Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun ei jaksa kun lapsi ei usko yhtään mitään?
04.02.2022 |
Lapsen isä on kuvioissa mutta ei osallistu juuri mihinkään. Ei vaikka asiasta monta kertaa puhuttu, eroa mietin mutta se ei nyt tähän aiheeseen niin liity. Meillä on ensi kuussa neljä täyttävä lapsi, joka on muuten aivan ihana mutta ei usko yhtään mitään. Ja alan olla itse jaksamiseni suhteen loppu. Ongelmat miehen kanssa ei tietenkään helpota jaksamistani mutta joudun siis hoitamaan lapsiarjen ja lapsen kasvattamisen täysin yksin.
On ollut aina johdonmukaiset säännöt ja rajat ja lapsi periaatteessa ne tietää mutta ei usko. En tiedä onko hän tahallaan tottelematon vai eikö vain muista niitä sääntöjä kun innostuu vai eikö vain osaa totella. Tarkoitan siis että hän ei ehkä pysty estämään itseään toimimasta. Esimerkiksi ulkona ei millään usko jos huudan että pysähdy tai on sääntö että autoteiden lähistöllä jalkakäytävillä (missä autot saattavat ajaa jalkakäytävän yli asuntopihoihin) ei saa juosta päättömästi. Häntä muistutetaan asiasta joka kerta monta kertaa mutta ei kertakaikkiaan usko. Ulkona kulkemiset on aivan järkyttävän stressaavia tämän asian vuoksi, käsi kädessä kulkemisesta ei tule mitään kun lapsi vain säntäilee vaikka hänet pysäyttäisi metrin välein ja muistuttaisi että pitää kävellä rauhassa. Vastaavia esimerkkejä olisi paljon.
Lapsi on päivisin päiväkodissa hoidossa työni ajan. On siellä niin ujo ja arka että vastaavia ongelmia ei ole ilmennyt juoksentelun ja muun suhteen. Isäänsä lapsi ei usko kertakaikkiaan yhtään, minua vähän paremmin.
En hae tällä aloituksella nyt sitä että mitä tehdä lapsen kanssa jotta uskoisi paremmin koska hän vain on niin innokas että säännöt unohtuu ja ikä varmaan korjaa tilannetta. Haluaisin neuvoja miten itse jaksaa paremmin. Työni on stressaavaa. Isovanhemmat asuu kaukana eivätkä auta. Mies käytännössä aina pois. Saan omaa aikaa vain palkkaamalla hoitajan mutta en ole hyväpalkkaisessa työssä ja lasta selvästi kuormittaa jo päiväkoti niin paljon että ei tee mieli häntä jättää enempää vieraan hoitoon.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Tätä joka päivä aloituksissa.
Ehkäpä ongelma on yleinen? Uutisissakin oli juuri juttua siitä miten monet vanhemmat on vailla tukiverkkoja ja uupuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea aloitusta, kun oli niin pitkä. Katsoin vain lopun, ja siihen sanon, että sinä jaksat paremmin, kun opetat lapsesi uskomaan paremmin. Ja sen lapsi oppii, kun hänen teoillaan on seurauksia.
Tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta suosittelen sinua itse miettimään missä teillä menee sallitun raja ja tekemään valmiin suunnitelman, että mitä siitä seuraa, kun tuo raja ylittyy. Valmis suunnitelma on helpompi toteuttaa kuin siinä tilanteessa keksiä suunnitelma ja toteuttaa se järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä joka päivä aloituksissa.
Ehkäpä ongelma on yleinen? Uutisissakin oli juuri juttua siitä miten monet vanhemmat on vailla tukiverkkoja ja uupuneita.
Niinpä. Valopäät sitte laukoo typeryyksiä. EI täällä ole pakko lukea näitä aloituksia.
Pistäpä isipappa hoitamaan lastanne. Eihän se ole yhden työtä. Lapsi on hänenkin. Itse olen jo isoisä, kohta 60v. Silti kannatan tasa-arvoa näissäKIN asioissa. Perheen asiat hoidetaan porukalla, kukin kykyjensä mukaan.Lapset kasvatetaan yhdessä sovittujen periaatteiden mukaan. Hyvin ovat lapsemme aikuisina pärjänneet ja itse omia teitään kulkeneet. Kotona annetaan pohjat mutta valinnat tehkööt itse. Ehkäpä isänkin on aika kasvaa jo vastuulliseksi aikuiseksi kasvattamaan lastanne. Reissutyökään ei ole mikään selitys. Käy kuitenkin välillä kotona. Vai onko hänen oma lapsuutensa ollut millainen. Silti voisi itse tehdät omalle lapselleen toisin.
En tiedä mistä voin saada apua siihen että olen uupunut arjen vuoksi kun tämä on tällaista. Stressaava työ, jota en vähemmän stressaavaksi voi muuttaa ja työpaikkaa vaihtamallakin se on yhtä stressaavaa (sote-ala). Teen 80 % työaikaa jo. Miestä on voi muuttaa, yrittänyt olen. Osallistuvia isovanhempia en voi taikoa mistään. En pysty muuttamaan lasta sellaiseksi, ettei päiväkoti kuormittaisi häntä ja perhepäivähoitajia täällä ei ole. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paappa kirjoitti:
Pistäpä isipappa hoitamaan lastanne. Eihän se ole yhden työtä. Lapsi on hänenkin. Itse olen jo isoisä, kohta 60v. Silti kannatan tasa-arvoa näissäKIN asioissa. Perheen asiat hoidetaan porukalla, kukin kykyjensä mukaan.Lapset kasvatetaan yhdessä sovittujen periaatteiden mukaan. Hyvin ovat lapsemme aikuisina pärjänneet ja itse omia teitään kulkeneet. Kotona annetaan pohjat mutta valinnat tehkööt itse. Ehkäpä isänkin on aika kasvaa jo vastuulliseksi aikuiseksi kasvattamaan lastanne. Reissutyökään ei ole mikään selitys. Käy kuitenkin välillä kotona. Vai onko hänen oma lapsuutensa ollut millainen. Silti voisi itse tehdät omalle lapselleen toisin.
Miten sen teen? Mikään keskustelu, pakottamisyritykset, jopa riidat jne ei ole asiaa muuttaneet. Ap
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-kokei…
No. Ottaisin käyttöön juttuja. ELi. Kun lähdette päiväkodista,sanot että tuoho x-paikkaan asti saat juosta,sitten seis. (siis tosi lyhyt matka) Sitten taas sama,jos on mahdollista. Sitten kun tulette tien luo,suojatielle tms niin sanot jotain vaikka ",nyt anna käsi,täällä on vaarallista jos eksytään toisistamme." Tai "täällä ei voi juosta,vaarallista" Kun kuitenkin pitää oppia varomaan.
Se yhteinen aika,siinä kotimatkalla,jaksa kuunnella lapsen asioita,vaikka ne on mitä on. Ne ovat hänelle tärkeitä. Muista kommentoida! Ja se käsi,muista kehua miten kivalta tuntuu kun hän pitää kädestä kiinni!
Oiskos noista jotain vinkkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-kokei…
No. Ottaisin käyttöön juttuja. ELi. Kun lähdette päiväkodista,sanot että tuoho x-paikkaan asti saat juosta,sitten seis. (siis tosi lyhyt matka) Sitten taas sama,jos on mahdollista. Sitten kun tulette tien luo,suojatielle tms niin sanot jotain vaikka ",nyt anna käsi,täällä on vaarallista jos eksytään toisistamme." Tai "täällä ei voi juosta,vaarallista" Kun kuitenkin pitää oppia varomaan.
Se yhteinen aika,siinä kotimatkalla,jaksa kuunnella lapsen asioita,vaikka ne on mitä on. Ne ovat hänelle tärkeitä. Muista kommentoida! Ja se käsi,muista kehua miten kivalta tuntuu kun hän pitää kädestä kiinni!
Oiskos noista jotain vinkkiä?
Tällaista olen tehnytkin jo koko ajan.
Vinkkejä tosiaan kaipasin siihen itse jaksaisin paremmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä voin saada apua siihen että olen uupunut arjen vuoksi kun tämä on tällaista. Stressaava työ, jota en vähemmän stressaavaksi voi muuttaa ja työpaikkaa vaihtamallakin se on yhtä stressaavaa (sote-ala). Teen 80 % työaikaa jo. Miestä on voi muuttaa, yrittänyt olen. Osallistuvia isovanhempia en voi taikoa mistään. En pysty muuttamaan lasta sellaiseksi, ettei päiväkoti kuormittaisi häntä ja perhepäivähoitajia täällä ei ole. Ap
Olet kieltämättä tehnyt paljon valintoja, joista jokaisesta kertyy aina pieni kuormitus. Yhteiskuormitus onkin sitten jo suuri.
Ikävä kyllä omista valinnoista joutuu kantamaan vastuun itse. Jälkikäteen et voi enää muuttaa sitä millaisen miehen valitsit lapsesi isäksi. Ja ammatinvalintakin on vaikea muuttaa perheellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen tää hoidettiin piiskaamalla. En tiiä jos tänäpäivänä siitä saa jonkun syytteen? Itse sain kerran lapsena selkäsaunan, traumoja ei jäänyt mutta opin tavoille :)
Lapsen fyysinen kurittaminen on laissa kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä voin saada apua siihen että olen uupunut arjen vuoksi kun tämä on tällaista. Stressaava työ, jota en vähemmän stressaavaksi voi muuttaa ja työpaikkaa vaihtamallakin se on yhtä stressaavaa (sote-ala). Teen 80 % työaikaa jo. Miestä on voi muuttaa, yrittänyt olen. Osallistuvia isovanhempia en voi taikoa mistään. En pysty muuttamaan lasta sellaiseksi, ettei päiväkoti kuormittaisi häntä ja perhepäivähoitajia täällä ei ole. Ap
Olet kieltämättä tehnyt paljon valintoja, joista jokaisesta kertyy aina pieni kuormitus. Yhteiskuormitus onkin sitten jo suuri.
Ikävä kyllä omista valinnoista joutuu kantamaan vastuun itse. Jälkikäteen et voi enää muuttaa sitä millaisen miehen valitsit lapsesi isäksi. Ja ammatinvalintakin on vaikea muuttaa perheellisenä.
Vastuun valinnoistaan? No tietenkin. En minä kai sitä olekaan muille yrittänyt sysätä. Vaan kaipasin vain vinkkejä omaan jaksamiseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tää hoidettiin piiskaamalla. En tiiä jos tänäpäivänä siitä saa jonkun syytteen? Itse sain kerran lapsena selkäsaunan, traumoja ei jäänyt mutta opin tavoille :)
Lapsen fyysinen kurittaminen on laissa kielletty.
Niinhän se taitaa nykyään olla..
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on oman kasvatushistoriasi tulos. katse peiliin. kasvatus alkaa jo sikiövaiheessa, olet mitä syöt jne. Ihan se kaikki lähtee siitä äiti-lapsi-koti-suhteesta. Piste. Kannatan lämpimästi ajokorttia aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Läpileikkaus: kannattaako edes haaveilla vanhemmuudesta, riittääkö rahkeet?
Mitä tarkoitat? Vihjailetko että olen väärällä syömisellä sikiöaikana aiheuttanut tilanteeni tms?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä vuotiaat ovat vielä pieniä lapsia, joilla ei pysy neuvot ja ohjeet muistissa. Eikä heidän pidä antaa olla vapaana liikenteessä, kädestä täytyy pitää kiinni. Ja toiset ovat sitten vielä vilkkaampia yksilöitä, joita saa enemmänkin varoa.
Muista, että tuokin vaihe on ohi menevää. Stressaantunut vanhempi kokee asian raskaammin kuin se todellisuudessa onkaan.Ehkä miehesi ymmärtää tämän, eikä ota sen vuoksi asiaa niin vakavasti. Lapsesi kasvaa koko ajan ja alkaa ymmärtämään asioita paremmin. Kyllä se siitä helpottuu. Yritä itsekin olla vähän rennompi vanhempi,ettet niin stressaannu.
Yritä tehdä ympäristöstä/tilanteista sellaisia, että joudut kieltämään mahdollisimman vähän. Kehu lasta jokaisesta hyvästä teosta. Lapsi nimittäin hakee huomiotasi.
Lapsillekin on sellaisia talutusliivejä, joihin saat narun kiinni, sinun ei tarvitse käskeä ja lapsi pysyy lähellä. Jos lasta nolottaa olla talutushihnassa, niin sovi vaihtoehdoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on oman kasvatushistoriasi tulos. katse peiliin. kasvatus alkaa jo sikiövaiheessa, olet mitä syöt jne. Ihan se kaikki lähtee siitä äiti-lapsi-koti-suhteesta. Piste. Kannatan lämpimästi ajokorttia aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Läpileikkaus: kannattaako edes haaveilla vanhemmuudesta, riittääkö rahkeet?
Mitä tarkoitat? Vihjailetko että olen väärällä syömisellä sikiöaikana aiheuttanut tilanteeni tms?
Ap
Tämä ei kyllä näytä siltä, että kaipasit mitään vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Neljä vuotiaat ovat vielä pieniä lapsia, joilla ei pysy neuvot ja ohjeet muistissa. Eikä heidän pidä antaa olla vapaana liikenteessä, kädestä täytyy pitää kiinni. Ja toiset ovat sitten vielä vilkkaampia yksilöitä, joita saa enemmänkin varoa.
Muista, että tuokin vaihe on ohi menevää. Stressaantunut vanhempi kokee asian raskaammin kuin se todellisuudessa onkaan.Ehkä miehesi ymmärtää tämän, eikä ota sen vuoksi asiaa niin vakavasti. Lapsesi kasvaa koko ajan ja alkaa ymmärtämään asioita paremmin. Kyllä se siitä helpottuu. Yritä itsekin olla vähän rennompi vanhempi,ettet niin stressaannu.
Oikeassa olet muussa paitsi mieheni suhteen. Ei kyse ole siitä että hän ymmärtäisi asian ja siksi ei ottaisi niin vakavasti tms. Hän ei siis ollenkaan osallistu arkeen. Ei ole käytännössä ikinä kotona vaan huitelee omissa menoissaan. Joudun hoitamaan lapsen ja arjen yksin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on oman kasvatushistoriasi tulos. katse peiliin. kasvatus alkaa jo sikiövaiheessa, olet mitä syöt jne. Ihan se kaikki lähtee siitä äiti-lapsi-koti-suhteesta. Piste. Kannatan lämpimästi ajokorttia aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Läpileikkaus: kannattaako edes haaveilla vanhemmuudesta, riittääkö rahkeet?
Mitä tarkoitat? Vihjailetko että olen väärällä syömisellä sikiöaikana aiheuttanut tilanteeni tms?
ApTämä ei kyllä näytä siltä, että kaipasit mitään vinkkejä.
Kuinka niin?
Ap
Lopeta palstan ja muun somen käyttö ja keskity lapsesi. Hän selvästi kaipaa huomiotasi kun on päivät hoidossa, siis anna huomiota, lapsi rauhoittuu ja siinä sivussa oma elämäsi paranee.
Jos mies ei korjaa tapojaan senkään jälkeen kun sanot, että joko muutat tapojasi tai ero vireille ja viikko viikko systeemi lapsen suhteen. Keskustelun jälkeen katsotte tilanteen ja jos päätös on ero, toimi!
Vatulointi vie vain voimat ja mikään ei ratkea.
Lapsi vaistoaa eripurainne ja hänellä on hätä.
Alue: Aihe vapaa
Mikähän sinunkin ongelmasi on? Jos ei aihe kiinnosta niin miksi edes luet?