaa tosin nykyisin harvemmin vatsavaivojensa takia.
Selvänä järkevä, siisti, diolomaattinen,välittävä huolenpitäjä/ruoanlaittaja,
Kånnissä itseriittoinen ja tietoinen, ivallisesti räkättävä, herra 47:n usko omaan viehätysvoimaan ja tökeröt lähentely-yritykset.
Yööökss....pelottaa, että alkaa taas joskus ottamaan viikonloppukännit. En siedä sitä tyyppiä. Äidistään tulee muuten aivan samanlainen 100 kilon Marilyn Monroe/supersuosittu laulajatähtönen viinipäissään, noin niinkun omasta mielestään.
Kommentit (71)
Kännissä roolit riisutaan ja totuus paljastuu.
Kaikki ihmiset on jotenkin ällöjä kännissä, jos niitä joutuu selvin päin katselemaan.
Vaikea uskoa. Olen tehnyt galluppia ja melkein jokainen humalainen mies on ollut mielestään humalassa parhaimmillaan. Et suinkaan sinä ole niitä vihervasemmistolaisia feministejä joista isä jo varoitteli ennen kuin lähti baariin ja löysi kivemman naisen päästyään pubiruusun jälkiliukkaille jolla on samat harrastukset, juominen, laulaminen sekä muiden miesten spermassa rypeminen
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa. Olen tehnyt galluppia ja melkein jokainen humalainen mies on ollut mielestään humalassa parhaimmillaan. Et suinkaan sinä ole niitä vihervasemmistolaisia feministejä joista isä jo varoitteli ennen kuin lähti baariin ja löysi kivemman naisen päästyään pubiruusun jälkiliukkaille jolla on samat harrastukset, juominen, laulaminen sekä muiden miesten spermassa rypeminen
Oletko nyt kännissä, vai ihan oma itsesi? Aika hyvin nimittäin ällöimitaatio hallussa
Joo.
Häpeän miestäni, kun on kännissä. Ensinnäkin hänen ilme ja olemus muuttuu, silmät punoittavat ja kiiluvat, kävelee sellaisessa ihme kyömyasennossa, muuttuu äänekkääksi, rykii kovaääniseati jne, näyttää todella humalaiselta kömpelykseltä jo pienessäkin sievässä.
Ja ne jutut. On olevinaan kauhean hauska, mutta ei ole.
Viimeksi uutena vuotena häpesin silmät päästäni, kun vanhemmillani uutta vuotta vastaanottaessamme mieheni joi itsensä känniin, ja muka hauskana heittona huudahti korrektin ja konservatiivisen isäni kuullen mulle että "ime munaa!" ja nauroi päälle kuin olisi hauskakin vitsi ollut.
Ennen tuota huudahdusta minä siis kysäisin ohimennen mieheltä, haluaako hän välillä vichyä, samalla kun haen itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa. Olen tehnyt galluppia ja melkein jokainen humalainen mies on ollut mielestään humalassa parhaimmillaan. Et suinkaan sinä ole niitä vihervasemmistolaisia feministejä joista isä jo varoitteli ennen kuin lähti baariin ja löysi kivemman naisen päästyään pubiruusun jälkiliukkaille jolla on samat harrastukset, juominen, laulaminen sekä muiden miesten spermassa rypeminen
Oletko nyt kännissä, vai ihan oma itsesi? Aika hyvin nimittäin ällöimitaatio hallussa
Sitä aina sopii miettiä:))
Kännissä jokaisesta tulee ääliö. Olen kännissä sormettanut tuntematonta kännistä naista baarissa. Istui baaritiskin jakkaralla ja minä sillain takaapäin mekon alta. No näkihän sen kaikki lähellä olijat, mutta koska täpötäysi baari niin kukaan ei välittänyt, muutamia kommentteja lukuunottamatta. Eli olen miehenä kännissä ääliö. Ja niin ovat naisetkin kännissä yhtä ääliöitä.
Meillä sama.
Mieheni on selvinpäin todella järkevä, ajattelee ennen kuin suunsa aukaisee, kunnioittava muita kohtaan, lempeä, kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä ja huolehtiva. Ei myöskään yritä turhaan "käpälöidä" minua, olen kokenut seksuaalista häirintää, alkoholisti exän takia, jonka vuoksi ylimääräinen, varoittamaton kouriminen yms nostaa traumat pintaan.
Mutta humalassa tulee päinvastainen. Kovaääninen, suuttuu herkästi, laukoo sammakoita suustansa, kauhea räkänauru ja todella ylimieliset puheet. Yrittää myös kouria minua väkisin, eikä ymmärrä jos sanon "ei" ja yritän päästä otteesta, joka voi olla minulle epämukavaa. Läpsii myös takalistoon todella kovasti, vaikka olen kieltänyt sellaisen. Sitten tulee kauhea huuto, jos alkaa itkettämään, koska edelleen ne traumaattiset kokemukset nousevat pintaan tai sattuu.
Onneksi ei ota alkoa kuin max 2 kertaa vuodessa. Mutta viime kertainen meni todella rajan yli, jolloin päätin että vielä kerran jos humalassa käyttäytyy yhtä sikamaisesti, niin lähden suhteesta. En saanut edes anteeksipyyntöä, jonka jälkeen päätöksen teinkin.
Itse en juo enää ollenkaan.
Kännääminen on ainoa laillinen viihtymisen muoto.
Vierailija kirjoitti:
Kännissä roolit riisutaan ja totuus paljastuu.
Alkoholi tunnetusti laskee ihmisten harkintakykyä ja silloin tehdään ja sanotaan typeryyksiä sen tarkemmin miettimättä. Väittäisin, että humalassa, nimenomaan ihmiset eivät ole omia itsejään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama.
Mieheni on selvinpäin todella järkevä, ajattelee ennen kuin suunsa aukaisee, kunnioittava muita kohtaan, lempeä, kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä ja huolehtiva. Ei myöskään yritä turhaan "käpälöidä" minua, olen kokenut seksuaalista häirintää, alkoholisti exän takia, jonka vuoksi ylimääräinen, varoittamaton kouriminen yms nostaa traumat pintaan.Mutta humalassa tulee päinvastainen. Kovaääninen, suuttuu herkästi, laukoo sammakoita suustansa, kauhea räkänauru ja todella ylimieliset puheet. Yrittää myös kouria minua väkisin, eikä ymmärrä jos sanon "ei" ja yritän päästä otteesta, joka voi olla minulle epämukavaa. Läpsii myös takalistoon todella kovasti, vaikka olen kieltänyt sellaisen. Sitten tulee kauhea huuto, jos alkaa itkettämään, koska edelleen ne traumaattiset kokemukset nousevat pintaan tai sattuu.
Onneksi ei ota alkoa kuin max 2 kertaa vuodessa. Mutta viime kertainen meni todella rajan yli, jolloin päätin että vielä kerran jos humalassa käyttäytyy yhtä sikamaisesti, niin lähden suhteesta. En saanut edes anteeksipyyntöä, jonka jälkeen päätöksen teinkin.
Itse en juo enää ollenkaan.
Tämä. Känninen "eri persoonan" lähentely tuntuu sietämättömältä, vaikkei minulla varsinaista traumataustaa olekaan.
Ja se suuttuminen kieltäytymisestä, viimeksi lähes aggressiivinen (paukautti jääkiekkomailalla seinää yöllä) laittaa arveluttamaan lopettamaan koko suhteen.
Vähintäänkin aion ennakoida tulevat alkoholin otot (harvemmat nykyisin) ja mennä niinä öinä muualle (hotelliin tai ystävälle)nukkumaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kännissä roolit riisutaan ja totuus paljastuu.
Mun mielestä on outoa väittää että ihminen kännissä olisi oma itsensä. Miksi muka aivokemiat päihteillä sekoitettuna olisi enemmän oma itsensä kuin selvinpäin? Kivahan se tietysti olisi, jos esim. minun todellinen minä olisi se sosiaalinen ja rohkea känni-minä eikä hiljainen ja pelokas selvinpäin-minä, mutta ei se vaan ole.
En ole koskaan nähnyt miestäni kännissä, koska hän ei harrasta sellaista.
En katsele kännikaloja laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama.
Mieheni on selvinpäin todella järkevä, ajattelee ennen kuin suunsa aukaisee, kunnioittava muita kohtaan, lempeä, kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä ja huolehtiva. Ei myöskään yritä turhaan "käpälöidä" minua, olen kokenut seksuaalista häirintää, alkoholisti exän takia, jonka vuoksi ylimääräinen, varoittamaton kouriminen yms nostaa traumat pintaan.Mutta humalassa tulee päinvastainen. Kovaääninen, suuttuu herkästi, laukoo sammakoita suustansa, kauhea räkänauru ja todella ylimieliset puheet. Yrittää myös kouria minua väkisin, eikä ymmärrä jos sanon "ei" ja yritän päästä otteesta, joka voi olla minulle epämukavaa. Läpsii myös takalistoon todella kovasti, vaikka olen kieltänyt sellaisen. Sitten tulee kauhea huuto, jos alkaa itkettämään, koska edelleen ne traumaattiset kokemukset nousevat pintaan tai sattuu.
Onneksi ei ota alkoa kuin max 2 kertaa vuodessa. Mutta viime kertainen meni todella rajan yli, jolloin päätin että vielä kerran jos humalassa käyttäytyy yhtä sikamaisesti, niin lähden suhteesta. En saanut edes anteeksipyyntöä, jonka jälkeen päätöksen teinkin.
Itse en juo enää ollenkaan.Tämä. Känninen "eri persoonan" lähentely tuntuu sietämättömältä, vaikkei minulla varsinaista traumataustaa olekaan.
Ja se suuttuminen kieltäytymisestä, viimeksi lähes aggressiivinen (paukautti jääkiekkomailalla seinää yöllä) laittaa arveluttamaan lopettamaan koko suhteen.
Vähintäänkin aion ennakoida tulevat alkoholin otot (harvemmat nykyisin) ja mennä niinä öinä muualle (hotelliin tai ystävälle)nukkumaan.
Ap
Jos aikuinen ihminen ei ole 25 ikävuoteen mennessä oppinut paljonko pystyy alkoa nauttimaan tulematta törpoksi on peli menetetty. Olen yleensä lopettanut suhteen samantien kuin moinen törppöys tulee ilmi. Mun ei tarvitse sellaista käytöstä sietää keneltäkään. Jos ei tunne rajojaan eikä osaa lopettaa ajoissa, on juntti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama.
Mieheni on selvinpäin todella järkevä, ajattelee ennen kuin suunsa aukaisee, kunnioittava muita kohtaan, lempeä, kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä ja huolehtiva. Ei myöskään yritä turhaan "käpälöidä" minua, olen kokenut seksuaalista häirintää, alkoholisti exän takia, jonka vuoksi ylimääräinen, varoittamaton kouriminen yms nostaa traumat pintaan.Mutta humalassa tulee päinvastainen. Kovaääninen, suuttuu herkästi, laukoo sammakoita suustansa, kauhea räkänauru ja todella ylimieliset puheet. Yrittää myös kouria minua väkisin, eikä ymmärrä jos sanon "ei" ja yritän päästä otteesta, joka voi olla minulle epämukavaa. Läpsii myös takalistoon todella kovasti, vaikka olen kieltänyt sellaisen. Sitten tulee kauhea huuto, jos alkaa itkettämään, koska edelleen ne traumaattiset kokemukset nousevat pintaan tai sattuu.
Onneksi ei ota alkoa kuin max 2 kertaa vuodessa. Mutta viime kertainen meni todella rajan yli, jolloin päätin että vielä kerran jos humalassa käyttäytyy yhtä sikamaisesti, niin lähden suhteesta. En saanut edes anteeksipyyntöä, jonka jälkeen päätöksen teinkin.
Itse en juo enää ollenkaan.Tämä. Känninen "eri persoonan" lähentely tuntuu sietämättömältä, vaikkei minulla varsinaista traumataustaa olekaan.
Ja se suuttuminen kieltäytymisestä, viimeksi lähes aggressiivinen (paukautti jääkiekkomailalla seinää yöllä) laittaa arveluttamaan lopettamaan koko suhteen.
Vähintäänkin aion ennakoida tulevat alkoholin otot (harvemmat nykyisin) ja mennä niinä öinä muualle (hotelliin tai ystävälle)nukkumaan.
Ap
Olisin lähtenyt, jos aggressiiviseksi heittäytyisi. Jotenkin vielä sanallisen hyökkäämisen kestän, mutta en jos alkaisi tavarat lentelemään.
Itsekin aion jatkossa ennakoida ja mennä muualle yötä, tai sitten vain nukkumaan. Olettaisin, että mieheni ei kesken unien herätä. Tai mistä minä tietäisin.
Ei kukaan ole humalassa mitenkään kiva tai viehättävä ihminen. Toisilla toki menee enemmän yli kuin toisilla.
Minulla taas on työkaverimies josta voin rehellisesti väittää, että alkoholi sopii hänelle.
Töissä katselee maahan ja mulkoilee kulmiensa alta ja saapastelee poissaolevana ja murahtelee puolustuskannalla olevana ja piiloaggressiivisesti.
Olen kaksissa pikkujouluissa saanut todistaa täydellisen muodonmuutoksen. Keskustelee sujuvasti ja tanssittaa ihmisiä niin että näilläkin on hauskaa. Itse kuulun myös niihin, joilla alkoholi saa ylijännittyneen otsalohkokontrollin ns normaaliksi.
Huomasimme olevamme aivan samalla aaltopituudella ja voimakkaan vetovoiman, kun olimme humalassa, mutta selvänä olemme taas luimuilleet toisiamme poteroistamme selväpäisinä.
Koronan takia näitä yhteisiä iloliemijuhlia ei ole tullut enkä ole tohtinut ehdottaa juomailtaa esim huoltoasemalla.
Vierailija kirjoitti:
Kännissä jokaisesta tulee ääliö. Olen kännissä sormettanut tuntematonta kännistä naista baarissa. Istui baaritiskin jakkaralla ja minä sillain takaapäin mekon alta. No näkihän sen kaikki lähellä olijat, mutta koska täpötäysi baari niin kukaan ei välittänyt, muutamia kommentteja lukuunottamatta. Eli olen miehenä kännissä ääliö. Ja niin ovat naisetkin kännissä yhtä ääliöitä.
Mä en ole sormettanut ketään ja yritän ylläpitää ns. hihitysfiilistä, jos alkoholia otan. Se on se vaihe kun hymyilyttää ja äänettömästi huvittaa mutta äänenvoimakkuus ei nouse.
En paljoa juo kun ärsyttää se, että s-kirjaimet muuttuvat vaikeiksi.
N
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole humalassa mitenkään kiva tai viehättävä ihminen. Toisilla toki menee enemmän yli kuin toisilla.
Kyllä niitäkin on, jotka ovat parempi versio itsestään humalassa
Se toinen persoona on koko ajan sen ”sivistyneen” selväpäisen kuoren alla, ei se tyhjästä ilmesty yhtäkkiä.